Milloin demokratiasta tuli ongelma Euroopalle?
Demokratia on kasvava ongelma Euroopan vallanpitäjille. Mitä tarkemmin viimeisten vuosien kehitystä on seurannut, sitä selvemmin on tullut ilmi, ettei Eurooppaa johdeta demokraattisesti ja että demokratiasta on tullut johtajillemme ongelma. Kansanvalta koetaan uhkaksi ja esteeksi. Kuinka tämä on mahdollista? Kuinka on mahdollista, että demokraattisen maailman entinen kärkialue on lyhyessä ajassa taantunut demokratiaa halveksivaksi teknokraattien temmellyskentäksi?
Eurooppalainen demokratia 2000-luvulla on suurelta osin kansanvallan halveksunnan ja vallanpitäjien ylimielisyyden historiaa.
Kun nykyinen EU alkoi todenteolla syntyä 1990-luvulta alkaen, saimme jo ensimmäiset varoitusmerkit siitä, mitä on tulossa. Niin euron käyttöönottoon kuin unionin laajentumiseen liittyi päätösmenettelyitä, joiden osalta Euroopan päättäjiltä löytyi moraalista joustavuutta, jolla tarvittaessa voitiin rajoittaa inhottavaksi käyvää kansanvaltaa. Tästä saivat osansa muun muassa Irlanti ja Tanska.
EU:n uudistamiseen tähdänneen ”perustuslain” markkinointi kansalle epäonnistui täysin ja niinpä se tyrmättiin Alankomaissa ja Ranskassa. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että vallanpitäjät olisivat todenneet, että esitys oli vääränlainen, tai kansalaisia ei saatu vakuuttuneeksi siitä, että se olisi heidän etunsa mukaista. Missä tahansa demokratiassa ne olisivat olleet ainoat johtopäätökset, joihin olisi voitu tulla.
Sen sijaan Brysselin lakeijat totesivat, että kansa on väärässä. Kansalta ei tule kysyä. Oli virhe, että ylipäätään yrittivät moista. Perustuslaki kuopattiin, mutta se palautettiin verrattain vähäisin muutoksin esityslistalle Lissabonin sopimuksena. Kansalta ei kysyttäisi enää ja kiusallisilta ongelmilta vältyttäisiin. Teknokraattien kannalta harmillisesti Irlannissa oli järjestettävä kansanäänestys, kun kyse oli perustuslaillisesti merkittävästä sopimuksesta. Koska äänestystulosten väärentäminen on niin venäjästä, ongelma ratkaistiin järjestämällä niin monta äänestystä, että saatiin oikea lopputulos. Tällä hetkellä Irlannissa mietitään keinoja, kuinka eurokriisin myötä syntyneet sopimukset ja sopimusluonnokset voitaisiin hyväksyä kiertämällä perustuslaki. Kansaan kun ei voi luottaa.
Onneksi meillä Suomessa ei ole tällaisia ongelmia. Pääministerimme voi aivan mainiosti käydä kuittailemassa Brysselin lappusia ja lisäillä kyseenalaisia alaviitteitä, vaikka perustuslakivaliokunta sanoisi mitä. Joissain sivistysmaissa vastaava toiminta saattaisi johtaa oikeustoimiin, tai ainakin siihen, että pääministerin asema kyseenalaistettaisiin. Meillä ei. Perustuslakimme on vain mustetta paperilla, sillä meillä ei ole perustuslakituomioistuinta, joka sitä suojelisi. Eikä vahvaa kansalaisyhteiskunnan traditiota, jossa kansalaiset itse olisivat valmiita nousemaan barrikadeille perustuslaillisuuden puolesta. Perustuslakivaliokunta täytetään poliittisin perustein, eikä sen asema, tai valta ole verrattavissa riippumattomaan tuomioistuimeen. Niinpä poliitikkomme saavat puuhastella verrattain vapaasti ja vaikka ministerin eroon saattaa johtaa vääränlaisten faksien tilaaminen munattomasti väärään aikaan, tai huono naismaku ja rivot tekstiviestit, ei perustuslain pilkkana pitäminen ole kuin harmiton rike. Kyllä siitä pitää selvitä juttutuokiolla ja selittelyillä. Sitten toinen hymynaama voi kertoa ylpeänä, kuinka hän kyllä luottaa juristien nokkeluuteen ja siihen, että kyllä ne pykälät saadaan jotenkin rokkaamaan, jos ei olla nöpönuukia ja aleta nipottamaan lain hengestä.
EU ja monet suomalaisetkin (rohkeina hetkinä) ovat kovasti paheksuneet ja kummeksuneet Venäjän toimintaa. Puistatuksia on herättänyt muun muassa se, kuinka Venäjä on käyttänyt ”energia-asetta” Ukrainan ohjailussa. Mutta mitäpäs tekivät EU ja EKP? Berlusconi savustettiin pihalle pistämällä rahahanat kiinni. Vaikka Silviota ei tarvitse ikävöidä ja toivottavasti hän päätyy leivättömän pöydän ääreen, on kylmä tosiasia, että demokraattisesti valittu eurooppalainen päämies savustettiin ulos EKP:n toimesta ja hänet korvattiin teknokraattien omalla miehellä. Sopimusten mukaan EKP:n pitäisi olla riippumaton.. ilmeisestikin papereita luetaan niin, että demokraattisesti valitut elimet pitäkööt näppinsä irti keskuspankista, mutta jos meno ei miellytä, niin EKP on kyllä valmis toimiin. Raha- ja kaasuhanat, ihan eri asioitahan ne ovat.
Kreikassa meni pääministeri vaihtoon jo Italiaa aiemmin ja paniikkia oli ollut ennen tätä ilmassa, kun vapaata maailmaa uhattiin sod… kansanäänestyksellä. Kreikassa on edessä sellainen hevoskuuri, että oli ratkaisuna mikä tahansa, tavallinen kansa tuntee sen nahoissaan ja kärsii. Siksi (ja varmasti muistakin syistä) pääministeri esitti ajatuksen siitä, että maassa järjestetään kansanäänestys, jolla tehdään ratkaisu tiukan säästökuurin ja selvitystilan välillä. Tästä seurasi sellainen itkupotkuraivaripaniikki, että piti oikein hieraista silmiään. Että anteeksi mitä – elämmekö me vielä demokratiassa? ”Markkinavoimien” reaktiot moisen uhkailun edessä kertovat karulla tavalla, kuinka kansanvallanvastaisista voimista on kyse. Että herranen aika, meinaavatko kreikkalaiset pistää sijoittajat kantamaan ottamansa riskit!?! Meinasivat mokomat persaukipoulokset pilata hyvän koijauksen, jolla yksityisten pelureiden riskit siirretään Euroopan veronmaksajien kontolle. Siinä olisi ollut sikariportaan joulubonukset uhattuna. Onni onnettomuudessa, moinen uhkailu loppui ja saatiin uusi mies ruotuun, säästöpaketit kokoon ja ruoska viuhumaan.
Nämä ovat joitakin esimerkkejä viime aikojen tapahtumista. Ne koskevat vain suppeata osaa siitä kehityksestä, jota olemme nähneet viime vuosina. Aivan oma lukunsa voisi olla kansalaisten vapauksien rajaaminen, valvonta- ja kontrollijärjestelmien luominen, sananvapauden rajoittaminen, arveluttava terrorismin vastainen sota ja niin edelleen. En kuitenkaan käsittele niitä tällä kertaa, koska ne liittyvät enemmänkin lisääntyvään totalitarismiin Euroopassa kuin suoraan demokratian ja kansanvallan halveksuntaan. Suomikin ansaitsisi oman käsittelynsä. Onhan se mielenkiintoista, että sellaiset sankarit kuin Väyrynen ja Soini voivat henkseleitään paukutellen todeta, että oikeissa olivat. Mokomat. Ääntäni ette silti saa.
Demokratiasta tuli ongelma siinä vaiheessa, kun eri maiden virkakoneistot tajusivat, että heitä on yhdessä aivan liikaa rajattoman ja taloudellisesti yhtenäisen Euroopan tarpeisiin. Lännessä ja pohjoisessa palkat ja muut hallinnon kustannukset ovat moninkertaiset itään ja kai eteläänkin verrattuna.
Liian moni virkamies ja virasto tappelee liian vähistä veronmaksajista. Demokraattisesti valitut poliitikot ovat asettaneet oman etunsa Euroopan edun edelle ja takertuneet velalla pyöritettävään toimimattomaan järjestelmään, jossa valta on siirtynyt kansainvälisille pankeille ja demokraattisen valvonnan ulottumattomissa toimiville virkamiehille.
Jossain vaiheessa rysähtää.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se rysähdys on käynnissä. Alkoi jo 2010 keväällä.
Ilmoita asiaton viesti
Demokratiasta tuli Euroopan ongelma, kun natsit valittiin demokraattisesti valtaan. Onneksi nykyiset Euroopan johtajat ovat viisaampia dedmokratiasta huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Natsien valtaannousuun ja sen mahdollistaneeseen kehitykseen liittyy niin paljon epädemokraattisia piirteitä, ettei sitä voida mitenkään käyttää demokratiaa vastaan. Nykyiset johtajamme toistavat 1920- ja 1930-lukujen virheitä.
Ilmoita asiaton viesti
Roni: Vakaa toimiva demokratia kestää mainiosti äärilikkeetkin, kun perustuslaillisuudesta ja demokratian periaatteista pidetään kiinni. Natsit ja muu kura pidetään kurissa parhaiten liberaalin demokratian keinoin. Radikaaliryhmien kyky nousta valtaan ei perustu siihen, että niiden ajama ideologia tarjoaisi todellisia vastauksia yhteiskunnalle, vaan muiden kyvyttömyyteen toimia ongelmien ratkaisemiseksi ja radikaalien häikäilemättömyyteen. Jos natsipaska on ainoa, joka puhuu edes jollakin tavalla järkevästi ja vaikuttaa ajavan tavallisten ihmisten asiaa, tavallinen ihminen tuppaa natsipaskaa tukemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Miikka ja Veli-Pekka: Demokratiaan sisältyy mahdollisuus huonosta ja hampaattomasta politiikasta ja – demokratian sisältä demokratiaa hyväksi käyttäen on olemassa mahdollisuus ääriliikkeen kasvuun, joka alkaa myöhemmin nakertaa demokratiaa pois. Ette voine kieltää tätä.
Demokratia on suhteellisen hampaaton totalitäärille, koska demokratia ei saa käyttää samoja aseita sen vastustamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Toimivassa demokratiassa sellaisen riski on minimaalinen.
Ilmoita asiaton viesti
Tyypillistä UKIP-puolueen ja persujen matalaotsaista propagandaa.
Perustuslaillinen sopimus oli hanke, jota hallitustenvälisen konferenssin puheenjohtaja Ciscard d’Estaing ajoi kuin käärmettä pyssyyn. Ciscard laski tulkkauskuulokkeet pöydälle aina kun joku vastusti perustuslaillista sopimusta puheenvuorossaan.
Sen saa mitä tilaa. Perustuslaillinen sopimus kaadettiin Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä. Ciscard sai mennä Mäkkylään ja asian käsittelyä jatkettiin puhtaalta pöydältä.
Lissabonin sopimus sisältää vain Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artiklat ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklat koottuna uuteen EU:n perussopimukseen. Samassa yhteydessä (lakkautetun) Euroopan yhteisön oikeus toimia oikeussubjektina (juridisena henkilönä) siirrettiin Euroopan unionille.
Brittiläinen miljonääri Declan Ganley rahoitti yksin Irlannin ensimmäisen kansanäänestyksen EI-kampanjan. ”EU pakottaa Irlannin hyväksymään avioeron”, ”EU pakottaa Irlannin abortin laillistamiseen” ja sata muuta yhtä valheellista väitettä. Toisessa kansaäänestyksessä irlantilaiset muistivat, että Irlanti on noussut EU:n massiivisella tuella köyhästä maatalousvaltiosta nykyaikaiseksi valtioksi, ja hyväksyivät Lissabonin sopimuksen, koska Declan Ganley pysyi erossa Irlannin toisesta kansanäänestyksestä.
Tanskalaiset hylkäsivät Maastrichtin sopimuksen kansanäänestyksessä, koska Berliinin muurin kaatumisen jälkeen Euroopan yhdentymisvauhti oli liikaa tanskalaisille. Tanskalaiset hyväksyivät sisämarkkinat, mutta vuonna 1992 allekirjoitettuun Maastrichtin sopimukseen sisältyvä hallitustevälinen yhteistyö oli liikaa puolelle tanskalaisista. Kansanäänestyksen tuloksen ratkaisivat ideologisen konkurssin tehneet Tanskan kommunistit, jotka muuntautuivat kansanäänestyskuukauden mukaan nimetyksi EU-vastaiseksi ”kesäkuun liikkeeksi” ja saivat valtavan äänimäärän sekä parlamenttivaaleissa että kansanäänestyksessä.
Tanskan hallitus neuvotteli Tanskalle neljä poikkeusta (forbehold):
Tanska ei osallistu
1) EU:n kansalaisuuteen;
2) rahaliiton kolmanteen vaiheeseen;
3) EU:n yhteiseen puolustukseen;
4) oikeus- ja sisäasioita koskevaan hallitustenväliseen yhteistyöhön.
Sen jälkeen Maastrichtin sopimus hyväksyttiin selvällä enemmistöllä Tanskan toisessa kansanäänestyksessä. Ja sen jälkeen on määrätty, että ”EU:n kansalaisuus on toissijainen jäsenvaltion kansalaisuuteen verrattuna”.
Ilmoita asiaton viesti
Kerro toki, miksi ”perustulaki” oli niin iso juttu, että sille haluttiin kansan tuki, mutta sitten aivan vastaava uudistussopimus vedettiin kansan ohi? Jos sopimus on kerran niin hyvä, niin miksi vaalikarjaa ei saada vakuutettua asiasta? Mitä suuremmasta päätöksestä on kyse, sitä tärkeämpää on se, että kansalaisten tahtoa seurataan. Se on demokratiaa.
Ja tuolta voit katsoa, kuinka ”perustuslaki” ja Lissabonin sopimus oikein erosivatkaan:
http://www.openeurope.org.uk/research/comparative.pdf
Irlannista en jaksa alkaa kouhkaamaan. Minulla on liikaa irkkututtuja, jotta edes jaksaisin politrukin kanssa alkaa vääntämään, sovitaan vaan, että tyhmiä olivat ja eivät parastaan tajunneet ensimmäisellä kierroksella sitten:) Ja kyllä siellä paljon muitakin toimijoita oli kuin vain ”Brittiläinen miljonääri Declan Ganley rahoitti yksin Irlannin ensimmäisen kansanäänestyksen EI-kampanjan.”
P.S. Irlanti hyväksyi avioero-oikeuden KANSANÄÄNESTYKSELLÄ jo vuonna 1995.
Ilmoita asiaton viesti
Tälläkin foorumilla EU:n vastustajat kouhkasivat, että mikä se sellainen perussopimus on, jonka jokaisen artiklan kohdalla on teksti ”entinen EY:n perustamissopimuksen se ja se artikla” ja ”entinen SEU:n se ja se artikla”.
SEU: sopimus Euroopan unionista.
Että uudistussopimus vedettiin kansan ohi? Siitä järjestettiin kansanäänestys Irlannissa. Tanskassa järjestettiin kansanäänestys Euroopan yhteisön perustamissopimuksesta vuonna 1986 ja kaksi kansanäänestystä Maastrichtin sopimuksesta (sopimus Euroopan unionista) vuosina 1992 ja 1993. Kansanäänestysten luvatussa maassa Tanskassa parlamentti hyväksyi Lissabonin sopimuksen 24.4.2008 äänin 90 puolesta, 25 vastaan.
Wikipedia: In contrast to his former stance, an article by Declan Ganley was published in the Irish national press in November 2011 calling for much greater EU integration and the formation of a federal union. The proposal included the establishment of a merged, directly elected EU executive; rebalancing democratic representation proportionally for European Parliament seats, and degressively for both the election of the EU executive, and a proposed new upper house; a constitutional debt ceiling; and refinancing of defaulting member states’ debt through the issue of EU bonds (although stopping short of mentioning any tax-raising powers).
Declan Ganley on kääntänyt kelkkansa. Jäljelle on jäänyt UKIP-puolue ja sen primitiivinen EU-vastainen propaganda, 100 brittiläistä primitiivistä EU-vastaista järjestöä ja 1000 brittiläistä primitiivistä EU-vastaista verkkosivustoa.
Primitiiviset EU:n vastustajat esittävät vanhentunutta tietoa EU:sta ja vanhentunutta tietoa Euroopan parlamentista.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kysymys. Suomalainen media kannattaa demokratiaa Valko-Venäjälle, mutta on täysin huoleton Suomen itsenäisyyden ja demokratian suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Muille onkin helppo räkyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus.
Kun itsekin vaan jaksaisin käydä tätä – välillä tuulimyllyjä vastaan tuntuvalta – taistelua demokratian puolesta Suomessa ja Euroopassa.
Tsemppiä!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia! Ei tässä ressiä revitä, kirjoittelen ja urputan, kun sille tuntuu ja jaksan:)
Ilmoita asiaton viesti