Jihad saapui Suomen vankiloihin

 

Mitä Eurooppa edellä, sitä Suomi perässä. 

Rikosseuraamuslaitos julkaisi eilen sivullaan pienimuotoisen artikkelin Suomen vankiloissa on tehty 84 henkilöhavaintoa väkivaltaiseen ekstremismiin ja radikalisoitumiseen liittyen ja Rise:n sivuilta löytyy hiukan laajempi raportti pdf-muodossa.

Tärkeimmät tiivistettynä ovat seuraavat toteamukset:

"Suomen vankiloissa on tehty väkivaltaiseen ekstremismiin ja radikalisoitumiseen liittyvä havainto 84 henkilön osalta. Näistä 45 on edelleen vankilassa ja 39 henkilöä on vapautettu tai poistettu maasta. Havainnot ovat eriasteisia ja -laatuisia. Osa havainnoista on rikosseuraamusalalla toimivien viranomaisten mukaan vakavia.

[..]

Suomen vankiloissa on tapahtunut muun muassa muslimitaustaisten vankien tekemiä pahoinpitelyjä, joilla epäillään olleen uskonnollinen peruste. Lisäksi on havaittu, että ääri-islamiin liitettäviä terrori-iskuja on juhlittu vankiloissa. Havaintoja on tullut lähes aina iskun tapahduttua. Havaintojen perusteella voi todeta, että vankien joukossa on henkilöitä, jotka suhtautuvat myönteisesti länsimaalaisiin ihmisiin kohdistuvaan terrorismiin.

[..]

Suomessa ilmiö koskettaa pääosin ulkomaalaistaustaisia vankeja ja radikalisoituminen liittyy uskonnolla perusteltuun väkivaltaiseen ekstremismiin. Etelä-Suomen alueen projektin aikana on tehty myös useita havaintoja liittyen poliittisesti perusteltuun väkivaltaiseen ekstremismiin. Havaintojen perusteella suurin radikalisoitumisen uhka liittyy vankeihin, jotka altistuvat ääri-islamistiselle tai -oikeistolaiselle aatteelle."

Kansallismielisestä ääriliikehdinnästä olen kirjoittanut riittävästi jo aiemmin ja valitettavasti ennakoin nykyongelmia jo vuosia sitten. Ks. esimerkiksi tämä, tämä tai vaikkapa tämä. Se että äärikansallismieliset ovat monella tavalla helpommin havaittava uhka ja varsinkin Hyville Ihmisille™ tunnistettava vihollinen, ei saa ja voi tarkoittaa sitä, että ummistamme silmämme salafistisen vihaideologian leviämiselle maassamme. Maailmalla sen seuraukset ovat aina olleet samankaltaisia – väkivaltaa, vähemmistövihaa, aktiivisista eristäytymistä muusta yhteiskunnasta, homofobiaa, misogyniaa ja pyrkimyksiä nostaa salafistit edustamaan muslimeita ja salafismi/wahhabismi islamin oikeaksi tulkinnaksi. Eikä tuossa ole edes koko kattaus siitä, mitä Saudi-Arabian ja eräiden muiden Persianlahden arabimaiden tukemana levitettävä islamintulkinta käytännössä tarkoittaa.

Nyt kun Turun isku on varmistumassa ääri-islamilaiseksi, voimme valitettavasti todeta etenevämme hiljalleen Länsi-Euroopan maiden perässä. Kuten muuallakin vankiloistamme on tullut ja mitä ilmeisimmin on tulossa entistä enemmän salafistisen jihadismin värväämis- ja lietsomispaikkoja. Näin on käynyt muuallakin ja meidän ei tarvitse vilkaista Belgiaa tai Ranskaa eksoottisempia maita, jotta tiedämme mitä siitä seuraa, jos tilannetta ei oteta välittömästi haltuun. 

Vankilakonteksti on ongelmallinen myös sen takia, että monille hyville ihmisille terroristien vankila-, päihde- ja/tai syrjäytymistausta tuntuvat antavan tekosyyn ajatella ja uskoa, että teoilla ei ole mitään tekemistä ideologian kanssa. Eihän kunnon muslimi ryyppää, käy yökerhoissa, tehtaile pikkurikoksia ja niin edelleen. Se on eittämättä houkutteleva ajatus, jos haluaisi parantaa mielenrauhaansa. Samoin sosiaalidemokratian ja hyvinvointivaltion turruttama mieli voisi uskotella itselleen, että olosuhteistahan tämä johtuu.

Mutta nämä taustoiltaan kirjavat, usein syrjäytyneet ja tyypillisesti nuorehkot miehet ovat salafistisen väkivaltaideologian rivitaistelijoita. Eivät he ole ideologeja, rahoittajia tai saarnaajia. Heidän taustansa tekee heidät haavoittuvaisiksi, kun kyse on ekstremismiin houkuttelemisesta, sillä ääriaate antaa ihmisille sen, mitä useimmat meistä toivovat: tarkoituksen elämälle (ja sen uhraamiselle), yhteenkuuluvuuden tunteen ja paikan entistä juurettomammassa maailmassa ja jalon ylevän asian, jonka puolesta elää, toimia ja tarvittaessa kuolla. Lupauksen jostain suuremmasta.

Niin kauan kuin me emme pysty näkemään kokonasuutta, me emme kykene toimimaan.

Ensinnäkin meidän ymmärrettävä se, että käynnissä on ideologinen kamppailu. Jos nyt kamppailuksi voi sanoa tilannetta, jossa vain toinen osapuoli todella kamppailee. Yksin saudit ovat käyttäneet vuodesta 1975 alkaen vuodessa 2-3 miljardia dollaria radikaalin totalitaristisen uskontulkintansa levittämiseen. Luku asettuu oikeaan perspektiiviin kun ymmärtää sen, että Neuvostoliiton kylmän sodan aikainen propagandabudjetti oli arvioiden mukaan noin miljardin verran vuosittain. Sama tarina toistuu kaikkialla missä Persianlahden arabien rahoittamat moskeijat, kulttuurikeskusket, saarnaajat ja niin edelleen toimivat: puritaaninen, ahdasmielinen ja segregaatioon pyrkivä wahhabilainen/salafistinen islamintulkinta vahvistuu. Sen mukana saapuvat misogynia, vähemmistövihamielisyys ja väkivalta, joita oikeutetaan uskonnolla. Tarina on sama lähes poikkeuksetta aina ja kaikkialla. Tämän tiedostaminen on tärkeä ensiaskel. Maltillista islamia ja vapaan yhteiskunnan perusarvoja vastaan käydään systemaattista ja erittäin hyvin rahoitettua ideologista kamppailua, jossa häviöllä ovat maltillinen islam sekä vapaa ja avoin yhteiskunta, jonka suurimmaksi uhaksi ovat nousseet omat vallanpitäjämme urkkimislakeineen ja joka paikkaan tunkeutuvine turvallisuuselimineen. Tämän haastaminen edellyyttää sitä, että meidän on tunnistettava ideologit ja kulissit, joiden puitteissa nämä ryhmät toimivat.  Meidän on myös toden teolla otettava haaste vastaan ja sanottava ei aivan yhtä itsestään selvästi kuin sanomme ei natsismille.

Toiseksi on ymmärrettävä, että salafistisen väkivallan suorittava porras tarvitsee väkivaltaan yllytettäviä ihmisiä. Tässä ryhmässä on monia, joiden tilanteeseen olisi voitu vaikuttaa sosiaalipoliittisilla toimilla, jotka vähentävät syrjäytymistä ja ulkopuolisuuden kokemusta. Tässä ryhmässä on kautta Euroopan ollut myös monia, joiden tapauksessa toimiva maahanmuuttopolitiikka olisi ehkäissyt ongelman: Turun puukottajan ei olisi pitänyt enää aikoihin olla maassamme, jos järjestelmämme toimisi kyllin hyvin. Samoin vankiloiden toimintaan on kohdistettava asianmukaisia resursseja uhkien tunnistamiseksi, minimoimiseksi ja neutralisoimiseksi. Tämä vaikuttaa näin vankiloita tuntemattoman näkökulmasta olevan kehitystrendien perusteella vielä lapsenkengissä. Näillä keinoilla ei voida pysäyttää Breivikin ja Bilal Abdullan kaltaisia kylmän harkitsevia radikaaleja, joiden terrorismi kumpuaa suoraan ideologiasta, mutta niillä voidaan alentaa riskejä, estää ja haitata iskuja, joiden radikalisoitumisen taustalla on laveampia yhteiskunnallisia ongelmia, tai jotka ovat toimimattoman maahanmuuton kontrollin mahdollistamia.

On myös selvää, että vihaideologiaa levitetään aktiivisesti. En itse pidä nykyisestä vihapuhelainsäädännöstämme monistakaan syistä, mutta ainakin se antaa meille työkalut puuttua asioihin, jos haluamme. Pitäisi olla itsestään selvää, että radikaalisaarnaajia ei tähän maahan toivoteta tervetulleiksi. Eikä salafismista kumpuava viha voi olla suotavampaa kuin natsismistakaan kumpuava. Valitettavasti kovin monet näyttävät olevan helposti höynäytettävissä, kun tarinat kerrotaan oikein oikeiden toimesta. Rami Adhamin tapaus ja seikkailut sosiaalidemokraattien riveissä on oikein kelpo esimerkki siitä, että eräät eivät edes halua uskoa asioita, vaikka ne ovat silmien edessä. Samalla natsitutka on niin herkkä, että fasismia nähdään mitä mielikuvituksellisimmissa asioissa, kunhan se nyt ei ole linkolalaista vihreämpää versiota.  

Meidän on myös katsottava peiliin. Valtiomme toimintaa näyttää valitettavasti ohjaavan monessa asiassa lähinnä nihilismi ja tekopyhyys. Suomi käy asekauppaa Persianlahden arabimaiden kanssa, jotka käyvät kansainvälisen lain kannalta kyseenalaista sotaa sotarikollisin keinoin Jemenissä. Meille bisnes on tärkeämpää kuin se, että toimimmeko oikein. Päättäjämme ovat hipihiljaa liittokunnan sotarikoksista ja vientiluvat aseille järjestyvät ilman kummempia ongelmia. Vielä jokunen vuosi sitten meillä oli selkärankaa olla myymättä aseita Keski-Aasian diktatuureille, mutta nyt myymme niitä totalitaristisille valtioille, jotka käyvät sotaa tavoilla, jotka vetävät julmuudessaan vertoja 1990-luvun Balkanin hirmuteoille sillä erotuksella, että kymmenien tuhansien sijaan kuolema uhkaa jo miljoonia. Tätä selvästi pahempi moraalinen rimanalitus Suomelta edellyttäisi kyllä jo aseiden ja kansalaisten kyttäämiseen tarkoitettujen laitteiden kauppaamista Pohjois-Korealle. Tosiasia on kuitenkin se, että me käymme kauppaa ja aseistamme valtioita, jotka levittävät ja tukevat ääri-ideologiaa sekä sitä seuraavia ryhmiä.

Niin Abu Bakr Najin Al-Qaeda-pamfletissa Raakuuksien hallinta kuin Daeshin (ISIS) manuaalina pidetyssä Mustat liput Roomasta-julkaisussa tuodaan esille se, mitä radikaaleista radikaaleimmat toivovat ja se on yhteiskuntiemme polarisaatio. Salafistisen terrorismin kaksi merkittävintä järjestöä ovat yhtä mieltä siitä, että heidän etuaan palvelee se, että Euroopan muslimiväestön ja ei-muslimien välille saadaan luotua vastakkainasettelua, vihaa ja pelkoa. Terrorismin aiheuttama syrjintä ja epäluulo nähdään työkaluina, jotka ohjaavat entistä useamman muslimin äärijärjestöjen ideologian äärelle. Äärikansallismieliset ruokkivat toimillaan salafisteja ja päinvastoin. Presidenttiehdokas Huhtasaaren tuore islaminvastainen puheenvuoro on tästä hyvä esimerkki. Tällaiset puheet polarisoivat yhteiskuntaamme ja jakavat sitä meihin ja heihin. Toteamalla että koska islamin normit poikkeavat länsimaisen yhteiskunnan normeista, laajamittainen muslimien maahanmuutto johtaa muslimien eriytymiseen isäntäyhteiskunnasta ja muslimiväestön kasautumiseen omille alueilleen, jossa vallitsevat islamilaiset arvot, Huhtasaari tekee juurikin sitä työtä, mitä salafistit haluavat hänen juuri tekevänkin. Islamofobia, islamin ja kaikkien muslimien näkeminen ongelmana palvelee juurikin äärilikkeiden pyrkimyksiä polarisoida yhteiskuntamme sekä rakentaa Huhtasaaren niin kovasti pelkäämiä rinnakkaisyhteiskuntia. Samoin Huhtasaari itse on asettelemassa äärijärjestöt jalustalle islamin ja muslimien edustajiksi. Ei näin, ei todellakaan näin. 

On yksinkertainen tosiasia, että rasismi ja islamofobia palvelevat vain yhteiskuntaamme hajoittamaan pyrkiviä voimia. Huhtasaari ja kaltaisensa vaikuttavat vastustavansa salafistista vihaideologiaa, mutta todellisuudessa he hyöytyvät siitä ja joko silkkaa tyhmyyttään tai vaihtoehtoisesti pahuuttaan ruokkivat äärijärjestöjä puheillaan ja toimillaan, jotka lyövät kiiloja maamme muslimien ja ei-muslimien väliin. Sillanrakentajien työ käy näin koko ajan vaikeammaksi ja samalla lisääntyvistä ongelmista kärsivät tavalliset ihmiset, jotka haluavat vain elää omaa elämäänsä uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Ja niin kauan kuin me emme ymmärrä, että meillä on monitasoinen ongelma, joka kytkeytyy niin vankiloihimme, maahanmuuttopolitiikkaan kuin valtiomme sallimiin liiketoimiin ja meitä vastaan käytyyn ideologiseen kamppailuun, meillä ei ole toivoa siitä, että voisimme tehdä muuta kuin hoitaa oireita. Tähän ei hyssyttely eikä huhtasaarelaiset horinat auta. 

 

 

 

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com

Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä: https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta

Poliitikko-profiilini löytyy täältä: https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/

 

 

vpleivo
Vasemmistoliitto Kajaani

Marcus Aurelius, Seneca, Thomas Jefferson, George Washington, Jeesus ja John Stuart Mill olivat kovia kavereita.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com
Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä: https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu