Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..

Kiina palaamassa yhden miehen diktatuuriin?

  • Kiina palaamassa yhden miehen diktatuuriin?

 

Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea on tehnyt perustuslakimuutosehdotuksen, joka tuli julkiseksi tänään. Kyse on siitä, että perustuslaista tulisi poistaa pykälä, joka rajoittaa presidentin ja varapresidentin aseman kahteen peräkkäiseen kauteen. Suorasukaisuudessaan ehdotus on poikkeuksellisen avoin askel kohti yhden miehen itsevaltiutta. Tällainen suunta on toki ollut havaittavissa jo pitkään maan "korruptionvastaisessa kamppailussa", jossa korruption vastustamisen ohella on siivottu puolueen omia rivejä.

Tällainen on äärimmäisen huolestuttavaa, sillä se vaarantaa Kiinan vakaan kehityksen ja on synnyttämässä entisestään autoritäärisempää valtiota. Kun tämän yhdistää maan taloudelliseen voimaan ja kasvavaan sotilaalliseen kapasiteettiin sekä koventuneeseen retoriikkaan, on selvää että tilanne ei ole kehittymässä maailman vakauden kannalta hyvään suuntaan. Kylmän sodan jälkeisessä maailmassa Kiina oli pitkään maltillinen ja malttia korostanut toimija - ei toki aina hyvällä asialla - mutta nyt maa on palauttamassa historiallista suurvalta-asemaa ja sen mukana näyttää palaavan myös entistä keskitetympi valtajärjestelmä.

Kiinan kehitys ei ole myöskään vakaalla pohjalla, sillä maalla on vakavia ja kärjistymässä olevia ongelmia ja järjestelmä, joka kansanvallan sijaan vahvistaa entistä kapeamman puole-eliitin asemaa, ei ole yleensä kykeneväinen muutoksiin status quon palvellessa hallitsevaa luokkaa. Jos ja aikanaan kun talouskasvu taittuu ensimmäiseen syvään lamaan, on maan yhteiskuntarauhan taannut kehitys tiensä päässä. Historian saatossa nämä eivät ole olleet hyviä hetkiä, kun kyse on suurista valtioista, jotka ovat panostaneet sotilaalliseen voimaan.  

Aika näyttää kuinka käy, mutta vaikuttaa sille, että eräs tämän vuosikymmenen hiljainen trendi on erilaisen autoritarismin paluu ja vanhojen autoritarististen hallintojen  vahvistuminen. Suunta on huolestuttava. Yhdysvalloista Kiinaan, Venäjältä Turkkiin, EU-maista arabimaihin.. sama tarina eri sävyillä ja yksityiskohdilla. Liberaalin demokratian ihanteet ja todellisuus ovat uhanalaisempia ja vaaranalaisempia kuin pitkiin aikoihin. Valitettavasti vain olemme itse itsemme riisuneet aseista. Kuka meihin uskoisi, kun emme itsekään enää tohdi edes katsetta korottaa maasta. 

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Samoja asioita tuli mieleen kun näin uutisen, diktatuurit nostaa päätään.

Maailma on hiljaa hyväksynyt Putinin pelin, joka varmasti on antanut puhtia monelle muulle "johtalle" kokeilla kepillä jäätä, tosin Erdogan pisti lekalla ja ei Trumppikaan ole kylmäksi jättänyt kun on ottanut vallasta ilon irti.

Joko me voidaan täällä Suomessa odottaa että nykyinen hallitus pistää perustuslain lopullisesti poikki ja pinoon ja nimittää Sipilän Suomen kuninkaaksi?

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Putin, Erdogan... Trump on myös oireilua ja Iranin kehitys kohti parempaa on veitsen terällä...

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Jo Xi Jinpingin valinnan yhteydessä oli paljon merkkejä, jotka ilmaisivat, että kyseessä tulee olemaan Kiinan vaikutusvaltaisin johtajan sitten Deng Xiaopingin. Eri asia sitten, miten se käytännössä toteutuu, mutta perinteisesti on nähty, että valistunutta hallintoa voi kestää vain 10 vuotta parhaimmillaankin. Sen jälkeen absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Demokratioissakin on juuri sen takia rajoitettu korkeimpien eksekutiivien valtakausia.

Toisaalta, kollektiivisessa johtajuudessa haittansa ja siksi ymmärtää että kiinalaiset siirtyvät voimakkaampaan yhden eksekutiivin malliin. Se taas, että valtakausirajoitukset poistetaan on ehdottomasti vaarallinen merkki.

Jäi vain epäselväksi mitä tarkoitit että Iranin kehitys kohti parempaa on veitsen terällä? Milloin Iranissa mitään kehitystä parempaan on ollut? Tai edes ollut mahdollista tulla?

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Iranin kehityksen trendi on ollut notkahduksista huolimatta kohti maltillisempaa. Yhdeksänkymmentäluku oli parempi kuin edellinen vuosikymmenen, 2000-luku parempi kuin yhdeksänkymmentäluku. Ja nykyaikaa on turha vertailla Ahmadinejadin aikaan.

Mutta tällä hetkellä maltillisten kohtalo on kiinni kahdesta asiasta: pystyykö Rouhani jatkamaan uudistuspolitiikkaa konservatiivien vastustuksesta huolimatta sekä nähdäänkö se riittävänä/uskottavana ja kaatuuko ydinsopu, joka on ollut maltillisten suuri(n) saavutus - jos se kaatuu, niin seuraavissa vaaleissa nähdään todennäköisesti radikaalien paluu, koska he ovat jo ennen sopimusta kertoneet, kuinka länsi ei tule pitämään lupauksiaan, pakotteet pysyvät vaikka Iran taipuisikin, kuinka Arakin reaktorin betonointi oli virhe ja kuinka ydinlaitosten jatkuva monitorointi on nöyryytys, josta ei ole koitunut mitään hyvää.

Iranista on muutenkin todettava, että toisin kuin vaikkapa Venäjällä tai Kiinassa, siellä on poliittinen painopiste heilahtanut useammankin kerran faktiolta toiselle. Ali Khamenei et al eivät ole sellainen voimatekijä kuin usein lännessä maalaillaan. Suurin voima on ollut juurikin reformien estämisessä ja vesittämisessä.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

EU:lla olisi mahdollisuus ottaa se myönteinen kanta, että Iranilla on oikeus olla itsenäinen. USA ja Venäjä haluavat molemmat nähdä Iranin osana omaa valtapiiriään.

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Olen Iranin kehityksestä melkoisen eri mieltä. Mitään olennaisia poliittisia myönnytyksiä ei ole tehty ja vaatimatonkin poliittisesti tulkittava toiminta usein johtaa pitkiin vankeusrangaistuksiin.

Shiamuslimidiktatuurissa sunnien ja kristittyjen asema on olla toisen luokan kansalaisia. Juutalaisensa Iran jo ulkoistikin. Tosin armenialaiskristityt eräänlainen näyteikkunavähemmistö ja ovat historiallisesti saaneet jonkin verran liekaa verrattuna Persianlahden rannan sunniarabeihin tai luoteisen Iranin kurdeihin.

Pohjois-Teheranissa kyllä hijabin huivi melkein takaraivolla ja ihan kivoja kahviloita ja länsimaista kirjallisuutta sisältäviä kauppoja. Lisääntynyt vapaus ja reformit kuitenkin näennäisiä. Valtion pakotteiden poiston ansiosta lisääntyneistä rahavirroista iso osa menee sotimiseen Syyriassa JA Ali Khamenein valta on aika ehdoton, mutta hän ei sitä käytä aktiivisesti. Ahamdinejadin aikaan ero on vain näennäinen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ehkäpä tällainen laki todellakin on tulkittavissa eräänlaiseksi "LEX XI" -laiksi (vert. Kekkosen poikkeuslaki), mutta en silti vielä tältä istumalta olisi luonnehtimassa sitä merkiksi "julmemman" diktatuurin paluusta. Xi Jinping on osoittautunut päteväksi johtajaksi ja Kiinassa on ajateltu, että on parempi jo tässä vaiheessa varmistaa mahdollisuus hänen uudelleen valintaansa, mikä ei ole vielä kuitenkaan kirkossa kuulutettua.

En näe Kiinan kohdalla mahdollisuutta palata Maon kaltaiseen diktatuuriin. Xi Jinping on kouluttautunut fiksu ihminen eikä suinkaan mikään maatiainen talonpoikaisarmeijan johtaja.

Periaatteellinen kysymys siitä, että mennäänkö tässä taaksepäin, ei näyttäydy länsimaalaiselle Kiinaa tuntemattomalle aivan oikeassa valossa. Itse asiassa Kiinassa ei ole milloinkaan ollut ajatustakaan luopua yksipuoluejärjestelmästä ja puolueen ylivallasta. Kansa kannattaa sitä ja todennäköisesti suurin osa ihmisistä haluaisi kernaasti mahdollistaa myös Xi:n uudelleen valinnan seuraavalla kerralla, jos tilanne silloin vielä näyttää samalta.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Juha Kuikka pohdiskelee aivan oikeansuuntaisesti.

Varmistetaanko tässä Xi Jinpingin asemaa vai sitä, että Wang Qinshin (68 vuotta) jatkaa tehtävässään korruption kitkijänä? Xi on hyvin suosittu myös kansan parissa.

Jos Xin seuraaja olisi esimerkiksi 52-vuotias, hän joutuisi eroamaan kahden kauden jälkeen vain 62-vuotiaana, eikä voisi jatkaa politbyroon asettamaan (joustavaan?) ikärajaan (68 vuotta) ilman lainmuutosta.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Länsimaiden rappiotila pahenee samaan aikaan kun autoritarismi vahvistuu.

Erittäin huono yhdistelmä. Onko kyse jopa syy-seuraus suhteesta?

Jos länsimaat eivät enää johda maailmaa henkisesti, niin joku muu tekee sen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset