Ruotsin Nato-ratkaisu voi olla lähempänä kuin uskommekaan
Eilen sunnuntaina Kallion kirkossa pidetyssä MTV:n vaalitentissä nähtiin pääosin tuttua jaappaisua lukuun ottamatta Nato-jäsenyyttä koskevaa keskustelua. Vihreiden Pekka Haavisto huolestui Nils Torvaldsin Nato-kannasta tämän todettua, että jos käy sillä tavalla, että Ruotsi tekee tämän päätöksen ja nämä muut seitsemän sitten vain änkyttävät, että eivät pysy edes omassa hallitusohjelmassaan mitä Natoon tulee, niin ei siinä ole naurun paikka. Haaviston mukaan Torvaldsin Nato-kanta on huolestuttava ja tämä vähättelee Euroopan puolustusyhteistyön kehittämistä.
On hiukan surullista, että niinkin kovan luokan kansainvälisen politiikan osaaja kuin Haavisto pitää huolestuttavana sitä, että presidenttiehdokkaista edes yksi kehtaa oikeasti ajaa Nato-jäsenyyttä ja ei nojaa joko Nato-optioharhakuvitelmiin, ruusunpunaisiin reaalipolitiikasta irtautuneisiin unelmahöttötarinoihin tai vanhaan YYA-liturgiseen Kremlin edun ajamiseen.
On tosiasia, että Ruotsin Nato-jäsenyys voi yllättää meidät – ja pahasti. Ainakaan Ruotsi ei tule odottelemaan sitä, että me tulemme loppujen lopuksi johonkin lopputulokseen, vaan siellä tullaan muuttuneen turvallisuustilanteen johdosta tekemään johtopäätökset, jotka nojaavat joko sen ääneen sanomiseen, että maa varautuu toimimaan yksin, tai länsinaapurimme hakee Nato-jäsenyyttä. Suomessa askelta kumpaankaan suuntaan sen sijaan ei haluta ottaa ja sellaiseen viittaaminenkin on ehdokas Haaviston mielestä huolestuttavaa.
Niinistö puolestaan tiivisti oman jahnailulinjansa oikein ytimekkäästi: tässä tilanteessa minä en olisi lähdössä Natoon ja jos olosuhteet säilyvät tällaisina, ei ole syytä.
Ilmeisesti turvallisuustilanne Euroopassa ja Venäjän toiminta ovat niin hyvällä tolalla, että ne eivät edellytä Suomelta minkäänlaisia turvallisuuspoliittisia suunnanmuutoksia Nato-asian osalta. Jos olosuhteet tästä paranevat, niin suunta on selvä, mutta jos olosuhteet tästä huononevat – niin kuinka huonoiksi tilanteen pitää kehittyä, että presidenttimme mielestä jotain pitäisi tehdä?
Oli miten oli, niin todellisuudessa Nato-optiota ei ole olemassa. Me voimme liittyä sotilasliittoon vain hyvän sään vallitessa. Nato-jäsenyys ei ole mikään automaatti ja me emme ole minkään sortin erityisasemassa. Suomen kannalta ainoa potentiaalinen merkittävä sotilaallinen uhka tulee Venäjältä ja on selvää, että jos vakavasti kiristyneessä tilanteessa – pahemmasta puhumattakaan – hakisimme jäsenyyttä, jokainen Nato-maa joutuisi miettimään, haluavatko he jäseneksi maan, jonka takia he voisivat joutua konfliktiin Venäjän kanssa.
Maat Norjasta Italiaan, Kanadasta Turkkiin, raskaasti varustautuvasta Puolasta Atlantin rannikon keskieurooppalaisiin vapaamatkustajiin joutuisivat miettimään, onko Suomen jäsenyys riskin arvoinen. Yksikin ei kaataisi jäsenyytemme. Tiukan paikan tullen maat voisivat myös kiristää meiltä myönnytyksiä, joita emme osaa ehkä nyt edes kuvitella. Käytännössä optiota ei siis ole, sillä yhdenkin parlamentin kielteinen kanta kaataisi hakemuksemme. Kaikki asioita oikeasti ymmärtävät tietävät sen. Niin täällä Suomessa kuin rajojemme ulkopuolellakin.
