Terrorismi ei sikiä tyhjästä, eivätkä ongelmat poistu silmät sulkemalla
Vuosi sitten marokkolainen ääri-islamisti Abderrahman Bouanane murhasi kaksi ihmistä ja haavoitti kahdeksaa terroriteossa Turussa. Kuluvan vuoden kesäkuussa Bouanne tuomittiin kahdesta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta ja kahdeksasta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhan yrityksestä elinkautiseen vankeuteen. Oikeus tapahtui.
Vaikka Bouananen suorat kytkökset ääri-islamistisiin ryhmiin ovat jääneet epäselviksi, on aatteellinen kytkös ilmeinen. Kun natsi syyllistyy väkivaltaan tai terrorismiin, meillä ei ole vaikeuksia kytkeä toimintaa kansallissosialistiseen aatteeseen ja osaamme nähdä sen laajemmassa kansallismielisessä viitekehyksessä ilman, että ainakaan selväjärkisimmät meistä alkavat syyttää kaikkia isänmaalliseksi itsensä mieltäviä natseiksi tai potentiaalisiksi terroristeiksi. Samaan olisi kyettävä myös islamistisen terrorismin yhteydessä. Vaikka ymmärrys tilanteesta vaikuttaa hiljalleen paranevan, edelleen suuri osa ihmisistä näkee edelleen ongelman olevan radikalismin sijaan uskonnossa tai muslimeissa yleisesti, tai kieltäytyy näkemästä uskonnossa ja muussa kulttuurissa piirteitä, jotka luovat pohjaa radikalismille syyttäen sen sijaan esimerkiksi olosuhteita. Viimeisen vuoden aikana keskustelun taso on onneksi parantunut, mutta yhä edelleen Atte Kalevan tai Kamal Palani Jafin kaltaiset ihmiset saavat kovin helpostin rasistin leiman, kun erehtyvät sanomaan asioita turhan suoraan.
Radikalisoitumista on tutkittu paljon ja monet yleisesti uskotut käsitykset eivät pidä paikkaansa. Kuitenkin ideologisen väkivallan leviämisessä keskeisessä roolissa ovat henkilöt, jotka levittävät tavalla tai toisella syntyneestä auktoriteettiasemasta käsin aatettaan. Ruotsalaisen tietotoimiston TT:n raportissa selviää, että islamistisen terrorismin osalta vähintään kahdessa kolmesta tapauksesssa radikalisoitumisprosessissa on ollut mukana imaami. Kääntäen voitaneen sanoa, että imaameilla on myös roolinsa siinä, miksi muslimien valtava enemmistö ei koskaan radikalisoidu. Arvelen itse aivan Stetson-/MuTu-perusteella myös, että kun kyse on muslimiyhteisöistä, jotka pyrkivät eristäytymään muusta yhteiskunnasta – tai pyrkivät aktiiviseen vuoropuheluun ja osaksi sitä – imaamien rooli on hyvin merkittävä. En ole tällaisesta tutkimusta nähnyt, mutta vuosikausia tilannetta lähempää ja kauempaa seuranneena voisin näin arvella.
Se että ruotsalaiset löysivät tällaisen kytköksen, ei ole mitenkään uusi tai yllättävä asia. Sama tarina on täältäkin tuttu. Alaikäisenä Syyriaan lähteneet suomalaisen radikalisoitumisessa mukana oli alankomaalainen imaami ja itse prosessi kesti vain puolisen vuotta. Ei ole millään tavalla yllättävää, että demagogien rooli on tärkeä. Meillä ei olisi väkivaltaisia natseja, jos olemassa ei olisi kansallismielisyyttä ja kansallissosialismia. Kansallismielisyys ei ole sama asia kuin natsismi, mutta ilman kansallismielisyyttä ei olisi natsismiakaan. Jotta vihaideologia voi kantaa hedelmää, on oltava suotuisa maaperä, johon se voi juurtua, mutta sellaiset seikat kuin syrjäytyminen, juurettomuus, elämän tarkoituksettomuus ja syrjintä, eivät ole väkivaltaisen radikalisminn syitä. Syyllisiä ovat ideologiaan tarttuvat demagogit ja radikalismin tielle kääntyvät ihmiset itse. Salafismi ja natsismi ovat laajempien ilmiöiden sairaita versoja, jotka kasvaessaaan kantavat myrkyllistä hedelmää. Eivät kaikki kansallissosialismista viehättyneet tai salafistit ole väkivaltaisia, mutta suvaitsemattomien ja supremasististen ideologioiden omaksuminen on keskeinen askel tiellä kohti toimintaa. Mitä enemmän kansallissosialsiteja ja salafisteja on, sitä enemmän tuolle tielle lähtijöitä on ja sitä on helpompi kulkea, kun tukena on yhteisö ja suunnannäyttäjänä aatteelle vihkiytynyt opas. Mitä enemmän heitä on, sitä todennäköisemmin jossain tapahtuu jotain hyvin vakavaa.
Ruotsissa julkaistu raportti vertailee myös eri maita ja yhtenä mainitaan Italia, joka ei aikaile karkottaessaan radikaalisaarnaajia. Itse Italiaa paljonkin seuraavana ja kieltä jonkin verran osaavana totean, että siellä asiasta edes keskustella. On itsestään selvää, että radikaalisaarnaajat saavat lähtöpassit. Tanskaan ei tunnetuilla vihasaarnaajilla ole edes asiaa. Monissa maissa keinovalikoimaan kuuluu moskeijoiden ja järjestöjen lakkauttaminen sekä islamin uskon opetuksen sisältöjen valvonta. Toista se on täällä Suomessa tai länsinaapurissamme. Meillä konservatiivien annetaan usein määrittää tahti ja nousta islamin sekä muslimien edustajiksi. Viimeisen viidentoista vuoden ajalta pitkin maata tiedän esimerkiksi tapauksia, joissa shiiat eivät osallistu islaminopetukseen sen puhdasoppisen sunnikonservatismin takia tai kuinka tyttöjä painostetaan kouluopetuksessa pukeutumaan sopivalla tavalla, tai kuinka vanhemmat eivät salli lastensa osallistua opetukseen, jos opettaja ei ole (oikeanlainen) muslimi. Paperilla opetussuunnitelmamme ovat moderneja ja sangen hyviä – ohittaen yleiset uskonnon ongelmat – mutta toteutus on kirjavaa.
Toisaalta suomalaisesta vankilamaailmastakin on kantaunut ikäviä uutisia. Rikosseuraamuslaitos julkaisi viime vuonna Turun iskun jälkeen sivullaan pienimuotoisen artikkelin Suomen vankiloissa on tehty 84 henkilöhavaintoa väkivaltaiseen ekstremismiin ja radikalisoitumiseen liittyen ja Rise:n sivuilta löytyy hiukan laajempi raportti pdf-muodossa.
Tärkeimmät tiivistettynä olivat seuraavat toteamukset:
"Suomen vankiloissa on tehty väkivaltaiseen ekstremismiin ja radikalisoitumiseen liittyvä havainto 84 henkilön osalta. Näistä 45 on edelleen vankilassa ja 39 henkilöä on vapautettu tai poistettu maasta. Havainnot ovat eriasteisia ja -laatuisia. Osa havainnoista on rikosseuraamusalalla toimivien viranomaisten mukaan vakavia.
[..]
Suomen vankiloissa on tapahtunut muun muassa muslimitaustaisten vankien tekemiä pahoinpitelyjä, joilla epäillään olleen uskonnollinen peruste. Lisäksi on havaittu, että ääri-islamiin liitettäviä terrori-iskuja on juhlittu vankiloissa. Havaintoja on tullut lähes aina iskun tapahduttua. Havaintojen perusteella voi todeta, että vankien joukossa on henkilöitä, jotka suhtautuvat myönteisesti länsimaalaisiin ihmisiin kohdistuvaan terrorismiin.
[..]
Suomessa ilmiö koskettaa pääosin ulkomaalaistaustaisia vankeja ja radikalisoituminen liittyy uskonnolla perusteltuun väkivaltaiseen ekstremismiin. Etelä-Suomen alueen projektin aikana on tehty myös useita havaintoja liittyen poliittisesti perusteltuun väkivaltaiseen ekstremismiin. Havaintojen perusteella suurin radikalisoitumisen uhka liittyy vankeihin, jotka altistuvat ääri-islamistiselle tai -oikeistolaiselle aatteelle."
Voimme valitettavasti todeta etenevämme hiljalleen Länsi-Euroopan maiden perässä. Kuten muuallakin vankiloistamme on tullut ja mitä ilmeisimmin on tulossa entistä enemmän salafistisen jihadismin värväämis- ja lietsomispaikkoja. Näin on käynyt muuallakin ja meidän ei tarvitse vilkaista Belgiaa tai Ranskaa eksoottisempia maita, jotta tiedämme mitä siitä seuraa, jos tilannetta ei oteta välittömästi haltuun.
Vankilakonteksti on ongelmallinen myös sen takia, että monille hyville ihmisille terroristien vankila-, päihde- ja/tai syrjäytymistausta tuntuvat antavan tekosyyn ajatella ja uskoa, että teoilla ei ole mitään tekemistä ideologian kanssa. Eihän kunnon muslimi ryyppää, käy yökerhoissa, tehtaile pikkurikoksia ja niin edelleen. Se on eittämättä houkutteleva ajatus, jos haluaisi parantaa mielenrauhaansa. Samoin sosiaalidemokratian ja hyvinvointivaltion turruttama mieli voisi uskotella itselleen, että olosuhteistahan tämä johtuu. Kun muokkaamme olosuhteita (luetaan: kaadetaan rahaa Hyviä Tarkoituksia™ varten) ongelma poistuu itsestään, eikä meidän tarvitse etsiä (tai kuunnella) vastauksia ikäviin kysymyksiin.
Todellisuudessa nämä taustoiltaan kirjavat, usein syrjäytyneet ja tyypillisesti nuorehkot miehet ovat salafistisen väkivaltaideologian rivitaistelijoita. Eivät he ole ideologeja, rahoittajia tai saarnaajia. Heidän taustansa tekee heidät haavoittuvaisiksi, kun kyse on ekstremismiin houkuttelemisesta, sillä ääriaate antaa ihmisille sen, mitä useimmat meistä toivovat: tarkoituksen elämälle (ja sen uhraamiselle), yhteenkuuluvuuden tunteen ja paikan entistä juurettomammassa maailmassa ja jalon ylevän asian, jonka puolesta elää, toimia ja tarvittaessa kuolla. Lupauksen jostain suuremmasta. Kun Jumala on puolellasi, et voi hävitä.
Ja niin kauan kuin me emme pysty näkemään kokonaisuutta, me emme kykene toimimaan.
Ensinnäkin meidän ymmärrettävä se, että käynnissä on ideologinen kamppailu. Jos nyt kamppailuksi voi sanoa tilannetta, jossa vain toinen osapuoli todella kamppailee. Yksin saudit ovat käyttäneet vuodesta 1975 alkaen vuodessa 2-3 miljardia dollaria radikaalin totalitaristisen uskontulkintansa levittämiseen. Luku asettuu oikeaan perspektiiviin kun ymmärtää sen, että Neuvostoliiton kylmän sodan aikainen propagandabudjetti oli arvioiden mukaan noin miljardin verran vuosittain. Sama tarina toistuu kaikkialla missä Persianlahden arabien rahoittamat moskeijat, kulttuurikeskusket, saarnaajat ja niin edelleen toimivat: puritaaninen, ahdasmielinen ja segregaatioon pyrkivä wahhabilainen/salafistinen islamintulkinta vahvistuu. Sen mukana saapuvat misogynia, vähemmistövihamielisyys ja väkivalta, joita oikeutetaan uskonnolla. Tarina on sama lähes poikkeuksetta aina ja kaikkialla. Tämän tiedostaminen on tärkeä ensiaskel. Maltillista islamia ja vapaan yhteiskunnan perusarvoja vastaan käydään systemaattista ja erittäin hyvin rahoitettua ideologista kamppailua, jossa häviöllä ovat maltillinen islam sekä vapaa ja avoin yhteiskunta, jonka suurimmaksi uhaksi ovat nousseet omat vallanpitäjämme urkkimislakeineen ja joka paikkaan tunkeutuvine turvallisuuselimineen. Tämän haastaminen edellyyttää sitä, että meidän on tunnistettava ideologit ja kulissit, joiden puitteissa nämä ryhmät toimivat. Meidän on myös toden teolla otettava haaste vastaan ja sanottava ei aivan yhtä itsestään selvästi kuin sanomme ei natsismille. Samalla meidän on puolustettava avointa yhteiskuntaa omien vallanpitäjiemme pyrkimyksiltä.
Nimittäin samalla kun olemme tilanteessa jossa suurin osa meistä ei ymmärrä meidän olevan ideologisessa sodassa, omat vallanpitäjämme käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja markkinoivat entistä tiukempia urkinta- ja kontrollilakeja. Pelko on oiva tapa ajaa poliittisia päämääriä myös Suomessa. Siksipä pääministeri Sipilä kiirehtii uutta tiedustelulakia. Aivan kuten Yhdysvalloissa tai vaikkapa Venäjällä on jo nähty, turvallisuus asetetaan vapauden edelle. Sipilän omin sanoin oikeus elämään on yksityisyyden suojaa korkeampi perusoikeus. Kun katsomme yhteiskuntia joissa turvallisuus on asetettu vapauden edelle, näky on lohduton. Vapaus – johon kuuluu myös vapaus valtiovallan urkinnasta – on tärkein demokraattisen yhteiskunnan pilareista. Kun katsomme kokonaisuutta, ei ole edes liioittelua sanoa, että hiljalleen rakennamme valtiota, jossa yksityisyys kapenee tavalla, jonka perään haikailtiin vanhan maailman totalitaristisissa valtioissa. Itse olen sen verran seurannut tiedustelu- ja turvallisuuspuolta jo vuosikausien ajan, että ymmärrän ja uskon asiantuntijoita, jotka vaativat lakien uudistamista. Mutta meillä ei ole mitään syytä tehdä sitä hätiköiden, sillä Turun isku olisi ollut riittävillä resursseilla jo nyt torjuttavissa joko tehokkaamman palautuksen tai valvonnan takia, sillä tekijän ei olisi pitänyt saada jäädä maahan ja hänestä oltiin jo annettu Supolle asti kulkeutunut varoituskin. Tiedustelulainsäädöntöä on uudistettava, mutta se on tehtävä huolella, vastuukysymyksiin ja valvonnan valvontaan on paneuduttava huolellisesti kaikki näkökohdat huomioiden ja tarvittavat uudistukset tehtävä asianmukaisen, avoimen ja harkinnan mahdollistavan prosessin kautta – ja uuden eduskunnan on äänestettävä vaadituista perustuslain korjauksista, jos sellaisiin päädytään. Jos yrität tuudittautua pehmoiseen uneen uskottelemalla itsellesi, että eivät meidän turvallisuusviranomaisemme valtaansa väärinkäytä, suosittelen perehtymään viime vuosien aikana paljatuneisiin Helsigin Poliisin ja Poliisihallituksen suhmurointeihin, väärinkäytöksiin ja niin edelleen. Valvomaton valta on osoittaunut Suomessakin aivan niin vaaralliseksi ja mädättäväksi voimaksi kuin kaikkialla muuallakin.
Kun mietimme vallankäyttäjien oikeuksia ja niiden valvomista, meidän on aina ajateltava sitä, että kuinka suhtaudumme valtaoikeuksiin, jos viheliäisin kuviteltavissa oleva ryhmä saa kyseisen vallan käsiinsä. Me emme voi luottaa ja toivoa, että tulevat vallanpitäjät ovat yhtä hyviä kuin nykyiset, vaan meidän on aina lähestyttävä valtaa pahimman mahdollisen realistisen skenaarion kautta. Vähintäänkin. Toiseksi meidän on tiedostettava se, että jos on olemassa nollaa suurempi mahdollisuus vallan väärinkäyttöön, on vain ajan kysymys että niin tapahtuu. Mitä vähemmän valtaa kontrolloidaan ja valvotaan, mitä läpinäkymättömämpien muurien takana sitä käytetään, sitä todennäköisemmin valtiovallasta tulee pedon kita, joka nielee demokratian, vapauden ja kansalaisyhteiskunnan. Surullinen tosiasia on se, että terrorismia vastaan kamppailevat yhteiskunnat näyttävät kääntyvän kovin helposti kohti toisenlaista totalitarismia sekä alkavat hyväksyä keinoja, jotka ovat demokratian ja ihmisoikeuksien vastaisia. Mutta tosiasia on se, ettei yhteiskuntiemme vapautta tai haluamme hädänalaisia todella testata hyvinä aikoina, vaan silloin kun pelko, viha ja epävarmuus käyvät yli maan. Aikaamme ei tulla arvioimaan sen mukaan, mitä teimme kun kaikki oli hyvin, vaan se mukaan kuinka toimimme, kun ajat olivat vaikeat.
Yleisellä tasolla on toiseksi on ymmärrettävä, että salafistisen väkivallan suorittava porras tarvitsee väkivaltaan yllytettäviä ihmisiä. Tässä ryhmässä on monia, joiden tilanteeseen olisi voitu vaikuttaa sosiaalipoliittisilla toimilla, jotka vähentävät syrjäytymistä ja ulkopuolisuuden kokemusta. Tässä ryhmässä on kautta Euroopan ollut myös monia, joiden tapauksessa toimiva maahanmuuttopolitiikka olisi ehkäissyt ongelman: Turun puukottajan ei olisi pitänyt enää aikoihin olla maassamme, jos järjestelmämme toimisi kyllin hyvin. Samoin vankiloiden toimintaan on kohdistettava asianmukaisia resursseja uhkien tunnistamiseksi, minimoimiseksi ja neutralisoimiseksi. Tämä vaikuttaa näin vankiloita tuntemattoman näkökulmasta olevan kehitystrendien perusteella vielä lapsenkengissä. Näillä keinoilla ei voida pysäyttää Breivikin ja Bilal Abdullan kaltaisia kylmän harkitsevia radikaaleja, joiden terrorismi kumpuaa suoraan ideologiasta, mutta niillä voidaan alentaa riskejä, estää ja haitata iskuja, joiden radikalisoitumisen taustalla on laveampia yhteiskunnallisia ongelmia, tai jotka ovat toimimattoman maahanmuuton kontrollin mahdollistamia.
On myös selvää, että vihaideologiaa levitetään aktiivisesti. En itse pidä nykyisestä vihapuhelainsäädännöstämme monistakaan syistä, mutta ainakin se antaa meille työkalut puuttua asioihin, jos haluamme. Pitäisi olla itsestään selvää, että radikaalisaarnaajia ei tähän maahan toivoteta tervetulleiksi. Eikä salafismista kumpuava viha voi olla suotavampaa kuin natsismistakaan kumpuava. Valitettavasti kovin monet näyttävät olevan helposti höynäytettävissä, kun tarinat kerrotaan oikein oikeiden toimesta. Rami Adhamin tapaus ja seikkailut sosiaalidemokraattien riveissä on oikein kelpo esimerkki siitä, että eräät eivät edes halua uskoa asioita, vaikka ne ovat silmien edessä. Samalla natsitutka on niin herkkä, että fasismia nähdään mitä mielikuvituksellisimmissa asioissa, kunhan se nyt ei ole linkolalaista vihreämpää versiota.
Meidän on myös katsottava peiliin. Valtiomme toimintaa näyttää valitettavasti ohjaavan monessa asiassa lähinnä nihilismi ja tekopyhyys. Suomi käy asekauppaa Persianlahden arabimaiden kanssa, jotka käyvät kansainvälisen lain kannalta kyseenalaista sotaa sotarikollisin keinoin Jemenissä. Meille bisnes on tärkeämpää kuin se, että toimimmeko oikein. Päättäjämme ovat hipihiljaa liittokunnan sotarikoksista ja vientiluvat aseille järjestyvät ilman kummempia ongelmia. Vielä jokunen vuosi sitten meillä oli selkärankaa olla myymättä aseita Keski-Aasian diktatuureille, mutta nyt myymme niitä totalitaristisille valtioille, jotka käyvät sotaa tavoilla, jotka vetävät julmuudessaan vertoja 1990-luvun Balkanin hirmuteoille sillä erotuksella, että kymmenien tuhansien sijaan kuolema uhkaa jo miljoonia. Tätä selvästi pahempi moraalinen rimanalitus Suomelta edellyttäisi kyllä jo aseiden ja kansalaisten kyttäämiseen tarkoitettujen laitteiden kauppaamista Pohjois-Korealle. Tosiasia on kuitenkin se, että me käymme kauppaa ja aseistamme valtioita, jotka levittävät ja tukevat ääri-ideologiaa sekä sitä seuraavia ryhmiä. Tuoreimpana sivujuonteena Jemenin konfliktissa on se, että nyt Arabiemiraatit ja Saudi-Arabia ovat liittoutuneet Arabian niemimaan al-Qaidan kanssa. Armon vuonna 2018 Suomi myy aseita valtioille, jotka ovat liittoutuneet al-Qaidan kanssa ja aseistavat ryhmän taistelijoita.
Peiliin katsomisen paikka on myös siinä, kuinka me tavalliset tallaajat toimimme ja mitä me sanomme. Tuoreen PEW:in tutkimuksen mukaan suomalaisten suhtautuminen islamiin on jyrkkää ja pääosa meistä katsoo, ettei islam ja suomalainen yhteiskunta sovi yhteen. Se on surullista. Niin Abu Bakr Najin Al-Qaeda-pamfletissa Raakuuksien hallinta kuin Daeshin (ISIS) manuaalina pidetyssä Mustat liput Roomasta-julkaisussa tuodaan esille se, mitä radikaaleista radikaaleimmat toivovat ja se on juurikin yhteiskuntiemme polarisaatio.
Salafistisen terrorismin kaksi merkittävintä järjestöä ovat yhtä mieltä siitä, että heidän etuaan palvelee se, että Euroopan muslimiväestön ja ei-muslimien välille saadaan luotua vastakkainasettelua, vihaa ja pelkoa. Terrorismin aiheuttama syrjintä ja epäluulo nähdään työkaluina, jotka ohjaavat entistä useamman muslimin äärijärjestöjen ideologian äärelle. Äärikansallismieliset ruokkivat toimillaan salafisteja ja päinvastoin. Laura Huhtasaaren tai Olli Immosen islaminvastaiset puheenvuorot on tästä hyviä esimerkkejä. Johtavien poliitikkojen puheet polarisoivat yhteiskuntaamme ja jakavat sitä meihin ja heihin. Toteamalla että koska islamin normit poikkeavat länsimaisen yhteiskunnan normeista, laajamittainen muslimien maahanmuutto johtaa muslimien eriytymiseen isäntäyhteiskunnasta ja muslimiväestön kasautumiseen omille alueilleen, jossa vallitsevat islamilaiset arvot, Huhtasaari tekee juurikin sitä työtä, mitä salafistit haluavat hänen tekevänkin. Islamofobia, islamin ja muslimien näkeminen ongelmana palvelee juurikin äärilikkeiden pyrkimyksiä polarisoida yhteiskuntamme sekä rakentaa Huhtasaaren niin kovasti pelkäämiä rinnakkaisyhteiskuntia. Samoin Huhtasaari itse on asettelemassa äärijärjestöt jalustalle islamin ja muslimien edustajiksi. Ei näin, ei todellakaan näin.
On yksinkertainen tosiasia, että rasismi ja islamofobia palvelevat vain yhteiskuntaamme hajoittamaan pyrkiviä voimia. Huhtasaari ja kaltaisensa vaikuttavat vastustavansa salafistista vihaideologiaa, mutta todellisuudessa he hyöytyvät siitä ja joko silkkaa tyhmyyttään tai vaihtoehtoisesti pahuuttaan ruokkivat äärijärjestöjä puheillaan ja toimillaan, jotka lyövät kiiloja maamme muslimien ja ei-muslimien väliin. Sillanrakentajien työ käy näin koko ajan vaikeammaksi ja samalla lisääntyvistä ongelmista kärsivät tavalliset ihmiset, jotka haluavat vain elää omaa elämäänsä uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Ja niin kauan kuin me emme ymmärrä, että meillä on monitasoinen ongelma, joka kytkeytyy niin vankiloihimme, maahanmuuttopolitiikkaan kuin valtiomme sallimiin liiketoimiin ja meitä vastaan käytyyn ideologiseen kamppailuun, meillä ei ole toivoa siitä, että voisimme tehdä muuta kuin hoitaa oireita. Tähän eivät hyssyttely eikä huhtasaarelaiset horinat auta.
Valitettavasti olemme kuluneen vuoden aikana nähneet, kuinka muslimeihin ja sellaisiksi kuviteltuihin kohdistuva uhkailu, loukkaukset ja väkivalta ovat lisääntyneet. Minun ei tarvitse vilkaista omaa tuttava- ja ystäväpiiriäni kauemmas ja meno tuntuu tälläkin kertaa olevan villeintä pääkaupunkiseudulla. Tällaista vihankylvöä harrastavat tekevät päinvastaisista ajatuksistaan huolimatta töitä Daeshille (ISIS) ja muille äärijärjestöille, jotka haluavat repiä rikki suomalaisen yhteiskunnan, lyödä kiilan muslimi- ja ei muslimiväestön väliin sekä nousta muslimien ja islamin edustajiksi maamme valtaväestön mielikuvissa. Jokainen loukkaus, väkivallanteko, muslimivastainen graffiti ja niin edelleen, on teko äärijärjestöjen hyväksi. Tällaisesta väestöryhmien välisten jännitteiden lisäämisestä hyötyvät ainoastaan ääri-islamistiset ryhmät ja äärikanssallismieliset, joille molemmille sopiii tällainen segregaatio, joka parantaa kummankin ääriryhmän mahdollisuuksia nousta "omiensa" edustajiksi ja uskotella olevansa heidän puolustajiaan. Todellisuudessa tällaiseen toimintaa ryhtyvät ovat omiensa pahimpia vihollisia.
Samanlaista ongelmien ratkaisua haittaavaa myyräntyötä tekevät myös monet Hyvät Ihmiset™, jotka esimerkiksi rasismia vastuessaan pyrkivät vaientamaan ideologiohin kohdistuvan kritiikin. Wahhabismin ja takfirismin vastustaminen ei ole islamofobiaa eikä minkään sortin rasismia sen enempää kuin natsismin vastustaminen on saksalaisvastaista rasismia. Wahhabismi/salafismi on avoimen fasistinen, misogyyninen ja laajentumaan pyrkivä ideologia, joka on joka suhteessa vapaan yhteiskunnan antiteesi. Sellaisena sitä on kohdeltava. Haitallisiin – mutta inhmillisesti ymmärrettäviin tekijöihin kuuluu myös terroristien patologisointi. Kun uskottelemme terroristin olevan mielisairas, voimme tuudittautua valheelliseen turvallisuudentunteeseen ja ajatukseen siitä, että tässä oli sairas yksittäistapaus – ehkäpä parannettava sellainen – mutta eipähän tarvitse murehtia aatepohjasta, josta teot kumpusivat, vaan voimme mielessämme patologisoida terroristin sairaaksi yksilöksi. Houkuttelevaa toki- lyhytaikaisesti se voi varmasti parantaa elämänlaatua, kun ei tarvitse ajatella, että elää yhteiskunnassa, jota jokin ryhmittymä vihaa ideologisista syistä niin paljon, että on valmis väkivaltaan sen äärimmäisissä muodoissa. Lisäksi patologisointi helpottaa siinäkin, etttä voimme katkaista yhteyden tekijän ja itsemme välillä mahdollistaen itsepetoksen ylläpidon. Kun Breivikin tekoa ja ideologiaa arvioitiin, kovin moni tahtoi nähdä hänet mielisairaana, sillä eihän valkoinen pohjoismaalainen nyt moiseen ryhtyisi, jos ei olisi mieleltään sairas. Todellisuudessa mieleltään järkkyneet eivät pahemmin muiden elämää haittaa ja harvoin halutessaankaan kykenevät mihinkään vastaavaan.
Ylin taso jolla pelataan terroristien pussiin on poliittinen ja viranomaistaso. Heti välittömästi Sipilä lähti ratsastamaan pelolla ja ajamaan urkintalakeja läpi, vaikka tässäkin tapauksessa viranomaisilla oli tarvittavat tiedot saatavilla. Kyttäysyhteiskunta ja varsinkin sellainen, jossa kytätään vähemmistöjä ja luodaan epäluottamuksen ilmanpiiriä sopii terroristeille. Samoin heille kelpaa mainiosti myös lisääntyvä epäluottamus hallinnon ja eri väestönryhmien välillä. Poliittinen johto aloitti myös välittömästi puheet ja vaati toimia, jotka eivät kohdistu terroristeihin ja näiden tukijoihin erityisesti, vaan yleisesti ulkomaalaistaustaisiin ja turvapaikanhakijoihin. Hallintomme vieraannuttaa itsensä heti alkuun ihmisistä, joista monet kaikesta huolimatta tulevat aloittamaan uuden elämän täällä. Tähän ei ole varaa senkään takia, että on muistettava mistä viranomaiset ovat tähän asti suurimmalta osin saaneet vihjeet, joiden ansiosta terroriyhteyksistä epäiltyjen jäljille on päästy: turvapaikanhakijoilta itseltään sekä muslimiyhdyskuntien edustajilta. Mutta jos viranomaisemme alkavat näyttäytyä ja toimia entistä enemmän uhkana, mitä se merkitsee pidemmän päälle?
On jo korkea aika, että wahhabilaiseen/salafistiseen vihanlietsontaan aletaan suhtautua sen vaatimalla vakavuudella. Kyseessä on fasistinen ideologia, jonka verinen jälki on kaikkialla samanlainen. Nämä takfiri-ryhmät käyvät sotaa länsimaita, maltillisia muslimeita ja vapaata maailmaa vastaan. Niiden harjoittama vihapuhe ja kiihottaminen saavat jatkua aivan liian vapaasti. Suomalaisten viranomaisten ei tule hyväksyä ns.vihasaarnaajien maahantuloa ja uskonnon nimissä harjoitettua vihan ja separatismin lietsontaa. Islam ja muslimit eivät ole uhka, mutta wahhabistisen/salafistisen poliittisen islamin edustamat suuntaukset ovat. Daesh (ISIS) ja vastaavat järjestöt ovat vain osa kokonaisuutta. Radikaaleihin uskontulkintoihin nojaava separatistinen ajattelu on pitkällä tähtäimellä vähintään yhtä suuri haaste. Rinnakkaisyhteiskuntien syntyminen luo pohjaa tulevaisuuden ongelmille alkaen sosiaalisista ongelmista ja päättyen väkivaltaisten ääriryhmien kannatuspohjan vahvistumiseen. Rinnakkaisyhteiskuntien hyväksyminen monikulttuurisen yhteiskunnan osaksi on karhunpalvelus niihin kasvaville ihmisille ja pysyvä epävakauden lähde tulevaisuudessa kaikille muille.
Internetin aikakaudella aatteiden leviämisen estäminen on tyystin mahdotonta – se ei onnistunut ennen tietotekniikan vallankumoustakaan – mutta riskejä voidaan minimoida: mitä vähemmän islamin salafistisella/wahhabilaisella tulkinnalla on seuraajia, sitä epätodennäköisempiä ovat siihen kytkeytyvät teot. Ideologinen kamppailu on avainasemassa ja suomalaisten ei-muslimien on oltava samalla puolella maltillisten suuntausten edustajien kanssa. Meillä on myös koko joukko keinoja, jotka sopivat avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan, eivätkä edellytä ihmisoikeuksien loukkaamista.
Opetus: Islamin opetuksen kouluissamme on oltava sekularistista ja sellaista, että se sopii kaikille maallistuneista tapamuslimeista alkaen. Opettajien on oltava ensisijaisesti päteviä. Vakaumuksellisuus ei ole julkisin varoin ylläpidetyn koulutuksen tavoite.
Muslimit ja ei-muslimit: Kaikkien on ymmärrettävä, että radikalismi on uhka ja ongelma yhtä lailla muslimeille kuin ei-muslimeillekin. Meidän on vedettävä yhtä köyttä estettävä se, että jyrkät uskontulkinnat ja niiden seuraajat eivät nouse – heitä ei nosteta edustamaan islamia ja muslimeita maassamme.
Moskeijat ja yhteisöt: Segregaatiota ja radikaalitulkintoja levittäviltä yhteisöiltä on katkaistava kaikki julkinen rahoitus. Vastaavasti integraatioon ja maltillisuuteen kannustavia yhteisöjä on tuettava. On sanomattakin selvää, ettei Persianlahden arabimaiden rahoilla tule rakentaa tähän maahan ainuttakaan moskeijaa tai kulttuurikeskusta.
Vierastaistelijat leivättömän pöydän ääreen: Ei kaikki vieraat sodat ole rikollisia, mutta meillä on oltava lailliset valmiudet siihen, että jo ISIS-järjestön kaltaisen järjestön jäsenyys on rangaistavaa. Samoin toimintaan värväämisen. On aivan oikein ja kohtuullista, että kaksoiskansalaisislta vietäisiinn kansalaisuus. Maahan palaavat on kohdattava yksilöinä: aidosti katuva, viranomaisten kanssa yhteistyötä tekevä henkilö ansaitsee aivan erilaisen kohtelun kuin hiljakseen maahan takaisin livahtava.
Radikaalisaarnaajat: Tällaisille maahantulokielto. Kotoperäisiin puututtava silloin, kun siihen on juridiset syyt. Tällaisten kanssa yhteistyötä – ilman tuomiotakin – tekeviltä yhteisöiltä on evättävä mahdollisuus julkiseen tukeen. Mallia Italiasta ja Tanskasta.
Yhteiskunta: Radikalisoitumisen riskejä voidaan alentaa suuntaamalla voimavaroja syrjäytymisen ehkäisyyn, nuorten koulutus- ja työmahdollisuuksien tukemiseen sekä pyrkimällä vähentämään syrjintää eri muodoissaan. Rasismi ja syrjintä jakavat maata ja ovat edesauttavat kehitystä, joka voi johtaa rinnakkaisyhteiskuntien syntyyn. Meidän on rakennettava Suomi ja suomalaisuus, jotka eivät sulje ihmisiä ulkopuolelleen sellaisten asioiden kuten uskonto ja etninen tausta takia.
Maahanmuuttopolitiikka: Turun terrori-iskun tekijä ei olisi ollut maassamme, jos järjestelmä toimisi kunnolla ja nopeasti. Valtavan pitkät käsittelytajat, satunnaisen mielivaltaiset päätökset, rikollisen aineksen suodattamattomuus, perheiden repiminen hajalle, työtä tekevien karkottamiset ja niin edelleen ovat kaikki osa ongelmavyyhtiä.
Salafismi ≠ islam: Aivan kuten isänmaallisuus ei ole ongelma, vaan äärikansallismielisyys ja natsismi, myöskään islam ei ole ongelma, vaan sen radikaalikaalitulkinnat. Salafismi/wahhabismi on ongelmien ytimessä. On hyvin surullista, kuinka tässä(kin) maassa kuitenkin muslimien ja islamin edustajiksi nousevat ja nostetaan jyrkkien tulkintojen kannattajat.
Me emme voi pienentää riskiä nollaan, mutta me voimme ryhtyä toimiin, joilla niitä voidaan minimoida. Terrorismin torjuminen on mahdollista, vaikkei helppoa. Se on ideologista väkivaltaa, jonka tavoitteena on poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen muun muassa ohjaamalla yleistä mielipidettä, äänestäjiä, tai poliitikkoja toimimaan tavoilla, joiden terroristit katsovat edistävänsä aatettaan. Inhimilliset reaktiot ovat normaaleja. Viha, pelko, suuttumus ja vaatimuksiksi muuttuvat toiveet siitä, että jotain on pakko tehdä ovat ymmärrettäviä. Ja totta helvetissä jotain on tehtävä, sillä vaikka jotkut tuntuvat fatalistisesti hyväksyvän tällaisen olevan uusi normaali Euroopassa, tosiasia on se, että tilanteemme on pitkälti syntynyt poliittisten ratkaisujen seurauksena ja sellaisilla voidaan kehityskulkuun vaikuttaakin.
Terrorismi on sotilaallisesti heikon osapuolen väkivaltaa, jolla vain harvoin on voimaa enemmän kuin me sille itse annamme. Terrorismi on mielipidevaikuttamista ja mediatilan haltuunottoa väkivallan ja tunnereaktioiden avulla. Älä lähde siihen mukaan. Älä lietso ja levitä pelkoa ja hysteriaa, sillä sitä he sinulta haluavatkin. Jos autat terroristeja antamalla heille näkyvyyttä ja lietsomalla pelkoa, edesautat sellaisia toimia ja reaktioita, joita iskulla on haluttukin saada. Muista tämä tänäänkin, kun muistelemme Turun iskun uhreja.
Tänään enemmän kuin koskaan me tarvitsemme sillanrakentajia – ihmisiä, tekoja ja sanoja, jotka tuovat meidät kaikki yhteen. Terrorismi ja poliittinen väkivalta ovat meidän kaikkien vihollisia. Kun puhut, kirjoitat ja vaadi toimia, muista että radikaalit haluavat että heitä käsitellään viiteryhmiensä edustajina ja mitä ikinä teetkin, rakenna sen sijaan että lähdet terroristien avuksi repimään tätä yhteiskuntaa hajalle. Äläkä missään nimessä niele purematta poliitikkojen ja viranomaisten puheita, joilla pyritään saamaan lisää valtaa ja oikeuksia julkiselle vallalle ja rajoittamaan vapauksia. Vapautta ei voi vaihtaa turvallisuuteen. Yhteiskunta joka tekee sellaisen virheen menettää lopulta väistämättä molemmat.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com
Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.
Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo – siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.
Kiintoisia ajatuksia. Kieltämättä vihaa opettavat tahot – olivat ne imaameja tai pappeja – eivät kuulu opettajan asemaan. Mietin myös olisiko tässä mitään porkkanaa millä asiaa voi ajaa? Tunnemme kepin jota emme paljoa käytä, mutta voisimmeko löytää myös tavan rohkaista? Kuuntelin taannoin Ylen ohjelman moniääninen Eurooppa, aiheena ”euroislam”. Mitenkä voisimme esimerkiksi rohkaista tällaista toimintaa?
Kun hyvä saa vettä myllyynsä, paha kuihtuu itsestään.
Ilmoita asiaton viesti
Nostamalla maltilliset esille, on hyvä kun Helsingin yliopistossa panostetaan islamin tutkimukseen/opetukseen joskin vähän väärällä jalalla sekin lähti, tukemalla sopivia yhdistyksiä, hyvällä integraatiopolitiikalla jne..
Ilmoita asiaton viesti
Moniäänisen Euroopan esittelemä ”euroislam” on valitettavasti vain pieni (jopa vääräuskoiseksi koettu) kulmakunta islamin sisållä, ja muslimien täytyy itse valita tiensä. Vaikuttaminen ulkopuolelta islamin sisään on vaikeaa. Mutta kuten Veli-Pekka Leivo jo totesi, maltillisia tahoja voi nostaa esille. Maltillisia voi siis kunnioittaa, mutta ei varmaankaan kannata mainostaa sitä, että on itse ”vääräuskoinen”, joka haluaisi näin toimimalla muuttaa islamin tulkintatapaa.
Suomen tataarit ovat hyvä esimerkki siitä, miten muslimit voivat integroitua Suomeen hyvin. Olisi hyvä jos heidän esimerkkinsä toimisi hyvänä ohjenuorana muille. Nyt ongelmana on kuitenkin se, että uusia tulokkaita on tullut yhtäkkiä niin paljon, että tuo vanha kulttuuri ei ole päässyt vaikuttamaan, vaan uudet tulijat muodostavat oman kulttuurinsa omista lähtökohdistaan. Suuri muutosnopeus on siis yksi ongelma, joka jättää ihmiset juurettomiksi ja alttiiksi kaikenlaisille negatiivisillekin vaikutuksille.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa olla hieman varovainen tälläisten tekstien kanssa. Viimeisin veto tälläisiä tekstejä kirjoittaville oli se, että pankki ja luottokorttiyhtiö lopetti palvelun kyseiselle herralle.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Spencer#Spencerin_näkemykset_islamista
…
https://coinspectator.com/news/739412/centralizati…
Tuon saman kun tekee vielä muutkin yhtiöt, niin mitenkähän tuon herran on tarkoitus elää tässä nykyisesssä maailmassa?
Ilmoita asiaton viesti
Ei tässä Spencerin linjoilla olla.
Ilmoita asiaton viesti
Aika pitkällehän tuo samaa on. Tuomitset väkivaltaiset elementit ja toivotat tervetulleeksi muut. Tuollaisilla ajatuksilla pääsee muuten jo nykyisin rasistiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tässä on Kalevan ja Palani Jafin (muun muassa) tilannetta seurattu… joten sittenpähän leimatkoot, jos sille päälle sattuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Spencer on aidosti etnonationalisti (tässä tapauksessa valkoisten omaa valtiota kannattava), rasisti, natsiaatteita ajava… ja kerrankin voi käyttää termiä alt-right oikein eli kuuluu juurikin heihin ( taisi luoda itse asiassa koko termin alunperin ).
Huolestuttavaa on että Leivon tavoin ajatteleviakin boxataan pahimmillaan samaan laatikkoon Spencerin kanssa – vain koska ajatukset eivät kaikkia miellytä. Tuo nyt tapahtuu vielä enemmän ulkomailla, mutta hiljalleen sama tullee Suomeenkin. Rasistileimaa joutunee Leivokin kantamaan jatkossa, vaikkei rasisti olekaan. Vähintäänkin taiteilee juuri sillä rajalla, josta sen helposti saa. Mutta mitäpä leimoista, kun uskaltaa sanoa mitä ajattelee.
Ilmoita asiaton viesti
Ettei vain mennyt Spencerit sekaisin? Robert Spencer on vähän kuin Atte Kaleva.
https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Spencer_(author)
Richard Spencer taas on alt-right -hahmo, joka käy tuohon sinun kuvaukseesi.
https://en.wikipedia.org/wiki/Richard_B._Spencer
Tietysti jos sinulla on jotain todisteita Robert Spencerin etnonationalistisesta taustasta, niin ottaisin mielelläni informaatiota hänestä vastaan. Itselle hän on aika uusi tuttavuus.
Ilmoita asiaton viesti
No tuota joo. Itsehän unohdan tämän tästä, että Spencereitä on kaksi. Mielessäni turhan usein sotken nämä. Kiitoksia muistutuksesta, se oli tarpeellista.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän mennessä minut on julkisesti leimattu ainakin islamofobiksi, islamofiiliksi, kommunistiksi, natsiksi, rasistiksi, suvakiksi, kokoomuslaiseksi, nato-trolliksi, äärivasemmistolaiseksi, anarkistiksi, antisemiitiksi, palestiinalaisvihaajaksi, kukkahattutädiksi ja vaikka miksi muuksikin.
Identiteettipolitiikka tekee ryminällä tuloaan Suomeen. Sitten pääsemme nauttimaan idiotismista ihan kunnolla.
Mutta oli miten oli, totalitarismia tulen vastustamaan oli se sitten minkä väristä tahansa. Olen mieluummin yksin oikeassa kuin mullikuoron kanssa yhdessä väärässä.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen kirjoitus joka kuvaa ongelmien juurisyitä tarjoten myös hyviä ratkaisuja. Suosittelen!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia!
Ilmoita asiaton viesti
”Suomen vankiloissa kymmeniä ääriajattelua kannattavia islamisteja: osa juhli Euroopan terrori-iskuja”
https://yle.fi/uutiset/3-9420829
Mahtaako liittyä mihinkään. Varsinkaan maahanmuuttoon.
Ilmoita asiaton viesti
>Terrorismi ei sikiä tyhjästä, eivätkä ongelmat poistu silmät sulkemalla…….
ooo
….. eikä sitä voi lannistaa koska se nousee lannistamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Olette siis varmaankin blogistin kanssa niitä rajat kiinni -mielhiä 😉
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoidaan jotain rakentavaakin…
”Opetus:”
Täsmälleen samaa mieltä. Yliopistoistahan nykyisin tulee lähinnä ateistipappeja. Imaamien olisi hyvä saada samanlainen käsittely.
”Muslimit ja ei-muslimit:”
Melkeinpä samaa mieltä tästä myös. Lisäisin, että ei-radikaalien muslimien pitäisi saada näkemään radikaalit muslimit suurempana uhkana kuin muut. Tätä ei saavuteta vihamielisyydellä, eikä myöskään sinisilmäisyydellä.
”Moskeijat ja yhteisöt:”
Tukemisesta olen eri mieltä, koska yhteisöjen rauhallisuutta on lähes mahdotonta ulkopuolisen mitata.
”Vierastaistelijat leivättömän pöydän ääreen:”
Leivätön pöytä edistää heidän aatettaan, koska vankilassa he pääsevät saarnaamaan muillekin ”kohtalotovereille” omasta vaihtoehdosta. Eristäminen ja nopea maastapoistaminen voisi olla tehokkaampaa.
”Radikaalisaarnaajat:”
Vain avoimesti toimivat voidaan pitää helposti poissa. Muut ovat normaaleja ennen paljastumistaan. Imaamien yliopisto-opetus auttaa tässä.
”Yhteiskunta:”
Mitä enemmä suuntaamme tiettyyn asiaan verorahoja, sitä enemmän sitä vastustetaan. Yhteiskunta kannattaa rakentaa siten, ettei siinä suosita ketään millään tavalla vaan kaikilla täsmälleen samat lähtökohdat.
”Maahanmuuttopolitiikka:”
Tulijoita on liikaa ja varoja liian vähän. Lisävarojen allokointi lisää vastustusta ja kiristää suhteita.
”Salafismi ≠ islam:”
Salafismi on osa islamia samalla tavalla kuin Turku on osa Suomea. Kaikki Suomessa olevat eivät asu niin karmeassa paikassa kuin Turku, eikä kaikki muslimit noudata salafismia.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi mielenkiintoista tietää mistä löytyy näitä ihmisiä, joiden mielestä wahhabismin ja salafismin vastustus on islamofobiaa ja miten paljon heitä on?
Enkä edelleenkään ole samaa mieltä kaksoiskansalaisten Suomen kansalaisuuden viemisestä. Sanot että todellinen arvo mitataan vaikeina aikoina, eikä silloin kun ajat ovat lempeitä. Silti olet valmis toimimaan yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti ja kohdistamaan tiettyyn osaan ja kansalaisista rangaistuksen, jota ei voida soveltaa kaikkiin. On outoa ettet näe tässä mitään ristiriitaista.
Ilmoita asiaton viesti
Hankala sanoa, mikä on todellinen määrä, mutta kyllä heitä on. Vuosikausien ajan on ilmiö itselleni henkilökohtaisesti tullut tutuksi.
Kaksoiskansalaisuus on privileegio, ei ihmisoikeus. Ei sekään, että karkoitamme ulkomaalaisia rikollisia ole ei-yhdenvertaista kohtelua.
Ylipäätään kaksoiskansalaisuuksia ei tulisi myöntää, ellei kyseessä ole maa, jonka kansalaisuudesta ei voi luopua.
Ilmoita asiaton viesti
Kaksoiskansalaisuuden olemassaolon tarpeellisuudesta voidaan keskustella. Itse pidän sitä ihan positiivisena asiana.
Privilegio tai ei, niin se ei ole olennaista. Kaksoiskansalaisella on myös Suomen kansalaisuus, eikä tiettyyn ryhmään kansalaisia pidä voida soveltaa toimenpiteitä tai rangaistuksia, joilta muut kansalaiset voivat välttyä kokonaan.
Ilmoita asiaton viesti
Muslimit pitäisi karkottaa vankiloista puuttumatta lainkaan venäläisten ja virolaisten vankien suureen määrään. Suomessa muslimit ovat enimmäkseen tataarien tavoin sopeutuneet yhteiskuntaan ja enemmistö ulkomaalaisten tekemistä rikoksista on virolaisten ja venäläisten tekemiä. Suomessa oikeasti vaaralliset islamin uskoa tunnustavat henkilöt karkotetaan tietääkseni lähes aina.
Ilmoita asiaton viesti
Supolla on seurantalistalla vajaat 400 radikalismista epäiltyä. Määrä on tuplaantunut lyhyessä ajassa..
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää pohdintaa. Tässä muutama kommentti.
Sanot että maltillisen islamin ja vapaan ja avoimen yhteiskunnan suurimmaksi uhaksi ovat nousseet omat vallanpitäjämme urkkimislakeineen ja joka paikkaan tunkeutuvine turvallisuuselimineen. Mainitsit myös imaamit, vankilat, ulkopuolisen rahoituksen jne. Nuo muut syyt ovat täysin ymmärrettäviä, mutta tuo vahva linkkaus valtion turvallisuuselimiin on vähän outo. Vaadit ihan aiheellisesti tarkkaa pohdintaa sen suhteen, millaisia uusia valtuuksia turvallisuuselimille annetaan. Mutta muuten, eivät nuo turvallisuuselimet liene mikään keskeinen muslimeja radikalisoiva taho. Pääsääntöisesti ne ainakin yrittävät toimia radikalisoitumista vastaan. Ehkä halusit viitata enemmänkin yhteiskunnan mahdolliseen muslimeita vieroksuvan asenteeseen, jota nuokin elimet saattaisivat jossain tilanteessa edustaa.
Tästä pääsemme yhteiskunnan asenteisiin muslimeita ja islamia kohtaan. Mielestäni jätit pohdinnassasi käytännössä käsittelmättä yhden keskeisen asenteisiin vaikuttavan ryhmän. Tarkoitan tässä ryhmää, jota voisimme kutsua postmodernisteiksi. Koska ilmoitat olevasti vasemmistoliittolainen, ehkä tutkasi ei siksi näytä tätä ryhmää ongelmana. Monelle muulle tuo ryhmä on kuitenkin keskeinen ongelmatekijä tässä sopassa. Viittasit kyllä lyhyesti herkän natsitutkan ja ”hyvien ihmisten” ongelmiin, mikä meneekin jo lähelle tätä ryhmää.
Postmodernismin ongelma on tässä sopassa se, että postmodernistit haluavat nähdä muslimit sorrettuna vähemmistönä, jota toiset ryhmät sortavat. Tämä liittyy rankkaan polarisoitumiseen oikeistopopulististen ja postmodernistien välillä. Oikeistopopulistit tietenkin näkevät tämän kulmakunnan ajaukset kaiken islamin, myös radikaalin sellaisen, kritiikin kieltävinä ja siksi radikaalin islaminkin suurimpana tukena ja turvana. Ehkä voi sanoa, että siinä missä kaikkien muslimien luokittelu vaarallisiksi voi olla hölmöä, niin kai myös kaikkien muslimien luokitteleminen uhreiksi, joita valkoinen patriarkaatti tms. pyrkii huvikseen sortamaan, on yhtä hölmöä toiseen suuntaan. Pointtini on tässä se, että pitää ymmärtää, että oikeistopopulistien näkökulmasta katsoen tämä postmodernistien joukko on yksi keskeinen radikaalille islamille punaista mattoa levittävä taho.
Sitten vielä suhteestasi oikeistopopulistien esittämään kritiikkiin radikaalia islamia kohtaan. Miksi Laura Huhtasaari ja Olli Immonen eivät saa kritisoida islamin ongelmia, mutta sinä saat? Miksi heidän puheensa muka johtavat polarisoitumiseen, mutta sinun puheesi eivät? Miksi heidän puheensa on rasismia ja islamofobiaa, mutta sinun puheesi ei? Miksi heidän puheensa ovat tekoja äärijärjestöjen hyväksi, mutta sinun puheesi eivät? Se pieni ero, että nuo mainitut henkilöt voivat viitata islamin arvoihin yleisesti, kun taas sinä käytät termiä salafisti viittaamaan islamin arvojen radikaaleihin tulkintoihin, ei ole tässä kovin merkittävä. Molemmat puhutte pitkälti samasta asiasta. Opetelkaa kuuntelemaan toisianne hieman paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
Hei, kiitoksia hyvästä kommentista!
Kirjoitin eittämättä epäselvästi. Pointtini on se, että turvallisuusaparaateista on tullut monissa maissa ja uhkaa tulla Suomessakin vapaan yhteiskunnan vihollisia ja uhkaajia. Vapaus on puserruksissa ei-valtiollisten ja valtiollisten toimijoiden välissä. Radikalisoimisessa rooli on tosiaan vähäisempi ja tietysti turvallisuustyö on tärkeää.
En ottanut tähän identiteettipoliittista aspektia mukaan, koska tarkastelen tätä aika konkreettisesti. En itse arvosta kollektivistisia rakennelmia ja tuo minkä nostat esille on vasemmistolaisessa ajattelussa mielestäni ongelma. Olen itse lähinnä sosiaaliliberaali ja tietyiltä osin sangen anarkistinen, joten..
Huhtasaari ja Immonen saavat kritisoida. Olen täällä ihan puolustanut Halla-ahoakin tuomiotaan vastaan. Enemmän kyse on agendasta ja laajemmasta toiminnasta, jonka näen yhteiskuntaamme repivänä. On huomattava, että Huhtasaari ei tuo yhtään mitään sisällöllisesti lisää järkevään kritiikkiin, vaan homma on puhdasta äänestäjien ja aatetoverien kosiskelua ja kiihottamista. Immonen taas papukaijana toisintaa siistittyä versiota Eurabia-jorinoista. Ne eivät palvele mitään hyvää. Mutta se että pidän jotain vääränä, ei tarkoita sitä, että kannatan kieltoja ja se, että pidän jotain poliittista liikettä vastustettavana, ei tarkoita automaattisesti cordon sanitaire-linjan kannattamista.
Se että puhummeko ”muslimeista” vaiko erilaisista takfiri-ryhmistä on kriittisen tärkeää. On silläkin eronsa, että puhummeko eilisistä Turun kainalontuulettelijoista natseina, vaiko kutsummeko heitä vaikkapa vain pohjoismaalaisiksi isänmaallisiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä pitää ajatella, että perussuomalaisten ja sinisten ”oikeistopopulismissa” on ainakin äänestäjinä mukana myös höyrypäitä normaalien suomalaisten lisäksi. Sama idea kuin muslimien jakamisessa maltillisiin ja höyrypäihin. Hyvä tapa käsitellä oikeistopopulismia voisi olla se, ettei väitetä kaikkien noiden puolueiden äänestäjien ja edustajien, ja kakien heidän sanomansa olevan höyrypäistä, vaan poimii sieltä ilmi tulevia järjen hippusia myös talteen. Immosen lausuntoja en ole seuraillut. Huhtasaari on poliitikko, joten hänen puheissaan on varmasti paljon ääntenkalastelua mukana, mutta minusta joskus välissä myös ihan normaaleita asia-argumentteja.
Kaikkiin rymiin viitatessa on hyvä olla tarkkana käytetyn termistön suhteen. PVL tunnustautuu kansallissosialistiseksi, joten tuota termiä voi käyttäää silloin kun haluaa viitata heidän ajatustensa mahdolliseen vaarallisuuteen, eikä halua viitata heidän tätä positiivisempina pidettyihin ominaisuuksiinsa, kuten pohjoismaisuuteen ja isänmaallisuuteen.
Muslimeiden kohdalla hyvä termistö on yhtä tärkeää. Koska islam poikkeaa rakenteeltaan meille paljon tutummasta kristinuskosta, terminologiassa on hyvä ottaa myös nämä erot huomioon. Viittaan tällä esimerkiksi siihen, että kristinuskossa yksi keskeinen oppi on toisen posken kääntäminen, mutta silti jostain aina sikiää sellaisiakin ryhmiä, jotka käyttävät väkivaltaa toiminnassaan. On helppo todeta, että kyseessä on selvä poikkeama kristinuskon päälinjasta, ja nuo ryhmät on helppo luokitella normaalin kristinuskon ulkopuolelle, erillisiksi ääriryhmisksi.
Islamissa tilanne on hankalampi, koska radikaalien uskovaisten on paljon helpompi vedota 1400 vuotta vanhojen kirjoitusten (ja niiden myöhempien selitysten) kirjalliseen tulkintaan, ja tuoda näin sen ajan sotaisuus ja tavat nykypäivään. Islamissa kuvio asettuu siis vähän toisin päin, eli niin, että kaikkein puhdasoppisimpina itseään pitävät tapaavat kannattaa radikaalimpaa islamin tulkintaa kuin maltilliset, ehkä vähän maallistuneet tahot. Aihe on herkkä, koska opin katsotaan olevan virheetön, ja sen muuttaminen on tietenkin kielletty. Ääriryhmät eivät välttämättä tulkitse islamin oppeja väärin, vaan vain omalla tiukalla tavallaan, eikä niitä voi näin luokitella täysin erillisiksi, väärää tulkintaa edustaviksi ääriryhmiksi.
Tästä pääsemme aiheeseen, miksi oikeisopopulismit viittaavat islamin arvoihin yleisesti, eivätkä sen johonkin virheelliseen tulkintaan. Osin kyse on turhasta provokaatiostakin, mutta toisaalta siitä, miten islamin keskeiset keskiaikaiset opetukset siirretään nykyaikaan. Islam on uskonto, jota tulkitaan jatkuvasti. Islamilla ei ole kirkolliskokousta eikä paavia, joka määrittelisi koko uskonnon tai sen jonkin osan virallisen linjan. Linja määräytyy lukuisien oppineiden ja heidän seuraajiensa kautta. Tässä kuviossa myös radikaalit tulkinnat pulpahtavat helposti pintaan, aina kiinnostuksen herätessä, tilanteen ollessa tälle otollinen. Homma pitää hoitaa paljon pehmeämmin kuin kristinuskon kohdalla, missä radikaalit suuntaukset voi muitta mutkitta tuomita uskonnon opetusten vastaisina.
Kuten sanot, on tärkeää tehdä ero muslimeista puhumisen ja ääriryhmistä puhumisen välille. Toisaalta tätä ei pidä trivialisoida niin, että olisi mahdollista erotella islamin eri haarojen joukosta ne, jotka sekä muslimit että muut voivat tuomita ”maltillisesta valtavirrasta” (=?) poikkeaviksi ja siten tuomittaviksi ja unohdettaviksi. Kyseessä on paljon monimutkaisempi ja vaikeampi prosessi, jossa vanhoja uskonkappaleita yritetään selittää jatkuvasti sekä radikaalein että maltillisin tavoin.
Ilmoita asiaton viesti
P.S. Mainitsit kommentissa 21 identiteettipolitiikan. Se kelpaa tässä yhteydessä synonyymiksi termille postmodernismi.
Ilmoita asiaton viesti