*

Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..

Nato-optio on Suomen suurin turvallisuuspoliittinen harhakuvitelma

Hyvät naiset ja herrat, kerron teille salaisuuden: Nato-optiota ei ole olemassakaan. Asioista jotain ymmärtäville se ei tietenkään ole minkään sortin yllätys ja onhan tätä varovasti yritetty saattaa suomalaisten tietoon jo jonkin aikaa, mutta suuri osa suomalaisista on vuosikausien jahnailulla ja hokemisella saatu uskomaan, että olisi olemassa jonkinlainen Nato-optio - mahdollisuus liittyä sotilasliittoon tarpeen tullessa. 

Todellisuudessa Nato-optiota ei ole olemassa. Me voimme liittyä sotilasliittoon vain hyvän sään vallitessa. Nato-jäsenyys ei ole mikään automaatti ja me emme ole minkään sortin erityisasemassa.  Suomen kannalta ainoa potentiaalinen merkittävä sotilaallinen uhka tulee Venäjältä ja on selvää, että jos vakavasti kiristyneessä tilanteessa - pahemmasta puhumattakaan - hakisimme jäsenyyttä, jokainen Nato-maa joutuisi miettimään, haluavatko he jäseneksi maan, jonka takia he voisivat joutua konfliktiin Venäjän kanssa.

Maat Norjasta Italiaan, Kanadasta Turkkiin, raskaasti varustautuvasta Puolasta Atlantin rannikon keskieurooppalaisiin vapaamatkustajiin joutuisivat miettimään, onko Suomen jäsenyys riskin arvoinen. Yksikin ei kaataisi jäsenyytemme. Tiukan paikan tullen maat voisivat myös kiristää meiltä myönnytyksiä, joita emme osaa ehkä nyt edes kuvitella. Kreikkalaiset saattaisivat vaikkapa muistutella eurokriisin ajoista. Käytännössä optiota ei siis ole, sillä yhdenkin parlamentin kielteinen kanta kaataisi hakemuksemme. Kaikki asioita oikeasti ymmärtävät tietävät sen.  

Nato-optiosta kuitenkin puhutaan ja sen olemassaolosta muistutetaan tämän tästä. Tuorein valheenylläpitotilaisuus järjestettiin vast´ikään Paasikivi-seuran toimesta. Paikalla oli muun muassa yhteistyöpuolue Keskustan presidenttiehdokas - viiden prosentin haamurajaa kohti pyrkivä Matti Vanhanen. Ilkka Kanerva oli tilaisuudessa verrannut Nato-optiota hihassa olevaan ässään. Melkoinen ässä, kun se on täysin pelikelvoton.

Mutta miksi ihmeessä Nato-optiosta puhutaan?  Syitä on itse asiassa monia.

Ensinnäkin meillä on aitoa turvallisuuspoliittista naivismia ja sinisilmäisyyttä, jossa ei ymmärretä realiteetteja. Oman puolueeni presidenttiehdokas vaikuttaa kuuluvan tähän kaartiin, jota meillä on hämmästyttävän paljon ottaen huomioon sen, että maamme maantieteellisen aseman, sotilaallisten näkökulmien ja historian luulisi opettaneen tälle kansalle hiukan reaalipolitiikkaa. Jos maailman hahmottaminen perustuu  reaalipoliittisen ymmärtämättömyyden, idealismin, denialismin ja fatalistisen pasifismin vaihtelevalle yhdistelmälle, voi Nato-optio-keskustelun antaa jatkua. Katsontakannasta riippuen välillä voi toppuutella Nato-intoilijoita tai uskotella, ettei huolta ole, mutta kun maailmankuva joko perustuu epärealistisiin kuvitelmiin Naton halusta ottaa meidät jäseneksi tai ruusuisiin kuvitelmiin maailmasta, jossa sotilaallinen varautuminen on historiaa, lopputulemana on kylmän sodan jälkeisen jahnailupolitiikan aktiivisempi tai passiivisempi tukeminen.

Toiseksi on selvää, että Nato-optio-puheet tukevat Venäjän intressejä. Venäjälle ainoa keskeinen kysymys on se, että olemmeko me Naton jäsen vai emme. Heillä on myös option lunastamisen teoreettisen mahdollisuuden mitätöintiin vuorokaudessa-parissa riittävä sotilaallinen valmius, minkä olemme nähneet Ukrainassa ja Georgiassa. Itse asiassa kyseiset esimerkit ovat aivan yliampuvia. Vain uskottava konfliktin riski riittäisi, sillä vain yhden Nato-maan kielteinen kanta riittäisi. Venäjälle tilanne on sitä edellisempi, mitä vahvempi se on suhteessa meihin. Sotilasliiton jäsenyys veisi maalta tosiasiallsiesti mahdollisuuden käyttää sotilaallisia keinoja, tai niiden uhkaa meitä vastaan. Toisin sanoen Nato-jäsenyys rajoittaisi Venäjän toimintamahdollisuuksia ja onhan maa doktriineissaankin toistuvasti tuonut esille sen, että lähiulkomailla Venäjän on pyrittävä saavuttamaan sotilaallisesti ylivertainen asema. Nato-jäsenyytemme ei lisää millään tavalla Venäjään kohdistuvaa sotilaallista uhkaa, vaan nimenomaan vähentäisi Venäjän toimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa suhteessa meihin. 

Tästä seuraa se, että Venäjän intressien mukainen Nato-optiosta puhuminen on poliittisesti korrekti tapa näytellä hiukan länsimielistä - sillä kysehän ei ole avoimen kielteisestä Nato-kannasta - samalla kun tosiasiassa ajetaan politiikkaa, joka palvelee vankasti Kremlin etuja. Yhteistyöpuolue Keskustan poliitikkoja onkin päässyt oikein hyväpalkkaisiin virkoihin itänaapurimme suunnalla. Sattumaa vaiko ei, mutta kyllä makoisimpien palkintokarkkien ja ajetun politiikan välillä näyttäisi olevan yhteys. Keskustalaisilla on pitkät perinteet siitä, että jo poliittisen uran lakipisteen vaiheilla aletaan laatia suunnitelmia sen varalle, kun kansansuosio ei enää kanna. Hyvät suhteet Tehtaankadun väkeen auttavat kummasti. 

Lisäksi Nato-optio on tehokas tapa vastustaa sotilasliiton jäsenyyttä kuitenkaan tekemättä siitä liian isoa numeroa. Suomalaiset eivät - ja monelta osin ihan hyvistä syistä niin perusta sotilasliitoista. Edellisestä kerrasta jäi kauniisti sanoen paha maku suuhun ja näihin päiviinkin jatkuva denialistinen asennoituminen natsien kanssa tehtyyn sotilasliittoon. Kun tähän yhdistää amerikkalaisvastaisuuden ja vahvan Kremliä ymmärtämään ja parhain päin selittämään pyrkivän pohjavireen, on Nato-vastaisuudelle vahva tilaus. Avoin Nato-vastaisuus on oma lukunsa, mutta tosiasiallsiesti optiopolitiikalla voivat myös länsimielisten puolueiden edustajat ajaa Naton vastaista linjaa vaikuttamalla kuitenkin tekevän jotain ihan muuta.   

Erityisen ikäväksi tilanteen tekee kuitenkin se, että tällainen toiminta haittaa realiteettien ymmärtämistä. Jos me emme liity sotilasliittoon, meidän on varauduttava siihen, että olemme todellakin yksin. Nato-optioajattelu luo monille valheellista turvallisuudentunnetta ja välttelemme vastaamasta todella kysymykseen siitä, että haluammeko olla yksin Venäjän lähiulkomaana, vai emme. EU-jäsenyys tuo toki turvaa, mutta mikään sotilaallinen selkänoja se ei ole. Valitettavasti näyttää kuitenkin sille, että jatkamme yhä vanhalla perinteisellä linjalla: hyvän sään aikaan me ajattelemme, ettei tarvetta sotilasliiton jäsenyydelle ole ja tilanteen kiristyessä olemme hiljaa toivoen parasta jäsenyyden mahdollisuuden etääntyessä. Nato-optio ei ole enää - jos se on edes koskaan ollut - mikään ässä hihassamme pelattavaksi tilanteessa, jossa Kreml käyttäytyy ikävästi, vaan siitä on tullut rasite ja asemaamme heikentävä hokemalla todeksi hoettu poliittinen harhautuskeino. 

 

 

 

-----------------------------------------

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (59 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Täsmälleen samaa mieltä. Kaikki tietävät, ettei Nato-optiota ole, mutta silti siitä puhutaan kuin viimeisestä elämänlangasta. Olen aina ihmetellyt, miksi media ei halua selvittää optio-puheen perusteita. Optiostahan puhuvat presidenttiä myöten lähes kaikki poliitikot ja muut typerykset.

Nato on jo ennakkoon ilmoittanut ettei se ota jäseniä kriisitilanteessa. Nato ei ole luvannut Suomelle pikajäsenyyttä siltä varalta, jos Venäjä alkaa uhkailla Suomea. Jos olisi luvannut, siitä olisi pitänyt tiedottaa suomalaisille. Jäsenyysneuvottelut kestävät nopeimmillaan kuukausia, jopa reilun vuoden. Nato ei myöskään ole taannut ennakkoon, että se antaisi Suomelle viidennen artiklan suojan hakuvaiheeseen.

Missä siis on optio ja missä vaiheessa Suomi viimeistään lähtisi hakemaan jäsenyyttä? Jos Venäjä alkaa uhkailla Suomea tai esittää meille jonkun aluevaatimuksen esimerkiksi suoja-aluetta varten, taikka ottaa itselleen pienen alueen Georgian ja Ukrainan tapaan, kuinka hyvä optiokortti poliitikoilla on kädessä? Miksi tätä ei kysytä esimerkiksi noilta optiohöpöttäjiltä?

Toinen merkittävä suomalaisharha on 1800-luvulta peräisin oleva sotilaallinen uhka -käsite, johon Suomen puolustus nojaa. Käsitteen mukaan sotilaallinen uhka edellyttää kykyä ja tahtoa toteuttaa se. Suomessa tiedetään, että Venäjällä on kyky uhata, mutta ei kuulemma tahtoa. Täällä siis on ulkoistettu uhkan toteutumisen viimeinen vaihe sekin Venäjälle. Hölmömpi voisi kysyä, miksi. Oikean tahtotilan syntyminen voi Venäjällä olla tunneista tai päivästä kiinni. Miten siis Suomi, joka on muutenkin ollut surkea ennustamaan Venäjän käyttäytymistä, osaa ennakoida uhkan kehittymisen niin pitkälle etukäteen, että Suomi voisi käyttää "optiota"?

Ja kolmas harha meillä on kriisissä rajaton käytettävissä oleva sotilaallinen huolto. Tiedämme, että Suomi on sotilaallisessa kriisissä lännen merikuljetusten varassa, emmekä yksin pysty kuljetuksia turvaamaan. Silti me luulemme, että ilmavoimamme ja laivastomme pystyvät aluksia suojaamaan esimerkiksi Itämerellä Kaliningradin kohdalla. Tiedämme myös, ettei meillä ole lännen turvatakuita mutta emme halua puhua niistä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Nato-optio" on tarkoitettu tuutulauluksi tyhmälle kansalle, siitä ei ole kukaan koskaan kuullutkaan Naton päämajassa. Kyseessä on Suomalaisen Valehtelijapoliitikon® tavaramerkki.

Kyllä Naton jäsenyyttä on toki Suomelle tarjottu hopeatarjottimelta monet kerrat, mutta kun ei ole kelvannut. Jos se ei kelpaa hyvän sään aikana, miten sitten pahoina päivinä voi odottaa erityiskohtelua?

Ei ole kauan siitä, kun julkisuudessa hoettiin "juuri nyt Nato ei ota uusia jäseniä". Tämä varma tieto ei vain tavoittanut Montenegroa, joten tietämättömänä se jätti jäsenhakemuksensa ja siitä tuli äskettäin Naton uusin jäsen.

On käsittämätöntä, miten Suomi todellakin on Nato-jäsenyydestä kieltäytymällä sitoutunut takaamaan Venäjälle sen sotilaallisesti ylivertaiseen asemaan perustuvat toimintamahdollisuudet maassamme kaikkina aikoina.

Suomi on ikävä kyllä maalannut itsensä nurkkaan epäonnistuneella turvallisuuspolitiikallaan.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Oikastaanpa hieman virheellisiä väittämiä niin asia näyttää erilaiselta:

"Suomalaiset eivät - ja monelta osin ihan hyvistä syistä niin perusta sotilasliitoista."

- Suomella oli sotilaslitto Neuvostoliiton kanssa. Sopimuksen nimi oli YYA. Me jopa juhlimme sopimksen 25 vuotisjuhlaa virallisesti vuonna 1973. Jokainen koululainen - minä mukaanlukien - istutettiin koulun juhlasaliin ja sitten kuunneltiin kekkoslovakialaista liturgiaa.

"...jatkuva denialistinen asennoituminen natsien kanssa tehtyyn sotilasliittoon."

- Suomella ei ollut mitään liittolaisopimusta Natsi-Saksan kanssa. ( = kuuluu peruskoulun oppimäärään )

"Kun tähän yhdistää amerikkalaisvastaisuuden ja vahvan Kremliä ymmärtämään ja parhain päin selittämään pyrkivän pohjavireen, on Nato-vastaisuudelle vahva tilaus."

- jenkkifobiaa näkee lähinnä propagandistien "vauhdikkaissa" kirjoituksissa. Yleensä hoetaan samoja fiktioita. Tuo trollaus on jo aika loppuunkulunutta.
- Suomalaiset pitävät itseään "Kremilin ymmärtäjinä". Kun olemmme mukana Venäjään suuntautuvissa pakotteissa niin toki ymmärrämme mitä Kreml tekee, mutta emme hyväksy sitä

"Heillä on myös option lunastamisen teoreettisen mahdollisuuden mitätöintiin vuorokaudessa-parissa riittävä sotilaallinen valmius, minkä olemme nähneet Ukrainassa ja Georgiassa."

- Putinin kunnianhimoinen Novorussia -suunnitelma ainakin hautautui Mariupolin porteille ukrainalaisten selkeään torujuntavoitttoon. Venäläinen nuori mies tuskin haluaa kuolla Putinin puolesta vieraalla maalla 300 euron kuukausipalkalla.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

YYA-sopimus ei ollut mikään sotilasliitto - ei se valvoittanut Suomea mihinkään sotilaalliseen avunantoon. Muualla maailmassa ei kukaan kyllä usko, jos väität, ettei Suomi ollut Saksan liittolainen jatkosodan aikana. Teot ratkaisevat. Bumaga bumaga, praktika praktika.

Paavo Haavikko totesi, että Suomi ei koskaan tee virheitä. Dostojevstki totesi, että suomalaiset eivät ole valtiota muodostavaa kansaa. Hänellä oli suomenruotsalainen vaimo.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

YYA sitoi Suomen tiukasti Neuvostoliittoon ja rajasi Suomen puolustuspolitiikkaa. Käytännössä vastasimme luoteisen Neuvostoliiton puolustuksesta omalla alueellamme.

Suomella ei ollut mitään liittolaissopimusta Saksan kanssa. Myös yhdysvaltalaisen historioitsijan Mark Mazowerin teoksessa Hitler's Empire: Nazi Rule in Occupied Europe todetaan, että Suomi oli "kanssasotija", ei natsi-Saksan poliittinen "liittolainen".

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #6

YYA velvoitti vain estämään Suomen alueen käytön hyökkäyksiin NL:a vastaan, minkä Suomi oli jatkosodassa sallinut. Suomi ei ollut Saksan poliittinen liittolainen, mutta sotilaallinen kyllä alusta sakka. Ei se ole mitään kanssasotimista, jos Lappi luovutetaan saksalaisille käytettäväksi Barbarossaa varten.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #7

Höpö höpö - Neuvostoliiton turvallisuuden kannalta, siis sen asevoimille, yya-sopimus merkitsi sotilasliittoa. Näin yya-sopimus merkitsi neuvostoasevoimille mahdollisuutta käyttää Suomen aluetta hyökkäykseen länsiliittoa vastaan. Suomi oli sille turvallisuuspoliittinen yhteistyökumppani. Neuvostoliitolle puolustus hyökkäystä vastaan tarkoitti hyökkäystä vihollista vastaan, puolustus oli toteutettava mahdollisimman kaukana omilta rajoilta, vihollisen alueella.

Suomella ei ollut mitään sopimusta Saksan kanssa eikä Rydin henkilökontainen lupauskaan sellainen ollut.
Jos joku on eri mieltä, niin voisi heti aluksi kertoa missä moinen sopimus tehtiin ja kuka sen allekirjoitti. Fakta kun on faktaa, väite vain väite ja fiktio fiktiota.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #14

YYA-sopoimukseen ei sisältynyt mitään velvoitetta luovuttaa Suomen aluetta SA:n käyttöön. Sitään me emme tarkkaan tiedä mitä suullisesti oli sovittu Saksan ja Suomen välillä aikanaan. Sotilasliitto oli olemassa de facto, ei suoranaisesti de jure.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #16

YYA-sopimukseen ei sisältynyt tekstin kohtia käytännöllisistä sotilaallisista toimista, mutta ei ole mitään epäselvyyttä siitä, etteikö tosipaikan tullen Suomen länsirajasta olisi tullut eteen työnnetty tukikohtaverkosto Neuvostoliiton ilmapuolustukselle ja hävittäjätorjunnalle sensoreineen ja asejärjestelmineen.

Neuvostomarsalkat eivät Suomen vierailuillaan jättäneet tästä mitään tulkinnan varaa, vaan totesivat ykskantaan: "Neuvostoliiton asevoimat eivät jää toimettomina odottamaan, kunnes Lännen taistelukärjet tulevat sen ilmatilaan".

Ellei ole itse kuulemassa tai ellei kukaan merkitse paperille muistiin, kukapa voi tietää suullisesti sovitusta. Sanan "sotilasliitto" semantiikasta voi tietenkin väitellä, mutta Suomella ja Saksalla oli erilaiset tavoitteet ja sodan päämäärät, mitä ei esim. Pekka Visurikaan ymmärtääkseni kiistä.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #16

On aivan samantekevää, sisältyikö YYA-sopimuksen tekstiin Suomelle tarkalleen ottaen tämä tai tuo velvoite, tositilanteessa NL olisi tulkinnut sopimusta itselleen sopivalla tavalla. Velvoite luovuttaa Suomen alue NL:n käyttöön oli olemassa de facto aivan samanlaisin perusteluin, kuin mihin itse vetoat väittäessäsi Suomen olleen sotilasliitossa Saksan kanssa. YYA-sopimuksen esittäminen jotenkin "vähemmän arveluttavana" on aivan tarpeetonta.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #16

YYA oli Suomen ja NL:n sotilasliittosopimus - tässä se on sanatarkasti:

"Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa."

Sopimus velvoitti Suomen puolustamaan aluettaamme NL:n kanssa.

Jos "emme tarkkaan tiedä mitä suullisesti oli sovittu Saksan ja Suomen välillä aikanaan" niin miksi te fennofobistit ja putinistit trollaatte jotain Saksan ja Suomen väistä sopimusta faktana (de facto) (= taitaa olla suora kopsu dosentti B:n propagandasta).

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Praktika oli yhteinen vihollinen. Erona vain oli "lebenstraum". Suomi halusi omansa takaisin, Saksa lisää "lebenstraumia".

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #9

Suomen alueelta hyökättiin Kuolaan ja Karjalaan, eiköhän Suur-Suomi ollut tavoitteena.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #17

Uskoakseni tavoitteita oli monen tasoisia, ja niitä päivitettiin sen mukaan, miten sota eteni käytännössä.

Yltiöpäiset "Uralille asti" -haihattelut jätettiin omaan arvoonsa jo ennen Barbarossan alkua, sillä asiantuntijat tiesivät, mikä oli todellisuudessa mahdollista. Suomella ei olisi ollut logistista kykyä ulottaa joukkojensa huoltoa yhtään kauemmas kuin mihin asemasodan rintamalinjat lopulta asettuivat, sillä kuorma-autoja oli vain rajallisesti ja Itä-Karjalan tiestö oli se mikä oli.

Suomi ylitti Tarton rauhan valtakunnanrajat mm. eliminoidakseen ne lentotukikohdat, joista käsin Neuvostoliiton Kaukotoimintailmavoimien pommittajat olivat terrorisoineet Suomen kaupunkeja aina Pohjanlahden rannikkoa myöten – ja siksi kotirintama saikin olla rauhassa ilmapommituksilta suurimman osan jatkosodasta. Oli myös puolustuksen kannalta viisasta viedä asemat Laatokan ja Äänisen ym. vesistöjen välisille kannaksille, jolloin rintamakilometrejä jäi vähemmän. Vallattua Itä-Karjalaa ajateltiin voitavan käyttää myös neuvottelun kohteena rauhaa solmittaessa.

Totta kai Suomessa tajuttiin Stalingradin tappion merkitys sodan kululle, ja siitä lähtien sodasta irtautuminen hallitusti tuli kaikkein keskeisimmäksi päämääräksi. Huolimatta Stalinin pitkään jatkuneesta ehdottoman antautumisen vaatimuksesta, lopulta Kannaksen torjuntavoiton ansiosta päästiin hyvinkin kohtuulliseen lopputulokseen, vaikka olihan sotaa vielä jatkettava Lapissa saksalaisia vastaan NL:n vaatimuksesta (muutenhan saksalaiset olisivat poistuneet sieltä oma-aloitteisesti hävitystä tekemättä).

Jos taas Moskovan esikaupunkeihin saakka 1941 edenneet saksalaiset olisivat voittaneet ja NL olisi luhistunut, silloin tietenkin tilanne olisi ollut aivan toinen ja Suur-Suomi -ajatuksille olisi ollut todellisuuspohjaa.

Suomen sotilasjohtoa ei voi syyttää epärealistisuudesta. Kannaksen torjuntavoiton jälkeen 3,8 miljoonan asukkaan Suomen armeija oli paradoksaalisesti vahvimmillaan (yli puoli miljoonaa miestä aseissa) ja kenraali A. F. Airon arvion mukaan armeija olisi kestänyt vielä yhden suurhyökkäyksen.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #21

--olihan sotaa vielä jatkettava Lapissa saksalaisia vastaan NL:n vaatimuksesta (muutenhan saksalaiset olisivat poistuneet sieltä oma-aloitteisesti hävitystä tekemättä).

Olisivatko? Aluksihan saksalaiset vetäytyivät, ja suomalaiset kuulemma katselivat, kun he räjättyivät siltoja. Sitten saksalaiset aloittivat sotatoimet hyökkäämällä Suursaareen, ja NL painosti. Mutta miksi WM olisi vettäytynyt ainakaan Lapin pohjoisosasta, josta olisi voitu edelleen uhata Murmanskia ja Arkangelia?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #26

Mihin vaiheeseen tarkalleen ajoittuu viittaamasi siltojen räjäyttely? Saksan Vuoristoarmeija oli vetäytyessään neuvostojoukkojen takaa-ajama, ja neuvotteluista Suomen ja Saksan armeijoiden välisestä demarkaatiolinjasta, rautateiden ja satamien käyttöoikeuksista sekä sulutuksista ja hävityksistä tuli visaisia.

Saksalaisethan vetäytyivät 6.9.1944 alkaen järjestäytyneesti kohti Käsivartta ja edelleen Norjaan, ja vaikka Suomen 4.9.1944 voimaan tulleet aselepoehdot Neuvostoliiton kanssa olivat tiedossa, ei syntynyt aseellisia yhteenottoja (itse Hitler oli päättänyt, että Suomea koskevat toimet tapahtuisivat sovinnollisissa merkeissä): epävirallisen sopimuksen mukaan suomalaiset antoivat saksalaisten poistua kuormastoineen ja tulivat perässä sopivan välimatkan päässä.

Saksalaisilla ei siinä vaiheessa ollut mitään muuta intressiä kuin pelastaa joukkonsa ja mahdollisuuksien mukaan kalustonsa tärkein osa Suomesta Norjaan, siirrettäväksi edelleen Saksaan maailmansodan loppunäytöksiä varten. Mitään epärealistisia ajatuksia heillä ei enää ollut Murmanskin tai Arkangelin suhteen, joiden kanssa he olivat jo aiemmin paremmista lähtökohdista panneet parastaan mutta epäonnistuneet.

Suomen edun mukaista oli tietenkin antaa saksalaisten poistua rauhassa, koska välirauhansopimus NL:n kanssa vaati armeijan demobilisaation ja Lappi oli tyhjennettävä Wehrmachtin, SS:n ja Luftwaffen karaistuneista joukoista pienellä määrällä suomalaisia, pääasiassa nuoria ja kokemattomia varusmiehiä tuoreimmasta ikäluokasta. Kummallakin osapuolella oli siis intressinä saksalaisten poistuminen Lapista vähin äänin.

Mutta Stalinille tämä ei sopinut. "NL painosti" on tilanteesta lievä ilmaus – NL antoi uhkavaatimuksen määräaikoineen, johon mennessä suomalaisten oli annettava näyttö todellisesta sodankäynnistä saksalaisia vastaan – siihen tarvittiin verta, ruumiita ja vankeja – muussa tapauksessa välirauhansopimus olisi mitätöity ja Puna-Armeija aloittanut uudelleen hyökkäyksensä Suomen armeijaa vastaan. Siksi tarvittiin Tornion maihinnousu 1.10.1944 (täpärästi ennen uhkavaatimuksen määräajan umpeutumista) taisteluineen 8.10.44 saakka ja Valvontakomissio sai kaipaamansa näytön oikeasta sodasta ruumiineen kaikkineen, ja suomalaisten vangeiksi jääneet saksalaiset luovutettiin Puna-Armeijalle.

On päivänselvää, että tässä oli saksalaisille riittävä syy heittäytyä hankaliksi ja ryhtyä sotimaan tosissaan, ennen kaikkea hidastaen perässä tulevien suomalaisten etenemistä ja tuhoten heiltä majoitus- ja tukeutumismahdollisuuksia, kuten poltetun maan taktiikkaan kuuluu.

Lapin sodan synty ja "Valesota" sen osana on kuvattu yksityiskohtaisesti Jatkosodan historia -teoksen 5. osassa ss. 362–385, mutta niin laajasti, etten voi referoida sitä tässä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #29

OLet varmasti oikeassa, mutta toisaalta saksalaiset itse aloittivat sotatoimet suomalaisia vastaan hyökkäämällä Suursaareen 150944. NL ajoi omia intressejään, ts. piti heikentää sakalaisia niin paljon kuin mahdollista, ennen kuin he pääsevät Norjaan. Kun puolta sodassa vaihtaa, niin joutuu sotimaan entisiä liittolaisia vastaan.

JOs haluaa ajatella positiivisesti, voimme olla ylpeitä siitä, että edesutoimme NOrjan vapautusta kuluttamalla saksalaisten voimia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #31

Saksalaiset olivat keväästä 1943 lähtien seuranneet tarkoin suomalaisten toimia maan irrottamiseksi sodasta. Tuolloin Suomen ulkoministeri oli ottanut asian virallisesti esille heidän kanssaan. Saatuaan tietää suomalaisten aikeista irtautua sodasta saksalaiset alkoivat suunnitella ja valmistella luopumista Pohjois-Suomesta ja vetäytymistä Norjaan. Saksalaisten 20. Vuoristoarmeijalle annettiin tästä "Johtajan ohje" jo 28.9.1943. Armeijan esikunnan suunnitelma, sotatoimi Birke valmistui 8.4.1944.

Tammikuun lopulla 1944 Puna-armeija oli lyönyt saksalaiset Leningradin edustalta Narvajoelle asti, jolloin suomalaiset olivat alueella yksinään heitä vastassa. Suurhyökkäys Karjalan kannaksella tapahtui kesäkuussa, ja Talin-Ihantalan 17 päivän ratkaisutaistelut heinäkuun alussa Saksan tuella. Leningradin Rintama siirtyi heinäkuun puolivälistä puolustukseen.

NL vaati 29.8.1944 Suomea aselevon ehtona katkaisemaan suhteensa Saksaan ja vaatimaan tätä vetämään joukkonsa pois Suomesta syyskuun puoliväliin mennessä (= epärealistinen vaatimus). Tämän pvm:n jälkeen saksalaiset joukot olisi riisuttava aseista, vangittava ja luovutettava liittoutuneille. Ennakkoehtoihin suostuttiin, ja Saksan Helsingin-lähettiläälle ilmoitettiin 2.9. suhteen katkaisemisesta. Samalla vaadittiin saksalaisten joukkojen poistamista Suomesta 15.9.44 mennessä. Aselepo NL:n kanssa astui voimaan 4.–5.9.1944, ja Suomi oli sotatilassa Neuvostoliittoa vastaan 19.9. saakka – siihen asti ja sen jälkeenkin pelättiin, että NL saattaisi jatkaa sotatoimia Suomea vastaan.

Saksalaiset suostuivat 4.9. esitettyyn pyyntöön suomalaisten joukkojen poistamisesta saksalaisten alueelta. Siviiliväestö evakuoitiin Lapista syyskuun puolivälliin mennessä. Suomalaisilla ei ollut suunnitelmia saksalaisten karkottamiseksi, joten Päämaja improvisoi ne.

Aselevon voimaan tullessa 4.9. kenraali Erfurth siirtyi Helsinkiin ja piti epävirallisesti yhteyttä Suomen sotilasjohtoon poistumiseensa 13.9. saakka. Rovaniemellä toimineen suomalais-saksalaisen yhteysesikunnan toiminta lakkautettiin 14.9.

Operaatio Tanne Ost oli saksalaisten maihinnousu Suursaareen 15.9.1944 tavoitteena vallata saari suomalaisilta Suomen irtauduttua aseveljeydestä. Suomalaiset torjuivat maihinnousun ja pitivät saaren, eloon jääneet saksalaiset antautuivat ja luovutettiin neuvostoliittolaisille.

* * *

Suomen irtautuminen sodasta oli erittäin monimutkainen poliittis-sotilaallinen suoritus, jossa oli "monta liikkuvaa osaa" samanaikaisesti ja sekä Saksalla että Neuvostoliitolla osallisina voimakkaita sotilasosastoja, eikä toimijoiden varsinaisista aikeista voinut enää olla varmuutta, vaan kaikkeen piti varautua.

Norjalaisten osa ei liene ollut päällimmäisinä suomalaisten mielissä, vaan pelissä olivat meidän kannaltamme omakohtaiset suuremmat asiat. Jos se olisi vain suomalaisista riippunut, saksalaiset olisivat olleet syksyllä 1944 tervemenneitä pois Suomesta minne tahansa vaikka täysissä voimissaankin. Lipun nosto kolmen valtakunnan rajapyykillä 27.4.1945 oli kauan odotettu päätös Suomen osuudelle toisessa maailmansodassa, ja sen vuosipäivä sopii hyvin Kansalliseksi veteraanipäiväksi.

Käyttäjän SeppoIlvessalo kuva
Seppo Ilvessalo Vastaus kommenttiin #17

Niitäkin ajatuksia tunnetusti oli ilmassa, mutta kyllä kysymys oli ennen kaikkea kolmen kannaksen, Karjalan, Aunuksen ja Maaselän, sotilasstrategiasta. Myös jälkikäteen ajatellen se strategia toimi hyvin.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #17

Suur-Suomi saattoi olla joidenkin romanttisten ideologien (joista monille itärajan takainen todellisuus sitten oli karvas pettymys) tavoite, mutta taustalla vaikuttanut todellinen käytännön sotilaallinen suunnitelma oli hankkia Suomelle helpommin puolustettava itäraja, ns. "kolmen kannaksen raja", joka olisi tarkoittanut sitä, että maarajaa NL/Venäjän kanssa olisi ollut vain kolmella kannaksella, siis Vienanmeren ja Äänisen, Äänisen ja Laatokan sekä Laatokan ja Suomenlahden välisillä kannaksilla.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #17

Löytyykö faktaa noinkin syyllistävän väitteen perusteeksi vai onko kyse fennofobismista? Tuohan tuomitsee koko sodan kokeneen sukupolven eli meidän isovanhempamme.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En täysin allekirjoita viestiäsi vaikka verbaalisesti asiasta voi noin kikkailla.

Kyse on siitä mitä NATO-optiolla tarkoitetaan ja silloin sillä voidaan hyvin tarkoittaa sitä, että se on voimassa "hyvän sään" aikana. Kuten muun muassa Sauli Niinistökin on tilannetta analysoinut.

Toisaalta kun kirjoitit, ettei NATO missään nimessä Venäjän konkreettisen uhan vallitessa ottaisi Suomea taakakseen, niin sekään asia ei ole niin selvä. Nimittäin NATO-maat pystyvät kyllä mieltämään, että johonkin se raja on vedettävä, jos idästä päin alkaa laajentuminen länteen. Ja Suomen itärajan turvaaminen voisi hyvinkin olla koko NATO:n ensisijainen intressi sellaisesa tapauksessa. Ei ikäänkuin päästettäisi pirua irti. Aivan siitä riippumatta mitä NATO:n sopimustekteihin on kirjoitettu kriisivaltioista.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Onko Vasemmistoliitossa todellakin noinkin fiksua porukkaa!?

Erinomainen blogi ja en voisi olla enemmän samaa mieltä.

http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1970...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ulkopolitiikka on alue, johon Suomen puoluepolitiikka ei nykyisellään kovin paljon vaikuta. Joka puolueessa on monenlaisia katsantokantoja turvallisuuspoliittisesta asioista.

Poikkeuksena ehkä jossain määrin on keskusta, joka ei pääse irti YYA:n tuomasta suuruuden ajastaan, sekä sitten jotkut klikit, jotka epätoivoisesti yrittävät pitää puoluestatustaan yllä rekiseröimällä itsensä suurella vaivannäöllä uudelleen, kun on puoluerekisteristä jo pois pudotettu.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Niin sen pitäisi ollakin. Jokaisessa asiassa, jossa kokonaisuus on mahdollista rakentaa siten että KAIKKI hyötyvät pitäisi puoluepolitiikka hylätä kokonaan.

Sellaisia asioita on muuten paljon!

Toinen asia on miten sellainen Suomi kyetään rakentamaan nykyasetukset huomioiden - käytänössä valtapuoluediktatuurissa siis. Näin yritämme me:

www.nukkuvat.fi

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Meitä on moneen junaan. Ei kannata arvioida kaikkia sen perusteella, mikä on puolueen linja tai enemmistön ymmärryksen tila.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Kukaan ei uskoisi jos väittäisin, että minulla on palovakuutusoptio, jota käytän vain jos tilanne sitä vaatii.

Voi tietenkin olla niin kuin presidentti tulkitsee, että Nato-optio on voimassa "hyvän sään" aikana. Suomi ei halua ärsyttää naapuria liittymällä Naton täysjäseneksi. Ehkä ”optiolla” halutaan kertoa naapurille, että jos tilanne muuttuu, jäsenyyshakemus lähtee. Tulee mieleen autokaupassa vakiintunut "osatakuu", kun osa pettää, takuu lakkaa.

Mitä tarkoittaa "hyvän sään aikana". Nyt sää ei siis ole hyvä. Viimeksi "hyvä sää" oli kaiketi 1990 -luvulla. Odotammeko samankaltaista säätilaa? Jos ulkopoliittinen johto tarkoittaa "Nato-optiolla" sitä, että Suomi saa hakea täysjäsenyyttä, se on kai mahdollista ilman optiotakin. Toistaiseksi kukaan ei ole täsmentänyt, mitä Nato-optio tarkoittaa käytännössä.

Se miten Naton jäsenet tilanteen kärjistyttyä hakemukseemme suhtautuisivat, onkin sitten eri juttu. Oikea optio sitoo sen myöntäjiä. Naton jäsenmaita Suomen "Nato-optio" ei sido mitenkään, ellei siitä ole tehty (salaista) sopimusta.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Pelkuruudelle voidaan keksiä monenlaisia perusteluita. Yksi on hokema "hyvästä säästä". Huonon sää aikana ei voi liittyä, koska se loisi vaarallisia jännitteitä ja saisi aikaa vastareaktioita. Hyvän sään aikana liittymiseen ei ole tarvetta, koska mitään uhkia ei ole näköpiirissä. Suomi on keksinyt turvallisuuspoliittisen ikiliikkujan.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Suomen ja Saksan välillä ei ollut jatkosodan aikana sotilasliittoa.

Suomen ja Saksan suhde tuolloin on vertailukelpoinen Suomen nykyiseen sotilalliseen yhteistyöhön läntisten maiden kanssa. Suomi ajoi omaa etuaan jatkosodan samalla tapaa kuin toivottavasti nykyäänkin.

Käyttäjän Creap kuva
Vesa Nikkanen

Mielestäsi siis Ryti-Ribbentrop sopimus ei ollut sotilasliitto?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Poikkeus vahvistaa säännön... sehän oli itse asiassa Suomen petos Saksan hyväksikäyttämiseksi epätoivoisessa tilanteessa, ja kesti parisen kuukautta. Veitsi kurkulla ovat vaihtoehdot vähissä.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen Vastaus kommenttiin #48

Liittolaisuuden kieltäminen ja höpinä erillissodasta on häpeällinen asia Suomelle. Jos asiaa olisi kysytty syksyllä 1941, ainakin 90 % suomalaisista olisi ollut sitä mieltä, että Suomi ja Saksa ovat liittolaisia.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Jos Putin lähettäisi asevoimansa hankkimaan uusia datsa-tontteja Saimaan rannoilta ja ne saatuaan eivät jatkaisi pitemmälle, niin Nato tuskin tekisi mitään.
Mutta jos venäläisten maanhankinta jatkuisikin pitemmälle, niin viimeistään Mikkelin tai Kouvolan kohdilla Nato suorittaisi tehokkaan ja rajoitetun iskun tukien suomalaisten puolustusta.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Ei pidä paikkansa, jos kyseessä olisi Nato-Suomi. Jos taas emme ole tässä hypoteettisessa tilassa jäsenmaa, ketään ei oikeasti kiinnosta.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

"Todellisuudessa Nato-optiota ei ole olemassa." Hyvä niin. Onneksi Suomen kansalle.

Suomen valtiollisen itsenäisyyden ainoat uhat ovat EU ja NATO.

Saimme elää sotien jälkeen vuosikymmenet rauhan oloissa, eivätkä vieraan vallan asevoimat marssineet Suomen maaperällä. Toisin on nyt.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Äläs Rauno viserrä.
Yksikään eeuulainen tai natolainen ei ole uhkaillut minua tai Suomea. Ovat olleet hyvin ystävällisiä.
Mutta venäläiset, kaksi kertaa tuhonneet kotini ja ajaneet minut evakkoon. Toivottavasti eivät tule kolmatta kertaa.
Tälläkin palstalla putinistit jatkuvasti uhkailevat. Jos emme ole kiltisti, Venäjä tulee ja iskee Suomen tuusan nuuskaksi.

Venäjä on tappanut sadan vuoden aikana sata tuhatta suomalaista.
Montako eeuulaiset tai natolaiset?
Jäljet peloittavat.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

No kyllä saksalaiset ovat suomalaisia tappaneet parissakin sodassa. Eulaisia he eivät toki olleet.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #27
Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Nyt täällä marssivat yhdessä Puolustusvoimien kanssa harjoittelevat vieraan vallan asevoimat, jotka palaavat kotiinsa harjoitusten päätyttyä.

Jotta emme saisi Suomeen sellaisia vieraita joukkoja, jotka jäävät tänne pysyvästi ja riisuvat aseista omamme, meidän kannattaisi hakeutua ajoissa Pohjois-Atlantin liiton eli NATO:n jäseneksi.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Aikamoista.

Tulkintasi kylmän sodan aikaisesta asemastamme on sangen mielenkiintoinen.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Rauno Lintunen

Mikäs siinä NATO:ssa nyt pelottaa. Putin on hyvissä väleissä Turkin kanssa ja diktaattorit punovat kaikenlaista yhteistä hyvää keskenään muiden haitaksi.

Turkki on NATO maa ja pudottelee välillä Venäjän hävittäjiä rajoiltaan. Silti Putin pitää NATO Turkkia hyvänä naapurina.

Käyttäjän TaskinenMika kuva
Taskinen Mika

Eikös ole moneenkertaan todettu, että Nato ei pysty todellisuudessa juurikaan turvaamaan Suomea eikä myöskään Baltteja, todellisessa konfliktissa. Entäs, jos Kiina sitten aiheuttaa Natolle uhkaa. Nato aktivoituu samalla Venäjää kohtaan, sitten olemmekin mukana kriisissä täysimääräisesti. Ei Kiinakaan ole välttämättä aina se hiljainen nyökkäilijä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kuka mitäkin on moneen kertaan sanonut, mutta siitä sanojasta riippuu kuinka paljon sanomalle annetaan merkitystä, sanoi sen sitten kuinka moneen kertaan hyvänsä.

NATO:n perustana on edelleen maailman ainoa supervalta, jonka asearsenaali ja tekniikka niin ydinpuolella kuin muutoinkin on ylivertainen mihinkään muuhun maailman maahan verrattuna. Kyse ei siis ole kyvystä, vaan halusta. Kun Obama vieraili Virossa, hän toisti myöskin useaan kertaan isännilleen, että "you have lost your independence twice, with NATO you can be sure that you will never lose it again."

Mutta oleellsisnta NATO-jäsenyydessä olisikin sen todennäköisyyden pienentäminen, että tuo skenaroimasi "todellisuus" koskaan toteutuisi. Ukrainassa se toteutui, juurikin siksi, että Ukraina ei ole NATO:n jäsen.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Miten Viro on menettänyt itsenäisyytensä kahdesti???

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #32

Obamalta pitäisi kysyä mitä hän itse tarkoitti, mutta ilmeisesti ensin vuonna 1940 ja sitten vuonna 1945. Jos hän tarkoitti tätä, niin siinä tapauksessa saksalaiset olisivat olleet vapauttajia.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #37

Saksa ei palauttanut Virolle itsenäisyyttä, hurskaista toiveista huolimatta, eikä aikonutkaan palauttaa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #43

Virolaiset sanovat, että heillä on kokemukset molemmista diktatuureista, sekä kansallissosialistisesta että kommunistisesta. Virolaisten todistuksen mukaan jälkimmäinen oli heille pahempi.

Etnisiä virolaisia on muuten maailmassa vähemmän tänään kuin oli vuonna 1940.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #43

Oletko ihan tosissasi, että Viro olisi voinut saada itsenäisyyden kun rintama oli ihan vieressä? 1944 syksyllä kun saksalaiset vetäytyivät Virosta niin virolaiset pyrkivät itsenäisyyteen - sen esti kuitenkin Neuvostoliitto.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Historiakommenteista hyvää vääntöä, mutta totean pikaisesti vain:

Suomella ei ollut sopimusta Saksan kanssa, mutta tosiasiallisesti olimme natsien liittolaisia ja kurkkuamme myöten samassa lirissä. Tuurilla, taidolla ja sotakunnolla onnistuimme irtaantumaan ja turvaamaan itsenäisyytemme. Kuitenkin on sangen naurettavaa kaunistelua väittää, ettemme olleet natsien liittolaisia. Jos se olisi hyvä tulkinta, saisi monta historian asiaa näyttämään aika jännälle.

Kiitoksia kommenteista, itse en ehdi tänään juuri vastailla!

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Natsikortilla läiskintää tässä kontekstissa vierastan, koska jatkosotaan Suomi haki tuekseen itseään vahvempaa sotilaallista toimijaa, eikä suinkaan poliittis-ideologista. Suomessa taistelleista saksalaisista Wehrmachtin, Luftwaffen ja jopa SS:n sotilaista vain pieni vähemmistö kuului NSDAP-puolueeseen, kuten Puna-Armeijastakin vähemmistö kuului NKP:hen.

Tosiasiallisesti meillä oli Saksaan nähden eri motiivit ja eri sodan päämäärät, emme suostuneet samaa vihollista vastaan sotiessamme Saksan vaatimuksiin (hyökkäyksestä Leningradiin, Muurmannin radan pysyvästä katkaisusta, lisäjoukkojen lähettämisestä Saksan tueksi pohjoiseen jne), emme ryhtyneet juutalaisvastaisiin toimiin, emmekä julistaneet sotaa länsiliittoutuneille, eikä kansallissosialisteilla ollut merkittävää poliittista asemaa Suomessa. Olisimme tehneet puolustusliiton Stalinin Neuvostoliiton seuraavaa hyökkäystä vastaan tarvittaessa vaikka itse Pirun kanssa, mutta on harhaanjohtavaa niputtaa meitä poliittisesti sen ainoan vakavasti otettavan sotilasmahdin kanssa, joka oli käytettävissä turvatakuiden antajana Suomelle 1940-41.

Liittolaisuudesta puhuttaessa on syytä pitää tarkoin mielessä, mitä varsinaisesti tarkoitetaan tuon käsitteen semantiikalla – harhaan johtava yleistäminen on raukkamaista omaan pesään ulostamista ja aiheetonta tammenlehväsukupolven häpäisyä, joka ei tee nykysuomalaisista lainkaan moraalisesti heitä ylevämpiä. Erillissodan (Sonderkrieg) käsite oli käytössä jo tapahtuma-aikana eikä vasta jälkikäteen keksittynä, ja saksalaisille olimme tuolloin Waffenbrüder, aseveljiä, emme liittolaisia emmekä vasalleja.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tämä on ihan totta, mitään poliittista liittoa ei ollut Suomen ja Saksan välillä, eikä Suomi siinä mielessä kuulunut akseliin.

Minä sanoisin, että Suomi oli de facto Saksan sotilaallinen liittolainen, mutta ei poliittinen. Vastaavasti NATO on sekä sotilaallinen, että poliittinen liitto.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #44

Ei pelkkä väite ole mitään faktaa vaikka sen esittää latinaksi de facto.

Suomella ei ollut liittolaissopimusta Saksan kanssa Rydin henkilökohtaista takausta lukuunottamatta.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Tämä oli Leivolta vahva kirjoitus. Valitettavaa että kommentit lähtivät hieman eri aiheeseen.

Nato-optio on pelkästään kotimaiseen käyttöön luotu käsite, jolla voidaan muka perustella sitä miksi Suomen ei juuri tässä(kään) hetkessä tarvitse liittoutua. Onnistuuhan se tuonnempanakin... Suomen poliitikot ja myös kansa ovat niin eripuraisia turvallisuuspolitiikastamme, että tällainen itsesumutus näyttää olevan tarpeen.

Mitä tulee Suomen ja Saksan yhteistyöhön jatkosodassa, niin siinä näkyy liittoutumisen voima ja merkitys. Yksin Suomi olisi jyrätty heittämällä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Suomi on itsepetoksen suurvalta.

Käyttäjän mikasatta kuva
Mika Sarivaara-Satta

Suomella oli Nato-optio käytettävissä, mutta se juna meni jo, kun Baltian-maat liittyivät Natoon.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Natoon liittyminen onnistuu kyllä, jos vain Suomi sitä itse älyää hakea.

Junan ohimeno on disinfoa!

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Juna ei ole mennyt yhtään mihinkään, mutta hitaimmat eivät vain näytä onnistuvan nousemaan siihen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset