Atte Kalevan “Jihad ja terrorismi” -kirja on herättänyt paljon toivoa islamia koskevan keskustelukulttuurin avautumisesta sisäänpäin käpertyneisyyden tilasta. Vapaa-ajattelijain entisenä puheenjohtajanakin tunnettu tietokirjailija-toimittaja Jussi K. Niemelä on pyrkinyt osaltaan lisäämään kirjan kantamaa 16-sivuisella, kirjaa käsittelevällä esseellään Sankarit Allahin tiellä:
Irakin osalta on selvää, että viimeistään nyt turvapaikanhakijat olisi käännytettävä takaisin, kun Isisin valta on nujerrettu. Vaan Suomen hullun kansalaisuuspolitiikan ansiosta "suuren aallon" irakilaiset ovat jo saamassa pian Suomen kansalaisuuden, jonka saa neljä vuotta Suomessa oleskeltuaan. Mutta miten on afganistanilaisten laita? Tapetaanko nämä todennäköisesti, jos heidät lähetetään takaisin maahansa?
Espoossa hyväksyttiin juuri kotouttamisohjelma vuosille 2018-2021. Pysäyttävintä uutta tietoa kotouttamisohjelmassa on itselleni se, kuinka jopa toisen polven maahanmuuttajien matematiikan osaaminen on lähes kaksi vuotta kantaväestön oppilaita jäljessä. Kyse ei ole ainakaan kiinalaisista, joiden kulttuurissa panostetaan koulunkäyntiin tosissaan ja tuskin venäläisistäkään.
Suomi omaksui näin ylimalkaisesti arvioituna Ruotsin kaltaisen (humanitäärisen) maahanmuuton linjan 1990-luvun puolella. Tuolloin käytiin kyllä keskustelua maahanmuutosta, mutta keskustelu ei ollut ilmeisen täydellinen siinä mielessä, että siinä olisi kuultu (riittävästi) vastustajien ja kriitikoiden näkökantoja. Tästä ja tämän seurauksena syntyivät mm. Perussuomalaiset 1995 ja “Hommaforum” 2008.
Humanitaarista maahanmuuttoa voidaan harjoittaa, mutta täytyykö sitä tehdä typerästi? Tässä ei kilpaile löysä maahanmuuttopolitiikka ja tiukka maahanmuuttopolitiikka keskenään, vaan typerä maahanmuuttopolitiikka ja järkevä maahanmuuttopolitiikka.
Mielestäni olisi fiksumpaa harjoittaa järkevää maahanmuuttopolitiikkaa typerän maahanmuuttopolitiikan sijaan.
Argumentin vuoksi päätetään, että Suomen on pakko humanitaarisin syin ottaa vuosittain 2000 maahanmuuttajaa tänne asumaan. Tästä ei voi neuvotella, eikä tästä voi rimpuilla. 2000 maahanmuuttajaa vuosittain.
Suomen Pisa-tulokset ovat jyrkässä laskussa. Ruotsissa Pisa-tulokset ovat romahtaneet. Ruotsissa maahanmuuton kasvulla on selvityksen mukaan rajallinen vaikutus laskeviin tuloksiin, mutta maahanmuuttajataustaisten nuorten ja kantaväestön nuorten väliset oppimistulosten erot ovat yhä merkittävät. Tämä tarkoittanee, että massamaahanmuutto EU:n ulkopuolelta ei ole ainoa merkittävä tekijä tulosten laskussa: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/oecdlta-haukut-ruotsin-kouluille---pisa-tulokset-romahtaneet/Sc8ypKBB
"Jos yritämme parantaa talouden keskimääräistä huoltosuhdetta, niin alkeellinen matematiikka kertoo, että pitäisi saada maahanmuuttajia, joiden keskimääräinen huoltosuhde on parempi kuin kantaväestöllä."
Turvapaikkapolitiikka on puhuttanut eduskunnassa taas budjettikeskustelun yhteydessä. Retorista revittelyä aiheesta on saanut jälleen kuulla suuntaan ja toiseen. Toisaalla edustaja Huhtasaari ratsastaa islamisaatiolla, ja toisaalla edustaja Arhinmäki pelkää lähimmäisen rakkauden kriminalisointia.
Aihe on tunteita herättävä ja erityisesti Turun terrori-iskun jälkeen kyse on entistä enemmän sisäisen turvallisuudenkin kysymyksestä. Kiihkoton keskustelu on tuntunut olevan sula mahdottomuus. Asiaan kaivattaisiin rationaalisempaa ja realistisempaa otetta.
Tuleeko yllätyksenä, että Helsingin kaupungin tietokeskuksen ennusteen mukaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kieliryhmät ovat ohittaneet Venäjän, sekä entisen Neuvostoliiton alueen kieliryhmät Helsingissä ja Espoossa v. 2030? Jopa "Muu Aasia" on ohittanut naapurimaamme väestön osuuden tuolloin em. Suomen suurimmissa kaupungeissa (s. 30) --> https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/16_01_11_Tilastoja_1_V...