Suomalaiskansallinen turvallisuuspoliittinen jahnailu on ikävää, sillä tällainen toiminta haittaa realiteettien ymmärtämistä. Jos me emme liity sotilasliittoon, meidän on varauduttava siihen, että olemme todellakin yksin. Nato-optioajattelu luo monille valheellista turvallisuudentunnetta ja välttelemme vastaamasta todella kysymykseen siitä, että haluammeko olla yksin Venäjän lähiulkomaana, vai emme. EU-jäsenyys tuo toki turvaa, mutta mikään sotilaallinen selkänoja se ei ole, eikä Euroopan tiivistyvä puolustusyhteistyökään tule sellaista antamaan havaittavissa olevassa lähitulevaisuudessa. Sen sanominen ääneen ei ole sinänsä kannatettavan toiminnan vähättelyä, vaikka Haavisto niin väittääkin.
Vaikka nyt on käynnissä tärkeät vaalit ja asiasta pitäisi todella käydä vääntöä sanomalla eri vaihtoehdot ääneen, näyttää kuitenkin sille, että jatkamme yhä vanhalla perinteisellä linjalla: hyvän sään aikaan me ajattelemme, ettei tarvetta sotilasliiton jäsenyydelle ole ja tilanteen kiristyessä olemme hiljaa toivoen parasta jäsenyyden mahdollisuuden etääntyessä. Nato-optio ei ole enää – jos se on edes koskaan ollut – mikään ässä hihassamme pelattavaksi tilanteessa, jossa Kreml käyttäytyy ikävästi, vaan siitä on tullut rasite ja asemaamme heikentävä hokemalla todeksi hoettu poliittinen harhautuskeino. Sanomattakin selvää on, ettei Suomen tie ole Ruotsin tie. Muuttuneesta toiminta- ja ajattelumallista kertoo paremmin kuin hyvin se, että maassa ymmärrettiin asevelvollisuuden lakkautamisen olleen epärealistisille kuvitelmille perustunut virhe.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com
Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.
Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo – siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.
Kiitos! Erinomaisesti kirjoitettua selkeää ajattelua!
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tähän ole juuri lisättävää. Tyhjentävä summaus Veli-Pekalta!
—
Oma kutina on, että Ruotsi hakee nato-jäsenyyttä seuraavan pressa-kauden aikana. Suomen jääminen pahaan rakoon, tuskin juuri painaa Ruotsalaisten nato-päätöksenteossa. Ja tuskin Turkki myöskään heittäytyy änkyräksi Ruotsin jäsenyyden kohdalla.
Samaan ajanjaksoon voi ajoittua myös euroalueen purkautuminen, ellei EKP pysty lopettamaan rahaelvytystä. Joten mielenkiintoiset haasteet voi olla Niinistöllä edessä.
Ilmoita asiaton viesti
Nythän on niin, että Ruotsin on kerrankin kuunneltava, mitä Suomi tekee Naton suhteen.
Ruotsihan haluaa, että Suomi vartioi Ruotsin itärajaa. Se seikka toteutuu, kun Suomen alueelle ei ”eksy” vieraan valtion sotavoimia. Eikä sinne kukaan ole tulossa väkisin, mikäli Suomi pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana.
Jos Suomi ottaa Natotakin ylleen, niin siitä vaan spekuloimaan mitä silloin voi tapahtua. Ei Ruotsi, eikä Nato voi sallia kenenkään loukkaavan Suomen liittoutumattomuutta. Se takaa meille tarvittavan sotamateriaalisaannon puolustusvoimiemme uskottavuuden pitävyydeksi.
Ei Putinin Venäjä löydä Suomesta mitään valloitukseen kiihottavaa tekijää, mitä Venäjällä ei itsellään olisi aivan riittävästi. Ei muuta saisi, kuin persläpi kansan vaivoikseen.
Tulee aika, kun veli Venäjä tarvitsee ystävää lännestä. Suomi taitaa sittenkin olla ainoa mahdollisuus. Aika näyttää.
Ilmoita asiaton viesti
On tosiaan paljon syitä, miksi Ruotsi saattaa niin tehdä 2024 mennessä ja meidät yllätetään taas kerran…
Ilmoita asiaton viesti
Napakkaa ja hyvin perusteltua tekstiä.
Käsittääkseni Ruotsin demareissa on alkanut porukka liikkua Naton suuntaan ja vaa’ankielen asemassa oleva ääriliike Ruotsidemokraattien kannattajien enemmistö kannattaa liittymistä, vain johdon ollessa enää vastaan. Ruotsi tulee näyttämään Suomelle tien kun omat johtajamme eivät siihen kykene.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti suomalaiset haluaa olla osa venäjää eikä natoa.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkei kuitenkaan kumpaakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tämähän kuulosti harvinaisen raikkaalta näkemykseltä vasemmistoliittolaisen kirjoittamaksi. En voisi kuvitella, että Vasemmistoliiton presidenttiehdokas tällaista sanoisi. :O
Ilmoita asiaton viesti
On vasemmistoliitolle kunniaksi, että sen riveissä näyttää olevan Veli-Pekka Leivon tapainen itsenäiseen ajatteluun kykenevä ihminen. Mutta eipä häneen vaikuttaneissa hahmoissa profiilin mukaan olekaan Marxia, Leniniä tai Maoa vaan esim. länsimaisen liberaalin poliittisen ajattelun merkkihenkilöitä kuten Thomas Jefferson ja John Stuart Mill sekä antiikin Rooman humanistikeisari Marcus Aurelius. Leivo on käsittääkseni huomannut, että nykyinen Venäjä on suorastaan antiteesi vasemmistoliitonkin kannattamille arvoille kuten demokratia, sananvapaus, oikeusvaltio, tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ympäristönsuojelu.
Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Merja Kyllönen esiintyy kyllä miellyttävästi, mutta hänen ulkopoliittisista näkemyksistään puuttuu realismi, mitä Leivolla taas näyttää löytyvän.
Ilmoita asiaton viesti
Menneen ajan realismi toteutui jo. Sitä ei voi muuttaa.
Realismi elää juuri nyt, kun painan pisteen lauseen loppuun.
Tulevaisuus siitä eteenpäin ei ole realismia vielä. Ehkä sitä ei edes tulekaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia, realismin puute on tosiaan aika vakava ongelma..
Ilmoita asiaton viesti
Ongelma Suomessa on juuri johtajuuden puute. Tämä näkyy ulkopolitiikan lisäksi myös sisäpolitiikassa.
Parhaiten tätä pilvilinnaajattelua kuvaa Presidentti Niinistön taannoin antama lausunto ”kyllähän niitä liittoutumia syntyy kun konflikteja muodostuu, niin kävi viime sodissakin”.
Ilmoita asiaton viesti
Niinhän niitä syntyikin mutta valitettavasti Suomi oli silloinkin niiden ulkopuolella. Ranska ja Englanti julistivat sodan Saksalle kun tämä hyökkäsi Puolaan. Neuvostoliitto ja Saksa olivat solmineet sopimuksen joka antoi Neuvostoliitolle vapaat kädet mm Baltiassa ja Suomen valloittamiseksi. Suomen onneksi Stalin ja Stavka aliarvioivat suomalaisten taistelutahtoa ja omien joukkojensa valmiutta toimia talviolosuhteissa maastossa jossa on vain metsiä ja järviä ja muutama kapea huonokuntoinen tie.
Tilanne on nykyään täysin erilainen ja olisinkin odottanut että joku vaalitentin vetäjä olisi suoraan kysynyt Niininstöltä miltä valtiolta tai valtioilta Suomella on odotettavissa liittoutumisehdotuksia jos tilanne kiristyy.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni kysyikin sitä, mutta Niinistö ei halunnut alkaa spekuloida asiaa eikä kertoa mielipidettäänkään. Eli usvassa ollaan jos tulee konflikteja.
Ilmoita asiaton viesti
Sekä Ruotsi että Suomi empivät tahollaan NATO-päätöksessä. Mutta eri syistä.
Suomi empii perinteisestä suomettuneisuudesta johtuen, eli ensimäiseksi ajatellaan ”miten Venäjä reagoi?”
Ruotsi empii pitkään jatkuneesta konfliktien ulkopuolella pysymisestä johtuen, mikä on perustunut mahdollisuuteen olla puolueeton silloinkin, kun muualla raivoaa.
Päätös liittymiseen Ruotsin kohdalla on kuitenkin faktapohjalta helpompi kuin Suomelle. Ruotsalaiset mieltävät itsensä puhtaaksi länsimaaksi eikä siellä puhuta mitään idän ja lännen välillä olemisesta. Lisäksi miltei samaa kieltä puhuvien länsinaapurien NATO-jäsenyys käytännössä ilman valtakunnan rajaa tekee NATO:n Ruotsille läheisemmäksi ja huomattavasti vähemmän ”pelottavaksi” kuin taistolaisrasitteiselle Suomelle.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin perusteellinen ja hyvä kirjoitus Veli-Pekka Leivo. Tilannetajua, rohkeutta ja ilmeisesti myös historian tuntemusta puuttuu Suomen ulkopolitiikan johtajilta.
Ilmoita asiaton viesti
Tapana on sanoa Suomen itse päättävän liittoutumattomuudestaan. Päätöksen tekeminen on sidottu Venäjän kantaan, mikä ilmoittaa sen täysin avoimesti uhkaamalla tuoda sotilaallista kalustoaan määrittelemättömän määrän rajan taakse ja ilmoittamalla vastatoimista. Omat päättäjämme ovat rivissä kädet pystyssä oppositiota myöten.
Tapana on sanoa, että Suomi päättää itse myös liittoutumisestaan. Päätöksen tekeminen on ulkoistettu Ruotsille. Vaihtoehtoa pitää esillä Niinistö toteamalla Ruotsin päätöksen hakea Nato-jäsenyyttä olevan ”sellainen syy”, mikä vaatii liittoutumattomuuden uudelleen tarkastelemista Suomessa.
Mielikuvitukseni ei riitä sen arvioimiseen, missä tilanteessa Nato-optiota on tarkoitus käyttää edellisten vaihtoehtojen valossa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole olemassa mitään Nato optiota, se on tullut ilmi jo monta kertaa. Samanlaisiin hakumenettelyihin me joudumme kun kaikki muutkin. Ja jos yksikin Natomaa sanoo hakemuksellemme EI, niin se siitä sitten. Eli, älkää nyt hyvät ihmiset uskoko noita optiohöpinöitä enää.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli Ruotsi allekirjoittaa YK:n ydinaseet kieltävän sopimuksen, se ei välttämättä pääse Natoon jättipä maa jäsenhakemuksen tai ei.
Itseäni ihmetyttää suomalaisten pelko liittyä sotilasliittoon. Kuinka paljon pelottavampaa olikaan silloin, kun vihollinen pommitti Helsinkiä eikä kuuluttu mihinkään liittoon.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa yritetään viedä huomio pois Nato-kysymyksestä tekemällä presidentistä muka sisäpoliittista unilukkaria ym. harhaanjohtavaa. Oikeasti Suomen presidentin käytännössä ainut ja samalla valtakunnan merkittävin toimialareviiri on ulkopolitiikka, joka on tällä hetkellä paljolti ns. geopolitiikkaa. Sananen siis olennaisestakin. Vain kaksi ehdokasta eroaa olennaisesti vaaliliitto Väyrynen&Kremlin uus-YYA-linjasta ”Venäjällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vallata Krim”, ks.
http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249277-v…
1. Sauli Niinistö on istuva presidentti, joka vähän kuin uskottelee kansalle, että hänellä on vastoin omia sanojaankin jotain salaista tietoa sovitusta pikamenettelystä natojäsenyyteen sitten tarvittaessa jos… Nato-optio on tuollaisenaan tulkiten kaunis uni. – Mitä mieltä olette koskemattomuussuojaamme liittyen, jos Nato-jäsenyys on kertakaikkiaan poissuljettu mahdollisuus, pitäisikö Suomi-neidon hakea lähestymiskieltoa, vaikkapa diplomaattisesti kaikkia ilmansuuntia vastaan. Kansainvälisen ihmisoikeusyhteisön tukI saadaan varmaankin jonkun entisen idealistipresidentin lobbaamana (se kysymys jää vielä auki, toimiiko lähestymiskielto käytännössä olennaisesti paremmin kuin maamiinat, mutta niitähän ei nyt ole). Kremlin rinnassa hakkaa yhä kimpale veristä läpimätää mausoleuminmuuria, jota kaksipäisen vaakunakotkan jakomieliuho vie milloin mihinkin vainoharhakonfliktiin, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249339-s…
2. Nils Torvalds on rehellisin ehdokas. Hylkysyrjä-puhe oli enemmän kuin pelkkä syrjäytymishymistely – jatkoon! http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249134-h…
Ilmoita asiaton viesti
– Kuka tämänkertaisista hahmoista oli se kaikkein naurettavin?
– Varmaan se pikkumies joka väänteli naamaansa kuin ei ymmärtäisi mitään aikuisten oikeasta nykymaailmasta… se numero seiska.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsi on pysytellyt pois sodista yli 200 vuotta ja Suomen sotiessa pysyi huolellisesti matalana.
Ruotsi ei tule liittymään mihinkään tapansa mukaan ellei nuoriso ole tullut hulluksi.
Ilmoita asiaton viesti
Toimittaajat ja monet muut antavat ymmärtää, että jos Ruotsi liittyy Natoon, niin Suomen on seurattava esimerkkiä, muuten meidän käy huonosti. En ymmärrä. Nato ei ole koskaan hyökannyt puolueettomaan maahan ja Venäjä haluaa pysyä mahdollisimman kaukana Natosta. Miksi Venäjä haluaisi hakeutua Ruotsin rajalle, jos Ruotsi olisi Nato-maa, jos vaihtoehtona on puolueeton Suomi siinä välissä? Perustelkaapa tämä tilanne.
Ilmoita asiaton viesti
Koska Venäjä voisi ajatella, että parempi ehtiä Suomeen ensin. Lisäksi Suomi on Venäjän kannalta sen historiallinen alusmaa, joka oman doktriinin mukaan pitää palauttaa oikealle omistajalleen. Itämeren herruus on jo menetetty, mutta Suomenlahden pohjoisrannikko ja eritoten Ahvenanmaa palauttaisi siitä suuren osan. Venäjä on tullut uudelleen laajentumishaluiseksi ”suurvallaksi”, joka laajenee kaikkialla minne se suinkin pystyy laajenemaan. Kuten Niinistö totesi: ”Kasakka ottaa sen minkä irti saa”.
Tässä joitakin perusteluja, lisää voisi kirjoittaa sivutolkulla.
Ilmoita asiaton viesti
Luulen ymmärtäväni sinua perheesi joutuessa aikoinaan sodan jalkoihin ja kaiken menettäneenä pakenemaan. Olen elänyt lähellä kahta evakkoperhettä, joista toinen liittyi myöhemmin sukuuni. Kyllä evakon matka on ollut kova, todella käsittämättömän kova.
Ajat ovat kuitenkin siitä muuttuneet ja kaikkien toimien pitää tähdätä siihen, että sinun kokemuksesi ei tule enää toistumaan sinulle, eikä kenellekään muulle.
Vastakkaiasettelulla ja vihollisuusaatetta kylvämällä on edessä selkeä väylä jonkun toisen oikeutukseen tehdä jotain. Eikä se ehkä ala niin, että Venäjä ottaa suurruhtinaskuntansa takaisin. Syyt löytyvät todennäköisesti muualta.
Ilmoita asiaton viesti
No en minä nyt itse sentään tuota ikäluokkaa ole. Äitini perhe joutui pakolaiseksi vankileirien kautta kylläkin.
Ilmoita asiaton viesti
Olit ehkä kuitenkin jo suunnitelulaudalla piirusteltavana.
Ilmoita asiaton viesti
Kuuluisa Nato-optio on suomalaisen valehtelijapoliitikon tavaramerkki.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin tästä samasta teemasta myös omaan blogiini. Poliitikot ovat eläneet NATOn suhteen ruususen unta ja argumentit tuntuvat edelleen olevan vahvasti YYA-Suomesta. Tässä suhteessa Nils Torvalds on ollut piristävä poikkeus ehdokasjoukossa. Turvallisuuspoliittiset ratkaisut on valitttavasti ulkoistettu Suomen rajojen ulkopuolelle ja aina pohditaan mitä Moskova ja Tukholma ovat asioista mieltä.
http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249561-p…
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä on selviytymisstrategia, josta käytetään englanniksi termiä ”accomodation”.
Suurvallan naapurissa sijaitseva pieni ja huomattavasti sotilaallisesti heikompi valtio saattaa valita toimintamoodin, jossa se pyrkii olemaan suurvallalle monin tavoin mieliksi. Tähän pohjautuu käsitys siitä, ettei Venäjä Suomeen hyökkää ”mikäli emme siihen itse anna aihetta”.
Suomettuminen on siis accomodationin pitkälle viety versio.
Ilmoita asiaton viesti
”Nato-maa joutuisi miettimään, haluavatko he jäseneksi maan, jonka takia he voisivat joutua konfliktiin Venäjän kanssa.” Tämä ”mietiskely” on jo tehty silloin kun Unkari, Puola, baltit, jne liittyivät NATOon.
Suomen NATO-keskustelu on kuin hölmöläisten katon paikkaaminen,
-poutasään aikana kattoa ei tarvii paikata, koska se ei silloin vuoda
-sateella taas kattoa ei voi paikata.
Ilmoita asiaton viesti
Viittasin tuolla tilanteeseen, jossa ei enää olla hyvän sään oloissa. Vrt. Ukraina ääriesimerkkinä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole paljoa lisättävää Leivon bloggaukseen. Maamme on tällä hetkellä uussuomettuneessa tilassa. Poliitikot sanovat mitä Putin toivoo heidän sanovan.
Ja mitä Natoon tulee, Ruotsin Nato-hakemus lähtee muutaman tunnin kuluessa siitä, kun Venäläinen fregatti on ankkuroitunut Maarianhaminan satamaan.
Suomi on yhtä yksin kuin 1939. Ja feministinen ulkopolitiikka – my ass.
Ilmoita asiaton viesti
Näennäistä ajattelua josta paistaa itsetunnon rajut puutteet.
Miksi vähätellä omaa puolustustahtoa ja -kykyä? Miksi nähdä itsensä surkimuksena? Siksikö että kirjoittaja on itsestään sitä mieltä?
Suomen nato-kysymystä voi ja pitää katsoa myös täysin toisesta näkökulmasta. Tähän ei kirjoittajan ”myö ei olla mittään” kykene eikä ulotu.
Suomenniemi on aikuisten oikeasti yksi maailman geopoliittisesti tärkeimmistä kolkista. Nato haluaisi hinnasta mistä hyvänsä meidät omakseen.
Meillä on suomalaisille 330 tuhatta neliökilometriä Leningradin läheisyyttä. Hienosti puolustetavissa oleva saaristo ja metsäinen rajalinja. Meillä on maa-alue joka sitoisi satoja tuhansia venäläisiä pohjoisen rajan turvaamiseen. Meillä on arktinen ulottuvuus ja lähietäisyys sekä Murmanskin Arktiseen laivastotukikohtaan että ainoaan huoltotiehen sinne ja Kuolan niemimaalle.
Miksi siis nöyristelemme ja kyräilemme CIA:n maksamien paskanpuhujien piikkiin?
Jos meidän on mentävä Natoon niin mennään tyylillä! USA:lta ensin Etelä-Korean tapaam ensiksi 200 F-35:sta ilmaiseksi. Risteilyohjukset ja ohjuskilpi ja Patriotit myötäjäisiksi.
Sitten avataan ystävyyden Kossu ja aletaan keskustelemaan!!!
Ilmoita asiaton viesti
Mistähän ihmeestä olet keksinyt tuolta oman puolustuksen vähättelyn? Lue uudestaan. vaikak toki tuo loppuosa lähinnä viittaa siihen, että luetun ymmärtäminen ei kuulu vahvuusalueisiinkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomeen natokiimaisten mieliksi :
3 suurta ”Rammstein” tason tukikohtaa. 100000 ulkolaista palkkasotilasta.
– Ranuan ballististen mannertenvälisten ohjusten tukikohta (muka ”Irania vastaan”; vrt. Ohjuskilpi).
– 590 hävittälentokonetta Iso-Kankaanpäässä. Strategiset pommittajat.
– Loviisan lentotukialustukikohta, 5km betonilaituria sotalaivoille.
Yhteensä 23% Suomen bkt:stä.
Ilmoita asiaton viesti
Katainen: me tienataan tällä !
Ilmoita asiaton viesti
Katainen tienasi Kreikalla. Ei hän kansaa tarkoittanut.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatus siitä, että Venäjän ja Suomen (!) välillä olisi sotilaallinen kriisi, ilman että muu länsi-Eurooppa olisi siihen osallinen, on totaalisen naurettava.
Kun kysymyksenasettelu ja tarkastelun lähtökohta ovat vääriä, ei artikkelilta voi suuria odottaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatus siitä, että ETYK:n periaatteisiin ja v. 1994 Budapestin sopimukseen sitoutunut Venäjä kaappaisi Ukrainan valtioaluetta, oli samoin totaalisen naurettava helmikuulle 2014 saakka.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten myös ajatus siitä, että Venäjä tunkeutuisi Georgiaan panssareineen – aina syksyyn 2008 asti.
Jos ajatellaan Venäjän (Neuvostoliitto mukaan lukien) ajoituksia toimilleen, niin niissä on noudatettu selvää harkintaa. Afganistaniin Neuvostoliitto tunkeutui jouluaattona 1979, Venäjä puolestaan Georgiaan juuri Pekingin Olympialaisten avajaisten aikaan ja Ukrainaan omien talviolympialaistensa jälkipöhinän ollessa vielä käynnissä.
Kuukauden päästä alkavat muuten talviolympialaiset Koreassa.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä ei varmaan halua pilata ensi kesän jalkapallokisojaan, siihen asti on siis todennäköisesti Ukrainassa ja muualla Venäjän lähialueilla rauhallista. Mutta kisojen jälkeen voi ruveta taas tapahtumaan …
Ilmoita asiaton viesti
Näinpä, vieläpä veljeskansakin oli ja mitäs Putin sanoikaan aiemmin Ukrainasta ja Natosta – maan oma asiahan se..
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin! Kuvitellaan, että Nato-ovi pysyy Naton puolelta auki maailman tappiin asti, mutta entäs jos ei pysykään? Ota palovakuutus ennen kuin talo alkaa palaa!
Ilmoita asiaton viesti
Hermostuneemmat saattavat ajatella, että optio vanheni jo…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin analysoitu kirjoitus. Nato-optio on kuitenkin kuin korttipelissä bluffaus. Aina se pelikaveria kuitenkin arveluttaa, eli ei kuitenkaan kannata sanoa ettei koskaan ja missään olosuhteissa Natoon.
Natokumppanuus ja siihen liittyvä yhteistyö on parempi kuin ei mitään. Kannatan liittoutumattomuutta vaikka Ruotsi liittyisikin.
Ilmoita asiaton viesti