Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..

Pakkokiintiöt eivät luo todellista tasa-arvoa

Eräänä tuoreimpana tulokkaana sukupuolikiintiöiden vaatijien joukkoon liittyi Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja istuva kansanedustaja Paavo Arhinmäki, joka kirjoitti seuraavaa: 
 
"Esitänkin, että hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan kirjataan tavoite sukupuolikiintiöihin siirtymisestä pörssiyhtiöiden hallituksissa. Mikäli sukupuolten tasapuolinen edustus ei toteudu pörssiyhtiöissä vuoteen 2013 mennessä, säädetään pörssiyhtiöiden hallituspaikkoja koskevat sukupuolikiintiöt niin, että kumpaakin sukupuolta on vähintään 40 %"
 
Tällainen ajattelu on yksinkertaistavaa, populistista ja vetoaa heihin, jotka haluavat helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, eivätkä halua vaivata päätään todellisen tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja älyllisen rehellisyyden kaltaisilla pikkuseikoilla.
 
On kiistaton tosiasia, että työelämän tasa-arvo ei toteudu Suomessa ja että naiset ovat yksi ryhmistä, joiden tilanne ansaitsee erityistä huomiota. Taustalla olevia ongelmia ei voida kuitenkaan ratkaista pakottavilla kiintiöillä.
 
Lain voimalla läpi runnotut kiintiöt korjaisivat pinnan koreaksi ja lopputuloksen tasa-arvon näkökulmasta toki ratkaisisivat ongelman (mitä pienistä, jos mahdollisuuksien tasa-arvolle käy toisin!), mutta jättäisivät monet todelliset ongelmat huomiotta. Hyväksymällä tällaisen ratkaisun, unohtaisimme erään erittäin tärkeän seikan - nimittäin sen, että naisten aliedustus erilaisiassa johtotehtävissä ei ole kaikilta osin sen enempää syrjivä kuin vaikkapa miesten aliedustus hoiva- tai opetusalalla.
 
Unohdan nyt tietoisesti koko joukon kiintiöihin liittyviä yleisiä ongelmia, kuten ei-suosittujen epäoikeudenmukaisen kohtelun, tai sen miltä kiintiönaisesta itsestään voi tuntua. Ne kuuluvat yleisiin tasa-arvo-, ihmisoikeus- ja oikeudenmukaisuuskysymyksiin ja niitä tulen käsittelemään myöhemmin yhdessä "positiivisen syrjinnän" kanssa.
 
Naisten edustuksen korjaaminen lain voimalla kiintiöitä määrämällä on väärin tässä yksittäistapauksessa ( = naisten alhainen määrä talouselämän johtotehtävissä) siitä syystä, että vallitseva tilanne voidaan suurelta osin selittää syillä, jotka eivät liity syrjiviin käytäntöihin.
 
Kyse on raa´asti matematiikasta.
 
Useimmat ihmiset ovat kaiketi yhtä mieltä siitä, että johtotehtäviiin noustaan tyypillisesti menestyksekkään työuran myötä. Mitä korkeammalle noustaan, sen kauemmin siinä yleensä menee. Eikö totta? Aika harvassa ovat varmaan he, joiden mielestä koulutuksen, työkokemuksen ja henkilökohtaisten ansioiden ei tulisi olla ratkaisevassa asemassa.
 
Helsingin Sanomien selvityksen mukaan suomalaisten pörssiyhtiöiden halltusten jäsenten keski-ikä oli viime vuonna 55 vuotta. Toisin sanoen tyypillisellä hallituksen jäsenellä lienee työuraa takana kolmisenkymmentä vuotta, tai enemmän ja harvalle hallituspaikkaa tarjotaan ilman näyttöä johtotehtävien hoitamisesta, ellei tilanteeseen kytkeydy muita merkittäviä tekijöitä, kuten suurta osakeomistusta, tai huomattavaa substanssiosaamista.
 
Arhinmäki on valmis pakottamaan pörssiyhtiöt lisäämään naisten osuutta hallituksissaan. Hän haluaa vetäistä mutkat suoriksi ja unohtaa muun muassa seuraavat seikat.
 
Suomalaisten naisten osuus työvoimasta nousi noin puoleen vasta 1980-luvulla. Toisin sanoen työsuhteita määrällisesti tarkastellessa naisten ja miesten määrät ovat olleet kutakuinkin tasan vasta reilut 20 vuotta. Suuresta erosta ei ole kyse, mutta siivu sukupuolijakauman vääristymästä selittynee tällä.
 
Kun tarkastelemme 2000-luvun alkuvuosia, voimme todeta, että valmistuneista diplomi-insinööreistä (ja arkkitehdeistä) naisia on ollut alle 30 %. Aiemmin lukemat ovat olleet vielä alhaisempia. Insinööriopiskelijoista naisten osuus on ollut puolestaan lähempänä kahtakymmentä prosenttia ja vielä vuonna 2002 diplomi-insinööreistä vain viidennes oli naisia. Kauppatieteiden opiskelijoiden joukossa naiset ovat jo saavuttaneet 50 % rajan, mutta vielä 1970-  ja 1980-luvuilla (jolloin siis tämän päivät huippujohtajat tyypillisesti opiskelivat/siirtyivät työelämään) he olivat vähemmistössä.
 
Toisin sanoen naiset eivät opiskele aloilla, joilta edetään pörssiyhtiöiden hallituksiin, tai naisten opiskelu on saavuttanut miesten opiskelun vasta niin myöhään, ettei se voi vielä edes näkyä Arhinmäen toivomalla tavalla hallitusten sukupuolijakaumissa.
 
Arhinmäki haluaa siis unohtaa sellaiset pikkuseikat kuin koulutuksen ja työuran. Kahvinkeittäjiä ja imagon kohottajiako johtotehtäviin oikein halutaan? Pintaremontti ei paranna viallisia rakenteita. Pörssiyhtiön hallituksen tehtäviin kuuluu osakkeenomistajien etujen valvonta ja sen mahdollistaa parhaiten pätevimpien valinta.
 
Vasemmistoliiton jalkapalloministeri ei ole ajatuksissaan valitettavasti yksin. Monista muistakin puheenvuoroista saa sellaisen käsityksen, että tilanne olisi toivoton. Tosiasiassa suomalaisten naisten sijoittuminen työelämän johtotehtäviin kestää kansainvälistä vertailua ja suunta on koko ajan parempaan päin.
 
Naisten osuus ylemmistä toimihenkilöistä on kasvussa. Alle 30-vuotiaista ylemmistä toimihenkilöistä sellaisilla perinteisillä äijäaloilla kuin teollisuuden ja rakentamisen piirissä naisten osuus on jo lähes 30 % - palvelualoilla ollaan hiuksen hienosti alle viidenkymmenen prosentin. Muutos on siis tulossa ja suurelta osin jo tapahtunutkin, kun katsomme ruohonjuuritasolle. Myös pörssiyhtiöiden hallituspaikoista yhä suurempi osa on naisten hallussa. Vuonna 2002 naisia oli noin 10 % ja vuonna 2009 lähes 25 %. Pikavoittoja haluaville nämä lukemat eivät tietenkään kelpaa, mutta heille joita työelämän tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja  työhyvinvointi todella kiinnostavat, nämä kertovat sen mitä pitääkin.
 
Eli eikö olisi aika keskittyä oikeisiin tasa-arvo-ongelmiin ja unohtaa luvuilla leikkiminen, joka pahimmillaan johtaa uuteen syrjintään?
 
 
 
 
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Luettavaa itse kullekin
 
http://www.hpl.fi/www/fi/tilastokuvat/tyoelama/kuvat/tasa_arvo/naisten_hallituspaikat_porssiyht.pdf
 http://www.yrittajalinja.fi/uutiset.html?a100=733
http://www.jyu.fi/economics/naisjohtajuus/Naiset%20ja%20johtajuus%20oppimateriaali.pdf
http://www.hightechforum.fi/index.cfm?j=266086
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/naisten+osuus+tekniikan+vaitelleista+kasvaa+hitaasti/a24765
http://www.hpl.fi/www/fi/tyoelama/naiset_ja_miehet/naisten_osuus_johtotehtavissa.php
 https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/24322/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201006092021.pdf?sequence=1
http://www.taloussanomat.fi/yritykset/2010/10/14/hs-hallitukset-5060-vuotiaiden-vallassa/201014249/12

//

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Timo Härtsi

"Eli eikö olisi aika keskittyä oikeisiin tasa-arvo-ongelmiin"

Suurin osa näistä oikeista tasa-arvo ongelmista koskee miehiä nykyään. Tulisikohan Suomessa minun elinaikana aika jolloin ymmärretään, että tasa-arvo tarkoitaa puuttumista molempien sukupuolten ongelmiin, ei vain naisten.

Nykyajan feministitkin keskittyvät nykyään haalimaan lisää valtaa ja rahaa eliitille, yleensä heille itselleen.

Käyttäjän AnnaA kuva
Anna Ahola

Tämä on hieno kirjoitus. Suuri kiitos aloittajalle!

Miehet ovat ihania, ja varsin usein sangen tervejärkisiä :).

Uskokaa tai älkää, kyllä meidän naistenkin joukosta löytyy ihmisiä, joita raivostuttaa tuollaiset Arhinmäen kaltaiset tyhjäpääpopulistit...

On totta, että on työpaikkoja, joissa miehiä suositaan naisten ohi _ilman mitään pätevää perustetta_, eikä se taatusti ole oikein, mutta

a) toisaalta maailmasta löytyy myös asioita, joissa nainen pääsee helpommalla, ja

b) ongelmaa ei hemmetti soikoon millään pakkokiintiöillä ratkaista (ja on täysin järjetöntä edes kuvitella näin).

Käyttäjän PahaLukki kuva
Juho Salo

Miten nämä kiintiöt aina unohtavat, että miehiä on kaikissa ikäluokissa viiteenkymmeneen asti enemmän kuin naisia.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Kiitoksia palautteesta.

Mielestäni Suomessa vallitsee yleisesti liian paljon epätasa-arvoa ja erilaiset ihmiset ovat epätasa-arvoisten ja epätasa-arvoistavien käytäntöjen kohteina. Tämä siitä huolimatta, että maailman mittapuulla meillä menee verrattain hyvin.

Niin miehet kuin naisetkin, kantaväestö ja mamut, homot ja muut kohtaavat kaikenlaista tässä maassa, enkä katso että olisi kovinkaan hedelmällistä väitellä siitä, että ketä potkitaan eniten päähän. Epätasa-arvoon on puututtava kaikkialla vähättelemättä yhdenkään osapuolen ongelmia.

Tärkein paikka, jossa muutoksen soisi tapahtuvan, on jokaisen ihmisen korvien väli. Mitä useampi alkaa ymmärtää, mistä tasa-arvosta on kyse, sen parempi. Mitä useampi ymmärtää, että yksilöiden yhdenvertainen kohtelu on perusihmisoikeus, sen parempi.

j.olavi heikkinen

arhinmäki on myös tasa-arvoasioista vastaava ministeri, joten hän siinä ominaisuudessa esitti tuon "uhkavaatimuksen".

naisten aseman parantaminen ( etenkin työelämässä ) on kirjattu tasa-arvolakiin ja siksi kaikilla työmarkkinaosapuolilla on olemassa oma tasa-arvostrategiansa työelämää varten.

työnantajapuolen edustajista esimerkiksi elinkeinoelämän keskusliitto ei varsinaisesti kannata kiintiömenettelyä, mutta suosittelee sen sijaan muita positiivisia erityistoimenpieitä naisjohtajuuden lisäämiseksi.

mitenkä sitten positiivinen erityistoimenpide poikkeaa kiintiöistä??

Käyttäjän jarrukanniainen kuva
Jari-Pekka Kanniainen

Mielestäni kiintiöt, niin miehille sosiaali- ja terveysalan opiskelupaikkoihin, maahanmuuttajille ja vammaisille työllistymisessä kuin naisille pörssiyhtiöiden hallituksiin, ovat oikein mainio keino edistää tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista lakisääteisesti ja yhteiskunnallisesti ohjaten. Tavoitetilan asettaminen saa osaltaan kulttuurin ja yhteiskunnan muovaantumaan siihen suuntaan, jossa naisille etenevässä määrin muodostuu mahdollisuuksia päästä maailmaa voimakkaasti osaltaan pyörittävien rahasampojen hallituksiin.

Siinä olet asian ytimessä, että tasa-arvoon liittyen kysymykset eivät missään nimessä ole yksinkertaisia! Haasteita riittää monen erityispiirteitä omaavien ja erityiskohtelua ja -tukea yhteiskunnan toimintoihin osallistumisessa (rakenteellisista ja ympäristöstä tai yksilöstä itsestään, ja erityisesti niiden välisestä suhteesta johtuvista syistä) tarvitsevien väestönosien kohdalla.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Lopputuloksen tasa-arvo ei ole tasa-arvoa, vaan sen illuusio. Kyseinen toiminta johtaa lähes väistämättä ihmisten sortoon ja eriarvoiseen kohteluun, joka perustuu moraalisesti vääriin perusteisiin, kuten ihonväriin, sukupuoleen ja niin edelleen. Lisäksi se haittaa myös tällaisten kiintiöalojen toimintaa, mikäli se johtaa epäpätevämpien suosimiseen, mihin se todennäköisesti johtaisi, koska kaikki ryhmät eivät joka tapauksessa ole joka alalla taidoissaan/yms samalla viivalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset