Nato-optio on Suomen suurin turvallisuuspoliittinen harhakuvitelma
Hyvät naiset ja herrat, kerron teille salaisuuden: Nato-optiota ei ole olemassakaan. Asioista jotain ymmärtäville se ei tietenkään ole minkään sortin yllätys ja onhan tätä varovasti yritetty saattaa suomalaisten tietoon jo jonkin aikaa, mutta suuri osa suomalaisista on vuosikausien jahnailulla ja hokemisella saatu uskomaan, että olisi olemassa jonkinlainen Nato-optio – mahdollisuus liittyä sotilasliittoon tarpeen tullessa.
Todellisuudessa Nato-optiota ei ole olemassa. Me voimme liittyä sotilasliittoon vain hyvän sään vallitessa. Nato-jäsenyys ei ole mikään automaatti ja me emme ole minkään sortin erityisasemassa. Suomen kannalta ainoa potentiaalinen merkittävä sotilaallinen uhka tulee Venäjältä ja on selvää, että jos vakavasti kiristyneessä tilanteessa – pahemmasta puhumattakaan – hakisimme jäsenyyttä, jokainen Nato-maa joutuisi miettimään, haluavatko he jäseneksi maan, jonka takia he voisivat joutua konfliktiin Venäjän kanssa.
Maat Norjasta Italiaan, Kanadasta Turkkiin, raskaasti varustautuvasta Puolasta Atlantin rannikon keskieurooppalaisiin vapaamatkustajiin joutuisivat miettimään, onko Suomen jäsenyys riskin arvoinen. Yksikin ei kaataisi jäsenyytemme. Tiukan paikan tullen maat voisivat myös kiristää meiltä myönnytyksiä, joita emme osaa ehkä nyt edes kuvitella. Kreikkalaiset saattaisivat vaikkapa muistutella eurokriisin ajoista. Käytännössä optiota ei siis ole, sillä yhdenkin parlamentin kielteinen kanta kaataisi hakemuksemme. Kaikki asioita oikeasti ymmärtävät tietävät sen.
Nato-optiosta kuitenkin puhutaan ja sen olemassaolosta muistutetaan tämän tästä. Tuorein valheenylläpitotilaisuus järjestettiin vast´ikään Paasikivi-seuran toimesta. Paikalla oli muun muassa yhteistyöpuolue Keskustan presidenttiehdokas – viiden prosentin haamurajaa kohti pyrkivä Matti Vanhanen. Ilkka Kanerva oli tilaisuudessa verrannut Nato-optiota hihassa olevaan ässään. Melkoinen ässä, kun se on täysin pelikelvoton.
Mutta miksi ihmeessä Nato-optiosta puhutaan? Syitä on itse asiassa monia.
Ensinnäkin meillä on aitoa turvallisuuspoliittista naivismia ja sinisilmäisyyttä, jossa ei ymmärretä realiteetteja. Oman puolueeni presidenttiehdokas vaikuttaa kuuluvan tähän kaartiin, jota meillä on hämmästyttävän paljon ottaen huomioon sen, että maamme maantieteellisen aseman, sotilaallisten näkökulmien ja historian luulisi opettaneen tälle kansalle hiukan reaalipolitiikkaa. Jos maailman hahmottaminen perustuu reaalipoliittisen ymmärtämättömyyden, idealismin, denialismin ja fatalistisen pasifismin vaihtelevalle yhdistelmälle, voi Nato-optio-keskustelun antaa jatkua. Katsontakannasta riippuen välillä voi toppuutella Nato-intoilijoita tai uskotella, ettei huolta ole, mutta kun maailmankuva joko perustuu epärealistisiin kuvitelmiin Naton halusta ottaa meidät jäseneksi tai ruusuisiin kuvitelmiin maailmasta, jossa sotilaallinen varautuminen on historiaa, lopputulemana on kylmän sodan jälkeisen jahnailupolitiikan aktiivisempi tai passiivisempi tukeminen.
Toiseksi on selvää, että Nato-optio-puheet tukevat Venäjän intressejä. Venäjälle ainoa keskeinen kysymys on se, että olemmeko me Naton jäsen vai emme. Heillä on myös option lunastamisen teoreettisen mahdollisuuden mitätöintiin vuorokaudessa-parissa riittävä sotilaallinen valmius, minkä olemme nähneet Ukrainassa ja Georgiassa. Itse asiassa kyseiset esimerkit ovat aivan yliampuvia. Vain uskottava konfliktin riski riittäisi, sillä vain yhden Nato-maan kielteinen kanta riittäisi. Venäjälle tilanne on sitä edellisempi, mitä vahvempi se on suhteessa meihin. Sotilasliiton jäsenyys veisi maalta tosiasiallsiesti mahdollisuuden käyttää sotilaallisia keinoja, tai niiden uhkaa meitä vastaan. Toisin sanoen Nato-jäsenyys rajoittaisi Venäjän toimintamahdollisuuksia ja onhan maa doktriineissaankin toistuvasti tuonut esille sen, että lähiulkomailla Venäjän on pyrittävä saavuttamaan sotilaallisesti ylivertainen asema. Nato-jäsenyytemme ei lisää millään tavalla Venäjään kohdistuvaa sotilaallista uhkaa, vaan nimenomaan vähentäisi Venäjän toimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa suhteessa meihin.
Tästä seuraa se, että Venäjän intressien mukainen Nato-optiosta puhuminen on poliittisesti korrekti tapa näytellä hiukan länsimielistä – sillä kysehän ei ole avoimen kielteisestä Nato-kannasta – samalla kun tosiasiassa ajetaan politiikkaa, joka palvelee vankasti Kremlin etuja. Yhteistyöpuolue Keskustan poliitikkoja onkin päässyt oikein hyväpalkkaisiin virkoihin itänaapurimme suunnalla. Sattumaa vaiko ei, mutta kyllä makoisimpien palkintokarkkien ja ajetun politiikan välillä näyttäisi olevan yhteys. Keskustalaisilla on pitkät perinteet siitä, että jo poliittisen uran lakipisteen vaiheilla aletaan laatia suunnitelmia sen varalle, kun kansansuosio ei enää kanna. Hyvät suhteet Tehtaankadun väkeen auttavat kummasti.
Lisäksi Nato-optio on tehokas tapa vastustaa sotilasliiton jäsenyyttä kuitenkaan tekemättä siitä liian isoa numeroa. Suomalaiset eivät – ja monelta osin ihan hyvistä syistä niin perusta sotilasliitoista. Edellisestä kerrasta jäi kauniisti sanoen paha maku suuhun ja näihin päiviinkin jatkuva denialistinen asennoituminen natsien kanssa tehtyyn sotilasliittoon. Kun tähän yhdistää amerikkalaisvastaisuuden ja vahvan Kremliä ymmärtämään ja parhain päin selittämään pyrkivän pohjavireen, on Nato-vastaisuudelle vahva tilaus. Avoin Nato-vastaisuus on oma lukunsa, mutta tosiasiallsiesti optiopolitiikalla voivat myös länsimielisten puolueiden edustajat ajaa Naton vastaista linjaa vaikuttamalla kuitenkin tekevän jotain ihan muuta.
Erityisen ikäväksi tilanteen tekee kuitenkin se, että tällainen toiminta haittaa realiteettien ymmärtämistä. Jos me emme liity sotilasliittoon, meidän on varauduttava siihen, että olemme todellakin yksin. Nato-optioajattelu luo monille valheellista turvallisuudentunnetta ja välttelemme vastaamasta todella kysymykseen siitä, että haluammeko olla yksin Venäjän lähiulkomaana, vai emme. EU-jäsenyys tuo toki turvaa, mutta mikään sotilaallinen selkänoja se ei ole. Valitettavasti näyttää kuitenkin sille, että jatkamme yhä vanhalla perinteisellä linjalla: hyvän sään aikaan me ajattelemme, ettei tarvetta sotilasliiton jäsenyydelle ole ja tilanteen kiristyessä olemme hiljaa toivoen parasta jäsenyyden mahdollisuuden etääntyessä. Nato-optio ei ole enää – jos se on edes koskaan ollut – mikään ässä hihassamme pelattavaksi tilanteessa, jossa Kreml käyttäytyy ikävästi, vaan siitä on tullut rasite ja asemaamme heikentävä hokemalla todeksi hoettu poliittinen harhautuskeino.
—————————————–
Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com
Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.
Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo – siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.
Täsmälleen samaa mieltä. Kaikki tietävät, ettei Nato-optiota ole, mutta silti siitä puhutaan kuin viimeisestä elämänlangasta. Olen aina ihmetellyt, miksi media ei halua selvittää optio-puheen perusteita. Optiostahan puhuvat presidenttiä myöten lähes kaikki poliitikot ja muut typerykset.
Nato on jo ennakkoon ilmoittanut ettei se ota jäseniä kriisitilanteessa. Nato ei ole luvannut Suomelle pikajäsenyyttä siltä varalta, jos Venäjä alkaa uhkailla Suomea. Jos olisi luvannut, siitä olisi pitänyt tiedottaa suomalaisille. Jäsenyysneuvottelut kestävät nopeimmillaan kuukausia, jopa reilun vuoden. Nato ei myöskään ole taannut ennakkoon, että se antaisi Suomelle viidennen artiklan suojan hakuvaiheeseen.
Missä siis on optio ja missä vaiheessa Suomi viimeistään lähtisi hakemaan jäsenyyttä? Jos Venäjä alkaa uhkailla Suomea tai esittää meille jonkun aluevaatimuksen esimerkiksi suoja-aluetta varten, taikka ottaa itselleen pienen alueen Georgian ja Ukrainan tapaan, kuinka hyvä optiokortti poliitikoilla on kädessä? Miksi tätä ei kysytä esimerkiksi noilta optiohöpöttäjiltä?
Toinen merkittävä suomalaisharha on 1800-luvulta peräisin oleva sotilaallinen uhka -käsite, johon Suomen puolustus nojaa. Käsitteen mukaan sotilaallinen uhka edellyttää kykyä ja tahtoa toteuttaa se. Suomessa tiedetään, että Venäjällä on kyky uhata, mutta ei kuulemma tahtoa. Täällä siis on ulkoistettu uhkan toteutumisen viimeinen vaihe sekin Venäjälle. Hölmömpi voisi kysyä, miksi. Oikean tahtotilan syntyminen voi Venäjällä olla tunneista tai päivästä kiinni. Miten siis Suomi, joka on muutenkin ollut surkea ennustamaan Venäjän käyttäytymistä, osaa ennakoida uhkan kehittymisen niin pitkälle etukäteen, että Suomi voisi käyttää ”optiota”?
Ja kolmas harha meillä on kriisissä rajaton käytettävissä oleva sotilaallinen huolto. Tiedämme, että Suomi on sotilaallisessa kriisissä lännen merikuljetusten varassa, emmekä yksin pysty kuljetuksia turvaamaan. Silti me luulemme, että ilmavoimamme ja laivastomme pystyvät aluksia suojaamaan esimerkiksi Itämerellä Kaliningradin kohdalla. Tiedämme myös, ettei meillä ole lännen turvatakuita mutta emme halua puhua niistä.
Ilmoita asiaton viesti
En täysin allekirjoita viestiäsi vaikka verbaalisesti asiasta voi noin kikkailla.
Kyse on siitä mitä NATO-optiolla tarkoitetaan ja silloin sillä voidaan hyvin tarkoittaa sitä, että se on voimassa ”hyvän sään” aikana. Kuten muun muassa Sauli Niinistökin on tilannetta analysoinut.
Toisaalta kun kirjoitit, ettei NATO missään nimessä Venäjän konkreettisen uhan vallitessa ottaisi Suomea taakakseen, niin sekään asia ei ole niin selvä. Nimittäin NATO-maat pystyvät kyllä mieltämään, että johonkin se raja on vedettävä, jos idästä päin alkaa laajentuminen länteen. Ja Suomen itärajan turvaaminen voisi hyvinkin olla koko NATO:n ensisijainen intressi sellaisesa tapauksessa. Ei ikäänkuin päästettäisi pirua irti. Aivan siitä riippumatta mitä NATO:n sopimustekteihin on kirjoitettu kriisivaltioista.
Ilmoita asiaton viesti
Onko Vasemmistoliitossa todellakin noinkin fiksua porukkaa!?
Erinomainen blogi ja en voisi olla enemmän samaa mieltä.
http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1970…
Ilmoita asiaton viesti
Ulkopolitiikka on alue, johon Suomen puoluepolitiikka ei nykyisellään kovin paljon vaikuta. Joka puolueessa on monenlaisia katsantokantoja turvallisuuspoliittisesta asioista.
Poikkeuksena ehkä jossain määrin on keskusta, joka ei pääse irti YYA:n tuomasta suuruuden ajastaan, sekä sitten jotkut klikit, jotka epätoivoisesti yrittävät pitää puoluestatustaan yllä rekiseröimällä itsensä suurella vaivannäöllä uudelleen, kun on puoluerekisteristä jo pois pudotettu.
Ilmoita asiaton viesti
Niin sen pitäisi ollakin. Jokaisessa asiassa, jossa kokonaisuus on mahdollista rakentaa siten että KAIKKI hyötyvät pitäisi puoluepolitiikka hylätä kokonaan.
Sellaisia asioita on muuten paljon!
Toinen asia on miten sellainen Suomi kyetään rakentamaan nykyasetukset huomioiden – käytänössä valtapuoluediktatuurissa siis. Näin yritämme me:
http://www.nukkuvat.fi
Ilmoita asiaton viesti
vahinko tuplan poisto.
Ilmoita asiaton viesti
Meitä on moneen junaan. Ei kannata arvioida kaikkia sen perusteella, mikä on puolueen linja tai enemmistön ymmärryksen tila.
Ilmoita asiaton viesti
Kukaan ei uskoisi jos väittäisin, että minulla on palovakuutusoptio, jota käytän vain jos tilanne sitä vaatii.
Voi tietenkin olla niin kuin presidentti tulkitsee, että Nato-optio on voimassa ”hyvän sään” aikana. Suomi ei halua ärsyttää naapuria liittymällä Naton täysjäseneksi. Ehkä ”optiolla” halutaan kertoa naapurille, että jos tilanne muuttuu, jäsenyyshakemus lähtee. Tulee mieleen autokaupassa vakiintunut ”osatakuu”, kun osa pettää, takuu lakkaa.
Mitä tarkoittaa ”hyvän sään aikana”. Nyt sää ei siis ole hyvä. Viimeksi ”hyvä sää” oli kaiketi 1990 -luvulla. Odotammeko samankaltaista säätilaa? Jos ulkopoliittinen johto tarkoittaa ”Nato-optiolla” sitä, että Suomi saa hakea täysjäsenyyttä, se on kai mahdollista ilman optiotakin. Toistaiseksi kukaan ei ole täsmentänyt, mitä Nato-optio tarkoittaa käytännössä.
Se miten Naton jäsenet tilanteen kärjistyttyä hakemukseemme suhtautuisivat, onkin sitten eri juttu. Oikea optio sitoo sen myöntäjiä. Naton jäsenmaita Suomen ”Nato-optio” ei sido mitenkään, ellei siitä ole tehty (salaista) sopimusta.
Ilmoita asiaton viesti
Pelkuruudelle voidaan keksiä monenlaisia perusteluita. Yksi on hokema ”hyvästä säästä”. Huonon sää aikana ei voi liittyä, koska se loisi vaarallisia jännitteitä ja saisi aikaa vastareaktioita. Hyvän sään aikana liittymiseen ei ole tarvetta, koska mitään uhkia ei ole näköpiirissä. Suomi on keksinyt turvallisuuspoliittisen ikiliikkujan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ja Saksan välillä ei ollut jatkosodan aikana sotilasliittoa.
Suomen ja Saksan suhde tuolloin on vertailukelpoinen Suomen nykyiseen sotilalliseen yhteistyöhön läntisten maiden kanssa. Suomi ajoi omaa etuaan jatkosodan samalla tapaa kuin toivottavasti nykyäänkin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Putin lähettäisi asevoimansa hankkimaan uusia datsa-tontteja Saimaan rannoilta ja ne saatuaan eivät jatkaisi pitemmälle, niin Nato tuskin tekisi mitään.
Mutta jos venäläisten maanhankinta jatkuisikin pitemmälle, niin viimeistään Mikkelin tai Kouvolan kohdilla Nato suorittaisi tehokkaan ja rajoitetun iskun tukien suomalaisten puolustusta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei pidä paikkansa, jos kyseessä olisi Nato-Suomi. Jos taas emme ole tässä hypoteettisessa tilassa jäsenmaa, ketään ei oikeasti kiinnosta.
Ilmoita asiaton viesti
”Todellisuudessa Nato-optiota ei ole olemassa.” Hyvä niin. Onneksi Suomen kansalle.
Suomen valtiollisen itsenäisyyden ainoat uhat ovat EU ja NATO.
Saimme elää sotien jälkeen vuosikymmenet rauhan oloissa, eivätkä vieraan vallan asevoimat marssineet Suomen maaperällä. Toisin on nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Äläs Rauno viserrä.
Yksikään eeuulainen tai natolainen ei ole uhkaillut minua tai Suomea. Ovat olleet hyvin ystävällisiä.
Mutta venäläiset, kaksi kertaa tuhonneet kotini ja ajaneet minut evakkoon. Toivottavasti eivät tule kolmatta kertaa.
Tälläkin palstalla putinistit jatkuvasti uhkailevat. Jos emme ole kiltisti, Venäjä tulee ja iskee Suomen tuusan nuuskaksi.
Venäjä on tappanut sadan vuoden aikana sata tuhatta suomalaista.
Montako eeuulaiset tai natolaiset?
Jäljet peloittavat.
Ilmoita asiaton viesti
No kyllä saksalaiset ovat suomalaisia tappaneet parissakin sodassa. Eulaisia he eivät toki olleet.
Ilmoita asiaton viesti
Aika onnetonta saivartelua.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt täällä marssivat yhdessä Puolustusvoimien kanssa harjoittelevat vieraan vallan asevoimat, jotka palaavat kotiinsa harjoitusten päätyttyä.
Jotta emme saisi Suomeen sellaisia vieraita joukkoja, jotka jäävät tänne pysyvästi ja riisuvat aseista omamme, meidän kannattaisi hakeutua ajoissa Pohjois-Atlantin liiton eli NATO:n jäseneksi.
Ilmoita asiaton viesti
Aikamoista.
Tulkintasi kylmän sodan aikaisesta asemastamme on sangen mielenkiintoinen.
Ilmoita asiaton viesti
Rauno Lintunen
Mikäs siinä NATO:ssa nyt pelottaa. Putin on hyvissä väleissä Turkin kanssa ja diktaattorit punovat kaikenlaista yhteistä hyvää keskenään muiden haitaksi.
Turkki on NATO maa ja pudottelee välillä Venäjän hävittäjiä rajoiltaan. Silti Putin pitää NATO Turkkia hyvänä naapurina.
Ilmoita asiaton viesti
”Nato-optio” on tarkoitettu tuutulauluksi tyhmälle kansalle, siitä ei ole kukaan koskaan kuullutkaan Naton päämajassa. Kyseessä on Suomalaisen Valehtelijapoliitikon® tavaramerkki.
Kyllä Naton jäsenyyttä on toki Suomelle tarjottu hopeatarjottimelta monet kerrat, mutta kun ei ole kelvannut. Jos se ei kelpaa hyvän sään aikana, miten sitten pahoina päivinä voi odottaa erityiskohtelua?
Ei ole kauan siitä, kun julkisuudessa hoettiin ”juuri nyt Nato ei ota uusia jäseniä”. Tämä varma tieto ei vain tavoittanut Montenegroa, joten tietämättömänä se jätti jäsenhakemuksensa ja siitä tuli äskettäin Naton uusin jäsen.
On käsittämätöntä, miten Suomi todellakin on Nato-jäsenyydestä kieltäytymällä sitoutunut takaamaan Venäjälle sen sotilaallisesti ylivertaiseen asemaan perustuvat toimintamahdollisuudet maassamme kaikkina aikoina.
Suomi on ikävä kyllä maalannut itsensä nurkkaan epäonnistuneella turvallisuuspolitiikallaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös ole moneenkertaan todettu, että Nato ei pysty todellisuudessa juurikaan turvaamaan Suomea eikä myöskään Baltteja, todellisessa konfliktissa. Entäs, jos Kiina sitten aiheuttaa Natolle uhkaa. Nato aktivoituu samalla Venäjää kohtaan, sitten olemmekin mukana kriisissä täysimääräisesti. Ei Kiinakaan ole välttämättä aina se hiljainen nyökkäilijä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka mitäkin on moneen kertaan sanonut, mutta siitä sanojasta riippuu kuinka paljon sanomalle annetaan merkitystä, sanoi sen sitten kuinka moneen kertaan hyvänsä.
NATO:n perustana on edelleen maailman ainoa supervalta, jonka asearsenaali ja tekniikka niin ydinpuolella kuin muutoinkin on ylivertainen mihinkään muuhun maailman maahan verrattuna. Kyse ei siis ole kyvystä, vaan halusta. Kun Obama vieraili Virossa, hän toisti myöskin useaan kertaan isännilleen, että ”you have lost your independence twice, with NATO you can be sure that you will never lose it again.”
Mutta oleellsisnta NATO-jäsenyydessä olisikin sen todennäköisyyden pienentäminen, että tuo skenaroimasi ”todellisuus” koskaan toteutuisi. Ukrainassa se toteutui, juurikin siksi, että Ukraina ei ole NATO:n jäsen.
Ilmoita asiaton viesti
Miten Viro on menettänyt itsenäisyytensä kahdesti???
Ilmoita asiaton viesti
Obamalta pitäisi kysyä mitä hän itse tarkoitti, mutta ilmeisesti ensin vuonna 1940 ja sitten vuonna 1945. Jos hän tarkoitti tätä, niin siinä tapauksessa saksalaiset olisivat olleet vapauttajia.
Ilmoita asiaton viesti
Saksa ei palauttanut Virolle itsenäisyyttä, hurskaista toiveista huolimatta, eikä aikonutkaan palauttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Virolaiset sanovat, että heillä on kokemukset molemmista diktatuureista, sekä kansallissosialistisesta että kommunistisesta. Virolaisten todistuksen mukaan jälkimmäinen oli heille pahempi.
Etnisiä virolaisia on muuten maailmassa vähemmän tänään kuin oli vuonna 1940.
Ilmoita asiaton viesti
Historiakommenteista hyvää vääntöä, mutta totean pikaisesti vain:
Suomella ei ollut sopimusta Saksan kanssa, mutta tosiasiallisesti olimme natsien liittolaisia ja kurkkuamme myöten samassa lirissä. Tuurilla, taidolla ja sotakunnolla onnistuimme irtaantumaan ja turvaamaan itsenäisyytemme. Kuitenkin on sangen naurettavaa kaunistelua väittää, ettemme olleet natsien liittolaisia. Jos se olisi hyvä tulkinta, saisi monta historian asiaa näyttämään aika jännälle.
Kiitoksia kommenteista, itse en ehdi tänään juuri vastailla!
Ilmoita asiaton viesti
Natsikortilla läiskintää tässä kontekstissa vierastan, koska jatkosotaan Suomi haki tuekseen itseään vahvempaa sotilaallista toimijaa, eikä suinkaan poliittis-ideologista. Suomessa taistelleista saksalaisista Wehrmachtin, Luftwaffen ja jopa SS:n sotilaista vain pieni vähemmistö kuului NSDAP-puolueeseen, kuten Puna-Armeijastakin vähemmistö kuului NKP:hen.
Tosiasiallisesti meillä oli Saksaan nähden eri motiivit ja eri sodan päämäärät, emme suostuneet samaa vihollista vastaan sotiessamme Saksan vaatimuksiin (hyökkäyksestä Leningradiin, Muurmannin radan pysyvästä katkaisusta, lisäjoukkojen lähettämisestä Saksan tueksi pohjoiseen jne), emme ryhtyneet juutalaisvastaisiin toimiin, emmekä julistaneet sotaa länsiliittoutuneille, eikä kansallissosialisteilla ollut merkittävää poliittista asemaa Suomessa. Olisimme tehneet puolustusliiton Stalinin Neuvostoliiton seuraavaa hyökkäystä vastaan tarvittaessa vaikka itse Pirun kanssa, mutta on harhaanjohtavaa niputtaa meitä poliittisesti sen ainoan vakavasti otettavan sotilasmahdin kanssa, joka oli käytettävissä turvatakuiden antajana Suomelle 1940-41.
Liittolaisuudesta puhuttaessa on syytä pitää tarkoin mielessä, mitä varsinaisesti tarkoitetaan tuon käsitteen semantiikalla – harhaan johtava yleistäminen on raukkamaista omaan pesään ulostamista ja aiheetonta tammenlehväsukupolven häpäisyä, joka ei tee nykysuomalaisista lainkaan moraalisesti heitä ylevämpiä. Erillissodan (Sonderkrieg) käsite oli käytössä jo tapahtuma-aikana eikä vasta jälkikäteen keksittynä, ja saksalaisille olimme tuolloin Waffenbrüder, aseveljiä, emme liittolaisia emmekä vasalleja.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on ihan totta, mitään poliittista liittoa ei ollut Suomen ja Saksan välillä, eikä Suomi siinä mielessä kuulunut akseliin.
Minä sanoisin, että Suomi oli de facto Saksan sotilaallinen liittolainen, mutta ei poliittinen. Vastaavasti NATO on sekä sotilaallinen, että poliittinen liitto.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä oli Leivolta vahva kirjoitus. Valitettavaa että kommentit lähtivät hieman eri aiheeseen.
Nato-optio on pelkästään kotimaiseen käyttöön luotu käsite, jolla voidaan muka perustella sitä miksi Suomen ei juuri tässä(kään) hetkessä tarvitse liittoutua. Onnistuuhan se tuonnempanakin… Suomen poliitikot ja myös kansa ovat niin eripuraisia turvallisuuspolitiikastamme, että tällainen itsesumutus näyttää olevan tarpeen.
Mitä tulee Suomen ja Saksan yhteistyöhön jatkosodassa, niin siinä näkyy liittoutumisen voima ja merkitys. Yksin Suomi olisi jyrätty heittämällä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on itsepetoksen suurvalta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomella oli Nato-optio käytettävissä, mutta se juna meni jo, kun Baltian-maat liittyivät Natoon.
Ilmoita asiaton viesti
Natoon liittyminen onnistuu kyllä, jos vain Suomi sitä itse älyää hakea.
Junan ohimeno on disinfoa!
Ilmoita asiaton viesti
Juna ei ole mennyt yhtään mihinkään, mutta hitaimmat eivät vain näytä onnistuvan nousemaan siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Onko Venäjä uhannut Suomea ? Nyt puhun viimeisimmistä vuosikymmenistä eli nimenomaan Venäjästä, en NL:sta. Onko todellisuudessa Natolle tarvetta, vai tehdäänkö se tarve ? Jos ja kun nato on sotilaallisen liittouman lisäksi myös poliittinen. Venäjähän on selvästi sanonut, että se joutuu panostamaan sotilaallisesti aivan eri kokoluokalla, mikäli Suomi liittyy natoon. Tämä on varmasti tottakin. Haluammeko tietentahtoen rautaesiripun itärajalle ? Omasta mielestäni Suomi on luovinut suht taitavasti WW2:n jälkeen. Monet tilanteet ovat olleet vaikeita, mutta pidän Suomen turvallisuuspoliittista tilannetta vakaana ja myös menestystarinana.
Ilmoita asiaton viesti