*

Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..

Sata vuotta Suomea

Itsenäistynyt Suomi oli jyrkästi jakautunut luokkayhteiskunta, joka pian suistettiin sisällissotaan. Me elämme maassa, jossa mahdollisuuksien tasa-arvo on todellisuutta tavalla, josta muualla haaveillaan ja Suomea pidetään yhtenä maailman vakaimmista, jos ei maailman vakaimpana maana.

Sata vuotta sitten maamme oli köyhä, nälkä oli normaalinakin aikana monen tuvan vieras ja säädyllinen elintaso suurelle osalle väestöä vain haave. Vaikka viime vuosien suunta ei ole kaikilta osin ollut hyvä, me elämme maassa, joka on yksi maailman vauraimmista ja köyhimpienkin elämä on turvattu. Yhteiskunta varmistaa ihmisille perustarpeet tavalla, jota sata vuotta sitten tuskin osattiin kuvtellakaan . Työtä on paljon tehtävä ja takapakkiakin on otettu, mutta jos kaikista maailman maista pitää valita, on köyhän osa täällä siellä paremmasta päästä ja jos seuraavaa sukupolvea katsoo, niin ei maailmassa ole montaakaan maata, jossa vanhempien asema määrittelisi vähemmän sitä, mitä ihminen voi saavuttaa. Meille itsestään selvät asiat ovat suurimmassa osassa maailmaa vasta haaveita.

Suomea ei rakenneta repimällä se rikki. Erityisesti kuluvan vuoden aikana vastakkainasettelua on lietsottu niin maamme sisältä kuin ulkoakin käsin, eikä politiikka jolla meidät jaetaan voittajiin ja häviäjiin, luo kestävää perustaa seuraavalle vuosisadalle. Eriarvoistavat toimet, ihmisten syrjäyttäminen ja johtajiemme älä tee niin kuin me teemme, vaan tee mitä me käskemme-politiikka ovat johtaneet tilanteeseen, jossa yhä kasvava joukko ei koe olevansa samassa veneessä kuin muut. Intressiryhmien omaneduntavoittelu, rapakon takaa rantautunut repivä identiteettipolitiikka ja tekopyhä poliittinen johto työntävät maamme asukkaita surulliusella tavalla lokeroihinsa.

Me olemme pieni kansa, eikä tässä maassa ole edes yhtä oikeaa kaupunkia. Jos haluamme jatkaa satavuotista menestystarinaa - sata vuotta itsenäistä Suomea on huikea saavutus kaikilla järjellisillä mittareilla - meidän on tehtävä työtä yhdessä. Se ei onnistu ahdasmielisellä nationalismilla, syrjäyttävällä politiikalla, ihmiset juuriltaan repivällä keskittämistoimilla, juurettomuutta edistävällä kulttuurirelativismilla ja itseruoskinnalla, jossa arvioimme itseämme kurjimpien hetkiemme kautta, tai rakentamalla vastakkainasettelua, vaan uskomalla ja tekemällä työtä sen puolesta, että maamme on tulevaisuudessakin maailman paras paikka meille suomalaisille elää ja toteuttaa itseämme.

Kun me vietämme satavuotisen Suomen itsenäisyyspäiväää, on meidän muistettava, että kerran meidänkin asemamme oli vieraan valtakunnan `sisäinen asia`. Jos itsenäisyytemme olisi ollut riippuvainen ulkovaltojen hyväntahtoisuudesta, me emme olisi sitä koskaan saaneet ja olisimme sen ehtineet menettääkin. Mutta me elämme vapaassa Suomessa. Siitä meidän on pidettävä huoli muistaen meitä edeltäneiden sukupolvien työn.

Eläköön Suomi!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän KariNikander kuva
Kari Nikander

Työmarkkinajärjestöt, molemmin puolin, edustavat ahneutta pahimmillaan Suomessa. Uskon, että puolueet pystyisivät luomaan paremman maan, mutta Eteläranta ja Hakaniemi muodostavat tuhoavan syövän Suomineitoon.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Ei puolueidenkaan toiminta mitenkään rakentavaa ole..

Käyttäjän KariNikander kuva
Kari Nikander
Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Heikki Hurstin mukaan itsenäisyyspäivän ruuanjakoon oli pakattu valmiiksi 1060 pussia ruokatarvikkeita. Pitkä näytti olevan jono tänäänkin.

Kaikesta saavutetusta hyvästä huolimatta ahneus ja siitä seurauksena luokkayhteiskunta ovat taas idullaan.

Kaikki halutaan myös keskittää: niin rahat, yhtiövarallisuus kuin ihmisetkin. Joidenkin mielestä jopa köyhät.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset