Ruotsin Nato-ratkaisu voi olla lähempänä kuin uskommekaan

Eilen sunnuntaina Kallion kirkossa pidetyssä MTV:n vaalitentissä nähtiin pääosin tuttua jaappaisua lukuun ottamatta Nato-jäsenyyttä koskevaa keskustelua. Vihreiden Pekka Haavisto huolestui Nils Torvaldsin Nato-kannasta tämän todettua, että jos käy sillä tavalla, että Ruotsi tekee tämän päätöksen ja nämä muut seitsemän sitten vain änkyttävät, että eivät pysy edes omassa hallitusohjelmassaan mitä Natoon tulee, niin ei siinä ole naurun paikka. Haaviston mukaan Torvaldsin Nato-kanta on huolestuttava ja tämä vähättelee Euroopan puolustusyhteistyön kehittämistä.

On hiukan surullista, että niinkin kovan luokan kansainvälisen politiikan osaaja kuin Haavisto pitää huolestuttavana sitä, että presidenttiehdokkaista edes yksi kehtaa oikeasti ajaa Nato-jäsenyyttä ja ei nojaa joko Nato-optioharhakuvitelmiin, ruusunpunaisiin reaalipolitiikasta irtautuneisiin unelmahöttötarinoihin tai vanhaan YYA-liturgiseen Kremlin edun ajamiseen. 

On tosiasia, että Ruotsin Nato-jäsenyys voi yllättää meidät – ja pahasti. Ainakaan Ruotsi ei tule odottelemaan sitä, että me tulemme loppujen lopuksi johonkin lopputulokseen, vaan siellä tullaan muuttuneen turvallisuustilanteen johdosta tekemään johtopäätökset, jotka nojaavat joko sen ääneen sanomiseen, että maa varautuu toimimaan yksin, tai länsinaapurimme hakee Nato-jäsenyyttä. Suomessa askelta kumpaankaan suuntaan sen sijaan ei haluta ottaa ja sellaiseen viittaaminenkin on ehdokas Haaviston mielestä huolestuttavaa. 

Niinistö puolestaan tiivisti oman jahnailulinjansa oikein ytimekkäästi: tässä tilanteessa minä en olisi lähdössä Natoon ja jos olosuhteet säilyvät tällaisina, ei ole syytä.

Ilmeisesti turvallisuustilanne Euroopassa ja Venäjän toiminta ovat niin hyvällä tolalla, että ne eivät edellytä Suomelta minkäänlaisia turvallisuuspoliittisia suunnanmuutoksia Nato-asian osalta. Jos olosuhteet tästä paranevat, niin suunta on selvä, mutta jos olosuhteet tästä huononevat – niin kuinka huonoiksi tilanteen pitää kehittyä, että presidenttimme mielestä jotain pitäisi tehdä? 

Oli miten oli, niin todellisuudessa Nato-optiota ei ole olemassa. Me voimme liittyä sotilasliittoon vain hyvän sään vallitessa. Nato-jäsenyys ei ole mikään automaatti ja me emme ole minkään sortin erityisasemassa.  Suomen kannalta ainoa potentiaalinen merkittävä sotilaallinen uhka tulee Venäjältä ja on selvää, että jos vakavasti kiristyneessä tilanteessa – pahemmasta puhumattakaan – hakisimme jäsenyyttä, jokainen Nato-maa joutuisi miettimään, haluavatko he jäseneksi maan, jonka takia he voisivat joutua konfliktiin Venäjän kanssa.

Maat Norjasta Italiaan, Kanadasta Turkkiin, raskaasti varustautuvasta Puolasta Atlantin rannikon keskieurooppalaisiin vapaamatkustajiin joutuisivat miettimään, onko Suomen jäsenyys riskin arvoinen. Yksikin ei kaataisi jäsenyytemme. Tiukan paikan tullen maat voisivat myös kiristää meiltä myönnytyksiä, joita emme osaa ehkä nyt edes kuvitella.  Käytännössä optiota ei siis ole, sillä yhdenkin parlamentin kielteinen kanta kaataisi hakemuksemme. Kaikki asioita oikeasti ymmärtävät tietävät sen.  Niin täällä Suomessa kuin rajojemme ulkopuolellakin.

Suomalaiskansallinen turvallisuuspoliittinen jahnailu on ikävää, sillä tällainen toiminta haittaa realiteettien ymmärtämistä. Jos me emme liity sotilasliittoon, meidän on varauduttava siihen, että olemme todellakin yksin. Nato-optioajattelu luo monille valheellista turvallisuudentunnetta ja välttelemme vastaamasta todella kysymykseen siitä, että haluammeko olla yksin Venäjän lähiulkomaana, vai emme. EU-jäsenyys tuo toki turvaa, mutta mikään sotilaallinen selkänoja se ei ole, eikä Euroopan tiivistyvä puolustusyhteistyökään tule sellaista antamaan havaittavissa olevassa lähitulevaisuudessa. Sen sanominen ääneen ei ole sinänsä kannatettavan toiminnan vähättelyä, vaikka Haavisto niin väittääkin.

Vaikka nyt on käynnissä tärkeät vaalit ja asiasta pitäisi todella käydä vääntöä sanomalla eri vaihtoehdot ääneen,  näyttää kuitenkin sille, että jatkamme yhä vanhalla perinteisellä linjalla: hyvän sään aikaan me ajattelemme, ettei tarvetta sotilasliiton jäsenyydelle ole ja tilanteen kiristyessä olemme hiljaa toivoen parasta jäsenyyden mahdollisuuden etääntyessä. Nato-optio ei ole enää – jos se on edes koskaan ollut – mikään ässä hihassamme pelattavaksi tilanteessa, jossa Kreml käyttäytyy ikävästi, vaan siitä on tullut rasite ja asemaamme heikentävä hokemalla todeksi hoettu poliittinen harhautuskeino. Sanomattakin selvää on, ettei Suomen tie ole Ruotsin tie. Muuttuneesta toiminta- ja ajattelumallista kertoo paremmin kuin hyvin se, että maassa ymmärrettiin asevelvollisuuden lakkautamisen olleen epärealistisille kuvitelmille perustunut virhe. 

 

 

 

 

 

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com

Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo – siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

 

 

 

 

 

vpleivo
Vasemmistoliitto Kajaani

Marcus Aurelius, Seneca, Thomas Jefferson, George Washington, Jeesus ja John Stuart Mill olivat kovia kavereita.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com
Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä: https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu