Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..

Turkin hyökkäyksessä Afriniin tuhoutuu myös lännen uskottavuus

  • YPJ oli tärkeä niin pysäyttäessä ISIS:in laajentumista kuin alueiden vapauttamisessakin. Nyt he taistelevat Nato-Turkkia vastaan
    YPJ oli tärkeä niin pysäyttäessä ISIS:in laajentumista kuin alueiden vapauttamisessakin. Nyt he taistelevat Nato-Turkkia vastaan
  • Turkin hyökkäyksessä Afriniin tuhoutuu myös lännen uskottavuus

Turkki käynnisti tammikuun lopulla hyökkäyksen Luoteis-Syyriassa sijaitsevalle Afrinin alueelle, joka on tosiasiallisesti ollut jo vuosia kurdien itsehallintoaluetta. Sodasta ja muista levottomuuksista huolimatta Pohjois-Syyriaan syntyi kaksi suhteellisen vakaata ja demokraattisesti hallittua itsehallintoaluetta. Nyt sota raivoaa alueella, joka on kärsinyt Syyrian sisällissodasta muuta maata vähemmän. Samalla Turkki avasi sotaan uuden rintaman mutkistaen entisestään rauhanneuvotteluita. Turkin hyökkäys muistuttaa alueella vanhoista kansanmurhista ja ei ole yllättävää, että myös Assyrialaisten sotilasneuvosto ilmoitti tukevansa kurdijoukkoja Turkkia vastaan. Lähi-idän kristityt tietävät, mitä islamistien valta alueella tarkoittaa eikä Turkki ole assyrialaistenkaan kansanmurhaa edes tunnustanut. Lähi-idän konfliktien suuria häviäjiä ovat kaikkialla olleet kristityt, mutta toisen posken kääntäminen ei ole enää vaihtoehto-

Mutta. Vielä hetki sitten kurdit Irakin Kurdistanista Syyriaan olivat lännen tukemia luotettavia ISIS:in vihollisia, jotka Irakin tapauksessa olivat ainoa voima, joka kesti ISIS:in alkuvaiheen vyörytyksen ja Syyriankin osalta tilanne olisi näyttänyt huomattavasti kurjemmalle, elleivät kurdit olisi taistelleet niin ISIS:tä kuin muitakin sunni-islamilaisia radikaaliryhmiä vastaan. Syyrian sodassa ei ole puolta, jonka historia olisi vääryyksistä puhdas, mutta kurdien ei muiden rinnalla tarvitse hävetä. Päinvastoin.

Nyt näyttää sille, että kurdit ovat tehtävänsä tehneet ja länsi katsoo sivusta, kun EU-kandidaatti ja Nato-maa käy hyökkäyssotaa ja valloittaa Syyrian luoteisia alueita. Iskunsa keihäänkärkenä Turkki käyttää juurikin ääri-islamistisia ryhmittymiä, jotka Turkin enenevissä määrin autoritäärinen presidentti Erdogan on valjastanut jälleen kerran palvelemaan maan imperialistisia tavoitteita. 

Lännen - ja myös Suomen täysin hampaaton reaktio Turkin hyökätessä Syyrian vakaimmalle ja demokraattisimmalle alueelle on tuhoamassa niin EU:n kuin Yhdysvaltojenkin uskottavuuden alueella. Hädässä ystävä tunnetaan ja nyt kun kurdit ovat työnsä tehneet ja ISIS on lyöty, ei ketään enää kiinnosta. On selvää, että Afrinin taistelussa kurdien mahdollisuudet torjuntavoittoon ovat vähäiset. Käytännössä vain Syyrian armeijan (jota Venäjä ja Iran tukevat) interventio voi nostaa panokset niin korkeaksi, että Turkki pysäyttää valloitustensa laajentamisen. Toki tapahtuihan talvisodan ihmekin, mutta kun karttaa katsoo ja julkisten tietojen perusteella joukkojen vahvuuksia, niin talvisota oli suorastaan reilu kamppailu. 

Tosiasiallisesti näyttää sille, että Afrinin kohtalo on Syyrian eli Venäjän ja Iranin käsissä. Se on surullista. Jos kurdit lyödään Afrinissa, niin lienee sanomattakin selvää, että Erdogan hamuaa loputkin Rojavasta halutessaan murskata kurdien haaveet itsenäisyydestä - tai edes autonomiasta ja kulttuurisista oikeuksista. Jos länsi antaa tämän tapahtua, osoittaa se jälleen kerran, että liittolaisillamme on vain instrumentaalista arvoa ja poliitiikkaamme ohjaavat lyhyen tähtäimen välittömän edun tavoittelu. Siitä viis, että neo-ottamistista imperialismia harjoittava Erdogan on palauttanut sunni-islamilaisen militantin islamismin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan merkityksellisen valtion voimapolitiikan keinoksi. Nyt kehitys olisi vielä pysäytettävissä, mutta näyttää sille, että Turkin edessä mielistelystä ja ikävien asioiden osalta muualle katsomisesta on tullut lännen politiikan johtotähtiä. Jos näin käy, ikävimmät seuraukset odottavat vasta tulevaisuudessa. Mutta silloin ei voi enää kuin haikailla sen ajan perään, jolloin lännellä oli ystäviä Lähi-idässä.

 

 

 

 

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Nyt on siis Turkin vuoro oppia, ettei kaikki mene kuin strömsössä..

Henkilökohtaisesti toivon, että tämä yhdistää kurdeja entistä enemmän. Tähän asti Syyrian vasemmistokurdit (PYD/YPG) ja Irakin kurdit (KRG/Peshmergat) eivät ole olleet parhaita kavereita; itse asiassa päin vastoin. Osasyynä on PYD:n dogmaattisuus ja myös sen liitto PKK:n kanssa (joka vuorostaan on tärkein "syy" miksi Erdogan hyökkää PYD:n kimppuun).

Oheinen blogini vuodelta 2016 kertoo paremmin mistä on kyse (blogi perustuu hollantilaistoimittajan pitkäaikaiseen seurantaan):

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213147-kurd...

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Vääryyksiä ja vääryyksiä tapahtuu, mutta toisten samat vääryydet ovat väärempiä kuin toisten. (Venäjä - ItäUkraina vs Turkki - Syyria).

Koskakohan usa ja eu asettaa pakotteita Turkille? Ei taida kannattaa pidättää hengitystä sitä odotellessa.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Ei tule asettamaan.

Ainakaan ennen kuin seuraava kansanmurha on tapahtunut.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Turkki ei edusta länsimaisia arvoja eikä sitä pidä ottaa Euroopan Unioniin. Vaikka maa on merkittävä Nato-toimija tällä hetkellä, Turkin Nato-jäsenyyden jatkuminen ei ole kiveenhakattu. Jossain vaihessa raja ylittyy ja Turkki pääsee takaisin aasialaisten kehitysvaltioiden joukkoon, jonne se selvästi kuuluu.

Turkin sotilaallisesta kyvystäkin voidaan olla montaa mieltä. Itse veikkaan että Turkki ottaa kunnon selkäsaunan kurdeilta, jos se lähtee haastamaan kurdeja. Oikeilla välineillä kurdit hoitavat Lähi-idässä niin Turkin, Venäjän kuin Syyriankin.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Jos Turkki ei olisi Natossa, se voisi olla liian hyvää pataa nyky-Venäjän kanssa. Tässä saattavat pragmaattiset syyt pitää Turkin vastaiset protestiäänet vaisuina.

Että Turkki kuuluu Natoon, se on mielestäni yksi syy Suomelle olla liittymättä Natoon.

Kurdien asema ei ole kadehtittava, kun Turkki "puolustaa etujaan" laajemmallakin kuin maansa rajat. Jos vaikkapa Pohjois-Syyriaan muodostuisi itsenäinen Kurdistan, niin sehän olisi kauhistus Turkille, jossa "vuoristoturkkilaisten" itsenäistymisliikkeellä on pitkät perinteet.

Mitä tässä voi suomalainen tehdä, muuta kuin toivoa ja rukolla, että kurdit saisivat itsenäisyyden. Sinnepä sitten Tampereen rasistiset murhapolttajatkin voisivat siirtyä.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

"Sinnepä sitten Tampereen rasistiset murhapolttajatkin voisivat siirtyä."?

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Mitä Leivo ehdottaisi Lännen tekevän?

Turkki on pakolaiskriisin salpana saanut Euroopan pallit kämmenelleen. USA taas ei voi lähteä proxy -sotaan omaa Nato -liittolaistaan vastaan; USAn intressit kurdien suhteen ovat kertaluokkaa pienemmät kuin Turkin kokema intressi. Syyria taas tässä kohtaa näkee mahdollisuuden laittaa kurdit ristituleen, jossa turkkilaiset hyökkäävät pohjoisesta ja Syyria etelästä. Lähi-Idässä on aivan eri tavalla notkeutta muuttua vihollisista hetkeksi aikaa liittolaisiksi, mitä meidän eurooppalaisten on vaikea käsittää.

Turkki on sijainniltaan strategisesti äärimmäisen tärkeä Natolle - se hallitsee Bosporinsalmea ja toimii tulppana Lähi-idän suuntaan. Toisaalta Nato antaa Turkille vahvan selkänojan olla Venäjän vastavoimana kyseisellä alueella, mistä muistutuksena käynee venäläishävittäjän tiputtaminen 2015. Tällä hetkellä Erdogan käyttää Venäjää pelinappulana EU:n ja USAn suuntaan ja leikkii Venäjän ystävää. Historiallisesti Venäjä ja Turkki ovat aina olleet toistensa kilpailijoita ja siten vihollisia. Venäjä on tukenut Turkin vihaamaa shiialaista Assadia ja Turkki on tukenut Kaukasuksen sunni-islamistisia separatistiryhmiä. Tämä historia on tarkkaan molempien selkäytimissä, ja siksi tämän hetken "ystävyys" on pelkkää pintaa ja lähtee hetkellisestä yhteisestä intressistä: Haistatetaan Lännelle ja korotetaan omia osakkeita Lännen kustannuksella.

Siis mitä Lännen pitäisi tehdä?

Sormen heristäminen tai tuomitsevat kommunikeat eivät saa aikaan mitään muutosta Turkin toimiin.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Ase- ja varaosatoimitukset seis, kaiken talousavun jäädyttäminen, hyökkäyksen kohteleminen kansainvälisen lain loukkauksena, joka se on. Erdoganin lähipiiri ja bisneskaverit matkustuskieltoon ja omaisuuden jäädyttäminen. Noin aluksi.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Turkki on geopoliittisesti niin tärkeä tontti, että Länsi tulee katsomaan läpi sormien ton homman. Ei ole varaa päästää Turkkia valumaan Venäjän leiriin.

Erdoganin asema on sitten kokonaan toinen juttu. CIA:n suojatti hra Gulen taikka joku hänen leiristään tullaan mun veikkauksen mukaan nostamaan valtaan Turkissa. Vasta sen jälkeen on mahdollista leipoa Turkki kiinteämmin osaksi Läntistä järjestelmää.

Edellinen yritys meni mönkään, tosin saattoi olla vain provokaatio jolla Erdogan saatiin ajettua "väärille raiteille", jotta myöhemmin, sopivana ajankohtana, päästään "tarjoamaan" sopivampaa vaihtoehtoa..

Turkin tärkeää asemaa geopoliittisessa palapelissä käsitteli edesmennyt Brzezinski mm. viimeiseksi jääneessä kirjassaan - Strategic Vision: America and the Crisis of Global Power.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Niin, valitettavasti tässä joutuu toivomaan, että maasta löytyisi edes yksi patriootti. Muuten AKP:n islamistinen diktatuuri alkaa jo olla taputeltu asia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset