Historia http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133555/all Wed, 24 Apr 2019 13:28:44 +0300 fi Näkymättömät sankarit, Invisible Heroes, Héroes Invisibles http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274986-nakymattomat-sankarit-invisible-heroes-heroes-invisibles <p>Tällä viikolla Yleisradio on julkaissut <a href="https://areena.yle.fi/1-4672754?fbclid=IwAR3e5P3zqy2slj_nIPpAW3irt1CC7eFpEXjBCZfViJTsnMu4q12ffLvVDM0">tevisiosarja</a>, joka perustuu tositapahtumiin ja professori <strong>Heikki Hiilamo</strong>n kirjaan. Hiilamon kirja <em>&quot;Kuoleman listat &ndash; Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille&quot;</em> kertoo nimensä mukaisesti, kuinka pieni diplomaattiryhmä pelastaa ihmishenkiä erittäin haastavissa olosuhteissa.</p><p>Sarja nostaa ansaitusti Suomessa melko tuntemattoman sankarin, diplomaatti <strong>Tapani Botheruksen</strong>. <a href="https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/786fadc4-c297-47c7-91dd-4e100effc40f">Iltalehdessä oli hyvinotsikoitu kirjoitus Tapani Brotheuksesta. </a>Kävin lukemassa espanjankielisistä lehdistä ja pitää paikkansa, että Tapani Brotherus on sankari Chilessä, mutta ei Suomessa.</p><p>Tuskin Brotherus itse kaipaa sankariviittaa päälleen, mutta hänen toimintansa on esimerkki epäitsekkäästä humanismista ja solidaarisuudesta. Brotheruksen tarina ansaitsee tulla tunnetuksi, ja siksi <a href="https://puntonordico.wordpress.com/2019/04/24/la-historia-de-tapani-brotherus/?fbclid=IwAR0sZFTcnmdaeu0wmQ50MUMLjL2-O7kse_JzsXaJNROyQzNZS3hInYt4A9Q">kirjoitinhänestä espanjaksi</a>. Tänä itsekeskeisten toimijoiden aikaudella televisiosarja ja Brotheruksen toiminta herättää monta kysymysta, kuten vaikkapa eettisesta diplomaattityöstä. Toiset diplomaatit auttavat hädässä olevia ja toiset auttavat vallassa olevia maksoi mitä maksoi.</p><p>Chilén tapahtumat ja <strong>Augusto Pinochetin</strong> toiminta vallankaappauksen aikana ja sen jälkeen olivat raakoja. Yhtä raakoja kuin nykyisin Venezuelassa, Kuubassa ja Nicaraguassa tapahtuvat hirmuteot. Kuitenkin niin kauan kun on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan hädässä olevia, usko ihmisyyteen säilyy.</p><p>Sarja on tehty yhteistyössä chileläisten kanssa ja se on saanut taloudellista tukea myös Chilestä.</p><p>- Huikea, Paras näkemäni sarja, ovat osa lukemistani kommenteista sarjasta.</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/l52uao0VVD0?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/l52uao0VVD0?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tällä viikolla Yleisradio on julkaissut tevisiosarja, joka perustuu tositapahtumiin ja professori Heikki Hiilamon kirjaan. Hiilamon kirja "Kuoleman listat – Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille" kertoo nimensä mukaisesti, kuinka pieni diplomaattiryhmä pelastaa ihmishenkiä erittäin haastavissa olosuhteissa.

Sarja nostaa ansaitusti Suomessa melko tuntemattoman sankarin, diplomaatti Tapani Botheruksen. Iltalehdessä oli hyvinotsikoitu kirjoitus Tapani Brotheuksesta. Kävin lukemassa espanjankielisistä lehdistä ja pitää paikkansa, että Tapani Brotherus on sankari Chilessä, mutta ei Suomessa.

Tuskin Brotherus itse kaipaa sankariviittaa päälleen, mutta hänen toimintansa on esimerkki epäitsekkäästä humanismista ja solidaarisuudesta. Brotheruksen tarina ansaitsee tulla tunnetuksi, ja siksi kirjoitinhänestä espanjaksi. Tänä itsekeskeisten toimijoiden aikaudella televisiosarja ja Brotheruksen toiminta herättää monta kysymysta, kuten vaikkapa eettisesta diplomaattityöstä. Toiset diplomaatit auttavat hädässä olevia ja toiset auttavat vallassa olevia maksoi mitä maksoi.

Chilén tapahtumat ja Augusto Pinochetin toiminta vallankaappauksen aikana ja sen jälkeen olivat raakoja. Yhtä raakoja kuin nykyisin Venezuelassa, Kuubassa ja Nicaraguassa tapahtuvat hirmuteot. Kuitenkin niin kauan kun on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan hädässä olevia, usko ihmisyyteen säilyy.

Sarja on tehty yhteistyössä chileläisten kanssa ja se on saanut taloudellista tukea myös Chilestä.

- Huikea, Paras näkemäni sarja, ovat osa lukemistani kommenteista sarjasta.

https://www.youtube.com/watch?v=l52uao0VVD0

 

]]>
1 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274986-nakymattomat-sankarit-invisible-heroes-heroes-invisibles#comments Chile Historia Latinalainen Ameikka Politiikka Suomi ja Chile Wed, 24 Apr 2019 10:28:44 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274986-nakymattomat-sankarit-invisible-heroes-heroes-invisibles
Suomalainen SS-olut ei maistunut berliiniläisille http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271879-suomalainen-ss-olut-ei-maistunut-berliinilaisille <p>Helsingin sanomien (maksumuurin taakse laitetussa) <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006036663.html">jutussa</a> Lars Kihlström järkyttyy luettuaan ensimmäistä kertaa suomalaisessa SS-vapaaehtoispataljoonassa palvelleen isänsä sodanaikaista päiväkirjaa . Jutun ohessa tuotiin esiin lisää&nbsp;todisteita siitä, että Mauno Jokipii väärensi lähdeaineistoa kirjassaan P<em>anttipataljoona: suomalaisen SS-pataljoonan historia</em> vuonna 1968.</p><p>Jokipii siteeraa kirjassa SS-mies Lennart Kihlströmin päiväkirjaa muodossa: &quot;Tarnopolin yli. Vihollisen kanssa yhteenotto. Tykistö kunnostautui. 6 kaatunutta, yli sata ryssää sai surmansa. Takaisin T:n ylitse&quot;. Alkuperäisessä päiväkirjassa kohta on kuitenkin: &quot;Tarnopolin yli. Vihollisen kanssa yhteenotto. Tykistö kunnostautui. 6 kaatunutta, yli sata ryssää ammuttiin. Takaisin T:n ylitse&quot;. Jokipii on muuttanut kohdan &quot;ammuttiin&quot; muotoon &quot;sai surmansa&quot;.</p><p>Lisäksi Jokipii referoi Larsin isän Lennart Kihlströmin päiväkirjassa 3. ja 4. heinäkuuta 1941 raportoituja tapahtumia, mutta jätti mainitsematta että Lennart oli osallisena tai todistamassa neljän juutalaisten ampumista 2. heinäkuuta. Lähdeaineiston väärentämisen lisäksi Jokipii myös käytti lähteitä valikoivasti.</p><p>Kyseenalaiset menetelmät selittää Jokipiin kirjan rahoittaja, se oli suomalaisten SS-vapaaehtoisten Veljesapu-Perinneyhdistys ry. Muodollisesti järjestö on &rdquo;epäpoliittinen&rdquo; ja &rdquo;humanitaarinen&rdquo;, mutta sen ääneen lausumaton tehtävä on viimeistään Jokipiin kirjan kustantamisesta vuonna 1968 asti ollut valkopestä suomalaisten SS-vapaaehtoisten, ja sitä kautta koko SS-järjestön historiaa.</p><p>Tämä kyseenalainen rooli herätti huomiota myös Saksassa, kun Veljesapu-Perinneyhdistyksen puheenkohtajan Pekka Kääriäisen olutravintola <a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006025306.html">joutui boikotin kohteeksi Berliinissä </a>. Kääriäinen yritti samanaikaisesti selittää Veljesapu-Perinneyhdistyksen olevan täysin epäpoliittinen, ja jatkaa järjestön valkopesutoimintaa <a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005879564.html">hyökkäämällä</a> André Swanströmin suomalaisista SS-vapaaehtoisista tekemää tutkimusta vastaan. Toisin kuin Suomessa, Saksassa istuminen kahdella tuolella ei tietenkään mennyt läpi. Lopulta Kääriäinen <a href="https://www.facebook.com/BryggeriBerlin/posts/1931207907001003">ilmoitti</a> vetäytyvänsä Veljesapu-Perinneyhdistyksen toiminnasta.</p><p>Berliinissä siis kaikki päättyi ainoalla mahdollisella tavalla, mutta mitkään tutkimukset eivät tietenkään vakuuta ministeri Jussi Niinistöä, Timo Vihavaista tai <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269574-suomalaisten-ss-miesten-sotarikoksista-pitaisi-tehda-rikostutkinta">tuhansia suomalaisia sotahistoriaa harrastavia setiä</a>, jotka uskovat loppuun asti että toisinkuin tanskalaiset, norjalaiset, ruotsalaiset, hollantilaiset, puolalaiset ja latvialaiset SS-miehet, suomalaiset SS-miehet eivät olleet natseja eivätkä tehneet sotarikoksia. Suomi kävi erillissotaa, ja ilmeisesti erillissotaa kävivät myös Saksan armeijassa palvelleet suomalaiset SS-miehet.</p><p>Jos usko on tarpeeksi vankka, mitkään faktat eivät sitä muuta. Suomi ei tässä(kään) suhteessa ole Länsi-Eurooppaa, vaan samaa keskistä Itä-Eurooppaa kuin Puola, Unkari ja Baltian maat. Näissä omien kansalaisten osuus natsien sotarikoksiin on niin kipeä asia, että siitä puhuminen on <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10678576">Puolassa pitänyt kieltää ihan lailla</a> .</p><p>Tosin siinä missä keskisessä Itä-Euroopassa yksi syy kyvyttömyyteen käsitellä historiaa objektiivisesti on traumaattinen neuvostomiehitys, Suomessa tämä selitys ei kelpaa. Jokipiin sepustus julkaistiin suomettumisen aikana, eikä siihen puuttunut kukaan. Suomalaisten natsien ja fasistien rikokset jätettiin pääosin tutkimatta valvontakomission lähdettyä, koska Neuvostoliitto niin halusi. Nyt Neuvostoliittoa ei enää ole, joten voisimme edes yrittää olla sivistysyhteiskunta joka voi katsoa omaa menneisyyttään rehellisesti.</p><p><br />Antti Rautiainen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin sanomien (maksumuurin taakse laitetussa) jutussa Lars Kihlström järkyttyy luettuaan ensimmäistä kertaa suomalaisessa SS-vapaaehtoispataljoonassa palvelleen isänsä sodanaikaista päiväkirjaa . Jutun ohessa tuotiin esiin lisää todisteita siitä, että Mauno Jokipii väärensi lähdeaineistoa kirjassaan Panttipataljoona: suomalaisen SS-pataljoonan historia vuonna 1968.

Jokipii siteeraa kirjassa SS-mies Lennart Kihlströmin päiväkirjaa muodossa: "Tarnopolin yli. Vihollisen kanssa yhteenotto. Tykistö kunnostautui. 6 kaatunutta, yli sata ryssää sai surmansa. Takaisin T:n ylitse". Alkuperäisessä päiväkirjassa kohta on kuitenkin: "Tarnopolin yli. Vihollisen kanssa yhteenotto. Tykistö kunnostautui. 6 kaatunutta, yli sata ryssää ammuttiin. Takaisin T:n ylitse". Jokipii on muuttanut kohdan "ammuttiin" muotoon "sai surmansa".

Lisäksi Jokipii referoi Larsin isän Lennart Kihlströmin päiväkirjassa 3. ja 4. heinäkuuta 1941 raportoituja tapahtumia, mutta jätti mainitsematta että Lennart oli osallisena tai todistamassa neljän juutalaisten ampumista 2. heinäkuuta. Lähdeaineiston väärentämisen lisäksi Jokipii myös käytti lähteitä valikoivasti.

Kyseenalaiset menetelmät selittää Jokipiin kirjan rahoittaja, se oli suomalaisten SS-vapaaehtoisten Veljesapu-Perinneyhdistys ry. Muodollisesti järjestö on ”epäpoliittinen” ja ”humanitaarinen”, mutta sen ääneen lausumaton tehtävä on viimeistään Jokipiin kirjan kustantamisesta vuonna 1968 asti ollut valkopestä suomalaisten SS-vapaaehtoisten, ja sitä kautta koko SS-järjestön historiaa.

Tämä kyseenalainen rooli herätti huomiota myös Saksassa, kun Veljesapu-Perinneyhdistyksen puheenkohtajan Pekka Kääriäisen olutravintola joutui boikotin kohteeksi Berliinissä . Kääriäinen yritti samanaikaisesti selittää Veljesapu-Perinneyhdistyksen olevan täysin epäpoliittinen, ja jatkaa järjestön valkopesutoimintaa hyökkäämällä André Swanströmin suomalaisista SS-vapaaehtoisista tekemää tutkimusta vastaan. Toisin kuin Suomessa, Saksassa istuminen kahdella tuolella ei tietenkään mennyt läpi. Lopulta Kääriäinen ilmoitti vetäytyvänsä Veljesapu-Perinneyhdistyksen toiminnasta.

Berliinissä siis kaikki päättyi ainoalla mahdollisella tavalla, mutta mitkään tutkimukset eivät tietenkään vakuuta ministeri Jussi Niinistöä, Timo Vihavaista tai tuhansia suomalaisia sotahistoriaa harrastavia setiä, jotka uskovat loppuun asti että toisinkuin tanskalaiset, norjalaiset, ruotsalaiset, hollantilaiset, puolalaiset ja latvialaiset SS-miehet, suomalaiset SS-miehet eivät olleet natseja eivätkä tehneet sotarikoksia. Suomi kävi erillissotaa, ja ilmeisesti erillissotaa kävivät myös Saksan armeijassa palvelleet suomalaiset SS-miehet.

Jos usko on tarpeeksi vankka, mitkään faktat eivät sitä muuta. Suomi ei tässä(kään) suhteessa ole Länsi-Eurooppaa, vaan samaa keskistä Itä-Eurooppaa kuin Puola, Unkari ja Baltian maat. Näissä omien kansalaisten osuus natsien sotarikoksiin on niin kipeä asia, että siitä puhuminen on Puolassa pitänyt kieltää ihan lailla .

Tosin siinä missä keskisessä Itä-Euroopassa yksi syy kyvyttömyyteen käsitellä historiaa objektiivisesti on traumaattinen neuvostomiehitys, Suomessa tämä selitys ei kelpaa. Jokipiin sepustus julkaistiin suomettumisen aikana, eikä siihen puuttunut kukaan. Suomalaisten natsien ja fasistien rikokset jätettiin pääosin tutkimatta valvontakomission lähdettyä, koska Neuvostoliitto niin halusi. Nyt Neuvostoliittoa ei enää ole, joten voisimme edes yrittää olla sivistysyhteiskunta joka voi katsoa omaa menneisyyttään rehellisesti.


Antti Rautiainen

]]>
1 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271879-suomalainen-ss-olut-ei-maistunut-berliinilaisille#comments Äärioikeisto Historia Jussi Niinistö Natsit Veljesapu-Perinneyhdistys Sun, 17 Mar 2019 20:14:13 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271879-suomalainen-ss-olut-ei-maistunut-berliinilaisille
Kansa joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan. http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271383-kansa-joka-ei-tunne-historiaansa-ei-voi-rakentaa-tulevaisuuttaan <p><em><strong>Kansa joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan - Historian merkit&nbsp;</strong></em></p><p><strong>Adolf Ehrnrooth</strong> <em><strong>sanoi klassiset, mutta niin tärkeät sanat, jotka ovat ajassamme himmenneet, kuin kulunut teksti kirjan sivulla.</strong> Kirjan, jonka on sen lukija käsistään huomaamattaan laskenut pöydälle rientäessään muihin töihin, ja jättänyt rakkaan kirjansa auringonvalon julmalle paisteelle - haalistuvat nyt sanat, ja himmenee pois... </em></p><p><strong><em>Palaan Ernhroothin sanoihin hänen kuolemansa kautta, kun hänestä suuresta kenraalista, joka eli monet Suomen historian kriittiset ajat aika jätti, jätti se myös hänen lausumistaan sanoista nykyiselle sukupolvelle haalistuvat sanat, mutta kuolemattoman viestin, jonka tulisi olla opetus silti se vaipuu unholaan. Vanhojen arvojen ja perinteiden muistamisessa on yhteiskunnallinen merkityksensä.</em></strong></p><p><em><strong>Adolf Ernhrooth Sanoi &rdquo; Kansa, joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan&rdquo;...</strong> Kun suurmiehet kuolevat, kuolee jotain muutakin lähtemättömästi. Asioita, joita mikään koululaitos tai yhteisö ei kansalle voi ylläpitää, eikä muistuttaa. Upeita persoonia, joiden isänmaan rakkaus ylsi koko kansan ylitse tuoden turvaa ja lohtua. Viisaita miehiä, joihin kansa saattoi laittaa toivonsa, ja uskoa sekä luottaa.</em></p><p><em>Politiikan ja yhteiskuntien ongelmat ovat kaukaa rakentuneita. Ilmiöt eivät heijasta aikaa tässä ja nyt, vaan ovat jo vuosisatojen aikoina rakentuneet yhteiskuntiin ns, siirtomaa orjuuden uhrein. Suomenkin historia on ollut olla riistettynä kahden maan käsissä, ja kansamme kohtalo on ollut olla kulloisenkin vallan orjina.</em></p><p><em>Onko nämä kansakuntamme historian ajat jättäneet jälkensä ihmisiin, joka nykyihmisessä varsinkin nousee ylös itsekkyytenä, välipitämättömyytenä, oman maan uhrin unohtaen ja rakentamisen tuskan vaipuessa unoholaan. Suomea ja itsenäisyyttä ei rakennettu helpolla. Historia on haudannut luurankonsa niin Ruotsin kuninkaan hakemista talonpoikaisista sotaan, kuin koko sotainen historia Ruotsinvallan aikana, joka riisti kansan kieltä, sananvapautta ja muutatti nimetkin Ruotsinkielisiksi.</em></p><p><strong><em>Jumalalle kiitos Ruotsin vallan aika päättyi Suomen sodan seurauksena 17. syyskuuta 1809.</em></strong></p><p><em><strong>Ruotsin kruununprinssi Aadolf Fredrik totesi vuonna 1746, että Suomi oli Ruotsin varasto ja suojamuuri. Raukat Ruotsalaiset piiloutuivat Suomen selän taakse. </strong>Oi kansamme historiaa, verta ja ruumiita täynnä-kiitos Ruotsin. Ruotsalaiset kohtelevat vieläkin Suomalaisia vähempiarvoisina ihmisinä- tämäkin on historiallista perua. Ruotsin Kuninkaat eivät vierailleet Suomessa usein, koska pitivät meitä primitiivisinä ja kieltämme alhaisena. Venäjän vallan alle päädyimme 1809, mutta ajaltaan ja Suomen kansaa myötämielisemmin ajattelevaa Tsaaria kohden kulki historiamme.</em></p><p><em><strong>Historian merkitystä emme saa unohtaa kansojen rakentumisessa, yhteiskunnan kehittymisessä, ja oman vapauden sekä itsenäisyyden saannissa.</strong> Suomen itsenäisyydestä alkoi oman kansamme ja yhteiskuntamme voimakas rakentuminen ja kansallistunto. Omaa riistettyä kieltä otettiin takaisin, ja Suomalaisia nimiä annettiin taas lapsille. Suomalaiset ovat esimerkillisesti rakentaneet maansa, armeijansa, terveydenhuoltonsa ja sosiaalihuoltonsa. Iältään varsin nuori maa, mutta kansainvälisesti niin pitkällä.</em></p><p><em><strong>Monien maiden kehitystä on Kuningaskunnat ja valloittamiset hallinneet-</strong> omat yhteiskunnat ovat jääneet rakentamatta ja valloittajat ovat riistäneet kansoja orjina. Tuoneet omat tapansa, ja istuttaneet oman kielensä. Vieneet rikkaudet- lopulta lähteneet ja jättäneet jälkeensä kaaoksen. Ja tuhon. Suomalaiset ovat esimerkillisen sitkeitä, rohkeita, ja periksiantamattomia, juurilleen jääneitä ja juurtuneita tervaskantoja.</em></p><p><em>Katsoin elokuvan Viceroys House, jossa palattiin Intian itsenäistymiseen toisen maailmansodan jälkeen. Eräs elokuvan päähahmo totesi Britannian ottaneen heitä sotiinsa, ja he taistelivat myös Hitleriä vastaan. Silti, oman kansan tila oli köyhyys, lapsikuolemia, ja lukutaidottomuutta. Hävettää ajatella Englannin kuningashuoneen kuvitelleen jollakin oikeudella riistää Intian kaltaista kansaa, ja silti olla jakamatta hyvää heille. Nöyrät kansakunnat ovat aina jääneet loppujen lopuksi yksin rakentamaan omaa maataan, ja antamaan uhrinsa. Gandhi muistutti Mountbattenia joka oli viimeinen varakuningas olemaan jakamatta Intiaa- mutta he antoivat periksi ja syntyi Pakistan. 14 miljoonaa ihmistä vaelsi uskontokunnittain maan sisällä. Miljoona kuoli nälkään.</em><em>Uskon, että Kuningattaren jalokivistä monet ovat Intiasta peräisin. Silti heitä ei hävetä se, kuinka he riistivät tätä kansaa- kuten ei Ruotsia se kuinka he riistivät meitä. </em></p><p><em><strong>Tässä tulemme opetukseen mitä Adolf Ernhrooth kätki sanoihinsa. &rdquo;Historia&rdquo;, millainen olikaan historiamme tie? Orjuudesta- orjuuteen. On syytä rakentaa historiaamme tämän hienon miehen sanoin. Ilman orjuutta- ja sitoumuksia toisen valtion alle. Suomen kansan vapaus ja riippumattomuus on äärettömän siunauksellinen ja tärkeä asia. Kun kansa itse päättää kohtalostaan se myös vastaa seuraamuksista- mutta kun kansa muistaa orjuuden historiansa ei siitä enää koskaan tule uudestaan orjaa!</strong></em></p><p><strong><em>-Minna</em></strong></p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansa joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan - Historian merkit 

Adolf Ehrnrooth sanoi klassiset, mutta niin tärkeät sanat, jotka ovat ajassamme himmenneet, kuin kulunut teksti kirjan sivulla. Kirjan, jonka on sen lukija käsistään huomaamattaan laskenut pöydälle rientäessään muihin töihin, ja jättänyt rakkaan kirjansa auringonvalon julmalle paisteelle - haalistuvat nyt sanat, ja himmenee pois...

Palaan Ernhroothin sanoihin hänen kuolemansa kautta, kun hänestä suuresta kenraalista, joka eli monet Suomen historian kriittiset ajat aika jätti, jätti se myös hänen lausumistaan sanoista nykyiselle sukupolvelle haalistuvat sanat, mutta kuolemattoman viestin, jonka tulisi olla opetus silti se vaipuu unholaan. Vanhojen arvojen ja perinteiden muistamisessa on yhteiskunnallinen merkityksensä.

Adolf Ernhrooth Sanoi ” Kansa, joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan”... Kun suurmiehet kuolevat, kuolee jotain muutakin lähtemättömästi. Asioita, joita mikään koululaitos tai yhteisö ei kansalle voi ylläpitää, eikä muistuttaa. Upeita persoonia, joiden isänmaan rakkaus ylsi koko kansan ylitse tuoden turvaa ja lohtua. Viisaita miehiä, joihin kansa saattoi laittaa toivonsa, ja uskoa sekä luottaa.

Politiikan ja yhteiskuntien ongelmat ovat kaukaa rakentuneita. Ilmiöt eivät heijasta aikaa tässä ja nyt, vaan ovat jo vuosisatojen aikoina rakentuneet yhteiskuntiin ns, siirtomaa orjuuden uhrein. Suomenkin historia on ollut olla riistettynä kahden maan käsissä, ja kansamme kohtalo on ollut olla kulloisenkin vallan orjina.

Onko nämä kansakuntamme historian ajat jättäneet jälkensä ihmisiin, joka nykyihmisessä varsinkin nousee ylös itsekkyytenä, välipitämättömyytenä, oman maan uhrin unohtaen ja rakentamisen tuskan vaipuessa unoholaan. Suomea ja itsenäisyyttä ei rakennettu helpolla. Historia on haudannut luurankonsa niin Ruotsin kuninkaan hakemista talonpoikaisista sotaan, kuin koko sotainen historia Ruotsinvallan aikana, joka riisti kansan kieltä, sananvapautta ja muutatti nimetkin Ruotsinkielisiksi.

Jumalalle kiitos Ruotsin vallan aika päättyi Suomen sodan seurauksena 17. syyskuuta 1809.

Ruotsin kruununprinssi Aadolf Fredrik totesi vuonna 1746, että Suomi oli Ruotsin varasto ja suojamuuri. Raukat Ruotsalaiset piiloutuivat Suomen selän taakse. Oi kansamme historiaa, verta ja ruumiita täynnä-kiitos Ruotsin. Ruotsalaiset kohtelevat vieläkin Suomalaisia vähempiarvoisina ihmisinä- tämäkin on historiallista perua. Ruotsin Kuninkaat eivät vierailleet Suomessa usein, koska pitivät meitä primitiivisinä ja kieltämme alhaisena. Venäjän vallan alle päädyimme 1809, mutta ajaltaan ja Suomen kansaa myötämielisemmin ajattelevaa Tsaaria kohden kulki historiamme.

Historian merkitystä emme saa unohtaa kansojen rakentumisessa, yhteiskunnan kehittymisessä, ja oman vapauden sekä itsenäisyyden saannissa. Suomen itsenäisyydestä alkoi oman kansamme ja yhteiskuntamme voimakas rakentuminen ja kansallistunto. Omaa riistettyä kieltä otettiin takaisin, ja Suomalaisia nimiä annettiin taas lapsille. Suomalaiset ovat esimerkillisesti rakentaneet maansa, armeijansa, terveydenhuoltonsa ja sosiaalihuoltonsa. Iältään varsin nuori maa, mutta kansainvälisesti niin pitkällä.

Monien maiden kehitystä on Kuningaskunnat ja valloittamiset hallinneet- omat yhteiskunnat ovat jääneet rakentamatta ja valloittajat ovat riistäneet kansoja orjina. Tuoneet omat tapansa, ja istuttaneet oman kielensä. Vieneet rikkaudet- lopulta lähteneet ja jättäneet jälkeensä kaaoksen. Ja tuhon. Suomalaiset ovat esimerkillisen sitkeitä, rohkeita, ja periksiantamattomia, juurilleen jääneitä ja juurtuneita tervaskantoja.

Katsoin elokuvan Viceroys House, jossa palattiin Intian itsenäistymiseen toisen maailmansodan jälkeen. Eräs elokuvan päähahmo totesi Britannian ottaneen heitä sotiinsa, ja he taistelivat myös Hitleriä vastaan. Silti, oman kansan tila oli köyhyys, lapsikuolemia, ja lukutaidottomuutta. Hävettää ajatella Englannin kuningashuoneen kuvitelleen jollakin oikeudella riistää Intian kaltaista kansaa, ja silti olla jakamatta hyvää heille. Nöyrät kansakunnat ovat aina jääneet loppujen lopuksi yksin rakentamaan omaa maataan, ja antamaan uhrinsa. Gandhi muistutti Mountbattenia joka oli viimeinen varakuningas olemaan jakamatta Intiaa- mutta he antoivat periksi ja syntyi Pakistan. 14 miljoonaa ihmistä vaelsi uskontokunnittain maan sisällä. Miljoona kuoli nälkään.Uskon, että Kuningattaren jalokivistä monet ovat Intiasta peräisin. Silti heitä ei hävetä se, kuinka he riistivät tätä kansaa- kuten ei Ruotsia se kuinka he riistivät meitä.

Tässä tulemme opetukseen mitä Adolf Ernhrooth kätki sanoihinsa. ”Historia”, millainen olikaan historiamme tie? Orjuudesta- orjuuteen. On syytä rakentaa historiaamme tämän hienon miehen sanoin. Ilman orjuutta- ja sitoumuksia toisen valtion alle. Suomen kansan vapaus ja riippumattomuus on äärettömän siunauksellinen ja tärkeä asia. Kun kansa itse päättää kohtalostaan se myös vastaa seuraamuksista- mutta kun kansa muistaa orjuuden historiansa ei siitä enää koskaan tule uudestaan orjaa!

-Minna


 

]]>
8 http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271383-kansa-joka-ei-tunne-historiaansa-ei-voi-rakentaa-tulevaisuuttaan#comments Ernrooth Historia Kansa Orjuus Mon, 11 Mar 2019 22:09:18 +0000 Katriina Minna Koskela http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271383-kansa-joka-ei-tunne-historiaansa-ei-voi-rakentaa-tulevaisuuttaan
YLE:n sarja Aktivistit - valheita ja propagandaa yleveron hinnalla http://piiaaallonharja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269930-ylen-sarja-aktivistit-valheita-ja-propagandaa-yleveron-hinnalla <p>Kerrankin ajattelin, että nyt saan maksamalleni yleverolle vastinetta, kun löysin YLE Areenasta Aktivistit-sarjan. Ensimmäinen osa käsittelisi Eugen Schaumania ja toinen osa Lennart Hohenthalia. Molemmat keskeisiä hahmoja Suomen tiellä kohti itsenäisyyttä.</p><p>YLE ei yllättänyt tälläkään kertaa. Ohjaaja oli keskittynyt sarjassa tekemään Eugen Schaumanista sukurutsaajan, jolla oli omituinen suhde siskoonsa taiteilija Sigrid Schaumaniin. Todellisuudessa mistään sellaisesta ei ole löytynyt viitteitä. Lennart Hohenthalista taas ohjaaja päätti tehdä homoseksuaalin tai vähintään biseksuaalin, vaikka siitäkään ei ole minkäänlaisia viitteitä todellisuudessa. Sarjassa näiden kahden hahmon tarinat keskittyvät pääasiassa näihin fiktiivisiin asioihin ja todelliset historialliset tapahtumat jäävät taustalle.</p><p>Kun vasemmistolainen ohjaaja päättää mustamaalata oikeistolaisen, kansallismielisen henkilön, niin mielenkiintoista on, että mustamaalaamista lähdetään tekemään seksuaalisuuden kautta. Muistissa on vielä hyvin Uralin Perhonen -nukkeanimaatio, jossa Mannerheim-hahmo harrastaa seksiä miespalvelijansa kanssa ja nyt vielä lisäksi tämä Eugen Schaumanin ja Lennart Hohenthalin kuvaus seksuaalisuudeltaan vähemmistöön kuuluvina henkilöinä. Vasemmistolaisten taiteilijoiden maailmassa homous vaikuttaa siis olevan pahin leima millä ihmistä voi lyödä.</p><p>Aktivistit-sarjan ohjaaja on haastatteluissa paennut sen taakse, että sarja on fiktiota. Tietenkin taiteilijalla on vapaus tehdä fiktiota aidoilla historiallisilla henkilöillä, mutta tässäkin tapauksessa poliittiset motiivit paistavat selvästi läpi. Eugen Schaumanista ja Lennart Hohenthalista olisi saanut mielenkiintoisen sarjan tehtyä pelkällä faktalla, mutta ei selvästikään maksamalla yleveroa. Yleveron hinnalla sain vaan kasan valheita ja propagandaa.</p><p>Jos haluatte tuhlata muutaman tunnin elämästänne täyteen turhuuteen, niin linkki YLE Areenaan löytyy tästä: <a href="https://areena.yle.fi/1-4315620" title="https://areena.yle.fi/1-4315620">https://areena.yle.fi/1-4315620</a>. Sarjan kolmannen osan jätin itse suosiolla katsomatta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kerrankin ajattelin, että nyt saan maksamalleni yleverolle vastinetta, kun löysin YLE Areenasta Aktivistit-sarjan. Ensimmäinen osa käsittelisi Eugen Schaumania ja toinen osa Lennart Hohenthalia. Molemmat keskeisiä hahmoja Suomen tiellä kohti itsenäisyyttä.

YLE ei yllättänyt tälläkään kertaa. Ohjaaja oli keskittynyt sarjassa tekemään Eugen Schaumanista sukurutsaajan, jolla oli omituinen suhde siskoonsa taiteilija Sigrid Schaumaniin. Todellisuudessa mistään sellaisesta ei ole löytynyt viitteitä. Lennart Hohenthalista taas ohjaaja päätti tehdä homoseksuaalin tai vähintään biseksuaalin, vaikka siitäkään ei ole minkäänlaisia viitteitä todellisuudessa. Sarjassa näiden kahden hahmon tarinat keskittyvät pääasiassa näihin fiktiivisiin asioihin ja todelliset historialliset tapahtumat jäävät taustalle.

Kun vasemmistolainen ohjaaja päättää mustamaalata oikeistolaisen, kansallismielisen henkilön, niin mielenkiintoista on, että mustamaalaamista lähdetään tekemään seksuaalisuuden kautta. Muistissa on vielä hyvin Uralin Perhonen -nukkeanimaatio, jossa Mannerheim-hahmo harrastaa seksiä miespalvelijansa kanssa ja nyt vielä lisäksi tämä Eugen Schaumanin ja Lennart Hohenthalin kuvaus seksuaalisuudeltaan vähemmistöön kuuluvina henkilöinä. Vasemmistolaisten taiteilijoiden maailmassa homous vaikuttaa siis olevan pahin leima millä ihmistä voi lyödä.

Aktivistit-sarjan ohjaaja on haastatteluissa paennut sen taakse, että sarja on fiktiota. Tietenkin taiteilijalla on vapaus tehdä fiktiota aidoilla historiallisilla henkilöillä, mutta tässäkin tapauksessa poliittiset motiivit paistavat selvästi läpi. Eugen Schaumanista ja Lennart Hohenthalista olisi saanut mielenkiintoisen sarjan tehtyä pelkällä faktalla, mutta ei selvästikään maksamalla yleveroa. Yleveron hinnalla sain vaan kasan valheita ja propagandaa.

Jos haluatte tuhlata muutaman tunnin elämästänne täyteen turhuuteen, niin linkki YLE Areenaan löytyy tästä: https://areena.yle.fi/1-4315620. Sarjan kolmannen osan jätin itse suosiolla katsomatta.

]]>
79 http://piiaaallonharja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269930-ylen-sarja-aktivistit-valheita-ja-propagandaa-yleveron-hinnalla#comments Eugen Schauman Historia Lennart Hohenthal Ylevero Tue, 19 Feb 2019 18:17:18 +0000 Piia Aallonharja http://piiaaallonharja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269930-ylen-sarja-aktivistit-valheita-ja-propagandaa-yleveron-hinnalla
Suomalaisten SS-miesten sotarikoksista pitäisi tehdä rikostutkinta http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269574-suomalaisten-ss-miesten-sotarikoksista-pitaisi-tehda-rikostutkinta <p>Kansallisarkiston julkaisema <a href="https://www.arkisto.fi/fi/kansallisarkisto/hankkeet/selvitys-suomalaisista-ss-miehist%C3%A4">selvitys</a> suomalaisten SS-miesten osallisuudesta juutalaisten ja siviilien surmaamiseen vuosina 1941&ndash;1943 on herättänyt paljon keskustelua. Puolustusministeri Jussi Niinistö kiirehti <a href="http://jussiniinisto.fi/index.php/2019/02/syyton-kunnes-toisin-todistetaan/">tuomitsemaan</a> tutkijat, jotka heittävät &rdquo;epäilyksen varjon&rdquo; SS-vapaaehtoisten päälle. Väitteensä Niinistö pohjaa viimeaikoina äärioikeiston <a href="https://sarastuslehti.com/tag/rotu/">roturasistisen</a>&nbsp;Sarastus-verkkolehden kanssa <a href="https://sarastuslehti.com/tag/timo-vihavainen/">yhteistyötä</a> tehneen&nbsp;Timo Vihavaisen <a href="https://timo-vihavainen.blogspot.com/2019/02/ss-miesten-sota.html">blogiin</a>, jossa hän väittää että selvitys ei sisällä &rdquo;uusia todisteita&rdquo; . Jussi Jalonen korjasi Vihavaisen (Niinistön toistamia) virheitä<a href="https://www.facebook.com/jojalonen/posts/2357945267572204"> facebook-kirjoituksessaan</a>, jossa hän osoittaa että selvitys sisälsi uusia tietoja . Lisäksi jo aikaisemmin tunnetut lähteet antavat näyttöä siitä, että suomalaisia SS-vapaaehtoisia on osallistunut natsien sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan itärintamalla.</p><p>Lisäksi julkisuuteen on <a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005879564.html">päästetty</a> SS-vapaaehtoisten aikanaan perustama SS-veljesapu järjestö, jonka ainoa tehtävä tuntuu nykyään olevan suomalaisten vapaaehtoisten maineen puolustaminen.</p><p>Luonnollinen seuraava askel olisi rikostutkinta, yhdessä Venäjän ja Ukrainan viranomaisten kanssa. Historiantutkijat ovat riippuvaisia arkistoista, mutta rikostutkijoilla on laajemmat mahdollisuudet esimerkiksi etsiä todistajia sotarikoksille ja rikoksille ihmisyyttä vastaan. Median tietojen mukaan suomalaisisia SS-vapaaehtoisia on hengissä kahdeksan, ja heidän joukossaan voi olla sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan syyllistyneitä.</p><p>Miksi kaivella yli 70 vuotta vanhoja tapahtumia, joiden tekijät ovat jo noin 100-vuotiaita tai kuolleita? Koska sitä edellyttää jo lakikin, monet sotarikokset ja mitkään rikokset ihmisyyttä vastaan eivät vanhene koskaan. Lain kannalta <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Superior_orders">ei myöskään ole mitään merkitystä</a> sillä, onko rikokset ihmisyyttä vastaan tai sotarikokset tehty toisten määräyksestä vai ei. Näistä rikoksista tuomitaan, vaikka olisi vain totellut käskyjä.</p><p>Tämä on ankara periaate, ja sen perusteella Saksassa on viime vuosina haastettu oikeuteen natsien tuhokoneiston pienimpiä rattaita, esimerkiksi Johann Rehbongen jota vastaan <a href="https://edition.cnn.com/2018/11/13/europe/johann-rehbogen-nazi-concentration-camp-guard-testifies/index.html">käytiin oikeutta</a> joulukuussa. Nämä oikeudenkäynnit ovat toki hieman kyseenalaisia, koska niitä ei käyty 70 vuotta sitten lähinnä siksi että syytettäviä olisi ollut liikaa. Nyt syytettyjä rangaistaan osittain siitä, että he ovat eläneet muita natseja kauemmin.</p><p>Toisaalta toisin kuin Saksassa, Suomessa ei ole vieläkään tehty kunnolla tiliä menneisyyden kanssa. Puolustusministerin kommentit ovat siitä yksi todiste. Esimerkiksi sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä muistetaan täällä lähinnä oikeusmurhana, mutta niiden yhteydessä käytiin oikeutta myös todellisia sotarikollisia, ns. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Lista_1:n_vangit">Lista 1:n vankeja</a> vastaan.</p><p>Suomalaisen miehityshallinnon Itä-Karjalan venäläisiä varten perustamilla keskitysleireillä kuoli nälkään tuhansia siviileitä, mutta Lista 1:n vankien tuomiot olivat naurettavan lyhyitä, enimmillään kolme vuotta. Tutkinta ja oikeudenkäynnit hoidettiin niin leväperäisesti, että Lista 1:n sotarikolliset voidaan esittää yhä jonkinlaisina oikeusmurhan uhreina. Valvontakomission lähdettyä Suomessa lakaistiin kaikki sotarikollisuuskysymykset maton alle, eikä asioita ole haluttu kunnolla selvittää koskaan. Lisäksi monet mahdolliset suomalaiset sotarikolliset olivat ehtineet paeta jo ulkomaille natsirikollisten jalanjäljissä. Näistä mahdollisista sotarikollisista on kansallisarkiston selvityksessä mainittu natsi ja SS-vapaaehtoinen Olavi Karpalo, joka pakeni Venezuelaan.</p><p>Monelle suomalaiselle SS-vapaaehtoiselle todellisuus rintamalla oli odotettua raaempi, mutta Saksan tapahtumista, esimerkiksi vuoden 1938 kristalliyöstä oli kirjoitettu Suomen tiedotusvälineissä laajasti. Jonkinlainen yleiskäsitys kansallissosialismista oli varmasti jokaisella vapaaehtoiseksi lähtijällä.</p><p>Juutalaisia ampumaan määrätyn Wehrmachtin asevelvollisen tuomitseminen 70 vuoden jälkeen tuntuisi ankaralta, mutta kukaan ei pakottanut suomalaisia SS-vapaaehtoisia lähtemään tekemään liebensraumia natseille.</p><p>He lähtivät sinne ihan itse omasta vapaasta tahdostaan.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansallisarkiston julkaisema selvitys suomalaisten SS-miesten osallisuudesta juutalaisten ja siviilien surmaamiseen vuosina 1941–1943 on herättänyt paljon keskustelua. Puolustusministeri Jussi Niinistö kiirehti tuomitsemaan tutkijat, jotka heittävät ”epäilyksen varjon” SS-vapaaehtoisten päälle. Väitteensä Niinistö pohjaa viimeaikoina äärioikeiston roturasistisen Sarastus-verkkolehden kanssa yhteistyötä tehneen Timo Vihavaisen blogiin, jossa hän väittää että selvitys ei sisällä ”uusia todisteita” . Jussi Jalonen korjasi Vihavaisen (Niinistön toistamia) virheitä facebook-kirjoituksessaan, jossa hän osoittaa että selvitys sisälsi uusia tietoja . Lisäksi jo aikaisemmin tunnetut lähteet antavat näyttöä siitä, että suomalaisia SS-vapaaehtoisia on osallistunut natsien sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan itärintamalla.

Lisäksi julkisuuteen on päästetty SS-vapaaehtoisten aikanaan perustama SS-veljesapu järjestö, jonka ainoa tehtävä tuntuu nykyään olevan suomalaisten vapaaehtoisten maineen puolustaminen.

Luonnollinen seuraava askel olisi rikostutkinta, yhdessä Venäjän ja Ukrainan viranomaisten kanssa. Historiantutkijat ovat riippuvaisia arkistoista, mutta rikostutkijoilla on laajemmat mahdollisuudet esimerkiksi etsiä todistajia sotarikoksille ja rikoksille ihmisyyttä vastaan. Median tietojen mukaan suomalaisisia SS-vapaaehtoisia on hengissä kahdeksan, ja heidän joukossaan voi olla sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan syyllistyneitä.

Miksi kaivella yli 70 vuotta vanhoja tapahtumia, joiden tekijät ovat jo noin 100-vuotiaita tai kuolleita? Koska sitä edellyttää jo lakikin, monet sotarikokset ja mitkään rikokset ihmisyyttä vastaan eivät vanhene koskaan. Lain kannalta ei myöskään ole mitään merkitystä sillä, onko rikokset ihmisyyttä vastaan tai sotarikokset tehty toisten määräyksestä vai ei. Näistä rikoksista tuomitaan, vaikka olisi vain totellut käskyjä.

Tämä on ankara periaate, ja sen perusteella Saksassa on viime vuosina haastettu oikeuteen natsien tuhokoneiston pienimpiä rattaita, esimerkiksi Johann Rehbongen jota vastaan käytiin oikeutta joulukuussa. Nämä oikeudenkäynnit ovat toki hieman kyseenalaisia, koska niitä ei käyty 70 vuotta sitten lähinnä siksi että syytettäviä olisi ollut liikaa. Nyt syytettyjä rangaistaan osittain siitä, että he ovat eläneet muita natseja kauemmin.

Toisaalta toisin kuin Saksassa, Suomessa ei ole vieläkään tehty kunnolla tiliä menneisyyden kanssa. Puolustusministerin kommentit ovat siitä yksi todiste. Esimerkiksi sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä muistetaan täällä lähinnä oikeusmurhana, mutta niiden yhteydessä käytiin oikeutta myös todellisia sotarikollisia, ns. Lista 1:n vankeja vastaan.

Suomalaisen miehityshallinnon Itä-Karjalan venäläisiä varten perustamilla keskitysleireillä kuoli nälkään tuhansia siviileitä, mutta Lista 1:n vankien tuomiot olivat naurettavan lyhyitä, enimmillään kolme vuotta. Tutkinta ja oikeudenkäynnit hoidettiin niin leväperäisesti, että Lista 1:n sotarikolliset voidaan esittää yhä jonkinlaisina oikeusmurhan uhreina. Valvontakomission lähdettyä Suomessa lakaistiin kaikki sotarikollisuuskysymykset maton alle, eikä asioita ole haluttu kunnolla selvittää koskaan. Lisäksi monet mahdolliset suomalaiset sotarikolliset olivat ehtineet paeta jo ulkomaille natsirikollisten jalanjäljissä. Näistä mahdollisista sotarikollisista on kansallisarkiston selvityksessä mainittu natsi ja SS-vapaaehtoinen Olavi Karpalo, joka pakeni Venezuelaan.

Monelle suomalaiselle SS-vapaaehtoiselle todellisuus rintamalla oli odotettua raaempi, mutta Saksan tapahtumista, esimerkiksi vuoden 1938 kristalliyöstä oli kirjoitettu Suomen tiedotusvälineissä laajasti. Jonkinlainen yleiskäsitys kansallissosialismista oli varmasti jokaisella vapaaehtoiseksi lähtijällä.

Juutalaisia ampumaan määrätyn Wehrmachtin asevelvollisen tuomitseminen 70 vuoden jälkeen tuntuisi ankaralta, mutta kukaan ei pakottanut suomalaisia SS-vapaaehtoisia lähtemään tekemään liebensraumia natseille.

He lähtivät sinne ihan itse omasta vapaasta tahdostaan.

Antti Rautiainen

 

]]>
81 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269574-suomalaisten-ss-miesten-sotarikoksista-pitaisi-tehda-rikostutkinta#comments Äärioikeisto Historia Jussi Niinistö Natsit Timo Vihavainen Wed, 13 Feb 2019 11:54:04 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269574-suomalaisten-ss-miesten-sotarikoksista-pitaisi-tehda-rikostutkinta
Mielipiteemme.fi: Suomeen iski meteoriitti Jääkauden aikaan. http://mattiesimonaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268592-mielipiteemmefi-suomeen-iski-meteoriitti-jaakauden-aikaan <p>Kuva 1 on satelliittikuva maan kuoresta. Se paljastaa kraaterin jonka keskipiste on Suomen ja Ruotsin välissä. Jää ei aihauttanut maankuoren painaumaa, vaan meteoriitti joka räjähti jäätikön alla. Kraaterin keskipiste sijaitsee Perämerellä, noin 75Km Olusta Länteen. Kraaterin halkaisija on noin 700Km.<br />&nbsp;</p><p>Kuva 2 näyttää maan painauman räjähdyksen jälkeen noin 12000 vuotta sitten. Kuva 2:n kartta laadittu 200m maan painauman mukaan. Ei niinkään mistään &quot;kansanmuistista&quot; vaan siitä muistista, että maa nousee vielä tänäänkin - sekä kaikista geologisista havainnoista jotka todistavat meteoriitin räjähdyksestä. Tässä on Kalevalasta tunnettu &quot;Pohjan Neito&quot;. &quot;Ilman Sukkula&quot; on Ahvenanmaan pohjoispuolella.<br />&nbsp;</p><p><strong>Kannas</strong> vanhassa Suomen kielessä tarkoittaa luonnonmukaista <strong>siltaa</strong>. Ne olivat idässä, Valkoisen Meren eteläpuolella, siihen aikaan kun esivanhempamme kirjoittivat meille kirjeen Valkoisen Meren kallioon.<br /><br /><br />Paljon on vielä kerrottavaa Suomen Kansan Historiasta, Suomen kielellä, Suomen mielellä.&nbsp; :)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuva 1 on satelliittikuva maan kuoresta. Se paljastaa kraaterin jonka keskipiste on Suomen ja Ruotsin välissä. Jää ei aihauttanut maankuoren painaumaa, vaan meteoriitti joka räjähti jäätikön alla. Kraaterin keskipiste sijaitsee Perämerellä, noin 75Km Olusta Länteen. Kraaterin halkaisija on noin 700Km.
 

Kuva 2 näyttää maan painauman räjähdyksen jälkeen noin 12000 vuotta sitten. Kuva 2:n kartta laadittu 200m maan painauman mukaan. Ei niinkään mistään "kansanmuistista" vaan siitä muistista, että maa nousee vielä tänäänkin - sekä kaikista geologisista havainnoista jotka todistavat meteoriitin räjähdyksestä. Tässä on Kalevalasta tunnettu "Pohjan Neito". "Ilman Sukkula" on Ahvenanmaan pohjoispuolella.
 

Kannas vanhassa Suomen kielessä tarkoittaa luonnonmukaista siltaa. Ne olivat idässä, Valkoisen Meren eteläpuolella, siihen aikaan kun esivanhempamme kirjoittivat meille kirjeen Valkoisen Meren kallioon.


Paljon on vielä kerrottavaa Suomen Kansan Historiasta, Suomen kielellä, Suomen mielellä.  :)

]]>
9 http://mattiesimonaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268592-mielipiteemmefi-suomeen-iski-meteoriitti-jaakauden-aikaan#comments Historia Kalevala Meteoriitti Pohjan Neito Suomi Tue, 29 Jan 2019 06:56:34 +0000 Matti Simonaho http://mattiesimonaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268592-mielipiteemmefi-suomeen-iski-meteoriitti-jaakauden-aikaan
Rauhallista itsenäisyyspäivää! http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265352-rauhallista-itsenaisyyspaivaa <p>Olin Karkkilan kaupungin järjestämässä itsenäisyyspäivän juhlassa. Kuulimme mielenkiintoisia puheita muun muuassa siitä, että mitä itsenäisyys merkitsee. &quot;Itsenäisyys on saavutettu ja säilytetty yhdessä&quot; oli yksi keskeisimmistä viestistä. &quot;Kaikkia on tarvittu&quot;.</p><p>Ohjelmassa oli musiikkia ja tanssiesityksiä ja myös valokuvakavalkaadi Karkkilan historiasta ja erityisesti vuoden 1918 sisällissodasta ja sitä edeltäneistä tapahtumista. Ensimmäinen kuva oli Karkkilan silloisesta torista ja kerrotiin, että ihmiset kärsivät nälkää ja ruoan hinnat olivat pilvissä, jos ruokaa edes löytyi. Ihmisillä oli paha olla. Karkkila ei ollut poikkeus.</p><p>Kertomukset kuvien taloista ja sisällissodan aikaisista ja jälkeisistä tapahtumista veivät minut Nicaraguan nykytilanteeseen. Samanlaisia piirteiteä ja samalaisia ihmisten ahdinkoa. Yhden talon kohdalla sanotiin, että se oli Högforsin tehtaan konttori, jonka kellarissa olivat vankina kaikista vaarallisimpina pidetyt punakaartilaiset. Vankina olleiden omaiset etsivät kuumeisesti ihmisiä, jotka voisivat puhua vankina olleiden sukulaisten puolesta. Ne olivat poliittisia vankeja. Samanlaisia poliittisia vankeja kuin nyt Nicaraguan vankiloissa on. &quot;Miksi ihmiset eivät opi historiasta&quot; usein sanotaan ja Nicaraguan kohdalla se tuntuu oikealta väitteeltä. Suomesta ei voida sanoa samaa. Suomen suuruus on siinä, että se on pystynyt elämään rauhassa.</p><p>Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille nyt ja jatkossakin!</p><p>Kiinnostuneille, tässä linkki espanjankieliseen blogiin: <a href="https://descubriendosuomi.blogspot.com/2018/12/concierto-del-dia-de-la-independencia.html">Descubriendo Suomi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olin Karkkilan kaupungin järjestämässä itsenäisyyspäivän juhlassa. Kuulimme mielenkiintoisia puheita muun muuassa siitä, että mitä itsenäisyys merkitsee. "Itsenäisyys on saavutettu ja säilytetty yhdessä" oli yksi keskeisimmistä viestistä. "Kaikkia on tarvittu".

Ohjelmassa oli musiikkia ja tanssiesityksiä ja myös valokuvakavalkaadi Karkkilan historiasta ja erityisesti vuoden 1918 sisällissodasta ja sitä edeltäneistä tapahtumista. Ensimmäinen kuva oli Karkkilan silloisesta torista ja kerrotiin, että ihmiset kärsivät nälkää ja ruoan hinnat olivat pilvissä, jos ruokaa edes löytyi. Ihmisillä oli paha olla. Karkkila ei ollut poikkeus.

Kertomukset kuvien taloista ja sisällissodan aikaisista ja jälkeisistä tapahtumista veivät minut Nicaraguan nykytilanteeseen. Samanlaisia piirteiteä ja samalaisia ihmisten ahdinkoa. Yhden talon kohdalla sanotiin, että se oli Högforsin tehtaan konttori, jonka kellarissa olivat vankina kaikista vaarallisimpina pidetyt punakaartilaiset. Vankina olleiden omaiset etsivät kuumeisesti ihmisiä, jotka voisivat puhua vankina olleiden sukulaisten puolesta. Ne olivat poliittisia vankeja. Samanlaisia poliittisia vankeja kuin nyt Nicaraguan vankiloissa on. "Miksi ihmiset eivät opi historiasta" usein sanotaan ja Nicaraguan kohdalla se tuntuu oikealta väitteeltä. Suomesta ei voida sanoa samaa. Suomen suuruus on siinä, että se on pystynyt elämään rauhassa.

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille nyt ja jatkossakin!

Kiinnostuneille, tässä linkki espanjankieliseen blogiin: Descubriendo Suomi

]]>
4 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265352-rauhallista-itsenaisyyspaivaa#comments Historia Itsenäisyys Itsenäisyyspäivä 2018 Nicaragua Sota Thu, 06 Dec 2018 14:09:38 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265352-rauhallista-itsenaisyyspaivaa
Laura Huhtasaari on meidän oma Bobbymme http://villeltti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263199-laura-huhtasaari-on-meidan-oma-bobbymme <p>Laura Huhtasaari on meidän oman aikamme sankari, suomalaisten oma &quot;Bob Marley&quot;!</p><p>Laura puolustaa meidän maatamme globaalia &quot;ahneuden Babylonia&quot; vastaan, hän uskaltaa sanoa että &quot;nyt riittää meidän pienen, sorretun kansakuntamme lyöminen!&quot; Laura uskaltaa nousta hengetöntä, materialistista globaalia voimaa vastaan, ja puolustaa pientä kansakuntaa ulkopuolista alistajaa ja käskijää vastaan!</p><p>Minä en itse ole mikään hihhuli, itse asiassa olen vakaa sekularismin kannattaja, mutta ymmärrän silti hyvin että meidän suomalaisten on nykyään , haastavina aikoina, noustava puolustamaan omia arvojamme ja omaa itseämme: omaa pientä maatamme,&nbsp; omaa vapauttamme, meidän omaa oikeuttamme olla olemassa ja olla sitä mitä me olemme, ja elää rauhassa omassa vapaassa maassamme, tässä maailmankaikkeudessa, ihmisolentoina, ajassa ja tilassa!</p><p>Kai meilläkin on&nbsp; siihen oikeus?</p><p>Siksi minä ja muut minunlaiseni oman ihmisarvonsa tuntevat ihmiset tuemme Lauraa ja suomalaista nationalismia nykyisessä ajassa ja tilassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Laura Huhtasaari on meidän oman aikamme sankari, suomalaisten oma "Bob Marley"!

Laura puolustaa meidän maatamme globaalia "ahneuden Babylonia" vastaan, hän uskaltaa sanoa että "nyt riittää meidän pienen, sorretun kansakuntamme lyöminen!" Laura uskaltaa nousta hengetöntä, materialistista globaalia voimaa vastaan, ja puolustaa pientä kansakuntaa ulkopuolista alistajaa ja käskijää vastaan!

Minä en itse ole mikään hihhuli, itse asiassa olen vakaa sekularismin kannattaja, mutta ymmärrän silti hyvin että meidän suomalaisten on nykyään , haastavina aikoina, noustava puolustamaan omia arvojamme ja omaa itseämme: omaa pientä maatamme,  omaa vapauttamme, meidän omaa oikeuttamme olla olemassa ja olla sitä mitä me olemme, ja elää rauhassa omassa vapaassa maassamme, tässä maailmankaikkeudessa, ihmisolentoina, ajassa ja tilassa!

Kai meilläkin on  siihen oikeus?

Siksi minä ja muut minunlaiseni oman ihmisarvonsa tuntevat ihmiset tuemme Lauraa ja suomalaista nationalismia nykyisessä ajassa ja tilassa.

]]>
0 http://villeltti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263199-laura-huhtasaari-on-meidan-oma-bobbymme#comments globalisaatio Historia Itsepuolustus Nationalismi suomalaisuus Sat, 27 Oct 2018 00:25:45 +0000 Ville Lätti http://villeltti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263199-laura-huhtasaari-on-meidan-oma-bobbymme
Miksi liityin Perussuomalaisiin? http://villeltti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261883-miksi-liityin-perussuomalaisiin <p>Olen pitkään vältellyt puolueisiin liittymistä, koska individualistisena ihmisenä olen ajatellut puolueeseen kuulumisen rajoittavan yksilöllistä itse-ilmaisua.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt viimein kuitenkin liityin nationalistiseen, populistiseen ja maahanmuuttokriittiseen puolueeseen, eli Perussuomalaisiin - koska Suomen nykyisessä historiallisessa, kulttuurisessa ja poliittisessa tilanteessa on selviä merkkejä siitä, että omana aikanamme tarvitsemme uutta suomalaista, fennomaanista nationalismia.</p><p>Perussuomalaiset vaikuttaa kaikkein potentiaalisimmalta ja mielenkiintoisimmalta puolueelta. Oikein kehitettynä ja onnistuneesti markkinoituna kyseessä on tulevaisuuden puolue, joka tulee olemaan erittäin tärkeässä osassa maamme&nbsp; johtamisessa, pelastamisessa ja kulttuurisen itsetuntomme palauttamisessa tällä vuosisadalla.</p><p>Läpinäkyvyyttä ja arjen(kin) tason demokratiaa edustavana puolueena perussuomalaisissa löytyy yksilötasolla vaikka minkälaisia tyyppejä, ja joillakin alueilla suhteellisen suuriakin eroja mielipiteissä ja näkemyksissä. Tässä näkyy perussuomalainen positiivinen, ihmisläheinen populismi, joka kunnioittaa sananvapautta ja yksilöä - myös niitä tavallisia ihmisiä jotka eivät kuulu poliittisesti ja taloudellisesti etabloituneisiin, hyväosaisiin, valtaa pitäviin kansanosiin.&nbsp; Uskon että sellaiset yksilölliset eroavaisuudet eivät kuitenkaan enää johda välirikkoihin, vaan näkemysten erot toimivat nyt ennemminkin keskustelun, kasvun ja luovan inspiraation lähteinä! - tärkeimmissä asioissa ollaan samaa mieltä.</p><p>Nuivaa maahanmuuttopolitiikkaa sekä fennomaanista kieli- ja kulttuuripolitiikkaa edustavana puolueena Perussuomalaisilla on tärkeä funktio maamme suunnan kääntämisessä pois itsetuhon tieltä kohti kansallista menestystä ja parempaa, rauhanomaista tulevaisuutta. Nykyinen avointen rajojen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka perustuu toisaalta yksilöiden kaksinaismoralistiseen ns. &#39;hyvesignalointiin&#39;, toisaalta erheelliseen käsitykseen toimivan auttamisen luonteesta nykyisessä maailmassa. Sellainen politiikka johtaa ainoastaan katkeruuden, vihan, rasismin ja kansalaisten välisen epäluottamuksen sekä väkivallan ja terrorismin uhan kasvuun yhteiskunnassa.</p><p>Jokainen kulttuurialue, kansakunta ja maa tarvitsee nationalistista ylpeyttä, identiteettiä ja ymmärrystä omasta identiteetistään, historiastaan ja asemastaan maailman muiden kulttuurien joukossa. Jos tällainen nationalistinen itsetunto puuttuu, kansakunta on sokea, suojaton ja puolustuskyvytön muuttuvan maailman haasteiden ja ulkoisten uhkien edessä, eikä sellaisella kansalla ole pitemmän päälle näköpiirissä minkäänlaista myönteistä tulevaisuutta, vaan ainoastaan kärsimään alistetun orjan ja kuolevan kulttuurin osa.</p><p>Näistä syistä päädyin valitsemaan Perussuomalaiset.</p><p>Seuraavassa blogipostauksessa tulen perustelemaan tarkemmin, miksi Suomi mielestäni tarvitsee nyt kipeästi uutta, 21. vuosisadan fennomaanista nationalismia!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen pitkään vältellyt puolueisiin liittymistä, koska individualistisena ihmisenä olen ajatellut puolueeseen kuulumisen rajoittavan yksilöllistä itse-ilmaisua.

 

Nyt viimein kuitenkin liityin nationalistiseen, populistiseen ja maahanmuuttokriittiseen puolueeseen, eli Perussuomalaisiin - koska Suomen nykyisessä historiallisessa, kulttuurisessa ja poliittisessa tilanteessa on selviä merkkejä siitä, että omana aikanamme tarvitsemme uutta suomalaista, fennomaanista nationalismia.

Perussuomalaiset vaikuttaa kaikkein potentiaalisimmalta ja mielenkiintoisimmalta puolueelta. Oikein kehitettynä ja onnistuneesti markkinoituna kyseessä on tulevaisuuden puolue, joka tulee olemaan erittäin tärkeässä osassa maamme  johtamisessa, pelastamisessa ja kulttuurisen itsetuntomme palauttamisessa tällä vuosisadalla.

Läpinäkyvyyttä ja arjen(kin) tason demokratiaa edustavana puolueena perussuomalaisissa löytyy yksilötasolla vaikka minkälaisia tyyppejä, ja joillakin alueilla suhteellisen suuriakin eroja mielipiteissä ja näkemyksissä. Tässä näkyy perussuomalainen positiivinen, ihmisläheinen populismi, joka kunnioittaa sananvapautta ja yksilöä - myös niitä tavallisia ihmisiä jotka eivät kuulu poliittisesti ja taloudellisesti etabloituneisiin, hyväosaisiin, valtaa pitäviin kansanosiin.  Uskon että sellaiset yksilölliset eroavaisuudet eivät kuitenkaan enää johda välirikkoihin, vaan näkemysten erot toimivat nyt ennemminkin keskustelun, kasvun ja luovan inspiraation lähteinä! - tärkeimmissä asioissa ollaan samaa mieltä.

Nuivaa maahanmuuttopolitiikkaa sekä fennomaanista kieli- ja kulttuuripolitiikkaa edustavana puolueena Perussuomalaisilla on tärkeä funktio maamme suunnan kääntämisessä pois itsetuhon tieltä kohti kansallista menestystä ja parempaa, rauhanomaista tulevaisuutta. Nykyinen avointen rajojen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka perustuu toisaalta yksilöiden kaksinaismoralistiseen ns. 'hyvesignalointiin', toisaalta erheelliseen käsitykseen toimivan auttamisen luonteesta nykyisessä maailmassa. Sellainen politiikka johtaa ainoastaan katkeruuden, vihan, rasismin ja kansalaisten välisen epäluottamuksen sekä väkivallan ja terrorismin uhan kasvuun yhteiskunnassa.

Jokainen kulttuurialue, kansakunta ja maa tarvitsee nationalistista ylpeyttä, identiteettiä ja ymmärrystä omasta identiteetistään, historiastaan ja asemastaan maailman muiden kulttuurien joukossa. Jos tällainen nationalistinen itsetunto puuttuu, kansakunta on sokea, suojaton ja puolustuskyvytön muuttuvan maailman haasteiden ja ulkoisten uhkien edessä, eikä sellaisella kansalla ole pitemmän päälle näköpiirissä minkäänlaista myönteistä tulevaisuutta, vaan ainoastaan kärsimään alistetun orjan ja kuolevan kulttuurin osa.

Näistä syistä päädyin valitsemaan Perussuomalaiset.

Seuraavassa blogipostauksessa tulen perustelemaan tarkemmin, miksi Suomi mielestäni tarvitsee nyt kipeästi uutta, 21. vuosisadan fennomaanista nationalismia!

 

 

]]>
7 http://villeltti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261883-miksi-liityin-perussuomalaisiin#comments Fennomania Historia Maahanmuuttopolitiikka Nationalismi Perussuomalaiset Mon, 01 Oct 2018 20:39:41 +0000 Ville Lätti http://villeltti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261883-miksi-liityin-perussuomalaisiin
Mitä oikeastaan tapahtui http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261744-mita-oikeastaan-tapahtui <p>Anna-Liina Kauhanen, Helsingin Sanomien Berliinin kirjeenvaihtaja, kirjoittaa pienistä murtumista, jotka muuttavat maailman suuntaa ja aloittavat uuden aikakauden (HS 29.9.). Viime viikolla eduskunta äänesti ulkoministeri Timo Soinin luottamuksesta. Siniset tekivät asiasta hallituksen luottamuskysymyksen, kun eivät enää muuta keksineet. Jälkipelejä en sen enempää referoi, kuka pahoitti mielensä mistäkin. Sen sijaan, asian merkityksestä riittää puhuttavaa vielä pitkäksi aikaa, ehkä jopa historiankirjoihin saakka.</p><p>Timo Soini on useasti korostanut, että jokaisella ihmisellä on mielipiteen-, uskonnon- ja sananvapaus Suomessa. Nämä oikeudet koskevat jokaista, riippumatta hänen asemastaan. Entäpä sitten sukupuolestaan?</p><p>Perustelut, joita on käytetty Soinin puolesta äänestämiselle, kertovat karua tarinaansa siitä, mikä todellisuudessa on Suomessa tasa-arvon tila. Onko naisen oikeus omaan kehoonsa rikkomaton vai voiko siitä sittenkin tinkiä, kun vaakakupissa on puolueille riittävän tärkeitä kysymyksiä. Miten lopulta mikään uudistus tai lakimuutos voisi olla tätä oikeutta kriittisempi tai tärkeämpi?</p><p>Kuvaavaa on se, että Soini sai jatkaa ulkoministerinä näiden tekojensa jälkeen, mutta Ilkka Kanerva joutui samasta tehtävästä väistymään lähetettyään yksityisiä tekstiviestejä; yksityisiä tekstiviestejä yksityishenkilönä yksityishenkilölle. Viestejä, jotka luonnollisesti kuuluisivat viestintäsalaisuuden piiriin, eivät vaikuttaneet Suomen julkikuvaan maailmalla tai pohjimmiltaan edes ministerin työtehtäviin.</p><p>Soini on todellakin sinnikkäästi korostanut mielipiteen, uskonnon ja sananvapautta. Eduskunnan äänestyskäyttäytymisestä ja sen jälkipuinneista voi vain enää kysyä, onko (mies)ulkoministerimme lisäksi myös (nais)kansanedustajilla nämä oikeudet voimassa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Anna-Liina Kauhanen, Helsingin Sanomien Berliinin kirjeenvaihtaja, kirjoittaa pienistä murtumista, jotka muuttavat maailman suuntaa ja aloittavat uuden aikakauden (HS 29.9.). Viime viikolla eduskunta äänesti ulkoministeri Timo Soinin luottamuksesta. Siniset tekivät asiasta hallituksen luottamuskysymyksen, kun eivät enää muuta keksineet. Jälkipelejä en sen enempää referoi, kuka pahoitti mielensä mistäkin. Sen sijaan, asian merkityksestä riittää puhuttavaa vielä pitkäksi aikaa, ehkä jopa historiankirjoihin saakka.

Timo Soini on useasti korostanut, että jokaisella ihmisellä on mielipiteen-, uskonnon- ja sananvapaus Suomessa. Nämä oikeudet koskevat jokaista, riippumatta hänen asemastaan. Entäpä sitten sukupuolestaan?

Perustelut, joita on käytetty Soinin puolesta äänestämiselle, kertovat karua tarinaansa siitä, mikä todellisuudessa on Suomessa tasa-arvon tila. Onko naisen oikeus omaan kehoonsa rikkomaton vai voiko siitä sittenkin tinkiä, kun vaakakupissa on puolueille riittävän tärkeitä kysymyksiä. Miten lopulta mikään uudistus tai lakimuutos voisi olla tätä oikeutta kriittisempi tai tärkeämpi?

Kuvaavaa on se, että Soini sai jatkaa ulkoministerinä näiden tekojensa jälkeen, mutta Ilkka Kanerva joutui samasta tehtävästä väistymään lähetettyään yksityisiä tekstiviestejä; yksityisiä tekstiviestejä yksityishenkilönä yksityishenkilölle. Viestejä, jotka luonnollisesti kuuluisivat viestintäsalaisuuden piiriin, eivät vaikuttaneet Suomen julkikuvaan maailmalla tai pohjimmiltaan edes ministerin työtehtäviin.

Soini on todellakin sinnikkäästi korostanut mielipiteen, uskonnon ja sananvapautta. Eduskunnan äänestyskäyttäytymisestä ja sen jälkipuinneista voi vain enää kysyä, onko (mies)ulkoministerimme lisäksi myös (nais)kansanedustajilla nämä oikeudet voimassa?

]]>
17 http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261744-mita-oikeastaan-tapahtui#comments Kotimaa Hallituksen luottamus Historia Miesten ja naisten tasa-arvo Tasa-arvo Timo Soini Sat, 29 Sep 2018 09:40:08 +0000 Sanna Vauranoja http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261744-mita-oikeastaan-tapahtui
Tietämisen ylistys http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258855-tietamisen-ylistys <p>Kun helle pysäyttää mielen, katse käy mieluummin kirjahyllyyn kuin vasaraan. Kaivoin esiin Popperin, Fukuyaman, Blochin ja MacIntyren sekä ja K.G.Idmanin.</p><p>Lukemiseni taustalla on kysymys siitä, mitä on historia ja millainen maailma muodostuu elettäväksemme kun voimme olettaa, että Kiinassa ja Venäjällä sekä myös Yhdysvalloissa vahvistuu nykyinen linja, jossa ei ole entistä sijaa suvaitsevaiselle länsimaisittain ymmärretylle liberaalille demokratialle.</p><p>En ihmettele, että maailmamme tilasta puhutaan totuuden jälkeisenä aikana. Enkä kummastu sitäkään, että tutkijat pitävät käsitettä vahvasti yksinkertaistettuna. Tietoa tarjotaan koko ajan, mutta ihmiset tyytyvät kapea-alaisiin näkemyksiin, kevyisiin ja helposti hetkeksi muistettaviin olettamuksiin ja mielipiteisiin.</p><p>Syyllisiä ovat kaikki. Toiset ovat vaan tehokkaampia käyttämään tilanteita hyväkseen.</p><p>Venäjä on maailman johtavia epävakauden ja kaiken sortin hybridivaikuttamisen viejiä. Yhdysvallat on samaan aikaan jakautunut. Suvaitsevaisten radikalisoitumista odotetaan.</p><p>Suoraviivaista vallanpitoa tukeva politiikka nostaa päätään Euroopassa ja vahvistaa marginaalista keskustan vastavoimaksi nousseita henkilöitä. Mutta vain toistaiseksi.</p><p>**</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Idman">K.G.Idman: Maamme itsenäistymisen vuosilta</a></p><p>&rdquo;Pietarista palattuani oli aikomukseni käydä Moskovassakin ja oleskella siellä jonkin aikaa sekä kuunnella luennoita sikäläisessä yliopistossa. Kesä ei siihen kuitenkaan ollut sopiva vuodenaika. Paitsi venäjään minun oli valtio- ja kansainvälisoikeudellisten opintojeni vuoksi tutustuttava myös englanninkieleen. Tampereen kouluissa, kauppakoulua lukuun ottamatta, sitä ei luettu, eikä se ollut edes vapaaehtoisena aineena.&nbsp;&nbsp; Sen opiskeleminen tuli Suomessa vasta myöhemmin muotiin.&nbsp; Niiden lukumäärä, jotka menivät Englantiin harjoittamaan opintojaan, oli ennen ensimmäistä maailmansotaa melkein sormin laskettavissa. Oltuani kuukauden päivät maalla Teiskossa lähdin muutamiksi kuukausiksi Englantiin.&nbsp; Siellä ollessani puhkesi Ranskan ja Saksan välinen Marokkoa koskeva selkkaus, joka oli vähällä aiheuttaa sen maailmanpalon, joka sitten syntyi muutamia vuosia myöhemmin.&nbsp; Lokakuussa palasin kotiin Helsinkiin. Kun marraskuussa 1911 tulin Moskovaan, vuodenaika oli mahdollisimman epäsuotuisa. &rdquo;</p><p>**</p><p>&rdquo;Suomi oli yleensä halunnut pysyä erillään suurvaltain välisestä voimainmittelystä. Ennen sisällissotaamme olivat kaikki &mdash; joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta &mdash; olleet puolueettomuuspolitiikan kannattajia. Neuvosto-Venäjän tunnustettua Suomen itsenäisyyden oli tämä ajatussuunta tullut ikään kuin virallisestikin vahvistetuksi, mutta kapinallisten Venäjän taholta saama apu sai sittemmin aikaan, että tässä suhteessa&nbsp; tapahtui&nbsp;&nbsp; muutos.&nbsp;&nbsp; Aktivistipuolueen&nbsp; johtomiehet, jotka&nbsp;&nbsp; Saksan&nbsp; voittoon&nbsp; uskoen&nbsp; olivat suunnitelleet&nbsp; Suomen itsenäistymistä&nbsp; tämän&nbsp; maan avulla, olivat alun pitäen ajatelleet jonkinlaista liittoa tai ainakin&nbsp; erittäin&nbsp; läheistä suhdetta Suomen ja Saksan välillä.&rdquo;</p><p><strong>Avoin yhteiskunta ja sen viholliset</strong>; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Popper">K.R. Popper</a>: The Open Society and its Enemies</p><p>&rdquo;Ei ole olemassa mitään ihmiskunnan historiaa, on ainoastaan lukematon määrä ihmiselämän eri aspektien historioita. Eräs näistä on poliittisen vallan historia, joka nostetaan maailmanhistoriaksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä on loukkaus jokaista säädyllistä ihmiskuntakäsitystä kohtaan. Se ei merkitse juuri muuta kuin kavalluksen tai ryöstelyn tai myrkyttämisen historian käsittelemistä ihmiskunnan historiana. Valtapolitiikan historia ei ole nimittäin muuta kuin kansainvälisen rikoksen ja joukkomurhien historiaa (se sisältää toki eräitä yrityksiä näiden lopettamiseksi). Tätä historiaa opetetaan koulussa, ja eräät suurimmat rikolliset kohotetaan tämän historian sankareiksi. &rdquo;</p><p>**</p><p>&rdquo;Miksi sitten on valittu juuri valtapolitiikan historia, eikä esimerkiksi uskonnon tai runouden historiaa? Tähän on useita syitä. Eräs on se, että valta koskettaa meitä kaikkia, ja runous koskettaa vain harvoja. Toinen syy on se, että ihmiset ovat taipuvaisia palvomaan valtaa. Ei ole epäilystäkään siitä, että vallan palvonta on pahimman laatuista inhimillistä epäjumalan palvontaa, jäänne kahleiden ja inhimillisen orjuuden aikakaudelta. Vallan palvonta syntyy pelosta, tunteesta, jota täysin oikeutetusti halveksitaan. Kolmas syy siihen, että valtapolitiikasta on tehty &raquo;historian&raquo; ydin, on se, että vallanpitäjät halusivat tulla palvotuiksi ja saattoivat pakottamalla toteuttaa toiveensa. Monet historiankirjoittajat työskentelivät keisareiden, kenraaleiden ja diktaattoreiden valvonnassa. &rdquo;</p><p><strong>Historian puolustus</strong>; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Marc_Bloch">Marc Bloch</a>: Apologie pour l&rsquo;histoire ou Metier d&rsquo;historien</p><p>&rdquo;Maailmassa on tutkijoita, jotka käyttävät kaiken energiansa ja hyväntahtoisuutensa löytääkseen keskenään ristiriitaisten väitteiden välisen keskitien. He muistuttavat poikaviikaria, jolta opettaja kysyi kahden neliöjuurta: kun yksi vierustoveri kuiskasi &raquo;4&raquo; ja toinen &raquo;8&raquo;. Hän uskoi osuvansa oikeaan vastatessaan &raquo;6. Tämän jälkeen piti vielä valita, kumpi todiste oli hylättävä ja kumpi hyväksyttävä. Psykologisen analyysin annettiin ratkaista: otaksutut todenmukaisuuden, valheen tai erehdyksen syyt punnittiin vuoron perään kaikkien todisteiden kohdalla. Kyseisellä arviointimenetelmällä saavutettiin tässä erityisessä tapauksessa lähes absoluuttinen todistusarvo. Toisenlaisissa olosuhteissa vastaava menetelmä sisältää todennäköisesti paljon enemmän epävarmuustekijöitä. Hienosäikeiselle motiivien annostelulle perustuvat johtopäätökset edellyttävät laajaa alenevaa sarjaa, joka kattaa kaikki vaihtoehdot äärimmäisen mahdollisesta yksinkertaisesti todennäköiseen. &rdquo;</p><p>**</p><p>&rdquo;Jokainen Waterloon taisteluun osallistunut tiesi, että Napoleon hävisi sen. Pitäisimme epäluotettavana todistajaa, joka omaperäisyyttään kieltäisi tappion. Toisaalta on myönnettävä, ettei ranskan kielessä ole kovin monia erilaisia tapoja ilmaista, että Napoleon voitettiin Waterloossa, mikäli rajoitutaan asian yksinkertaiseen ja koruttomaan toteamiseen. Entä jos kaksi todistajaa, tai sellaiseksi itseään kutsuvaa, kuvailee taistelua aivan samoin sanoin? Tai täsmälleen samat yksityiskohdat mainiten, vaikka ilmaisultaan poikkeavasti? Tekisimme epäröimättä johtopäätöksen, että toinen kahdesta lähteestä on kopioinut toista tai molemmat jäljentävät yhteistä esikuvaa. Järkemme nimittäin kieltäytyy hyväksymästä, että kaksi eri paikassa sijaitsevaa, huomiokyvyltään erilaista todistajaa olisi voinut havaita kohta kohdalta tarkalleen samat tapahtumat, tai kaksi toisistaan riippumatta työskentelevää kirjailijaa olisi sattumalta tullut valinneeksi ranskan kielen lukemattomien sanojen joukosta samat termit ja yhdistänyt ne täsmälleen samoiksi lauseiksi kertoakseen samoista asioista. Jos molemmat kertomukset esitetään suoraan todellisuutta kuvaavina, vähintäänkin toisen niistä on väistämättä valehdeltava. &rdquo;</p><p><strong>Hyveiden jäljillä - moraaliteoreettinen tutkimus</strong>; <a href="http://Alisdair Maclntyre">Alasdair Maclntyre:</a> After Virtue: A Study in Moral Theory</p><p>&rdquo;Patrioottisuus hyveenä pohjautuu tai pohjautui kiintymykseen, joka kohdistuu ensisijaisesti poliittiseen tai moraaliseen yhteisöön ja vasta toissijaisesti tuon yhteisön valtiolliseen hallitusvaltaan. Mutta patrioottisuutta harjoitettiin tyypillisesti olemalla uskollinen hallitusvallalle tai ottamalla vastuuta sen järjestämisestä. Silloin kun valtiollisen hallitusvallan suhde moraaliseen yhteisöön on kyseenalaistunut sekä hallitusvallan muuttuneen luonteen että yhteiskunnasta puuttuvan moraalisen konsensuksen vuoksi, ei patrioottisuudesta enää voi olla minkäänlaista selkeää, yksiselitteistä ja opetettavaa käsitystä. Vaikka uskollisuus omaa maata eli yhteisöä kohtaan säilyisikin keskeisenä hyveenä, sen ei enää tarvitse olla kuuliaisuutta juuri sitä hallitusvaltaa kohtaan, jonka määräysvallan alaisena satutaan olemaan.&rdquo; &nbsp;</p><p><strong>Historian loppu ja viimeinen ihminen</strong>; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Francis_Fukuyama">Francis Fukuyama</a>: The End of History and the Last Man</p><p>&rdquo;Jos nykyajan liberaalisen demokratian terveys riippuu kansalaisyhteiskunnan terveydestä ja jos tämä taas riippuu kansan oma-aloitteisesta kyvystä yhteistoimintaan, on selvää, että liberalismin on menestyäkseen saatava tukea omien periaatteidensa piirin ulkopuolelta. Tocquevillen huomion kohteiksi joutuneet kansalaisten yhteenliittymät ja yhteisöt eivät olleet useinkaan syntyneet liberaalisten periaatteiden pohjalle, vaan nojautuivat uskontoon, etniseen ryhmäkuntaisuuteen tai johonkin muuhun irrationaaliseen perustaan. Näin siis menestyksekäs poliittisen elämän modernisoituminen edellyttää, että sen tuottaman oikeuksien ja perustuslaillisten järjestelyjen kehyksen sisällä säilytetään jotakin modernisuutta edeltävästä menneisyydestä: kansojen on säilyttävä ja valtioiden voiton on jäätävä epätäydelliseksi.&rdquo;</p><p>&nbsp;**</p><p>&rdquo;Vaikka liberalismin toteuttamispyrkimys on onnistunut 400 viime vuoden aikana kutakuinkin täysin poistamaan megalothymian näkyvimmät muodot poliittisesta elämästä, yhteiskuntaamme askarruttavat näin ollen kuitenkin arvokkuuden tasa-arvoistamisen ongelmat myös tulevaisuudessa. Nykypäivien demokraattisessa Amerikassa hyvin monet ihmiset keskittyvät elämässään pyrkimyksiin kaikkien eriarvoisuuden jäänteidenkin poistamiseksi täydellisesti. He haluavat varmistaa, ettei yhdenkään pikkutytön tarvitse maksaa hiustensa leikkaamisesta enempää kuin pikkupojan, ettei yhdessäkään partiolippukunnassa torjuta homoseksuaalisia partiojohtajia, ettei rakenneta yhtään rakennusta, jonka pääovelle ei pääse päällystettyä pyörätuoliluiskaa pitkin. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa ilmenee tällaisia kiihkeitä pyrkimyksiä juuri sen takia, että jäljellä olevat eriarvoisuuden muodot ovat vähäisiä &mdash; eikä niiden vähäisyydestä huolimatta.&rdquo;</p><p>&rdquo;Demokraattisissa maissa on rakastettu tasa-arvoisuutta syvemmin ja pysyvämmin kuin vapautta. Vapaus on voitu saavuttaa myös ilman demokratiaa, mutta tasa-arvoisuus on ollut demokraattisten aikakausien ainoalaatuinen tunnuspiirre, ja tästä syystä ihmiset ovat pitäneet sitkeämmin kiinni siitä. Vapauden kohtuuttomat ääri-ilmiöt &mdash; jonkun Leona Helmsleyn tai Donald Trumpin röyhkeä mahtailu, jonkun Ivan Boeskyn tai Michael Milkenin rikokset, Exxon Valdezin Prudhoe Bayssa Alaskan rannikkoluonnolle tuottama tuho &mdash; näkyvät paljon selvemmin kuin äärimmäisen tasa-arvoisuuspyrkimyksen vahingolliset vaikutukset kuten keskinkertaisuuden vallan hiipivä eteneminen ja enemmistön tyrannia. Ja kun poliittinen vapaus suo pienelle kansalaisten joukolle runsasta mielihyvää, tasa-arvoisuus antaa kansan suurille joukolle pieniä nautintoja<strong>. </strong>&rdquo;</p><p>**</p><p>Kullasta, krumeluurista ja vallasta voipuneita on nostettu historioissa merkkihenkilöksi ennenkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun helle pysäyttää mielen, katse käy mieluummin kirjahyllyyn kuin vasaraan. Kaivoin esiin Popperin, Fukuyaman, Blochin ja MacIntyren sekä ja K.G.Idmanin.

Lukemiseni taustalla on kysymys siitä, mitä on historia ja millainen maailma muodostuu elettäväksemme kun voimme olettaa, että Kiinassa ja Venäjällä sekä myös Yhdysvalloissa vahvistuu nykyinen linja, jossa ei ole entistä sijaa suvaitsevaiselle länsimaisittain ymmärretylle liberaalille demokratialle.

En ihmettele, että maailmamme tilasta puhutaan totuuden jälkeisenä aikana. Enkä kummastu sitäkään, että tutkijat pitävät käsitettä vahvasti yksinkertaistettuna. Tietoa tarjotaan koko ajan, mutta ihmiset tyytyvät kapea-alaisiin näkemyksiin, kevyisiin ja helposti hetkeksi muistettaviin olettamuksiin ja mielipiteisiin.

Syyllisiä ovat kaikki. Toiset ovat vaan tehokkaampia käyttämään tilanteita hyväkseen.

Venäjä on maailman johtavia epävakauden ja kaiken sortin hybridivaikuttamisen viejiä. Yhdysvallat on samaan aikaan jakautunut. Suvaitsevaisten radikalisoitumista odotetaan.

Suoraviivaista vallanpitoa tukeva politiikka nostaa päätään Euroopassa ja vahvistaa marginaalista keskustan vastavoimaksi nousseita henkilöitä. Mutta vain toistaiseksi.

**

K.G.Idman: Maamme itsenäistymisen vuosilta

”Pietarista palattuani oli aikomukseni käydä Moskovassakin ja oleskella siellä jonkin aikaa sekä kuunnella luennoita sikäläisessä yliopistossa. Kesä ei siihen kuitenkaan ollut sopiva vuodenaika. Paitsi venäjään minun oli valtio- ja kansainvälisoikeudellisten opintojeni vuoksi tutustuttava myös englanninkieleen. Tampereen kouluissa, kauppakoulua lukuun ottamatta, sitä ei luettu, eikä se ollut edes vapaaehtoisena aineena.   Sen opiskeleminen tuli Suomessa vasta myöhemmin muotiin.  Niiden lukumäärä, jotka menivät Englantiin harjoittamaan opintojaan, oli ennen ensimmäistä maailmansotaa melkein sormin laskettavissa. Oltuani kuukauden päivät maalla Teiskossa lähdin muutamiksi kuukausiksi Englantiin.  Siellä ollessani puhkesi Ranskan ja Saksan välinen Marokkoa koskeva selkkaus, joka oli vähällä aiheuttaa sen maailmanpalon, joka sitten syntyi muutamia vuosia myöhemmin.  Lokakuussa palasin kotiin Helsinkiin. Kun marraskuussa 1911 tulin Moskovaan, vuodenaika oli mahdollisimman epäsuotuisa. ”

**

”Suomi oli yleensä halunnut pysyä erillään suurvaltain välisestä voimainmittelystä. Ennen sisällissotaamme olivat kaikki — joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta — olleet puolueettomuuspolitiikan kannattajia. Neuvosto-Venäjän tunnustettua Suomen itsenäisyyden oli tämä ajatussuunta tullut ikään kuin virallisestikin vahvistetuksi, mutta kapinallisten Venäjän taholta saama apu sai sittemmin aikaan, että tässä suhteessa  tapahtui   muutos.   Aktivistipuolueen  johtomiehet, jotka   Saksan  voittoon  uskoen  olivat suunnitelleet  Suomen itsenäistymistä  tämän  maan avulla, olivat alun pitäen ajatelleet jonkinlaista liittoa tai ainakin  erittäin  läheistä suhdetta Suomen ja Saksan välillä.”

Avoin yhteiskunta ja sen viholliset; K.R. Popper: The Open Society and its Enemies

”Ei ole olemassa mitään ihmiskunnan historiaa, on ainoastaan lukematon määrä ihmiselämän eri aspektien historioita. Eräs näistä on poliittisen vallan historia, joka nostetaan maailmanhistoriaksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä on loukkaus jokaista säädyllistä ihmiskuntakäsitystä kohtaan. Se ei merkitse juuri muuta kuin kavalluksen tai ryöstelyn tai myrkyttämisen historian käsittelemistä ihmiskunnan historiana. Valtapolitiikan historia ei ole nimittäin muuta kuin kansainvälisen rikoksen ja joukkomurhien historiaa (se sisältää toki eräitä yrityksiä näiden lopettamiseksi). Tätä historiaa opetetaan koulussa, ja eräät suurimmat rikolliset kohotetaan tämän historian sankareiksi. ”

**

”Miksi sitten on valittu juuri valtapolitiikan historia, eikä esimerkiksi uskonnon tai runouden historiaa? Tähän on useita syitä. Eräs on se, että valta koskettaa meitä kaikkia, ja runous koskettaa vain harvoja. Toinen syy on se, että ihmiset ovat taipuvaisia palvomaan valtaa. Ei ole epäilystäkään siitä, että vallan palvonta on pahimman laatuista inhimillistä epäjumalan palvontaa, jäänne kahleiden ja inhimillisen orjuuden aikakaudelta. Vallan palvonta syntyy pelosta, tunteesta, jota täysin oikeutetusti halveksitaan. Kolmas syy siihen, että valtapolitiikasta on tehty »historian» ydin, on se, että vallanpitäjät halusivat tulla palvotuiksi ja saattoivat pakottamalla toteuttaa toiveensa. Monet historiankirjoittajat työskentelivät keisareiden, kenraaleiden ja diktaattoreiden valvonnassa. ”

Historian puolustus; Marc Bloch: Apologie pour l’histoire ou Metier d’historien

”Maailmassa on tutkijoita, jotka käyttävät kaiken energiansa ja hyväntahtoisuutensa löytääkseen keskenään ristiriitaisten väitteiden välisen keskitien. He muistuttavat poikaviikaria, jolta opettaja kysyi kahden neliöjuurta: kun yksi vierustoveri kuiskasi »4» ja toinen »8». Hän uskoi osuvansa oikeaan vastatessaan »6. Tämän jälkeen piti vielä valita, kumpi todiste oli hylättävä ja kumpi hyväksyttävä. Psykologisen analyysin annettiin ratkaista: otaksutut todenmukaisuuden, valheen tai erehdyksen syyt punnittiin vuoron perään kaikkien todisteiden kohdalla. Kyseisellä arviointimenetelmällä saavutettiin tässä erityisessä tapauksessa lähes absoluuttinen todistusarvo. Toisenlaisissa olosuhteissa vastaava menetelmä sisältää todennäköisesti paljon enemmän epävarmuustekijöitä. Hienosäikeiselle motiivien annostelulle perustuvat johtopäätökset edellyttävät laajaa alenevaa sarjaa, joka kattaa kaikki vaihtoehdot äärimmäisen mahdollisesta yksinkertaisesti todennäköiseen. ”

**

”Jokainen Waterloon taisteluun osallistunut tiesi, että Napoleon hävisi sen. Pitäisimme epäluotettavana todistajaa, joka omaperäisyyttään kieltäisi tappion. Toisaalta on myönnettävä, ettei ranskan kielessä ole kovin monia erilaisia tapoja ilmaista, että Napoleon voitettiin Waterloossa, mikäli rajoitutaan asian yksinkertaiseen ja koruttomaan toteamiseen. Entä jos kaksi todistajaa, tai sellaiseksi itseään kutsuvaa, kuvailee taistelua aivan samoin sanoin? Tai täsmälleen samat yksityiskohdat mainiten, vaikka ilmaisultaan poikkeavasti? Tekisimme epäröimättä johtopäätöksen, että toinen kahdesta lähteestä on kopioinut toista tai molemmat jäljentävät yhteistä esikuvaa. Järkemme nimittäin kieltäytyy hyväksymästä, että kaksi eri paikassa sijaitsevaa, huomiokyvyltään erilaista todistajaa olisi voinut havaita kohta kohdalta tarkalleen samat tapahtumat, tai kaksi toisistaan riippumatta työskentelevää kirjailijaa olisi sattumalta tullut valinneeksi ranskan kielen lukemattomien sanojen joukosta samat termit ja yhdistänyt ne täsmälleen samoiksi lauseiksi kertoakseen samoista asioista. Jos molemmat kertomukset esitetään suoraan todellisuutta kuvaavina, vähintäänkin toisen niistä on väistämättä valehdeltava. ”

Hyveiden jäljillä - moraaliteoreettinen tutkimus; Alasdair Maclntyre: After Virtue: A Study in Moral Theory

”Patrioottisuus hyveenä pohjautuu tai pohjautui kiintymykseen, joka kohdistuu ensisijaisesti poliittiseen tai moraaliseen yhteisöön ja vasta toissijaisesti tuon yhteisön valtiolliseen hallitusvaltaan. Mutta patrioottisuutta harjoitettiin tyypillisesti olemalla uskollinen hallitusvallalle tai ottamalla vastuuta sen järjestämisestä. Silloin kun valtiollisen hallitusvallan suhde moraaliseen yhteisöön on kyseenalaistunut sekä hallitusvallan muuttuneen luonteen että yhteiskunnasta puuttuvan moraalisen konsensuksen vuoksi, ei patrioottisuudesta enää voi olla minkäänlaista selkeää, yksiselitteistä ja opetettavaa käsitystä. Vaikka uskollisuus omaa maata eli yhteisöä kohtaan säilyisikin keskeisenä hyveenä, sen ei enää tarvitse olla kuuliaisuutta juuri sitä hallitusvaltaa kohtaan, jonka määräysvallan alaisena satutaan olemaan.”  

Historian loppu ja viimeinen ihminen; Francis Fukuyama: The End of History and the Last Man

”Jos nykyajan liberaalisen demokratian terveys riippuu kansalaisyhteiskunnan terveydestä ja jos tämä taas riippuu kansan oma-aloitteisesta kyvystä yhteistoimintaan, on selvää, että liberalismin on menestyäkseen saatava tukea omien periaatteidensa piirin ulkopuolelta. Tocquevillen huomion kohteiksi joutuneet kansalaisten yhteenliittymät ja yhteisöt eivät olleet useinkaan syntyneet liberaalisten periaatteiden pohjalle, vaan nojautuivat uskontoon, etniseen ryhmäkuntaisuuteen tai johonkin muuhun irrationaaliseen perustaan. Näin siis menestyksekäs poliittisen elämän modernisoituminen edellyttää, että sen tuottaman oikeuksien ja perustuslaillisten järjestelyjen kehyksen sisällä säilytetään jotakin modernisuutta edeltävästä menneisyydestä: kansojen on säilyttävä ja valtioiden voiton on jäätävä epätäydelliseksi.”

 **

”Vaikka liberalismin toteuttamispyrkimys on onnistunut 400 viime vuoden aikana kutakuinkin täysin poistamaan megalothymian näkyvimmät muodot poliittisesta elämästä, yhteiskuntaamme askarruttavat näin ollen kuitenkin arvokkuuden tasa-arvoistamisen ongelmat myös tulevaisuudessa. Nykypäivien demokraattisessa Amerikassa hyvin monet ihmiset keskittyvät elämässään pyrkimyksiin kaikkien eriarvoisuuden jäänteidenkin poistamiseksi täydellisesti. He haluavat varmistaa, ettei yhdenkään pikkutytön tarvitse maksaa hiustensa leikkaamisesta enempää kuin pikkupojan, ettei yhdessäkään partiolippukunnassa torjuta homoseksuaalisia partiojohtajia, ettei rakenneta yhtään rakennusta, jonka pääovelle ei pääse päällystettyä pyörätuoliluiskaa pitkin. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa ilmenee tällaisia kiihkeitä pyrkimyksiä juuri sen takia, että jäljellä olevat eriarvoisuuden muodot ovat vähäisiä — eikä niiden vähäisyydestä huolimatta.”

”Demokraattisissa maissa on rakastettu tasa-arvoisuutta syvemmin ja pysyvämmin kuin vapautta. Vapaus on voitu saavuttaa myös ilman demokratiaa, mutta tasa-arvoisuus on ollut demokraattisten aikakausien ainoalaatuinen tunnuspiirre, ja tästä syystä ihmiset ovat pitäneet sitkeämmin kiinni siitä. Vapauden kohtuuttomat ääri-ilmiöt — jonkun Leona Helmsleyn tai Donald Trumpin röyhkeä mahtailu, jonkun Ivan Boeskyn tai Michael Milkenin rikokset, Exxon Valdezin Prudhoe Bayssa Alaskan rannikkoluonnolle tuottama tuho — näkyvät paljon selvemmin kuin äärimmäisen tasa-arvoisuuspyrkimyksen vahingolliset vaikutukset kuten keskinkertaisuuden vallan hiipivä eteneminen ja enemmistön tyrannia. Ja kun poliittinen vapaus suo pienelle kansalaisten joukolle runsasta mielihyvää, tasa-arvoisuus antaa kansan suurille joukolle pieniä nautintoja.

**

Kullasta, krumeluurista ja vallasta voipuneita on nostettu historioissa merkkihenkilöksi ennenkin.

]]>
18 http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258855-tietamisen-ylistys#comments Arvovaltapolitiikka Demokratia Historia Liberalismi Megalothymia Tue, 31 Jul 2018 11:06:09 +0000 Jarmo Koponen http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258855-tietamisen-ylistys
Historian tutkimus vaarassa http://abdullahnassir.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258009-historian-tutkimus-vaarassa <p>Eurooppa on ajautumassa asteittain totalitarismiin. Yksi merkki siitä on että maanosan lukuisat valtiot ovat säätäneet ns. vihapuhelakeja&nbsp; jotka tekevät asteittain mahdottomaksi historian tutkimuksen.</p><p>Euroopan historia on täynnä tapahtumia joissa on osallisina rotuja, uskontoja, kansanryhmiä ja niistä nousseita yksilöitä. Historian saatossa kansanryhmät ovat saattaneet toimia yhteistyössä joidenkin tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kyseisten asioiden ja tapahtumien tutkiminen voi tehdä lopun tutkijasta.</p><p>Yksikin väärä tutkimustulos ja sinulta viedään apurahat, työpaikka, annetaan sakot ja joissain maissa kuten Saksassa sinut laitetaan vankilaan. Tee siinä nyt sitten objektiivista tutkimusta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eurooppa on ajautumassa asteittain totalitarismiin. Yksi merkki siitä on että maanosan lukuisat valtiot ovat säätäneet ns. vihapuhelakeja  jotka tekevät asteittain mahdottomaksi historian tutkimuksen.

Euroopan historia on täynnä tapahtumia joissa on osallisina rotuja, uskontoja, kansanryhmiä ja niistä nousseita yksilöitä. Historian saatossa kansanryhmät ovat saattaneet toimia yhteistyössä joidenkin tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kyseisten asioiden ja tapahtumien tutkiminen voi tehdä lopun tutkijasta.

Yksikin väärä tutkimustulos ja sinulta viedään apurahat, työpaikka, annetaan sakot ja joissain maissa kuten Saksassa sinut laitetaan vankilaan. Tee siinä nyt sitten objektiivista tutkimusta.

]]>
20 http://abdullahnassir.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258009-historian-tutkimus-vaarassa#comments Historia Sakot Vankeus Vihapuhelait Mon, 09 Jul 2018 08:19:41 +0000 Abdullah Nassir http://abdullahnassir.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258009-historian-tutkimus-vaarassa
Olisiko punaisesta Suomesta tullut diktatuuri? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256769-olisiko-punaisesta-suomesta-tullut-diktatuuri <p>Itsenäisen Suomen historiaan liittyy kaksi sitkeää myyttiä. Ensimmäinen niistä on, että Suomi ei ollut Natsi-Saksan liittolainen, vaan kävi erillissotaa. Poliitikot toistavat tätä myyttiä yhä, mutta harva historioitsija allekirjoittaa sitä. Toinen myytti on, että punaisten voitto sisällissodassa olisi tehnyt Suomesta totalitaristisen, ja osan Neuvostoliittoa. Tämänkin myytin todellisuuspohja on heikko, mutta julkisuudessa sitä toistetaan usein kyseenalaistamattomana faktana.</p><p>Historiaan liittyvä jossittelu ei koskaan voi olla tiedettä, emme voi tietää mitä olisi käynyt punaisten voittaessa sodan. Mahdollisia kehityskulkuja olisi ollut loputtomasti. Toisaalta historiallista spekulaatiota ei myöskään voi paeta, koska porvarillisten aatteiden edustajat lyövät sillä jatkuvasti päähän Suomen työväenliikkeen tukijoita. Hataralla pohjalla oleva väite punaisen Suomen bolševismista on argumentti sekä kaikkia tulevia vallankumouksia, että koko Suomen työväenliikettä vastaan. Siispä tämä väite on kumottava, vaikka mikään vedenpitävä todistelu ei ole mahdollista.</p><p>Punaisen Suomen aatteet</p><p>Punaisen Suomen aatemaailma ei ollut antiautoritaarinen, mutta ei myöskään totalitaristinen. Punaisten ohjelman olennaisimmat osat olivat parlamenttikeskeinen järjestelmä, progressiivinen verotus, kirkon ja valtion erottaminen toisistaan, torppareiden ja mäkitupalaisten vapauttaminen, kansanalote, kansanäänestys valtiosäännöstä, äänioikeusikärajan lasku (20 vuoteen), mahdollisuus muuttaa perustuslakia eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä ja &rdquo;kansa nouskoon&rdquo; -pykälä, joka teki vallankumouksesta laillisen mikäli eduskunta pyrkisi kumoamaan valtiosäännön*). Punaisten ohjelmassa ei siis ole lainkaan viitteitä bolševismista.</p><p>Suomen sosialidemokraattisen puolueen hegemoninen linja oli kautskylainen (tšekkiläis-itävaltalaisen <strong>Karl Kautskyn</strong>, 1854&ndash;1938 mukaan). Kautskylaisuus edusti aikansa sosiaalidemokratian keskilinjaa. Sen mukaan vallankumouksellisen etujoukon ei pidä tehdä vallankumousta, vaan vallankumous alkaa itsestään kun olosuhteet ovat siihen kypsät. Kautkylaisyytta maltillisempi linja oli bernsteiniläisyys (saksalaisen <strong>Eduard Bernsteinin</strong>, 1850&ndash;1932 mukaan). Bernstein vastusti vallankumousta, ja kannatti muutoksia parlamentaaristen reformien kautta. Kautskylaisuutta radikaalimpaa linjaa edusti bolševismi, jonka mukaan etujoukkopuolueen piti kaapata valta.</p><p>Punaisen Suomen tragedian yksi syy oli se, että Saksan ja Ruotsin sosiaalidemokraatit olivat pääosin bernsteiniläisiä, ja he pitivät Suomen punaisia vaarallisina seikkailijoina. Kun Saksa päätti hyökätä Suomeen ja tukea valkoista armeijaa, Saksan sosiaalidemokraatit istuivat hallituksessa ja hyväksyivät tämän päätöksen. <strong>Leninin</strong> mielestä Suomen sosiaalidemokraatit taas olivat päättämättömiä reformisteja. Lenin lähetti Suomen punaisille jonkin verran aseita ja salli melko pienen Suomeen sijoitettujen venäläissotilaiden vapaaehtoisjoukon liittymisen punaisten armeijaan. Brest-Litovskin rauhansopimus Saksan ja Neuvosto-Venäjän välillä 3.3. 1918 lopulta esti kaiken avun tarjoamisen, mahdollisti Saksan hyökkäyksen ja sinetöi punaisen Suomen kohtalon.</p><p>Punaisessa Suomessa toimi jonkin verran bolševikkeja, näitä olivat kolme Pietarin suomalaista, eli <strong>Adolf Taimi</strong> ja veljekset <strong>Eino</strong> ja <strong>Jukka Rahja</strong>. Lisäksi Suomessa oli sodan aikana Venäjän bolševikkihallinnon edustajia, kuten <strong>Aron Šeinman</strong>. Suomalaisilla bolševikeilla oli jonkin verran vaikutusvaltaa punakaarteissa, mutta ei juurikaan kansanvaltuuskunnassa, joten heillä ei ollut mahdollisuuksia vaikuttaa punaisen Suomen siviilihallinnon linjauksiin.</p><p>Punakaartin johtaja <strong>Eero Haapalainen </strong>toimi usein omavaltaisesti, ennen kun hän sai potkut, ja punaisen Suomen loppumetreillä kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja <strong>Kullervo Manner</strong> nimitettiin diktaattoriksi. Autoritaarisista toimista huolimatta mikään ei viittaa siihen, että he olisivat olleet Leninin linjoilla jo kansalaissodan aikana. Punakaarti toimi sodan aikana usein omavaltaisesti tiedustelun, postin, rautateiden ja elintarvikkeiden jakelun suhteen, mutta tämäkään ei vielä todista, että punainen Suomi olisi ollut matkalla kohti totalitarismia. Kullervo Mannerin diktaattorin valtuudet olivat epätoivoinen viime hetken toimi, niitä ei ollut tarkotettu pysyväksi järjestelyksi.</p><p>Haapalaisesta, Mannerista ja monista muista (mutta ei kaikista) Neuvosto-Venäjälle paenneista punaisista tuli bolševikkeja, ja vuonna 1918 perustettu Suomen kommunistinen puolue (SKP) omaksui Leninin linjaukset. SKP:n linjaukset olivat seurausta bolševismin vaikutusvaltaan joutumisesta, jonka mukaan punaiset hävisivät tiukan keskusjohdon ja kurin puutteen vuoksi. Mikäli punaiset olisivat voittaneet sodan, ei olisi ollut syytä vaihtaa kautskylaisuutta bolševismiin. <strong>Stalinin</strong> mielestä SKP:stä ei koskaan edes tullut riittävän bolševistista, minä vuoksi hän teloitutti suurimman osan sen moskovalaisesta johdosta 30-luvulla.</p><p>Oliko punaisten vallankäyttö mielivaltaista?</p><p>Valkoisen Suomen historianäkemyksen mukaan punainen terrori oli esimakua tulevasta totalitarismista. On totta, että punaiset teloittivat (ainakin) 1424 valkoista tai sellaisten tukijaksi epäiltyä. Teloituksille ei kuitenkaan ollut punaisten poliittisen johdon eli kansanvaltuuskunnan, eikä punakaartien johdon tukea, päinvastoin. Teloitukset olivat luonteeltaan paikallisten kalavelkojen maksua.</p><p>Punaisten vallankumousoikeudet antoivat suojeluskuntien ja poliisin jäsenyydestä rangaistukseksi yleensä sakkoa tai ehdonalaista, enintään 50 päivää vankeutta. Myös valkoinen terrori oli pääosin oma-aloitteista mielivaltaa, mutta valkoisten valtiorikosoikeudet antoivat sodan jälkeen myös 555 kuolemantuomiota, joista pantiin käytäntöön 265.</p><p>Punaisten tekemät teloitukset kertovat punaisten kurittomuudesta ja keskusjohdon heikkoudesta. Totalitaristinen terrori ei kuitenkaan koskaan tapahdu yksilöiden aloitteesta, se edellyttää verta janoavan järjestelmän ja keskusjohtoisen suunnitelman. Mikäli punaiset olisivat voittaneet, mielivaltaisia teloituksia olisi todennäköisesti tapahtunut vielä jonkin verran enemmän. Pian punaisen hallinnon vakiintuminen olisi lopettanut yksilöiden aloitteesta johtuvan mielivallan.</p><p>Punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan valtiosääntöluonnos ja punaisen Suomen käytännöt erosivat jyrkästi bolševikkien toimista. Kansanvaltuuston valtiosääntöluonnoksessa Suomi oli monipuoluejärjestelmä. Neuvosto-Venäjä oli yksipuoluejärjestelmä heinäkuusta 1918, ja myöhemmin tästä määrättiin perustuslaissa. Punaisessa Suomessa ei ollut asevelvollisuutta, Neuvosto-Venäjä määräsi asevelvollisuudesta heinäkuussa 1918. Punaisessa Suomessa vain keskuspankki sosialisoitiin, Neuvosto-Venäjällä pankkitoiminta monopolisoitiin valtiolle 1917, ulkomaankauppa monopolisoitiin valtiolle toukokuussa 1918 ja yleinen sosialisointi toteutettiin kesäkuussa 1918. Venäjällä bolševikkipuolue ajautui sotaan kaikkien muiden sosialistien kanssa vuoden 1918 aikana. Punaisessa Suomessa vallankaappausta vastustaneet sosialistit vetäytyivät hallinnosta, mutta pääsääntöisesti kukaan ei sortanut heitä . Järjestelmällinen terrori alkoi Neuvosto-Venäjällä vuonna 1918, punaisessa Suomessa ei ollut valtiollista terroria laisinkaan. Ainoat punaisen Suomen autoritaariset toimenpiteet olivat painovapauden rajoitukset ja puuttuminen tuomioistuinten riippumattomuuteen.</p><p>Kuinka kävi muiden sosialistien johtamien valtioiden 1910-1920-luvulla?</p><p>Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa syntyi useita sosialistisia valtioita, joiden kohtalo antaa osviittaa siitä kuinka sosialistiselle Suomelle olisi voinut käydä. Neuvostoliitto nielaisi yksi kerrallaan Kaukasuksen kolme sosialistista tasavaltaa, Azerbaidžanin ja Armenian vuonna 1920 ja Georgian vuonna 1921. Lisäksi Neuvostoliitto valloitti sosialisti <strong>Symon Petljuran</strong> johtaman Ukrainan kansantasavallan vuoteen 1921 mennessä. Aikaisemmin Kiinaan kuuluneista Mongoliasta ja Tuvasta tuli Neuvostoliiton satelliittivaltioita, ensimmäinen saavutti kansainvälisen tunnustuksen vasta 1940-luvulla, jolloin jälkimmäinen liitettiin Neuvostoliittoon.</p><p>Yksi uusi, sosialistien johtama maa kuitenkin pysyi itsenäisenä: <strong>Józef Piłsudskin</strong> johtama Puola. Uudelleen perustettua Puolaa ei nykyään pidetä sosialistisena maana, mutta Piłsudskin puolue, Puolan sosialistipuolue PPS muistutti paljon Suomen sosialidemokraattista puoluetta. Molemmat puolueet ajoivat ponnekkaasti itsenäisyyttä Venäjän imperiumista. Puola ei ajautunut sisällissotaan, mutta valtakamppailu Puolan sosialistien ja oikeistonationalistien välillä oli usein väkivaltaista. Oikeisto murhasi Puolan sosialistisen presidentin<strong> Gabriel Narutowiczin</strong> vuonna 1922, ja vuonna 1926 Piłsudski kaappasi vallan vasemmistopuolueiden tukemassa väkivaltaisessa vallankaappauksessa. Diktaattorina Piłsudski siirtyi asteittain konservatiiviseen suuntaan, eikä 1930-luvun Piłsudskia voi enää pitää sosialistina.</p><p>Neuvostoliiton imaisemista maista Azerbaidžanin Armenian kohtalon määrittivät keskinäiset sodat, ja alueen joutuminen Neuvosto-Venäjän ja Turkin geopoliittiseksi kiistakapulaksi. Lenin piti Azerbaidžanin öljyä välttämättömänä, Armenia joutui lopulta valitsemaan joko liittymisen Turkkiin tai liittymisen Venäjään. Molempien maiden sosialistien joukossa oli myös merkittävä määrä bolševikkeja. Punaisessa Suomessa ei ollut yhtäkään näistä tekijöistä, jotka johtivat Neuvosto-Venäjän miehitykseen.</p><p>Georgia oli vakain Kaukasian kolmesta uudesta sosialistien hallitsemasta maasta, ja hetken näytti että se voisi säilyttää itsenäisyytensä. Itsenäisyyttä kannattava sosiaalidemokraattipuolue sai 109 paikkaa vasta itsenäistyneen Georgian parlamentin 130 paikasta, eikä bolševikeilla ollut Georgiassa juurikaan sananvaltaa. Stalin ei kuitenkaan nähnyt synnyinmaansa itsenäisyydellä arvoa. Stalinin omien ja Neuvosto-Venäjän geopoliittisten intressien lisäksi sosialistisen Georgian kohtaloksi koitui heikko armeija. Vaikka itsenäisessä Georgiassa oli 2,5 miljoonaa asukasta, sen armeijan vahvuus oli alle 12 000 miestä. Heikon armeijan vuoksi Neuvosto-Venäjä sai Georgian vallattua kuukaudessa noin 45 000 miehen vahvuisella hyökkäyksellä, valtausta helpotti samanaikainen Turkin hyökkäys.</p><p>Neuvosto-Venäjä olisi periaatteessa voinut kaavailla Suomen valloittamisita samaan tapaan kun se valloitti Georgian. Bolševismilla ei ollut Suomessa juurikaan tukea. Tästä huolimatta Neuvosto-Venäjä olisi voinut yrittää nimittää Suomelle nukkehallituksen, jossa olisi ollut esimerkiksi Adolf Taimi ja Rahjan veljekset jotka jakoivat bolševikkien näkemykset. Punaisen Suomen sotilaalliset mahdollisuudet olivat kuitenkin aivan toiset kuin Georgian. Kansalaissodassa Punaisten puolelle mobilisoitiin noin 80 000, lisäksi punainen Suomi olisi voinut mobilisoida Suomea puolustamaan suuren osan yhtä monesta valkoisten mobilisoimasta. Punaisen Suomen käytössä oli siis noin 150 000 sotilasta, 12 kertaa enemmän kuin Georgialla. Neuvosto-Venäjä olisi tarvinnut punaisen Suomen valloittamiseen yli 400 000 sotilaan armeijan, viisi kertaa suuremman kuin mitä osallistui Viron itsenäisyyssotaan. 1920-luvun alun nälkävuosina sellaisen mobilisointi olisi ollut bolševikkihallinnolle todella kallis ponnistus. Voimasuhteet Suomen eduksi 1920-luvun taitteessa olivat paljon paremmat kuin talvisodassa.</p><p>Mongolia ja Tuva olivat sotien välissä hankalassa paikassa sijaitsevia maita, joita määritti sijainti Venäjän ja Kiinan välissä. Kuomitangin hallitsema Kiina oli toisaalta sekasortoinen, ja toisaalta se ei halunnut hyväksyä Mongolian ja Tuvan itsenäisyyttä. Mongolian ja Tuvan piti nojautua Neuvostoliittoon sekä geopoliittisista että taloudellisista syistä. Ruotsi, Englanti ja Saksa eivät elätelleet toiveita Suomen valloittamisesta. Siksi punaisella Suomella oli muitakin tahoja joihin tukeutua kuin Neuvostoliitto.</p><p>Toisin kuin Tuvalla ja Mongolialla, Suomella oli välittömät liikenneyhteydet Länsi-Eurooppaan. Poliittisesti Englanti oli punaiselle Suomelle lähes yhtä tärkeä liittolainen kuin Venäjä, ja Venäjälle paon jälkeen moni punaisen Suomen veteraani liittyi mielumin Iso-Britannian varustamaan Murmannin legioonaan kuin puna-armeijaan. Sodan voittaneet punaiset olisivat todennäköisesti pyrkineet jatkamaan liittolaisuussuhdetta brittien kanssa. Punainen Suomi olisi todennäköisesti tasapainoillut idän ja lännen välillä samaan tapaan kuin valkoinen Suomi, joka nojasi välillä Saksaan ja välillä Iso-Britanniaan.</p><p>Punaisen Suomen lähin analogia olisi ollut Piłsudskin Puola</p><p>Bolševikkien johtama Neuvostoliitto oli lahkolainen maa, joka ei suvainnut sosialistista toisinajattelua. Neuvostoliitto soti Ukrainan ja Puolan kanssa ennen kaikkia siksi, ettei Venäjän imperiumin aikana näillä alueilla ollut mitään yksiselitteisiä rajoja. Suomella ei ollut vastaavaa ongelmaa, mutta punainen Suomi olisi ennen pitkää päätynyt välirikkoon Neuvostoliiton kanssa jo pelkästään aatteellisten erojen vuoksi.</p><p>Siinä missä Suomen suuriruhtinaskunnassa venäläisiä ja venäjänmielisiä oli vain marginaalisesti, Ukrainassa oli paljon venäjänkielisiä ja erillinen kansallinen identiteetti ei ollut mikään läpihuutojuttu. Venäjän imperiumissa Ukrainan imperiumiin kuuluvien osien ja Venäjän yhteydet olivat läheiset. Moni ukrainalainen sosialisti piti työväen vallankumousta ensisijaisena päämääränä, kansallisuuskysymystä joko toisarvoisena tai merkityksettömänä. <strong>Simon Petljuran</strong> johtama Ukrainan kansantasavallan direktoraatti joutui usein muuttamaan Venäjän puna-armeijan, valkoisen armeijan ja Puolan hyökkäysten tieltä, ja lopulta Neuvosto-Venäjä ja Puola jakoivat Ukrainan keskenään.</p><p>Suomen ja Puolan historia on jo 500 vuoden ajan noudatellut samantapaista kaarta Itä- ja Länsi-Euroopan suurvaltojen puristuksissa. Suomi ja suurin osa Puolasta joutui osaksi Venäjän imperiumia samoihin aikoihin 1800-luvun alkuvuosina, ja molemmilla oli vahva oma hallinnollinen traditio. Vuoden 1918 uusista sosialistisista valtioista vain Puola ja Ukraina olivat Suomea väkirikkaampia, mutta näistä Ukraina oli paljon hajanaisempi ja hallintonsa, kielensä, kulttuurinsa ja poliittisten ryhmiensä vuoksi lähempänä Venäjää. Toisin kuin Ukrainassa, itsenäistymisen aikaan sekä Puolassa että Suomessa ylivoimaisesti vahvin poliittinen liike oli täysin itsenäisyyden kannalla oleva, kansallismielinen sosialistiliike. Näiden syiden vuoksi kaikista sosialistisista valtioista punaisen Suomen kehitys olisi todennäköisimmin ollut lähimpänä Puolan kehitystä.</p><p>Suomi näyttää nyt enemmän punaiselta kuin valkoiselta</p><p>Kuten Suomen sosialidemokraattinen puolue toipui melko nopeasti tappiostaan valkoisessa Suomessa, punaisen Suomen porvaripuolueet olisivat toipuneet tappiostaan, ja muodostaneet opposition 20-luvulla. Voi olla, että 20- ja 30-lukujen punaisessa Suomessa olisi nähty samantyyppistä poliittista väkivaltaa kuin valkoisessa Suomessa ja Puolassa. Tällöin punainen Suomi olisi voinut ajautua diktatuuriin, kuten Józef Piłsudskin Puola ajautui diktatuuriin. Diktatuuri ei ollut kaukana myöskään myöskään valkoisessa Suomessa, presidentti <strong>Svinhufvud</strong> olisi voinut ryhtyä yksinvaltiaaksi Mäntsälän kapinan aikaan niin halutessaan. Punaisen Suomen diktatuuri olisi kuitenkin muistuttanut enemmän Piłsudskin Puolan diktatuuria kuin Stalinin Neuvostoliittoa.</p><p>Todennäköisesti punainen Suomi olisi myös ajautunut talvisotaan, koska Suomen sisäpolitiikka ei olisi vaikuttanut yleiseen geopoliittiseen kehityskulkuun, minkä seurauksena Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat itäisen Euroopan keskenään. Englanti ei olisi pelastanut punaista Suomea talvisodan aluemenetyksiltä, kuten se ei pelastanut valkoistakaan Suomea. Ulkomainen painostus olisi kuitenkin voinut pelastaa punaisenkin Suomen neuvostomiehitykseltä. Viimeistään tässä vaiheessa punaisen Suomen mahdolliset poliittiset valinnat olisivat olleet samat kuin valkoisen Suomen, eikä spekulaatiota vaihtoehtoisesta historiankulusta ole tarpeen jatkaa tätä pidemmälle.</p><p>Suurin osa kansanvaltuuston ohjelmasta on toteutunut, vaikka punaiset hävisivät sodan. Viimeisin perustuslakiuudistus siirsi Suomea parlamenttikeskeistä järjestelmää kohti, ja myös kirkon ja valtion erottamista kohti poistamalla presidentin aseman kirkon päämiehenä. Kansanalote toteutui vesitetyssä muodossa 2010-luvulla. Ainoat kansanvaltuuskunnan toteutumattomat vaatimukset ovat yksinkertainen perustuslain muuttamisjärjestys ja &rdquo;kansa nouskoon&rdquo; -pykälä. Kaiken kaikkiaan vuonna 2018 Suomi muistuttaa paljon enemmän punaista kuin valkoista Suomea.</p><p>Punainen Suomi ei siis olisi ollut anarkistinen utopia, mutta ei myöskään totalitaristinen diktatuuri. Toki voi kysyä, kannattiko kymmenien tuhansien kuolla seurauksena kapinasta, joka tehtiin sellaisen järjestelmän puolesta, joka ei juurikaan eroa nykyisestä. Toisaalta ilman työväenluokan aseellisen kapinan uhkaa poliittinen ja taloudellinen eliitti tuskin olisi suostunut mihinkään myönnytyksiin, ja eläisimme edelleen yhtä armottomassa luokkayhteiskunnassa kuin sata vuotta sitten.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>*) Suomen kansanvaltuuskunnan ehdotus Suomen valtiosäännöksi,<a href="https://histdoc.net/historia/1917-18/pun_vs.htm"> https://histdoc.net/historia/1917-18/pun_vs.html</a></p><p><em>Julkaistu Kapinatyöläisessä&nbsp;#51. Lehtiversioon verrattuna tähän on korjattu hieman alaspäin vuonna 1918 mobilisoitujen lukua, ja vastaavasti saman kappaleen muita lukuja. Lisäksi on lisätty ettei vallankaappausta vastustaneita sosialisteja sorrettu &quot;pääsääntöisesti&quot;, koska näitä tapauksia oli ainakin<em>&nbsp;</em>Akseli ja Eelo&nbsp;Isohiiden teloitus.&nbsp;</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Itsenäisen Suomen historiaan liittyy kaksi sitkeää myyttiä. Ensimmäinen niistä on, että Suomi ei ollut Natsi-Saksan liittolainen, vaan kävi erillissotaa. Poliitikot toistavat tätä myyttiä yhä, mutta harva historioitsija allekirjoittaa sitä. Toinen myytti on, että punaisten voitto sisällissodassa olisi tehnyt Suomesta totalitaristisen, ja osan Neuvostoliittoa. Tämänkin myytin todellisuuspohja on heikko, mutta julkisuudessa sitä toistetaan usein kyseenalaistamattomana faktana.

Historiaan liittyvä jossittelu ei koskaan voi olla tiedettä, emme voi tietää mitä olisi käynyt punaisten voittaessa sodan. Mahdollisia kehityskulkuja olisi ollut loputtomasti. Toisaalta historiallista spekulaatiota ei myöskään voi paeta, koska porvarillisten aatteiden edustajat lyövät sillä jatkuvasti päähän Suomen työväenliikkeen tukijoita. Hataralla pohjalla oleva väite punaisen Suomen bolševismista on argumentti sekä kaikkia tulevia vallankumouksia, että koko Suomen työväenliikettä vastaan. Siispä tämä väite on kumottava, vaikka mikään vedenpitävä todistelu ei ole mahdollista.

Punaisen Suomen aatteet

Punaisen Suomen aatemaailma ei ollut antiautoritaarinen, mutta ei myöskään totalitaristinen. Punaisten ohjelman olennaisimmat osat olivat parlamenttikeskeinen järjestelmä, progressiivinen verotus, kirkon ja valtion erottaminen toisistaan, torppareiden ja mäkitupalaisten vapauttaminen, kansanalote, kansanäänestys valtiosäännöstä, äänioikeusikärajan lasku (20 vuoteen), mahdollisuus muuttaa perustuslakia eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä ja ”kansa nouskoon” -pykälä, joka teki vallankumouksesta laillisen mikäli eduskunta pyrkisi kumoamaan valtiosäännön*). Punaisten ohjelmassa ei siis ole lainkaan viitteitä bolševismista.

Suomen sosialidemokraattisen puolueen hegemoninen linja oli kautskylainen (tšekkiläis-itävaltalaisen Karl Kautskyn, 1854–1938 mukaan). Kautskylaisuus edusti aikansa sosiaalidemokratian keskilinjaa. Sen mukaan vallankumouksellisen etujoukon ei pidä tehdä vallankumousta, vaan vallankumous alkaa itsestään kun olosuhteet ovat siihen kypsät. Kautkylaisyytta maltillisempi linja oli bernsteiniläisyys (saksalaisen Eduard Bernsteinin, 1850–1932 mukaan). Bernstein vastusti vallankumousta, ja kannatti muutoksia parlamentaaristen reformien kautta. Kautskylaisuutta radikaalimpaa linjaa edusti bolševismi, jonka mukaan etujoukkopuolueen piti kaapata valta.

Punaisen Suomen tragedian yksi syy oli se, että Saksan ja Ruotsin sosiaalidemokraatit olivat pääosin bernsteiniläisiä, ja he pitivät Suomen punaisia vaarallisina seikkailijoina. Kun Saksa päätti hyökätä Suomeen ja tukea valkoista armeijaa, Saksan sosiaalidemokraatit istuivat hallituksessa ja hyväksyivät tämän päätöksen. Leninin mielestä Suomen sosiaalidemokraatit taas olivat päättämättömiä reformisteja. Lenin lähetti Suomen punaisille jonkin verran aseita ja salli melko pienen Suomeen sijoitettujen venäläissotilaiden vapaaehtoisjoukon liittymisen punaisten armeijaan. Brest-Litovskin rauhansopimus Saksan ja Neuvosto-Venäjän välillä 3.3. 1918 lopulta esti kaiken avun tarjoamisen, mahdollisti Saksan hyökkäyksen ja sinetöi punaisen Suomen kohtalon.

Punaisessa Suomessa toimi jonkin verran bolševikkeja, näitä olivat kolme Pietarin suomalaista, eli Adolf Taimi ja veljekset Eino ja Jukka Rahja. Lisäksi Suomessa oli sodan aikana Venäjän bolševikkihallinnon edustajia, kuten Aron Šeinman. Suomalaisilla bolševikeilla oli jonkin verran vaikutusvaltaa punakaarteissa, mutta ei juurikaan kansanvaltuuskunnassa, joten heillä ei ollut mahdollisuuksia vaikuttaa punaisen Suomen siviilihallinnon linjauksiin.

Punakaartin johtaja Eero Haapalainen toimi usein omavaltaisesti, ennen kun hän sai potkut, ja punaisen Suomen loppumetreillä kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Kullervo Manner nimitettiin diktaattoriksi. Autoritaarisista toimista huolimatta mikään ei viittaa siihen, että he olisivat olleet Leninin linjoilla jo kansalaissodan aikana. Punakaarti toimi sodan aikana usein omavaltaisesti tiedustelun, postin, rautateiden ja elintarvikkeiden jakelun suhteen, mutta tämäkään ei vielä todista, että punainen Suomi olisi ollut matkalla kohti totalitarismia. Kullervo Mannerin diktaattorin valtuudet olivat epätoivoinen viime hetken toimi, niitä ei ollut tarkotettu pysyväksi järjestelyksi.

Haapalaisesta, Mannerista ja monista muista (mutta ei kaikista) Neuvosto-Venäjälle paenneista punaisista tuli bolševikkeja, ja vuonna 1918 perustettu Suomen kommunistinen puolue (SKP) omaksui Leninin linjaukset. SKP:n linjaukset olivat seurausta bolševismin vaikutusvaltaan joutumisesta, jonka mukaan punaiset hävisivät tiukan keskusjohdon ja kurin puutteen vuoksi. Mikäli punaiset olisivat voittaneet sodan, ei olisi ollut syytä vaihtaa kautskylaisuutta bolševismiin. Stalinin mielestä SKP:stä ei koskaan edes tullut riittävän bolševistista, minä vuoksi hän teloitutti suurimman osan sen moskovalaisesta johdosta 30-luvulla.

Oliko punaisten vallankäyttö mielivaltaista?

Valkoisen Suomen historianäkemyksen mukaan punainen terrori oli esimakua tulevasta totalitarismista. On totta, että punaiset teloittivat (ainakin) 1424 valkoista tai sellaisten tukijaksi epäiltyä. Teloituksille ei kuitenkaan ollut punaisten poliittisen johdon eli kansanvaltuuskunnan, eikä punakaartien johdon tukea, päinvastoin. Teloitukset olivat luonteeltaan paikallisten kalavelkojen maksua.

Punaisten vallankumousoikeudet antoivat suojeluskuntien ja poliisin jäsenyydestä rangaistukseksi yleensä sakkoa tai ehdonalaista, enintään 50 päivää vankeutta. Myös valkoinen terrori oli pääosin oma-aloitteista mielivaltaa, mutta valkoisten valtiorikosoikeudet antoivat sodan jälkeen myös 555 kuolemantuomiota, joista pantiin käytäntöön 265.

Punaisten tekemät teloitukset kertovat punaisten kurittomuudesta ja keskusjohdon heikkoudesta. Totalitaristinen terrori ei kuitenkaan koskaan tapahdu yksilöiden aloitteesta, se edellyttää verta janoavan järjestelmän ja keskusjohtoisen suunnitelman. Mikäli punaiset olisivat voittaneet, mielivaltaisia teloituksia olisi todennäköisesti tapahtunut vielä jonkin verran enemmän. Pian punaisen hallinnon vakiintuminen olisi lopettanut yksilöiden aloitteesta johtuvan mielivallan.

Punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan valtiosääntöluonnos ja punaisen Suomen käytännöt erosivat jyrkästi bolševikkien toimista. Kansanvaltuuston valtiosääntöluonnoksessa Suomi oli monipuoluejärjestelmä. Neuvosto-Venäjä oli yksipuoluejärjestelmä heinäkuusta 1918, ja myöhemmin tästä määrättiin perustuslaissa. Punaisessa Suomessa ei ollut asevelvollisuutta, Neuvosto-Venäjä määräsi asevelvollisuudesta heinäkuussa 1918. Punaisessa Suomessa vain keskuspankki sosialisoitiin, Neuvosto-Venäjällä pankkitoiminta monopolisoitiin valtiolle 1917, ulkomaankauppa monopolisoitiin valtiolle toukokuussa 1918 ja yleinen sosialisointi toteutettiin kesäkuussa 1918. Venäjällä bolševikkipuolue ajautui sotaan kaikkien muiden sosialistien kanssa vuoden 1918 aikana. Punaisessa Suomessa vallankaappausta vastustaneet sosialistit vetäytyivät hallinnosta, mutta pääsääntöisesti kukaan ei sortanut heitä . Järjestelmällinen terrori alkoi Neuvosto-Venäjällä vuonna 1918, punaisessa Suomessa ei ollut valtiollista terroria laisinkaan. Ainoat punaisen Suomen autoritaariset toimenpiteet olivat painovapauden rajoitukset ja puuttuminen tuomioistuinten riippumattomuuteen.

Kuinka kävi muiden sosialistien johtamien valtioiden 1910-1920-luvulla?

Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa syntyi useita sosialistisia valtioita, joiden kohtalo antaa osviittaa siitä kuinka sosialistiselle Suomelle olisi voinut käydä. Neuvostoliitto nielaisi yksi kerrallaan Kaukasuksen kolme sosialistista tasavaltaa, Azerbaidžanin ja Armenian vuonna 1920 ja Georgian vuonna 1921. Lisäksi Neuvostoliitto valloitti sosialisti Symon Petljuran johtaman Ukrainan kansantasavallan vuoteen 1921 mennessä. Aikaisemmin Kiinaan kuuluneista Mongoliasta ja Tuvasta tuli Neuvostoliiton satelliittivaltioita, ensimmäinen saavutti kansainvälisen tunnustuksen vasta 1940-luvulla, jolloin jälkimmäinen liitettiin Neuvostoliittoon.

Yksi uusi, sosialistien johtama maa kuitenkin pysyi itsenäisenä: Józef Piłsudskin johtama Puola. Uudelleen perustettua Puolaa ei nykyään pidetä sosialistisena maana, mutta Piłsudskin puolue, Puolan sosialistipuolue PPS muistutti paljon Suomen sosialidemokraattista puoluetta. Molemmat puolueet ajoivat ponnekkaasti itsenäisyyttä Venäjän imperiumista. Puola ei ajautunut sisällissotaan, mutta valtakamppailu Puolan sosialistien ja oikeistonationalistien välillä oli usein väkivaltaista. Oikeisto murhasi Puolan sosialistisen presidentin Gabriel Narutowiczin vuonna 1922, ja vuonna 1926 Piłsudski kaappasi vallan vasemmistopuolueiden tukemassa väkivaltaisessa vallankaappauksessa. Diktaattorina Piłsudski siirtyi asteittain konservatiiviseen suuntaan, eikä 1930-luvun Piłsudskia voi enää pitää sosialistina.

Neuvostoliiton imaisemista maista Azerbaidžanin Armenian kohtalon määrittivät keskinäiset sodat, ja alueen joutuminen Neuvosto-Venäjän ja Turkin geopoliittiseksi kiistakapulaksi. Lenin piti Azerbaidžanin öljyä välttämättömänä, Armenia joutui lopulta valitsemaan joko liittymisen Turkkiin tai liittymisen Venäjään. Molempien maiden sosialistien joukossa oli myös merkittävä määrä bolševikkeja. Punaisessa Suomessa ei ollut yhtäkään näistä tekijöistä, jotka johtivat Neuvosto-Venäjän miehitykseen.

Georgia oli vakain Kaukasian kolmesta uudesta sosialistien hallitsemasta maasta, ja hetken näytti että se voisi säilyttää itsenäisyytensä. Itsenäisyyttä kannattava sosiaalidemokraattipuolue sai 109 paikkaa vasta itsenäistyneen Georgian parlamentin 130 paikasta, eikä bolševikeilla ollut Georgiassa juurikaan sananvaltaa. Stalin ei kuitenkaan nähnyt synnyinmaansa itsenäisyydellä arvoa. Stalinin omien ja Neuvosto-Venäjän geopoliittisten intressien lisäksi sosialistisen Georgian kohtaloksi koitui heikko armeija. Vaikka itsenäisessä Georgiassa oli 2,5 miljoonaa asukasta, sen armeijan vahvuus oli alle 12 000 miestä. Heikon armeijan vuoksi Neuvosto-Venäjä sai Georgian vallattua kuukaudessa noin 45 000 miehen vahvuisella hyökkäyksellä, valtausta helpotti samanaikainen Turkin hyökkäys.

Neuvosto-Venäjä olisi periaatteessa voinut kaavailla Suomen valloittamisita samaan tapaan kun se valloitti Georgian. Bolševismilla ei ollut Suomessa juurikaan tukea. Tästä huolimatta Neuvosto-Venäjä olisi voinut yrittää nimittää Suomelle nukkehallituksen, jossa olisi ollut esimerkiksi Adolf Taimi ja Rahjan veljekset jotka jakoivat bolševikkien näkemykset. Punaisen Suomen sotilaalliset mahdollisuudet olivat kuitenkin aivan toiset kuin Georgian. Kansalaissodassa Punaisten puolelle mobilisoitiin noin 80 000, lisäksi punainen Suomi olisi voinut mobilisoida Suomea puolustamaan suuren osan yhtä monesta valkoisten mobilisoimasta. Punaisen Suomen käytössä oli siis noin 150 000 sotilasta, 12 kertaa enemmän kuin Georgialla. Neuvosto-Venäjä olisi tarvinnut punaisen Suomen valloittamiseen yli 400 000 sotilaan armeijan, viisi kertaa suuremman kuin mitä osallistui Viron itsenäisyyssotaan. 1920-luvun alun nälkävuosina sellaisen mobilisointi olisi ollut bolševikkihallinnolle todella kallis ponnistus. Voimasuhteet Suomen eduksi 1920-luvun taitteessa olivat paljon paremmat kuin talvisodassa.

Mongolia ja Tuva olivat sotien välissä hankalassa paikassa sijaitsevia maita, joita määritti sijainti Venäjän ja Kiinan välissä. Kuomitangin hallitsema Kiina oli toisaalta sekasortoinen, ja toisaalta se ei halunnut hyväksyä Mongolian ja Tuvan itsenäisyyttä. Mongolian ja Tuvan piti nojautua Neuvostoliittoon sekä geopoliittisista että taloudellisista syistä. Ruotsi, Englanti ja Saksa eivät elätelleet toiveita Suomen valloittamisesta. Siksi punaisella Suomella oli muitakin tahoja joihin tukeutua kuin Neuvostoliitto.

Toisin kuin Tuvalla ja Mongolialla, Suomella oli välittömät liikenneyhteydet Länsi-Eurooppaan. Poliittisesti Englanti oli punaiselle Suomelle lähes yhtä tärkeä liittolainen kuin Venäjä, ja Venäjälle paon jälkeen moni punaisen Suomen veteraani liittyi mielumin Iso-Britannian varustamaan Murmannin legioonaan kuin puna-armeijaan. Sodan voittaneet punaiset olisivat todennäköisesti pyrkineet jatkamaan liittolaisuussuhdetta brittien kanssa. Punainen Suomi olisi todennäköisesti tasapainoillut idän ja lännen välillä samaan tapaan kuin valkoinen Suomi, joka nojasi välillä Saksaan ja välillä Iso-Britanniaan.

Punaisen Suomen lähin analogia olisi ollut Piłsudskin Puola

Bolševikkien johtama Neuvostoliitto oli lahkolainen maa, joka ei suvainnut sosialistista toisinajattelua. Neuvostoliitto soti Ukrainan ja Puolan kanssa ennen kaikkia siksi, ettei Venäjän imperiumin aikana näillä alueilla ollut mitään yksiselitteisiä rajoja. Suomella ei ollut vastaavaa ongelmaa, mutta punainen Suomi olisi ennen pitkää päätynyt välirikkoon Neuvostoliiton kanssa jo pelkästään aatteellisten erojen vuoksi.

Siinä missä Suomen suuriruhtinaskunnassa venäläisiä ja venäjänmielisiä oli vain marginaalisesti, Ukrainassa oli paljon venäjänkielisiä ja erillinen kansallinen identiteetti ei ollut mikään läpihuutojuttu. Venäjän imperiumissa Ukrainan imperiumiin kuuluvien osien ja Venäjän yhteydet olivat läheiset. Moni ukrainalainen sosialisti piti työväen vallankumousta ensisijaisena päämääränä, kansallisuuskysymystä joko toisarvoisena tai merkityksettömänä. Simon Petljuran johtama Ukrainan kansantasavallan direktoraatti joutui usein muuttamaan Venäjän puna-armeijan, valkoisen armeijan ja Puolan hyökkäysten tieltä, ja lopulta Neuvosto-Venäjä ja Puola jakoivat Ukrainan keskenään.

Suomen ja Puolan historia on jo 500 vuoden ajan noudatellut samantapaista kaarta Itä- ja Länsi-Euroopan suurvaltojen puristuksissa. Suomi ja suurin osa Puolasta joutui osaksi Venäjän imperiumia samoihin aikoihin 1800-luvun alkuvuosina, ja molemmilla oli vahva oma hallinnollinen traditio. Vuoden 1918 uusista sosialistisista valtioista vain Puola ja Ukraina olivat Suomea väkirikkaampia, mutta näistä Ukraina oli paljon hajanaisempi ja hallintonsa, kielensä, kulttuurinsa ja poliittisten ryhmiensä vuoksi lähempänä Venäjää. Toisin kuin Ukrainassa, itsenäistymisen aikaan sekä Puolassa että Suomessa ylivoimaisesti vahvin poliittinen liike oli täysin itsenäisyyden kannalla oleva, kansallismielinen sosialistiliike. Näiden syiden vuoksi kaikista sosialistisista valtioista punaisen Suomen kehitys olisi todennäköisimmin ollut lähimpänä Puolan kehitystä.

Suomi näyttää nyt enemmän punaiselta kuin valkoiselta

Kuten Suomen sosialidemokraattinen puolue toipui melko nopeasti tappiostaan valkoisessa Suomessa, punaisen Suomen porvaripuolueet olisivat toipuneet tappiostaan, ja muodostaneet opposition 20-luvulla. Voi olla, että 20- ja 30-lukujen punaisessa Suomessa olisi nähty samantyyppistä poliittista väkivaltaa kuin valkoisessa Suomessa ja Puolassa. Tällöin punainen Suomi olisi voinut ajautua diktatuuriin, kuten Józef Piłsudskin Puola ajautui diktatuuriin. Diktatuuri ei ollut kaukana myöskään myöskään valkoisessa Suomessa, presidentti Svinhufvud olisi voinut ryhtyä yksinvaltiaaksi Mäntsälän kapinan aikaan niin halutessaan. Punaisen Suomen diktatuuri olisi kuitenkin muistuttanut enemmän Piłsudskin Puolan diktatuuria kuin Stalinin Neuvostoliittoa.

Todennäköisesti punainen Suomi olisi myös ajautunut talvisotaan, koska Suomen sisäpolitiikka ei olisi vaikuttanut yleiseen geopoliittiseen kehityskulkuun, minkä seurauksena Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat itäisen Euroopan keskenään. Englanti ei olisi pelastanut punaista Suomea talvisodan aluemenetyksiltä, kuten se ei pelastanut valkoistakaan Suomea. Ulkomainen painostus olisi kuitenkin voinut pelastaa punaisenkin Suomen neuvostomiehitykseltä. Viimeistään tässä vaiheessa punaisen Suomen mahdolliset poliittiset valinnat olisivat olleet samat kuin valkoisen Suomen, eikä spekulaatiota vaihtoehtoisesta historiankulusta ole tarpeen jatkaa tätä pidemmälle.

Suurin osa kansanvaltuuston ohjelmasta on toteutunut, vaikka punaiset hävisivät sodan. Viimeisin perustuslakiuudistus siirsi Suomea parlamenttikeskeistä järjestelmää kohti, ja myös kirkon ja valtion erottamista kohti poistamalla presidentin aseman kirkon päämiehenä. Kansanalote toteutui vesitetyssä muodossa 2010-luvulla. Ainoat kansanvaltuuskunnan toteutumattomat vaatimukset ovat yksinkertainen perustuslain muuttamisjärjestys ja ”kansa nouskoon” -pykälä. Kaiken kaikkiaan vuonna 2018 Suomi muistuttaa paljon enemmän punaista kuin valkoista Suomea.

Punainen Suomi ei siis olisi ollut anarkistinen utopia, mutta ei myöskään totalitaristinen diktatuuri. Toki voi kysyä, kannattiko kymmenien tuhansien kuolla seurauksena kapinasta, joka tehtiin sellaisen järjestelmän puolesta, joka ei juurikaan eroa nykyisestä. Toisaalta ilman työväenluokan aseellisen kapinan uhkaa poliittinen ja taloudellinen eliitti tuskin olisi suostunut mihinkään myönnytyksiin, ja eläisimme edelleen yhtä armottomassa luokkayhteiskunnassa kuin sata vuotta sitten.

Antti Rautiainen

*) Suomen kansanvaltuuskunnan ehdotus Suomen valtiosäännöksi, https://histdoc.net/historia/1917-18/pun_vs.html

Julkaistu Kapinatyöläisessä #51. Lehtiversioon verrattuna tähän on korjattu hieman alaspäin vuonna 1918 mobilisoitujen lukua, ja vastaavasti saman kappaleen muita lukuja. Lisäksi on lisätty ettei vallankaappausta vastustaneita sosialisteja sorrettu "pääsääntöisesti", koska näitä tapauksia oli ainakin Akseli ja Eelo Isohiiden teloitus. 

]]>
3 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256769-olisiko-punaisesta-suomesta-tullut-diktatuuri#comments Historia Kansalaissota Sisällissota Vapaussota Vuosi 1918 Tue, 12 Jun 2018 11:08:55 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256769-olisiko-punaisesta-suomesta-tullut-diktatuuri
Tietämättömyys, valheellisuus, luuleminen http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255951-tietamattomyys-valheellisuus-luuleminen <p>Valheella pääsee pitkälle. Edellinen pääministeri Stubb valehteli kansalle vaalimökkien kuistilta esikuntineen, että vain kokoomus on 99 vuotta ajanut sellaisia asioita, kuin 8 tunnin työaikaa, vuosilomia, työntekijän sairausajan palkkaa, työturvallisuutta ja työssäoppimisen ja koulutuksen vaatimuksia. Kansa kuunteli tätä puhetta kiltisti. Sen tämä kuuliaisen kiltti kansa uskoi, mitä korvaan tuli sanotuksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Sen uskomisen teki kansa siksi, että nykyihmisen ei tarvitse tietää ennen vuotta 2000 olevia tapahtumia, puhumattakaan vuoden 1944, tai 1918 saakka mitään yhteiskunnan kehityksestä. Katsokaa hetkinen näitä &quot;tietokilpailuja&quot;, joissa parikymppinen ylioppilastyttö ei tiedä itsenäisyyspäivää, tai keski-ikäinen mies väittää USA:n sotineen Neuvostoliittoa vastaan viimeissä maailmansodassa!</p><p>Tämä Stubbin kehuma kehitys on ollut täynnä lakkoja, väkivaltaa, työsulkuja ja paatoksellista valetta. Aina vastassa kehittymistä on ollut ay-väki ja kokoomukselaiset taustavoimat, vuorineuvokset, kartanoherrat ja pikkuporvarit.</p><p>&nbsp;</p><p>YLE lähettää musiikin soitannon väliajoilla tietoja, joista tiedot ovat kivavaletta, tai sitä uskomusta. Loput kituu arvailuna Suomen historian kulusta ja siihen vaikuttavista asioista.</p><p>YLE:stä voi kuulla vaikkapa naistoimittajan kertovan: &rdquo;Inflaatio oli 1970 -luvulla työntekijän paras ystävä. Sen avulla työläinen maksoi asuntonsa, osti autonsa ja matkusti Kanarialle! Inflaatio siis rakensi Suomen hyvinvoinnin!&rdquo; Kysymys on asiaohjelmaksi merkitystä iltapäivän &rdquo;ammattilaisten maisterin&rdquo; tekemästä &rdquo;Ajantasasta&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun YLE:n johto tietää saavansa ruhtinaallisen palkan verorahoistani ja alapuolella luuhaa sata päällikköä, osastojohtajaa, ohjelmajohtajineen ja ohjelmatoimitusjohtajineen, niin mikä ettei? Hesarin nettiuutisissa on helposti poimittavana &rdquo;juornalistimaisterien otsikkotietoja&rdquo;:</p><p>&rdquo;Coca Cola pelasti Suomen kommunismilta!&rdquo;, &quot;Liana-Kaarina esti suursodan!&quot; tai &rdquo;Putinin lentokone lensi Haminan ohi vaarallisesti!&rdquo;</p><p>Väitän, että Aatoksen vielä eläessä ja päätoimittajan ollessa Tikkasen ja Virkkusen, ei noita otsikoita olisi siedetty.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valheella pääsee pitkälle. Edellinen pääministeri Stubb valehteli kansalle vaalimökkien kuistilta esikuntineen, että vain kokoomus on 99 vuotta ajanut sellaisia asioita, kuin 8 tunnin työaikaa, vuosilomia, työntekijän sairausajan palkkaa, työturvallisuutta ja työssäoppimisen ja koulutuksen vaatimuksia. Kansa kuunteli tätä puhetta kiltisti. Sen tämä kuuliaisen kiltti kansa uskoi, mitä korvaan tuli sanotuksi.

 

Sen uskomisen teki kansa siksi, että nykyihmisen ei tarvitse tietää ennen vuotta 2000 olevia tapahtumia, puhumattakaan vuoden 1944, tai 1918 saakka mitään yhteiskunnan kehityksestä. Katsokaa hetkinen näitä "tietokilpailuja", joissa parikymppinen ylioppilastyttö ei tiedä itsenäisyyspäivää, tai keski-ikäinen mies väittää USA:n sotineen Neuvostoliittoa vastaan viimeissä maailmansodassa!

Tämä Stubbin kehuma kehitys on ollut täynnä lakkoja, väkivaltaa, työsulkuja ja paatoksellista valetta. Aina vastassa kehittymistä on ollut ay-väki ja kokoomukselaiset taustavoimat, vuorineuvokset, kartanoherrat ja pikkuporvarit.

 

YLE lähettää musiikin soitannon väliajoilla tietoja, joista tiedot ovat kivavaletta, tai sitä uskomusta. Loput kituu arvailuna Suomen historian kulusta ja siihen vaikuttavista asioista.

YLE:stä voi kuulla vaikkapa naistoimittajan kertovan: ”Inflaatio oli 1970 -luvulla työntekijän paras ystävä. Sen avulla työläinen maksoi asuntonsa, osti autonsa ja matkusti Kanarialle! Inflaatio siis rakensi Suomen hyvinvoinnin!” Kysymys on asiaohjelmaksi merkitystä iltapäivän ”ammattilaisten maisterin” tekemästä ”Ajantasasta”.

 

Kun YLE:n johto tietää saavansa ruhtinaallisen palkan verorahoistani ja alapuolella luuhaa sata päällikköä, osastojohtajaa, ohjelmajohtajineen ja ohjelmatoimitusjohtajineen, niin mikä ettei? Hesarin nettiuutisissa on helposti poimittavana ”juornalistimaisterien otsikkotietoja”:

”Coca Cola pelasti Suomen kommunismilta!”, "Liana-Kaarina esti suursodan!" tai ”Putinin lentokone lensi Haminan ohi vaarallisesti!”

Väitän, että Aatoksen vielä eläessä ja päätoimittajan ollessa Tikkasen ja Virkkusen, ei noita otsikoita olisi siedetty.

]]>
3 http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255951-tietamattomyys-valheellisuus-luuleminen#comments Historia Luulot Tapahtumat Mon, 28 May 2018 04:24:21 +0000 Aulis Saarijärvi http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255951-tietamattomyys-valheellisuus-luuleminen
Muistoa kunnioittaen historian jatkumolla http://kaijaolinarvola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255758-muistoa-kunnioittaen-historian-jatkumolla <p>Kävin eilen Vasemmistoliiton Antero Eerolan kanssa keskustelun, joka päättyi kuten tavallista muidenkin kevytvasemmistolaisten kanssa syytöksiin minun katkeruudestani ja epäasialliseen argumentiin höpöhöpö... niin kuin aina, kun asialliset argumentit loppuvat.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Keskustelu alkoi Eerolan päivityksestä, jonka hän oli tehnyt punaisten muistojuhlasta Suomenlinnassa. (Keskustelua käytiin sekä Antero Eerolan että minun facebookseinälläni.)</p> <p>&nbsp;</p> <p>Minä tartuin tähän:</p> <p>&nbsp;</p> <p>&quot;Kevään 1918 muistelu on Suomessa tapahtunut maltillisissa ja asiallisissa merkeissä. Kyse on kuitenkin historiasta, ei enää politiikasta. Unohtaa ei pidä, mutta jakolinjoja tai riitoja ei sisällissodasta enää onneksi saa aikaan.&quot;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tässä Antero Eerola implisiittisesti kieltää historian jatkumon ja luokkataistelun olemassaolon. Se on sovinnontekoa ja manipulaatiota, joka ei kunnioita punaisten uhrauksia, muistoa eikä jälkeen jääneiden tunteita.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Samat luokkaristiriidat vaikuttavat tämän päivän maailmassa entistä kärjekkäämpinä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Punaiset aloittivat yhteiskunnan uudistamisen lähtien torpparien ja uuden sorretun luokan eduista.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Sen luokan, joka kaiken rikkauden luojana oli painettu elämässä epäinhimillisiin oloihin hallitsijoiden vaurauden ja vallan kasvattamiseksi ja legitimoimiseksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>He panivat henkensä alttiiksi paremman maailman ja rauhan puolesta. Ja nyt kevytvasemmisto on tätä arvoa kieltämässä ja asiallisesti&nbsp; vaatimassa vaikenemista ja sopua.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Jätän toistamatta ne loukkaavat herjat, jotka Antero Eerola minulle vasten kasvoja sylki.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Hän ei ilmeisesti ole tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan tällaiset traagiset tapahtumat noudattavat tiettyä lainmukaisuutta: ensimmäinen sukupolvi kokee, toinen vaikenee ja kolmas selvittää.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Vasta sen jälkeen voidaan aloittaa traumojen käsittely ja mahdollinen parantaminen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Se ei tapahdu käskystä, manipuloimalla eikä kieltämällä eikä vallankaan kun yhteiskunnallisissa suhteissa ei ole mitään muutosta tapahtunut, vaan sama sorto ja alistaminen jatkuu entistä julmempana ja kärjekkäämpänä tänäkin päivänä, tosin eri muodossa vain.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Vasemmistoliitossa ei tätä kehitystä nähdä. Työväenaate on vaihdettu liberaaliin punavihreään aatepuuroon ja jopa taikauskoon.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kaikessa mennään narsistinen oma etu paras etu -periaatteella ja suostutaan tämän takia millaisiin poliittisiin ratkaisuihin tahansa.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Köyhän, vähävaraisten ja työtätekevien asiat eivät ole etusijalla. Valevasemmistolle ne eivät ole tarpeeksi trendikkäitä aiheita.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ja mikä tietysti kylmästi laskelmoiden, ei ole edes kannattavaa, koska nämä ihmiset eivät äänestä. Eivätkä he asetu kulkueeksi sateenkaarilippujen taakse. Heidän huolensa ja heidän olemassaoloaan uhkaavat asiat ovat kokonaan toisaalla.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Lopuksi vielä Antero Eerolalle ja muille hänen ystävilleen: Toivon että lopetatte alhaisen vyön alle lyömisen ja tunkeutumisen minun yksityiselle tunnereviirilleni yrittämällä syyttää minua katkeruudesta minua edes tuntematta. Minulla ja kaltaisillani on oikeus omiin tunteisiimme, myös vihaan ja katkeruuteen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Suosittelen teitä pitämään huolta vain omasta mentaalihygieniastanne.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Sekä oman vaarini ja muiden omaisteni&nbsp; sekä kaikkien sorrettujen, aatteensa vuoksi kidutettujen ja teloitettujen muistoa kunnioittaen</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kaija Olin-Arvola</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kävin eilen Vasemmistoliiton Antero Eerolan kanssa keskustelun, joka päättyi kuten tavallista muidenkin kevytvasemmistolaisten kanssa syytöksiin minun katkeruudestani ja epäasialliseen argumentiin höpöhöpö... niin kuin aina, kun asialliset argumentit loppuvat.

 

Keskustelu alkoi Eerolan päivityksestä, jonka hän oli tehnyt punaisten muistojuhlasta Suomenlinnassa. (Keskustelua käytiin sekä Antero Eerolan että minun facebookseinälläni.)

 

Minä tartuin tähän:

 

"Kevään 1918 muistelu on Suomessa tapahtunut maltillisissa ja asiallisissa merkeissä. Kyse on kuitenkin historiasta, ei enää politiikasta. Unohtaa ei pidä, mutta jakolinjoja tai riitoja ei sisällissodasta enää onneksi saa aikaan."

 

Tässä Antero Eerola implisiittisesti kieltää historian jatkumon ja luokkataistelun olemassaolon. Se on sovinnontekoa ja manipulaatiota, joka ei kunnioita punaisten uhrauksia, muistoa eikä jälkeen jääneiden tunteita.

 

Samat luokkaristiriidat vaikuttavat tämän päivän maailmassa entistä kärjekkäämpinä.

 

Punaiset aloittivat yhteiskunnan uudistamisen lähtien torpparien ja uuden sorretun luokan eduista. 

 

Sen luokan, joka kaiken rikkauden luojana oli painettu elämässä epäinhimillisiin oloihin hallitsijoiden vaurauden ja vallan kasvattamiseksi ja legitimoimiseksi.

 

He panivat henkensä alttiiksi paremman maailman ja rauhan puolesta. Ja nyt kevytvasemmisto on tätä arvoa kieltämässä ja asiallisesti  vaatimassa vaikenemista ja sopua.

 

Jätän toistamatta ne loukkaavat herjat, jotka Antero Eerola minulle vasten kasvoja sylki.

 

Hän ei ilmeisesti ole tietoinen tutkimuksesta, jonka mukaan tällaiset traagiset tapahtumat noudattavat tiettyä lainmukaisuutta: ensimmäinen sukupolvi kokee, toinen vaikenee ja kolmas selvittää.

 

Vasta sen jälkeen voidaan aloittaa traumojen käsittely ja mahdollinen parantaminen.

 

Se ei tapahdu käskystä, manipuloimalla eikä kieltämällä eikä vallankaan kun yhteiskunnallisissa suhteissa ei ole mitään muutosta tapahtunut, vaan sama sorto ja alistaminen jatkuu entistä julmempana ja kärjekkäämpänä tänäkin päivänä, tosin eri muodossa vain.

 

Vasemmistoliitossa ei tätä kehitystä nähdä. Työväenaate on vaihdettu liberaaliin punavihreään aatepuuroon ja jopa taikauskoon.

 

Kaikessa mennään narsistinen oma etu paras etu -periaatteella ja suostutaan tämän takia millaisiin poliittisiin ratkaisuihin tahansa. 

 

Köyhän, vähävaraisten ja työtätekevien asiat eivät ole etusijalla. Valevasemmistolle ne eivät ole tarpeeksi trendikkäitä aiheita.

 

Ja mikä tietysti kylmästi laskelmoiden, ei ole edes kannattavaa, koska nämä ihmiset eivät äänestä. Eivätkä he asetu kulkueeksi sateenkaarilippujen taakse. Heidän huolensa ja heidän olemassaoloaan uhkaavat asiat ovat kokonaan toisaalla.

 

Lopuksi vielä Antero Eerolalle ja muille hänen ystävilleen: Toivon että lopetatte alhaisen vyön alle lyömisen ja tunkeutumisen minun yksityiselle tunnereviirilleni yrittämällä syyttää minua katkeruudesta minua edes tuntematta. Minulla ja kaltaisillani on oikeus omiin tunteisiimme, myös vihaan ja katkeruuteen.

 

Suosittelen teitä pitämään huolta vain omasta mentaalihygieniastanne.

 

Sekä oman vaarini ja muiden omaisteni  sekä kaikkien sorrettujen, aatteensa vuoksi kidutettujen ja teloitettujen muistoa kunnioittaen

 

Kaija Olin-Arvola

]]>
19 http://kaijaolinarvola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255758-muistoa-kunnioittaen-historian-jatkumolla#comments Historia Kansalaissota Kunnioitus Muisto Vihtori Lindell Thu, 24 May 2018 05:38:24 +0000 Kaija Olin-Arvola http://kaijaolinarvola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255758-muistoa-kunnioittaen-historian-jatkumolla