Kuulin tolkku-sanan ensimmäisen kerran 1970-luvun alussa kun silloinen, jo edesmennyt lankomies totesi Helsingin sikalassa (Kapteenikadun ravintola "Sea Horse"), että aikoo tällä kertaa ottaa sen verran viinaksia jotta saadaan "tolkku pois". Silloin olin (hollantilaisena mamuna) asunut Suomessa vasta muutaman vuoden.
Muinoin komit asuivat etelämpänä seuduilla, joissa vieläkin asuu komipermjakkeja. Sitten osa heistä siirtyi pohjoisemmaksi ja omaksuivat nenetseiltä poronhoidon sekä sopeutuivat pohjoisen olosuhteisiin. Osa heistä rupesi varsin liikkuvaksi: komiasutusta on siellä täällä Kuolan niemimaalta Kamtshatkalle. He kävivät kauppaa ja tulivat usein hyvin toimeen: heitä jopa kutsutaan pohjoisen juutalaisiksi.
Suomessa elää n. 8000 saamelaisen vähemmistö ja juridisesti meillä on oma saamelaisalueemme pohjoisessa Lapissa.
Suomessa puhutaan kolmea eri saamelaiskieltä - pohjoissaamea, inarinsaamea ja kolttasaamea. Usein "saamena" saa edustaa niistä suurin, pohjoissaame ja se on levinnein myös Ruotsissa ja Norjassa.
Komin tasavallassa on käynnissä massiivinen virallinen kampanja komin kieltä vastaan. Ei riitä se, että lainvastainen määräys on tekemässä siitä vapaaehtoisen, vaan nyt annetaan ohjeita miten varmasti välttyä 1.1.2018 alkaen komin kieleltä koulussa.
Tämä on melko ristiriitaista kaiken lisäksi, koska tähän asti on ollut jotenkin selvää, että, jos komista tulisi vapaaehtoinen, sen opiskeluun pitäisi päinvastoin erityisesti ilmoittautua.
26.10. Komin tasavallan Opetuksen, tieteen ja nuorisopolitiikan ministeriö on antanut lainvastaisen määräyksen komin kielen opetuksen muuttamisesta vapaaehtoiseksi ensi vuoden alusta. Tämä päätös tehtiin salaa. Se tuli ilmi vasta kun koulut saivat suoria määräyksiä ja ilmoittivat siitä eteenpäin. Vielä eilen en löytänyt asiasta mitään uutista. En löydä varsinaisesti tänäänkään, mutta onneksi sentään vkontakten kautta perustiedot asiasta, kuten mainitun määräyksen tekstin.
Olen täysin samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat päätyneet siihen tulokseen, että Venäjällä suomalais-ugrilaisiin kansoihin suhtautuminen on ylipäänsä varsin myönteistä. Säpinää ja pulinaa riittää. Tällä hetkellä Venäjällä on valtiollista muotia nähdä etnoturismi ja etnodiskot suomalais-ugrilaisten kielten ja kansojen pelastajina. Minkälainen on se mekanismi, millä turistien töllisteltävänä olosta ja diskovaloista muokkautuu elävää kielenkäyttöä, onkin sitten vähemmälle analyysille jäänyt seikka.
"Maahanmuuttajille esitetään uutta joustavaa koulutusmallia, jonka toteuttajina voisivat olla kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot. Esityksen on laatinut opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä."
Kansainvälistä äidinkielen päivää vietettiin eilen. Suomessa se varmaan moneltakin jäi huomaamatta. Siihen on Suomessa varaa, kun äidinkieli on itsestäänselvyys suomalaiselle.
Itsestäänselvyys se ei ole monien muiden suomalais-ugrilaisten kansojen parissa, monessakin mielessä. Oikeus äidinkieleen ja sen käyttöön voi olla uhattuna.
Mutta uhattuna on myös termin äidinkieli merkitys.
Myös minä olen maahanmuuttaja. Tulin Suomeen 1970-luvun vaihteessa, suunnilleen samoihin aikoihin kuin Neil Hardwick. Kävin täällä kuitenkin jo 1950-luvulla, koska Rauha-äitini sattui olemaan suomalainen. Meille alankomaalaispennuille tämä oli satumaa, jossa oli pölyiset soratiet, skodat sekä popedat ja hyvin kaunista, melankolista musaa.
Vartuin ja kävin peruskoulun kotikaupungissani, Urmiyessa, itä-Kurdistanissa. Äidinkieleni kurdi on ollut aina ainoa kotikieleni. Iranin islamilaisen regiimin vallan alla, vähemmistöillä ei ole koskaan ollut oikeutta oman äidinkielen opetukseen peruskoulussa. Ennen peruskoulun aloittamista en osannut persiaa, joka on ainoa opetuskieli Iranissa. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien oman äidinkielen puhuminen koulun alueella oli kiellettyä. Osa kurditaustaisista opettajista katsoi tämän läpisormien, mutta itse opetus käytiin kokonaan persiaksi.