*

Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..

Mitä koulutusleikkaukset ovat tarkoittaneet käytännössä?

  • Joskus sivistystä on arvostettu.
    Joskus sivistystä on arvostettu.

Lähes kymmenen vuoden ajan suomalainen koulutusjärjestelmä on ottanut iskun iskun perään. Mikään yksittäisistä ratkaisuista ei ole kovinkaan dramaattinen, mutta kokonaistilanne on muuttunut. Rahasummista ja prosenteista on helppo puhua, mutta niiden konkreettinen merkitys on mahdotonta hahmottaa, jos ei tunne alaa, josta on kyse. Tällä hetkellä Suomessa toteutetaan Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johdolla ehkäpä itsenäisen Suomen sivistysvihamielisintä politiikkaa. Sanon näin siksi, että kyse ei ole vain rahasta - sitä ei ole koskaan ollut liikaa ja ennenkin on jouduttu miettimään jokaisen killingin käyttöä - vaan siitäkin, että sivistymättömyydestä on tullut maassamme salonkikelpoista ja röyhkeästä tietämättömyydestä on tullut joillekin jopa ylpeilyn aihe, yleissivistyksen arvostus on romahtanut ja koulutusjärjestelmämme on asetettu entistä vahvemmin tukemaan elinkeinoelämän lyhytnäköisiä tarpeita.

Kerron nyt näin kainuulaisen suomalaisittain suurehkon lukion opettajan näkökulmasta, mitä koulutusleikkaukset ovat tarkoittaneet. Valmistuin ja siirryin työelämään nousukauden hyppyrinnokalta lukuvuodelle 2006 - 2007 ensin pätkätyöläiseksi ja sittemmin vakituiseksi. Siitä alkaen vain niukkuutta on ollut yltäkylläisesti jaettavaksi. Tuona aikana kassa on vuotanut kolmesta kohtaa: oppilasmäärät ovat laskeneet, valtionosuuksia on leikattu verrattain tuntuvasti ja kuntien myöntämät (vapaaehtoiset) lisärahat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Suomalaisessa lukioverkossa Kajaanin lukio on suuri ja taloudellisesti vahva yksikkö, joka on saanut synergiaetuja yhteistoiminnasta muiden kanssa. Suurin osa maamme lukioista saa kunnilta rahaa toimintansa pyörittämiseen, mutta me emme ja suuren koon takia oppilaskohtainen valtionosuuskin on pieni. 

Meillä on siis mennyt ja menee yhäkin oikeastaan hyvin - jos suhteutamme yleiseen kehitykseen maassamme. Kiitos siitä kuuluu sille, että täällä Nälkämaassa ei ole koskaan pyöritty rahoissa ja laskettu tulevaisuutta kasvavien tulojen varaan, vaan aina on muistettu elää pelko persiissä ja miettiä tulevaa. Wanhaan ei niin hyvään aikaan petäjäistä laitettiin leivän sekaan hyvinäkin vuosina, jotta voitiin varautua niukkoihin vuosiin. Siksi täällä on eletty suu säkkiä myöten ja äkkivääriä korjausliikkeitä ei ole tarvittu. Jos jotain pitää kehua, niin Kainuun toisen asteen koulutuksen talouden hallinta ansaitsee ehdottomasti kiitokset. Ilman asiantuntevaa ja napakkaa johtoa, tämä laiva olisi jo ajanut karille. Rahoitus on nimittäin pienentynyt vuosien saatossa kymmeniä prosentteja. Kyse ei todellakaan ole mistään pikkusiivusta, vaan 30 % raja ylitettiin jo hyvän aikaa sitten. Monellako on tällaisesta kokemusta?

Rahoituksen vähenemisen seuraukset ovat kuitenkin hyvin konkreettisia, vaikka vähitellen tapahtuneina olemme sopeutuneet niihin kuin sammakot hiljalleen lämpenevässä kattilassa.

Sinä aikana kun olen työskennellyt lukionopettajana, henkilökunnan määrä on vähentynyt noin kolmanneksella. Pakollisten kurssien määrä vedetty laskennalliseen minimiin. Kun aikanaan suuret ryhmät olivat hiukan yli 30:n kokoisia, nyt se on tavallinen ryhmäkoko. Yli 40:n ryhmä ei ole mahdottomuus. Valinnaisia ja koulukohtaisia kursseja järjestettiin ennen kysynnän mukaan. Opetan itse kolmea koulukohtaista kurssia ja aiemmin niistä kutakin oli 1 - 2 lukuvuotta kohden, nyt ne toteutetaan kukin joka toinen vuosi kerran. Kansainvälinen toiminta ulkomaanvierailuineen on vain varjo menneestä. Opiskelijamäärä, jolla kurssit toteutetaan on hilattu myös hiljalleen ylemmäksi. Kielten opiskelu on romahtanut, mutta se ei ole mitenkään lukioiden tilanteesta johtuva, vaan kyse on valtakunnallisesta trendistä, joka koskee koko peruskoulujärjestelmää. Maailmassa jossa kieliä tarvitsi enemmän kuin koskaan, valinnaisten kielten opiskelu on romahtanut. Tiedän myös, että meillä tilanne on itse asiassa hyvä.

Teoriassa opiskelijat voivat edelleen suorittaa aivan samat opinnot kuin ennenkin. Käytännössä vaikeuksia tulee hyvin helposti, jos opiskelja haluaa yhdistää pitkän matematiikan kieliopintoihin, tai muuten opiskella minimikattausta laajemmin. Suuret lukiot alkavat kohdata ongelmia, joiden välttämiseksi suuria yksiköitä alettiin alun alkaen perustaakin entistä enemmän. Urheilijoiden, kahden tutkinnon suorittajien ja taidepainotteisen lukion käyvien on entistä vaikeampi suoriutua muutenkin vaativammasta urakastaan, koska tiukasti suunniteltu kurssitarjotin tarjoaa paljon vähemmän vaihtoehtoja kuin ennen. Kahden tutkinnon suorittaminen on tulossa koko maassamme nykyisessä muodossaan tiensä päähän, sillä kun lukioiden hankaluudet yhdistää massiivisiin ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkauksiin, ei systeemi enää vain anna myöten. Jos tilanne ei muutu, en usko että muutaman vuoden päästä monessakaan paikassa perustetaan erillisiä ryhmiä, joiden opiskelijat suorittavat sekä ylioppilas- että ammattitutkinnon. Tavallisten lukiolaisten kannalta lopputuloksena on se, että pitkän matematiikan, taideaineiden, valinnaisten kielten ja erikoiskurssien suorittaminen on paljon vaikeampaa, vaikka akateemiseen maailmaan valmentavan yleissivistävän oppilaitoksen pitäisi kannustaa ja mahdollistaa juurikin niiden suorittaminen. On myös muistettava, että myös kolmannen asteen koulutus on saanut osansa kurjistustoimista ja tosiasiallinen tilanne on se, että vaikka hallituksemme puhuu elinikäisen oppimisen, koulutuksen ja sivistyksen puolesta, todelliset reaalimaailman mahdollisuudet niihin heikkenevät rajusti kautta linjan.

Käytännön maailmassa luvut eivät ole vain lukuja, kun kyse on resursseista, joilla pitää tulla toimeen. Suomalainen koulujärjestelmä on ja on ollut maailman huippua, mutta historia ei ole tae tulevasta. Nykylinjalla tulemme kriisiyttämään järjestelmän ja sen seurausten korjaaminen on sitten vuosikymmenien projekti. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa ihmetellään kuinka joskus joku mitätön Suomi oli koulutuksen suurvalta. 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Näissä koulutusleikkauskeskusteluissa olen pidempään harmitellut sitä, ettei ymmärretä leikkauksen ja yhtä uudelleen toistuvien leikkausten eroja. Yksittäinen leikkaus on harvoin kovin tuhoisa, mutta kun samaan kohteeseen kohdistetaan yhä uusia leikkauksia voi kasautuva vaikutus muodostua todella pahaksi.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Nimenomaan. Kyse on pitkästä ajasta ja monelta suunnalta tulevista paineista, joiden kokonaisvaikutus on tuhoisa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset