Sanojen turhasta sukupuolittamisesta on luovuttava
Viime päivinä julkisessa keskustelussa niin YLE:n, erilaisten yksityisen julkjaisujen kuin somenkin puolella on käyty vääntöä siitä, kuinka sanojen sukupuolittuneisuuden purkamiseen tulisi suhtautua. Tästä ei oikeastaan voi sanoa muuta fiksua kuin, että aika aikansa kutakin. Se että jotkin sukupuolittuneet käsitteet ovat vakiintuneet käyttöön, ei ole mikään argumentti sen puolesta, että asioiden tulisi olla niin jatkossakin. Siitä mitä on, ei voi päätellä sitä, kuinka asioiden tulisi olla.
On tosiasia, että sanojen sukupuolittuneisuus vaikuttaa mielikuviimme, valintoihimme ja usein korostaen alleviivaa vallitsevia – tai ainakin ennen vallinneita käsityksiä. Jo aikapäiviä sitten esimerkiksi Opetushallitus ymmärsi tämän ja meillä on hiljalleen purettu ammattien sukupuolittuneita nimiä – sillä jokaisella on oikeus valita opiskelupaikkansa aivan kuten tahtoo ja olisi hyvinkin outoa ja typerää, jos esimerkiksi ammattinimikkeet eivät eläisi muuttuvan maailman tahdissa. Jos väität ettei vanhoilla nimityksillä ole väliä, tee edes pieni testi: miltä tuntuisi, jos oma ammattisi tai muu identiteettisi tärkeä osananen sukupuolitettaisiin niin, että sana edustaisi muuta kuin, mitä sinä olet. Esimerkiksi minun ammattini olisi tuntiopettajanainen.
Sukupuolineutraalin sanaston käyttöönotto ei tarkoita sitä, että meillä olisi mitään kiellettyjä sanoja, tai että sukupuolien olemassaolo kyseenalaistettaisiin. Kyse on siitä, että kielen on kehityttävä yhteiskunnan mukana ja kieli kytkeytyy osaltaan yhteiskuntaa ylläpitäviin ja rakentaviin rakenteisiin, joihin voimme itse vaikuttaa. Emme me enää puhu sairaanhoitajattarista ja jo ajatus itsensä mieheksi identifioivan kutsumisesta sairaanhoitajattareksi tuntuu useimmista absurdilta. Joten eiköhän ole selvää, että kunhan sanasto kehitetään kielellisesti hyväksi, niin Aamulehden esille nostama ajatus on hyvä ja kannatettava – vaikka Aamulehden kritisoijat eivät ymmärtäneet, että joissakin konteksteissa on aivan oikein puhua naispiispasta tai asemiehestä.
Eikö kuitenkin tuo muutos pitäisi tulla muutoksen kohteena olevan ammattiryhmän edustajilta? Eihän ulkopuoliset, tässä tapauksessa toimittajat, voi tietää millä nimellä kunkin ammattiryhmän edustajat haluavat itseään kutsuttavan. Itseäni ainakin häiritsisi, jos minua tituleerattaisiin pomona. Siitä tulee mieleen ensisijaisesti määräilevä auktoriteetti, joka istuu todella huonosti ihmisläheiseen ja yksilökeskeiseen johtamiseen.
Ylipäätänsä nykyään harvaa normaalia ihmistä kiinnostaa sukupuoli, kun kyseessä on työelämä. On naisten aliarvioimista väittää heidän uravalintojensa johtuvan sukupuolittuneista käsityksistä. Jos olen väärässä, niin varmasti sinäkin tiedät useita naisia, joiden uravalintaan maskuliiniset tittelit ovat vaikuttaneet negatiivisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Relativismi on joskus herttaista ja jopa hyödyllistä, mutta ei. Eivät uravalinnat tietysti yksin tuollaisesta riipu, mutta kyse on kokonaisuudesta. Ei muutenkaan ammattinimikkeistä tosin ole ihmisiltä itseltään kysytty.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi nimikkeitä sitten tulee muuttaa, jos niillä ei ole vaikutusta uravalintoihin? Ei kukaan miellä enää laki- tai esimiestä nimenomaan miessukupuolen edustajana. Kielen muuttaminen väkisin tuntuu väärältä. Kyllä muutoksen pitää lähteä ko. ammattiryhmän edustajista ja näin on jo monesti tapahtunut. Harvoin enää käytetään käsityöammateissa mies-päätettä. Nykyään puhutaan esim. sähköasentajista. Muutoksen syynä ei ole ollut suinkaan sukupuolittuneisuus, vaan ammatin monipuolistuminen ja asentajan tittelin pitävän sisällään laajemman osaamisskaalan, kuin pelkkä sähkömies. Sähkömiestäkin toki vielä käytetään, mutta ammattiryhmän edustajat puhuvat mieluummin sähköasentajasta.
Ilmoita asiaton viesti
Lue uudestaan.
Ammattinimikkeiden muutos muuten on suurelta osin ponnahtanut koulutusjärjestelmän kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Ellen nyt aivan väärin muista, aikoinaan metsäteknikot halusivat ammattinimekseen opintojen jälkeen metsäinsinöörin. Insinööriliitto tietenkin närkästyi moisesta vääryydestä jne. Joten löytyy sitä muutakin kuin vain sukupuolisensitiivisyyttä nimikkeistä. Teknikot koulusta, insinöörit opistoista ja DI:t korkeakouluista, aisan yli hyppelyä ei katsottu aina suopeasti. Evoluution klaani-, heimokäyttäytymistä on vaikea muuttaa nopeassa aikataulussa.
Odotan mielenkiinnolla muiden noin 30 eri sukupuolen ehdotuksia nimikkeistä , jotka kenties päätyvät 100 vuoden kuluttua Nyky-Suomen sanakirjaan.
Ilmoita asiaton viesti
Nimitykset, jotka harhauttavat koulutuksen tason osalta ovat luonnollisestikin väärin.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaalisen oikeuden tuulet puhaltavat Atlantin yli ja on odotettavissa, että viiveellä täälläkin alkaa tulla vaatimuksia vaihtaa sana mies miesoletetuksi ja nainen naisoletetuksi.
Jännä myös nähdä, haluaako joku Suomessakin joskus valita itse omat promonimit… hän -> xän/xån/xe/he.
Ilmoita asiaton viesti
Aika nopeasti nuo miesoletettu ja naisoletettu ovat alkaneet kuulostaa luontevilta.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa yllätys xD
Ilmoita asiaton viesti
mietiskelen vaan kumpi määrittää tiettelin jolla kutsutaan. Toimittaja vai haastatelta? eli jos eduskunnan puhemiehenki haluaa itseään kutsuttavan vaikka on nainen tai mies. Sinänsä mulle on ihan sama vaikka suureksi tolloksi kutsuttas.
Ilmoita asiaton viesti
Isänmaa ei sanana liity virka-asemiin tai työtehtäviin. Omistussuhteisiin saattaa hieman liittyä esim perintöjärjestykseen.
Ilmoita asiaton viesti