Venäjän haipuvat mahdollisuudet

Kaksi vuotta sitten kirjoitin tekstin Venäjä ei ole Neuvostoliitto, jossa kävin läpi joitakin perustekijöitä, joiden takia on jokseenkin väistämätöntä, ettei maalla ole edellytyksiä nousta globaaliksi suurvallaksi. Kaksi vuotta myöhemmin Venäjä on yhä samalla radallaan kohti haipumista, mutta suurvaltauho on Zapad 17-harjoituksen ja Syyrian voittoisaksi kääntyneen sodan myötä entisellään.

Kuitenkin, maan alamäki on entistäkin selvempi.

Leikkauksista huolimatta maa käyttää edelleenkin virallisesti yli 5 % bruttokansantuotteesta asevarusteluun kokonaissumman ollessa maailman kolmanneksi suurin, mutta kyseessä on virallinen lukema ja todellinen summa lienee jonkin verran korkeampi. Vaikka viivästykset kärkihankkeissa ja maltillistettu varusteluohjelma tuovat helpotusta, on kyseessä raskas ponnistus. Kymmenien sotilastukikohtien rakentaminen länteen sekä aiempaan nähden valtavaksi paisunut uuden aseistuksen tilauskirja painavat jatkossakin liittovaltion budjetissa. Vertailu EU-maihin asettaa maan talouden oikeaan suhteeseen: kaksi vuotta sitten Venäjä olisi ollut EU:n 4. tai 5. suurin talous, mutta tuoreimpien tietojen perusteella maan talous on tukevasti pienempi kuin Britannian, Saksan, Ranskan, tai Italian ja ennusteiden osuessa oikeaan Espanja kiilaa lähitulevaisuudessa ohi. Maailmantaloudessa ohituskaistalle vilkkua ovat jo näyttäneet Meksiko ja Australia. Keskipitkällä aikavälillä maa joutuu ponnistelemaan pysyäkseen 20 maailman suurimman talouden joukossa.

Mielenkiintoinen kysymys on se, että kauanko kestää ennen kuin jälkeenjääneen talouden ja asevarustelun suonenisku realisoituvat sellaisiksi vaikutuksiksi, jotka nostavat seinän vastaan joko voimavarojen loppuessa, tai ihmisten havahtuessa todellisuuteen. Vielä tällä hetkellä hallinnon kannatus on vankkaa myös keskiluokan keskuudessa, vaikka se onkin saanut tuntea politiikan suhteessa pahiten nahoissaan. Tuskin tilanne hyvällä muuttuu, sillä nuoret aikuiset muistavat vain Putinin Venäjän ja johtajakultin rakentamisen ja vähän vanhemmat kaaoksen ja alennustilan, josta Venäjä Putinin johdolla nousi 1990-luvun jälkeen.  

Jo kaksi vuotta sitten oli nähtävissä se, että väestöllinen juna on jättämässä aseman Putinin keskittyessä suurvaltajohtajan larppaamiseen. Kolmen vaatimattomasti plussalle jääneen vuoden jälkeen kuolleisuus ylitti viime vuonna jälleen syntyvyyden. Kuluvasta vuodesta on tulossa sitäkin synkempi ja voi olla, että kolmen vuoden nousu on jo tänä vuonna kompensoitu. Nyt lastenhankintaiän taakseen jättävät ikäluokat ovat noin puolitoistakertaisia lastenhankintaikään tuleviin nähden samalla, kun haudan partaalla olevat ikäluokat ovat 2 – 2,5-kertaisia vähän alle parikymppisiin – maan pienimpiin ja lastenhankintaikään tuleviin ikäluokkiin nähden. Lopputuleman arvaaminen ei edellytä väestötieteen ja matematiikan opintoja.

Putinin hallinto yritti kyllä aiemmin kehittää perhepolitiikkaa, mutta todellisia laajoja yhteiskunnallisia muutoksia ei ole tehty samalla, kun suorat taloudelliset kannustimet olivat merkityksellisiä lähinnä maan köyhimmillä ja syrjäisimmillä alueilla. Kokonaisuuden kannalta nämä ovat kuitenkin osaltaan vahvistaneet kehitystrendejä: karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että mitä venäläisempi alue on, sitä korkeampi on kuolleisuus ja sitä alhaisempi syntyvyys. Slaavilaisen Venäjän sydänmailla syntyvyys jää lähes kaikkialla kuolleisuudesta ja pahimmillaan jo nyt kuolleita on lähes kaksi jokaista syntynyttä kohden, mutta samalla laajoilla alueilla, joissa venäläiset ovat vähemmistönä jo ennestään, syntyvyys voi olla jopa viisinkertainen kuolleisuuteen nähden.  Vuosien 1989 – 2010 väestönlaskentojen välillä itäslaavien määrä väheni yli 11 miljoonalla samalla, kun maan kokonaisväkiluku aleni alle 4 miljoonalla. Kaikki viittaa siihen, että mikään ei ole kääntämässä tätä kehityskulkua.   Tulevaisuudessa Venäjä on yhä vähemmän venäläinen, millä voi olla maan vakaudella merkityksellisiä seurauksia.

Poliittisella rintamalla maan marginalisoituminen jatkuu. Läntisistä yhteistyöjärjestöistä Venäjä on siirretty kuunteluoppilaaksi tai poistettu kokonaan.  Lisäksi vaikka sitä ei ole ääneen sanottukaan, Kiina vaikuttaa saaneen tarpeeksi Venäjän jahnailusta ja maan teollisuusalueet on kuin varkain kytketty junaverkolla Länsi-Eurooppaan. Liikenneinfran ohella Kiinalla on suora pääsy Kaspianmerelle saakka energianhankinnassa kaasu- ja öljyputkien ansiosta. Ensimmäinen juna Kiinasta Teheraniin kulki jo alkuvuonna 2016 . Iran on strategisesti tärkeä valtio, sillä se tarjoaa yhteyden Bandar Abbasin sataman kautta Intian valtamerelle ja Persianlahdelle. Iranilaiset, kiinalaiset ja ranskalaiset ovat yhdessä toteuttamassa kymmenien miljardien ohjelmaa, jolla maan rautatieverkkoa kehitetään. Käytännössä se tulee kytkemään Iranin satamineen Keski-Aasian yhteyksiin. Euraasian talous yhdistyy ilman Venäjää, ei maan ansiosta vaan maasta huolimatta.

Keski-Aasian valtiot ovat siirtyneet ja siirtymässä enenevässä määrin pois Moskovan vaikutuspiiristä ja tilalle on ennen kaikkea työntynyt Kiina. Venäjän rooli taloudessa on kutistumassa rajusti ja samalla poliittinen vaikutusvaltakin. Entisen isäntämaasta irrottautumista Venäjä on itse helpottanut ajamalla omaa etuaan hyvin häikäilemättömästi. Kremlin parhaat mahdollisuudet perustuvatkin jatkossa siihen, että mitä luultavimmin Keski-Aasian valtiot pyrkivät kilpailuttamaan suuremmat naapurinsa toinen toisiaan vastaan. Hyvä heille, huono Venäjälle, jonka resurssit Kiinaan verrattuna ovat mitättömät. Aiemmin Venäjälle tärkeä Euraasian unioni alkaa olla Ukrainan sodan ja Moskova-johtoisuuden tyngäksi rampauttama projekti, joka ei kokonaistilannetta tule nykymuodossaan muuttamaan, vaikka toki Venäjä hyötyy vapaakauppa-alueesta, joka saattaa vielä hiukan laajetakin.

Kun huomioi sen, ettei Venäjällä ole Putinin johdolla juuri mahdollisuuksia ratkaista aiheuttamaansa Ukrainan sotaa itselleen positiivisella tavalla, välit taloudellisesti tärkeimmän kumppanin EU:n kanssa ovat hyytävät havaittavissa olevaan tulevaisuuteen saakka ja Kremlin toivomaa lienntystä Yhdysvaltain kanssakaan ei ole nähtävissä, niin ei voi muuta sanoa kuin voi Venäjä, voi Venäjä minkä teit. Neuvostoliiton romahdus päätti yhden totalitarismin vaiheen, mutta näemmä Venäjän on vielä jatkettava kohti kolmatta romahdusta ennen kuin maa voi todella karistaa itsensä vapaaksi. Ainoa kysymys on se, että havahtuvatko venäläiset ajoissa vai seuraako keisarillisen ja sosialistisen Venäjän romahduksia vielä kolmas kerta.

 

 

 

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com

Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo – siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

 

vpleivo
Vasemmistoliitto Kajaani

Marcus Aurelius, Seneca, Thomas Jefferson, George Washington, Jeesus ja John Stuart Mill olivat kovia kavereita.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com
Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä: https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu