Alkoholilainsäädännössä mättää muutkin kuin prosentit

Eduskunta käsittelee syksyn aikana alkoholilain uudistuspakettia, joka on aitosuomalaiseen tapaan johtanut keskusteluun epäolennaisuuksista ja lopputulos näyttää jo tässä vaiheessa vesitetylle kompromissille. En itse ole ryhmäkurin ystävä, mutta on suorastaan hupaisaa kuinka alkoholilain siirtäminen tälle vuosituhannelle on omantunnonkysymys Keskustalle, mutta sitä eivät ole olleet koulutukseen, vähäosaisten toimeentuloon ja lapsiin kohdistuneet yhteiskunnallista eriarvoisuutta pahentavat leikkaukset. 

Uudistuksessa on useita järkeviäkin puolia, mutta järkevän alkoholipolitiikan tulisi keskittyä yksinkertaisesti siihen, että yhteiskunnan kärsimiä haittoja minimoidaan keinoilla, jotka haittaavat vähiten suomalaisten enemmistöä, jolle alkoholi ei ole ongelma. Nykytilanteen – ja myös uudistuksen jälkeisen todellisuuden eräs perusongelmista on se, että säätely kannustaa toimimaan tavoilla, jotka ovat säätelyn tavoitteiden vastaisia.

Kaikista säätelykeinoista tehokkain on verotus ja alkoholin aiheuttamien yhteiskunnallisten haittojen takia erityiskohtelu on perusteltua hyvinvointivaltiossa, jossa veronmaksajat kustantavat terveydenhuollon ja sosiaaliturvan kaikille. Sen sijaan hakoteillä tuntuu olevan ymmärrys siitä, mistä verotuksessa on kyse. Verotus kannustaa toimimaan tietyllä tavalla tai kääntäen, rankaisee tietystä toiminnasta. Suomalainen alkoholiverotus kannustaa juomaan kotona bulkkialkoholia sekä maksimoimaan ulkomaantuonnin määrän.  Se aiheuttaa ja pahentaa sekä alkoholihaittoja että suomalaiseen alkoholikulttuuriin kuuluvia valitettavia piirteitä, minkä ohella veropolitiikka on julkisen ja yksityisen talouden kannalta haitallista.  Vaikka päättäjät ja niin sanotut asiantuntijat ovat ministeritasoa myöten toista väittäneet, viimeisten vuosien linjaukset ovat juurikin lisänneet sekä kotona juomista että tuontia. Viina maistuu lähes entiseen tapaan, mutta verotulot ja kotimaan työllisyys laskevat. Nyt pientä helpotusta on tuomassa Viron tiukkeneva verotus, johon tosin Latviassa on jo vastattu lisäämällä tarjontaa.

Verotusta tulisi uudistaa niin, että se suosisi ravintolakulutusta. Se ohjaisi alkoholin käyttöä monellakin tavalla terveempään suuntaan ja toisi positiivisia työllisyysvaikutuksia. Maltillinen hintataso parantaisi osaltaan myös maamme kilpailukykyä matkailumarkkinoilla. Lisäksi myydyn alkoholin osalta verotus tulisi kohdentaa haitta-aineeseen eli etanoliin sen määrän suhteessa vahvuuden huomioiden väkevien osalta ilman monimutkaista eri juomatyyppejä eri tavalla kohtelevaa nykyjärjestelmää. Etanoliveron ohella pitäisi tarkistella myös arvonlisäveroa, sillä nykyinen korkea arvonlisäverokanta suosii teollista bulkkialkoholia. Pientuottajat tekevät arvokasta työtä paremman juomakulttuurin hyväksi ja pientuotantoa sekä ravintolakulutusta suosiva verotus olisivat myös järkevää työllisyyspolitiikkaa. 

Valitettavasti näyttää sille, että olemme jälleen menettämässä mahdollisuuden lainsäädännön merkittävään järkevöittämiseen. 

 

 

 

vpleivo
Vasemmistoliitto Kajaani

Marcus Aurelius, Seneca, Thomas Jefferson, George Washington, Jeesus ja John Stuart Mill olivat kovia kavereita.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com
Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä: https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu