Väyrynen palaa jälleen – Kekkoslovakian vastaisku
Nyt näyttää viimein sille, että maamme on heräämässä siihen, että demokratiassa on aidosti pohdittava vaihtoehtoja eikä vain seurattava Johtajaa. Iltalehden teettämä ennuste nimittäin viittaa siihen, että istuvan presidentin kannatus on jäämässä ensimmäisellä kierroksella alle viidenkymmenen prosentin. Ja se on hyvä se, vaikka uussuomettuneessa maassamme vaalikarjan lempileikkinä vaikuttaakin olevan seuraa johtajaa.
On tietysti turhan aikaista sanoa varmuudella mitään ja kun aiemmin Niinistön vahva asema oli ehkä laiskistanut hänen kannattajiaan, niin nämä lukemat puolestaan saattavat kannustaa väen uurnille. Demokratian kannalta on kuitenkin erinomainen uutinen, että tilanne ei lässähtänyt tyystin yhden kierroksen välivaaleiksi.
En ole henkilökohtaisesti innostunut näistä vaaleista, koska tontiltani katsoen tarjolla on vain erilaisia huonoja vaihtoehtoja. Vähiten huonolla on mentävä, mutta Iltalehden teettämän ennusteen lukemien perusteella ajattelin kuitenkin hiukan hieraista kristallipalloani ja vankalla Stetson-/MuTu-metodilla arvioida tulevaisuudennäkymiä.
Haavisto-ilmiö ei tule toistumaan. Oli mielestäni Vihreiltä huonoa taktikointia ja virhe valita kovan luokan ammattilainen ja asiansa osaava Haavisto kulahtamaan tällaisiin välivaaleihin. Nyt olisi ollut aika nostaa esille joku nuoren polven karismaattinen nouseva tähti hankkimaan näkyvyyttä ja räväkästi haastamaan status quo. Mutta ei. Hengetön vaalistartti, tasaisella varmuudella ja miljoona kertaa kuulluilla teemoilla ei nyt pärjätä ja nyt näyttää sille, että Haaviston kortit on nähty. On nimittäin huomioitava, että jo lähtökohtaisesti Vihreiden kannattajat ovat aktiivisempia gallupeissa kuin uurnilla ja nyt luvassa on Haavistolle joka tapauksessa joko ensimmäisen tai toisen kierroksen tappio. Se voi pudottaa Haaviston ulos toiselta kierrokselta ja jopa alle kymmenen prosentin kannatuksen. Toki viimeisten päivien kehityskulut voivat heilauttaa tilannetta suuntaan jos toiseenkin.
Vanhastelullaan lähtemättömät muistijäljet muille paitsi itselleen jättänyt Matti Vanhanen on melkoinen surullisen hahmon ritari. On `ihan kivaa`että tällä kertaa yhteistyöpuolueella on kampanjassaan mukana niin huumoria kuin itseironiaakin, mutta se ei tule riittämään yhtään mihinkään edes täällä Kepulandian mustassa sydämessä. Ainoa aidosti kiinnostava kysymys on viiden prosentin haamurajan alle jäämisen uhan ohella se, että kuinka pääministeri Sipilä reagoi tilanteeseen, vai vieläkö mies on sitä mieltä, että demokratiassa ei tarvitse piitata muiden mielipiteistä, gallupeista ja muista pikkujutuista. Nyt on nimittäin käymässä niin, että Keskustan kunniapresidentti, anteeksi kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen on kunnolla rökittämässä Sipilän miehen ja ei millään pikkumarginaalilla, vaan puhutaan todennäköisesti vähintään kaksin- ehkäpä kolminkertaisesta kannatuksesta. Samalla tämä yhdistyy siihen, etteivät edes keskustalaiset anna tukeaan Vanhaselle, vaan äänestävät Kokoomuksen (de facto) presidenttiä jatkokierrokselle. Jonkun muun maan jonkun muun puolueen capo dei capi saattaisi suorittaa peilin ääressä kriittistä itsetutkiskelua. Si fueris Romae, Romano vivito more, si fueres alibi, vivito sicut ibi… Mutta onhan se melkoista, että nyt Keskusta kamppailee lähinnä demareita ja Vasemmistoliitto vastaan tilanteessa, jossa kolmikolle on tarjolla viitisen prosenttia kullekin – jos hyvin käy.
Kun ohitan omat henkilökohtaiset hankaluuteni tässä uussuomettuneessa ja post-traumaattisista neuvosto-oireista kärsivässä maassa, jonka vaisuudelle itänaapurin edessä vetää vertoja vain nöyristely Brysselin valtaistuinsalissa ja arvioin tilannetta maamme kontekstissa (tiedämmehän, ei voi kauhalla ottaa…), niin näissä vaaleissa on myös kokonaisuutena mielestäni sangen hyvä kattaus erilaisia vaihtoehtoja. Eräs itselleni positiivinen seikka on se, että vaaleihin saatiin kolme reilusti erilaista naisehdokasta. Sen lisäksi, että he ovat keskenään erilaisia, he eroavat myös harmaasta kaartista myös poliittisilta kannoiltaan. Toki ehdokkaat ovat puolueidensa näköisiä ja se tuo omat ongelmansa mukaan, mutta nyt ainakaan ensimmäisellä kierroksella äänestämisestä ei pitäisi tulla merkittävässä määrin sukupuolikysymystä. Samalla myös heille joille Nato-jäsenyys on ratkaiseva tekijä, on viimein tarjolla avoimesti Natoa kannatava Nils Torvalds. Valitettavasti vain koko muu ehdokaskaarti elää turvallisuuspolitiikan osalta harhakuvitelmissaaan ja/tai jatkaa uussuomettuneella linjalla.
Kelvottomaksi ja kyvyttömäksi nimemäni Laura Huhtasaaren osalta peruskäsitykseni ei ole muuttunut ja vaikka kasvastusoppilaitoksien – anteeksi kasvatustieteellisten tiedekuntien joviaali suhtautuminen lähdeviitteisiin ja muihin akateemisiin puuhasteluihin ei minua yllätäkään (kokemusta on), vaikka jo näin lukio-opettajana koitan iskostaa opiskelijoihin huomattavasti ryhdikkäämpiä viittauskäytäntöjä, niin nyt näyttää – Luojan kiitos – sille, että Perussuomalaisten Sarah Palin-henkinen koepallo on jäämässä lyhyeksi. SS-PS:n osalta Laura Huhtasaaren valinta oli kuitenkin onnistunut taktinen peliliike ja kyllähän se varmasti itse kutakin kiinnostaa, kuinka pitkälle tässä maassa pääsee kansallismielinen itään päin kallellaan oleva konservatiivi. Pakkohan se on testata tässäkin maassa sapluuna, jolla on päästy sangen pitkälle Keski-Euroopan suunnalla. Nyt näyttää kuitenkin sille, että Huhtasaari ei ole pääsemässä edes mitalisijalle, vaikka ainakin itse yllätyin positiivisesti Huhtasaaren esiintymiskyvystä ja siitä, kuinka hyvin hän on pärjännyt vaalitenteissä. Tilanteessa on kuitenkin sellainen vaaran paikka, että SS-PS:n gallup-kannatus käyttäytyy todennäköisesti samoin kuin aiemmin Isä Soininkaisen vasta rakentaessa puoluettaan, joten veikkaan Huhtasaaren kannatuksen olevan olennaisesti suurempaa itse vaaleissa kuin gallupeissa, mikäli protestimieliala kanavoituu yhtään enempää äänestysaktiivisuudeksi. Siksi jokaisen jota Huhtasaari huolettaa yhtään millään tapaa, pitäisi ehdottomasti käydä äänestämässä.
Todellinen protestiehdokas vaikuttaa olevan kuitenkin aivan joku muu kuin Huhtasaari. Perussuomalaiset `vaihtoehtona`vallitsevalle politiikalle nähtiin, kun Isä Soininkaisen takki kääntyi niin, ettei mies itsekään tiedä varmasti enää mitä on milloin kannattanut ja vaikka soininkaisille tuli häätö puolueesta, niin ottaa aikansa, että SS-PS voi todella nousta takaisin poliittisen kentän keskiöön – jos koskaan. Mutta nyt Kekkoslovakian raunioista kuuluu kummia, kun suomalaisen politiikan konkari Paavo Väyrynen palaa poliittisesta maoseleumista Brysselistä kuin kasaripahis. Mitättömästä alkukannatuksestaan huolimatta Suuri Muinainen on noussut presidentinvaalien gallup-yllättäjäksi. Kengännauhabudjetilla, oman puolueensa nykyjohdon hylkäämänä ja monille lähinnä poliittisena vitsinä näyttävä Väyrynen nousi tutkimuksessa Haaviston kannoille (13,2 % vs 13,6 %). Kun ottaa huomioon vallitsevan tilanteen, kohonneen äänestysaktiivisuuden, Väyrysen tappavan tasaisen – joskin rinnakkaistodellisuudesta faktansa tarkistavan – esiintymisen sekä Vihreiden perinteisesti gallup-turvotuksesta kärsivän kannatuksen, niin protestin kanavoituminen hänen hyväkseen saattaa kantaa hänet toiselle kierrokselle. Sitä ei voi pitää toivottavana, mutta niin voi hyvinkin käydä. Enemmän tai vähemmän fasistinen hörhösektori saattaa sittenkin saada ehdokkaansa kakkoskierrokselle, eikä kyse olekaan SS-PS:n Huhtasaaresta, vaan miehestä, joka ammentaa kannatuksensa Keskustan pettyneistä Kekkoslovakia-nostalgikkoin, EU-kriittisistä Kremlin myötäiljöihin ja julkifasisteihin. Kekkoslavian vastaisku on käynnissä.
O tempora, o mores.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com
Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.
Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo – siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.
Eilisessä ruotsinkielisessä debatissa pidin yllättävänä, että Väyrynen kritisoi Huhtasaarta siitä, että tämä on mm. ruotsin kielen aseman muuttamispäämääränsä kautta ajamassa Suomea pois perinteisestä pohjoismaisesta imagostaan kohti balttilaista valtiota.
Väyrynen pyrki esiintymään niin pohjoismaisena presidenttinä ja ruotsin kielen puolustajana kuin vain pystyi. Saattaa olla, että YLE:n toimittajien syytökset Venäjän hännystelystä yhdistyneenä siihen, että kyseisen debatin katsojakunnasta suuri osa ilmeisestikin oli juuri ruotsnkielisiä panivat Paavon hiukan muuttamaan painotuksiaan.
Jollain tavoin tuntui, että Paavo pärjäsi eilisessä debatissa Haaviston ohella miltei parhaiten yleisvaikutelman osalta. Jos suoraan sanotaan niin Niinistö ja Vanhanen olivat aika surkeita. Ja pienin syy tähän ei suinkaan ollut kielitaidon heikkous, joka ilmeni yllättävän selvästi myös Niinistön kohdalla. (”Vi kan sälja varaosia till arabländer …”). Muutoinkin Niinistö oli kumaraisen, tuskastuneen ja epävarman oloinen. Haavisto sen sijaan kuin Kennedy parhaimmillaan, myös sujuvasanainen ja aivan kotonaan ruotsinkielisessä keskustelussa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä tentti on tenteistä se, jolla varmaan oli vähiten katsojia, joten tässä voikin hiukan huilata. 🙂
Toisaalta mahtaako kuinka moni tehdä päätöksen näiden tenttien perusteella, oikeastaan mikään ei ole alkuasetelmista muuttunut.
Väyrynen haukkuu Niinistöä, Huhtasaari heittä saat jutut joka tentissä, muut sitten hymyilevät vienosti, eivätkä oikein pääse lainkaan mukaan peliin.
Väyrynen on sellainen pelimies, että jos Soinia sanotaan takinkääntäjäksi, niin Väyrysellä se takki pyörii kuin karusellissa.
Väyrynen haistelee aina ilmapiiriä ja noukkii sieltä sellaisia populistisia virtauksia, millä saa kaikkein koohoimmat mukaan jengiin.
Tuo Lissabonin sopimuksen hyväksyminen ministeripaikan pitämiseksi on vain yksi esimerkki siitä, että vallanhimossa Väyrysen ajatukset menevät ihan mihin vain.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo yleisön huomioiva viestittäminen tuli mieleeni jo aikoinaan kun osallistuin Pekingissä suomalaisen liikemiesryhmän yhtenä paikallisena edustajana Väyrysen isännöimälle illalliselle. Hyvin lupsakkana istui hevosenkenkgän muotoon ryhmitetyn pöytämuodostelman kunniapäässä ja heitteli vitsejä sekä herjaa kommunisteista sekä entisestä Neuvostoliitosta minkä kerkisi. Oli siinä porukassa niin porvaria niin porvaria että …
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti Väyrysen diplomatiaa, heitteli vastaavasssa tilanteessa Meksikossa herjaa jenkeistä.
Ilmoita asiaton viesti
Muistanet myös Väyrysen puheet Shanghaissa ja Suzhoun lumikinokset..
Ilmoita asiaton viesti
En itsekään sitä kokonaan katsonut, aika vaivaannuttavaa oli takeltelukin. Kyllä nuo varmasti epävarmoja voi taivutella ja tietyillä akseleilla enemmänkin, kuten vaikkapa Väykkä vs Huhtasaari, Kyllönen vs Haavisto, Väykkä vs Vanhanen jne..
Ilmoita asiaton viesti
Väyrynen tunnetaan idän politiikan konkarina, mutta hän näyttäisi myös vahvasti korostavan pohjoismaista politiikkaa. Suomen liittäminen pohjoismaihin on nimenomaan poliittinen teko, koska Suomi ei historiallisesti ja kielellisesti kuulu Skandinaviaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niinkö? Eiköhän Suomi ole liitetty Pohjoismaihin jo kauan sitten, Pohjoismaiden neuvostokin perustettiin jo 1952 ja mm. Pohjoismaiden välinen passivapaus hyväksyttiin 1954.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelin politiikkaa paljon pitemmällä aikavälillä, vimmeisen tuhannen vuoden ajalla. Ja nimenomaan 50-luvulla tehtiin paljon poliittista työtä suomen pohjoismaisen identiteetin puolesta.
Ilmoita asiaton viesti
Voidaan sanoa, ettei Suomi maantieteellisesti kuulu Skandinaviaan, vaan Fennoskandiaan. Mutta historiallisesti kylläkin, koska maamme on ollut Ruotsin tasavertainen maakunta muiden maakuntien joukossa.
Tuo kielellinen säie ruotsin kielen virallisuuden ja ”pakollisuuden” muodossa on yksi tekija kuin rikka rokassa vankentamaan myös tuota pohjoismaista ulottuvuutta. Sen Väyrynen toi myös julki omana mielipiteenään ja tästä asiasta olen hänen kanssaan samaa mieltä. En kuitenkaan olisi aivan odottanut noin suoraa kannanottoa häneltä vaalidebatissa.
Ilmoita asiaton viesti
”Ruotsin tasavertainen maakunta muiden maakuntien joukossa” Ehkä Kustaa Vaasa harrasti tälläistä politiikkaa, mutta myöhemmät kuninkaat eivät välttämättä pitäneet Suomea tasavertaisena, vaan riistettävänä itämaana. Niinpä, Suomi siirtyi puolittain omasta tahdostaan Tsaarin imperiumiin.
Nykyisellä pohjoismaisella politiikalla on yritetty korjata mm. Ruotsin kuninkaiden tekemiä virheitä. Ehkä Kalmarin unionia ei olisi koskaan pitänyt hajottaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen maakunta tuottaa ja myy niitä tuotteita, jotka sille ovat luonteenomaisia. Suomessa oli laajat metsävarat ja siksi Ruotsi perusti tänne itäiselle alueelleen ruukkeja ja muuta teollisuutta, jossa tarvittiin puuta polttoaineeksi, kun mineraalejakin samoilta alueilta oli louhittavissa.
Tietysti vastaavasti voidaan sanoa, että Uusimaa riistää Kainuuta tai Pohjois-Karjalaa, mutta ei tuossa Ruotsin Österlandin maakunnan asemassa muihin maakuntiin verrattuna mitään eroa ollut. Kyllä Ruotsin Norrlandkin silloin olisi yhtäläisesti varmaan voinut väittää, että Tukholma riistää sitä taikka sitten myöhemmin Skåne, kun Ruotsi sen itselleen Tanskalta verisesti valtasi.
On vaikea allekirjoittaa tuota ajatusta, että Suomi olisi omasta tahdostaan siirtynyt tsaarin imperiumiin, koska Suomen alue vallattiin hyökkäyssodalla Ruotsilta. Ei Karjalakaan omasta tahdostaan siirtynyt Neuvostoliitolle keväällä 1940.
On totta, että Suomensodan loppuvaiheessa entiset Ruotsin armeijan upseerit osittain käänsivät takkinsa ja alkoivat sotia joukkoineen tsaarin armeijan rinnalla, mutta se oli silloin enemmän takinkääntöä oman selkänahan varmistamiseksi. Suomessa asuvilla oli sen verran kokemusta Venäjän julmuuksista 1700-luvulta, että oli pakko pyrkiä kaveeraamaan, kun uusi isäntä oli joka tapauksessa tulossa. Ja hiukan harjoittelua tuosta takin käännöstä oli tehty jo kustavilaisen sodan aikana 1790-luvulla keisarinna Katariinalle lähetetyssä nootissa, jossa Suomessa ollut upseeristo ehdotti rauhan tekoa ilman Kustaa III:n suostumusta.
Ilmoita asiaton viesti
”Ruotsin armeijan upseerit osittain käänsivät takkinsa”
Opportunistinen takinkääntö. Samalla tapaa suomalaiset käänsivät takkinsa toisen maailmansodan lopulla ja aloittuivat Lapin sodan.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi siirtyi puolittain omasta tahdostaan Tsaarin imperiumiin.”
Voitko kertoa ne historioitsijat, jotka ovat päätyneet tähän johtopäätökseen. Kirjallisuusviitteet olisivat myös mielenkiintoisia. Huom. MV-Lehti, Magneettimedia, Hommaforum, VastaValkea jne. eivät kelpaa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on kooltaan ja merkitykseltään hyttysen p?ska globaalilla skaalalla. On tärkeää identifoiotua suurempaan ryhmään. Pohjoismailla on hyvä kaiku ja ne tunnetaan maailmalla Skandinaviana. Se asttaa meidät oikeaan viiteryhmään.
Ulkolaisille ei kannata selitellä maantieteellisiä eroja: Skandnavian niemimaa vs. Fennoskandia.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyyään viiteryhmäksi voi valita Ruotsi ja pohjoismaat tai Saksa ja EU. Ennen vaihtoehtoihin kuului myös Neuvostoliitto.
Ilmoita asiaton viesti
Itse näkisin mielelläni Paavon 2.-kierroksella haastamassa Niinistöä, muutoin ko. kierros uhkaa mennä rupatteluksi.
Eilen Efter Niossa nähtiin sympaattinen pehmo-Paavo. Onkohan pehmoilu helpompaa ruotsiksi? Ruotsinkielisten ääniä taitaa nyt tulla myös Paavolle.
—
Liittovaltiokeskustelu on unohtunut kokonaan. Itsenäisten valtioiden rahaliitto ei ole koskaan toiminut ja nyt sellaista yritetään taas.
Liittovaltio on euron ainoa pelastus, mutta aiheesta vaietaan täysin.
Virheen myöntäminen ja euron purkaminen olisi tietysti järkevin vaihtoehto.
Ilmoita asiaton viesti
+ mielestäni Paavon tulisi nyt astua henkilönä jo syrjään ja edistää tärkeinä pitämiään asioita (nordismi, anti-EU/euro) muilla tavoin.
—
Tuli myös semmoinen näkymä ettei kukaan nyt ehdolla olevista Niinistön kilpailijoista tule nousemaan enää pressaksi, vaan v2024 Niinistön korvaa jokin uusi nimi.
Ilmoita asiaton viesti
Liittovaltio kyllä puistattaa, mutta niin myös ajatus Väyrynen vastaan Niinistö-kierroksesta..
Ilmoita asiaton viesti
Yritin epätoivoisesti etsiä Youtubesta, jos olisin löytänyt erään 80-luvun Väyryssketsin, mutta en loppujen lopuksi ole ihan varma edes oliko Pulttibois vai Hukkaputki vai joku muu ohjelma.
Siinä haastateltiin Väyrystä esittävää kloonia ja kun haastateltava tuskastui hänen kierteleviin vastauksiinsa, niin hän käski Väyrystä poistumaan. Väyrynen vastasi: ”Minä menen, mutta tulen takaisin.” Haastattelija käski entistä kärkevämmin häntä poistumaan, ja Paavo taas siihen ”Tulen kuitenkin takaisin”. Ja sama toistui vielä pari kertaa lisää Paavon aina ilmoittaessa: ”Tulen takaisin!”.
Ilmoita asiaton viesti
Nähty on jotain tuon tapaista, mutta en kyllä muista missä se oli…
Ilmoita asiaton viesti
Väyrynen puhuu lämpimästi pohjoismaista yhteistyötä vain käyttääkseen sitä ”keppihevosena” EU:a vastaan, ikäänkuin kuuluminen EU:n olisi haitaksi pohjosmaisen yhteistyöhön. Väyrynen on Kremlin mies, aivan kuten oli sitä NL:n aikanakin.
Ilmoita asiaton viesti