Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..

Sata vuotta sittenkin huominen oli tulevaisuutta

Sata vuotta sitten Suomessa käynnistyi sisällissota, jonka haavoja parannellaan edelleenkin. Tämän päivän Suomessa kansakuntamme yhtenäisyyttä repivä retoriikka on vahvistunut ja olemme valitettavasti - poliittisen johtomme auliilla myötävaikutuksella palanneet tilanteeseen, jossa yhteisten ponnisteluiden sijaan yhteiskuntaryhmien välistä vastakkainasettelua lietsotaan ja poliittinen toiminta niin oikealla kuin vasemmallakin tuntuu perustuvan yhä enenevässä määrin ryhmäintressien ajamiselle. Eikä vain positiivisessa hengessä, vaan niin että samalla tosiasiassa ollaan valmiita polkemaan muita. 

Historia ei toista itseään, mutta siitä olisi syytä oppia. Historiamme traagisena merkkipäivänä meidän jokaisen pitäisi miettiä sitä, kuinka voisimme repimisen sijaan yhdistää, rikkomisen sijaan rakentaa. Meistä jokaisen pitäisi miettiä, kuinka voimme ajatusten, sanojen ja tekojemme avulla yhdistää ihmisiä hajalleen repimisen ja vastakkainasettelun sijaan. 

Sisällissotamme alkamisen satavuotispäivä on hyvä päivä tehdä päätös siitä, että tekee parhaansa entistä eheämmän Suomen rakentamiseksi. Jos me emme toimi niin kuin olisimme samassa veneessä, olemme nimittäin tiellä, joka ei vie kohti hyvää. Parhaimmillaankin edessä on rikki revitty ja pirstounut yhteiskunta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Haavojen parantelu alkoi joskus vuonna 1920, kun Tanner tuli mukaan Tarton rauhanneuvotteluihin, oli hyvässä vedossa, kun hän otti vastaa puolustusvoimien lippujuhlaparaatin presidentin sijaisena vuonna 1927. Selvänä merkkinä haavojen paranemisesta olivat Cajanderin punamultahallitus 1937 ja tammikuun kihlaus 1940.

Toki niitä haavojen raapijoita ja repijöitäkin edelleen löytyy, mutta heillä on yleensä siihen omat syynsä, jotka eivät läheskään aina ole mitenkään epäitsekkäitä.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Luokkataistelun aika koittaa kaikkialla maailmassa. Kello näyttää kääntyneen taaksepäin, tässä alkaa vähitellen uskoa Olduvai -teoriaan. Ongelmallista on se, että vasemmiston mediaosuus on lähes olematon, joten varsinaista vastakkainasettelua ei synny. On vain joitain turhautumisen pyörteitä. Oikeisto vähitellen ottaa väkituvan pöydästä kaikki hopeat ja siitä ei synny kuin vaimeaa kilinää.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Onneksi nyt ei enää liene luvassa sellaisia radikalisoituneita ääriainesjulistuksia kuin sata vuotta sitten 27.1.1918 päivätty ja Työmies-lehdessä julkaistu "ylevä ja ankara" vallankumousjulistus, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249819-y...

Myös nykyinen Demokraatti-lehti on vuosisadantakaista edeltäjäänsä maltillisempi. Hyvä niin. Kaikki ymmärrämme tänä päivänä, että tuolloin yhteiskunnalliseen hyvään ja ehdottomaan oikeudenmukaisuuteen uskoneet paitsi arjen pakottamana myös utopian vimmalla aseellisesti eräänlaiseen 'maanpäälliseen paratiisiin' pyrkineet punakaartit olivat silloin kansainvälisesti kasvava trendikäs fanaatikkoarmeija, oman aikansa ISIS. Mukaan menneet kukin omista lähtökohdistaan tähtäsivät olojen parannukseen ja parempaan oikeuteen kuin vastapuoli tuntui tarjoavan. Valitettavasti tähdättiin aseilla. Laillinen valta reagoi tuolloin samoin kuin nyt isis-taistelijoihin reagoidaan nyt Irakissa ja Syyriassa, täällä kauempana kuolemantuomioita tietysti kauhistellaan.

Lopulta kuitenkin olemme yhteisesti tyytyväisiä siihen, että Suomesta ei tullut pohjoismaiden tapaan kuningaskuntaa eikä myöskään Leninin tavoittelemaa Suomen Sosialistista Työväentasavaltaa https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sosialistinen... - vaan kansakunta oli jo joitain vuosia hirveän punavalkosodan* jälkeen valmis antamaan hallitusvallan demokratian pelisääntöjen mukaan toteutettujen vaalien perusteella sodassa hävinneen osapuolen edustajille, ja riittävän päättäväinen kieltääkseen fasistiset kumousvoimat lailla 1930-luvun alkuvuosiin mennessä (SKP+Lapuan liike) ja puolustaakseen itsenäisyyttään ja olemassaoloaan ulkoista joukkoahdistelua vastaan (Molotov-Ribbentrop-liiton hyökkäys jatkoineen 1939-44).

* objektiivisesta neutraalinimestä 'punavalkosota', ks. Punavalkosota 1918 - oikea nimi löytyi http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248912-p...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen
Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

" ....olemme nimittäin tiellä, joka ei vie kohti hyvää. Parhaimmillaankin edessä on rikki revitty ja pirstounut yhteiskunta."

höpö höpö, sanon minä! Ennenaikaista pidätellä vielä henkeä,
minkäälaista vallankumosta ei ole näköpiirissä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset