Puuttumattomuuden kulttuuri antaa vääryydelle tilaa

 

Me ihmiset olemme useimmiten aika mukavuudenhaluisia ja vähän arkoja. Erityisesti silloin, kun asia ei koske juuri meitä itseämme ja läheisiämme, tai voimme ainakin uskotella itsellemme niin. Silloinkin kun meillä on jokin vahva näkemys asiasta, emme välttämättä korota ääntämme. Emme ehkä koe asiaa sen arvoiseksi, tai pelkäämme muiden reaktioita. Usein haluamme päästä vain helpolla ja jos kyse on jostain ikävästä asiasta, haluamme unohtaa sen mahdollisimman pian. Todellisuudessa vääryyn tultua osaksi arkipäivää, kuka tahansa meistä voi joutua sen kohteeksi. 

Kun istut metrossa ja kuulet asiatonta räkytystä viattomalla sivulliselle tai näet muuten väärää toimintaa, on helppo katsoa vain kengänkärkiää, räplätä puhelintaan, tai tuijottaa tyhjyyteen. Tämä ei kuulu minulle. Se ei ole minun ongelmani.

Kun seinän takana riita on jälleen kerran muuttunut huudoksi ja joudut laittamaan musiikin kovemmalla, jotteivat ikävät äänet häiritse perjaintai-iltaasi, tiedät naapurisi ilmaantuvan seuraavina päivinä tavallistakin surkeamman näköisenä rappukäytävään. Miksi se vielä sietää tuollaista?

 Hiljaisuutemme on myöntyväisyyden merkki.

Jos me itse emme puutu siihen, mitä ympärillämme tapahtuu, ei sitä tee todennäköisesti kukaan muukaan. Ennemmin tai myöhemmin jotain tapahtuu ja silloin meille saattaa tulla mieleen, että jotain olisi voinut tehdä. Voitko sanoa, että olisit aina tai edes useimmiten tehnyt sen, mikä on mielestäsi oikein, vaikka se olisikin ollut epämukavaa, tai kenties jopa vaarallista, tai vaatinut ainakin muiden asioihin puuttumista? Minä en ainakaan voi. En lähimainkaan, mutta aina voi parantaa. Aina voi mennä eteenpäin.

Meidän on tiedostettava se, että jos siedämme vaikkapa rasistista huutelua kaduillamme, tai katsomme toisaalle, kun hidas katastrofi on käynnissä, me annamme sille hiljaisen siunauksemme. Se että istumme aidalla ja emme tee mitään, ei ole puolueettomuutta. Se on pelkuruutta ja kyvyttömyyttä, joka estää meitä toimimasta oikein. Se on inhimillistä, muttei oikein. 

Kun kyse on väkivallan eri muodoista julkisilla paikoilla on muistettava, että eräs asioista joka sellaisen mahdollistaa, on puuttumattomuuden kulttuuri. Me olemme kovin varovaisia puuttumaan muiden asioihin. Me olemme melkoisia pelkureita, kun kyse on tuntemattomien puolustamisesta. Mutta unohdamme kernaasti sen, että tällainen toiminta on pitkälti mahdollista vain ja ainoastaan siksi, että nämä ihmisperseet, kuten vaikkapa vääränvärisille lapsille huutelevat rasistit, saavat loukata ihmisiä rauhassa. He toimivat näin, koska he voivat olettaa, etteivät muut puutu tilanteeseen. Tällaiselle on tehtävä loppu. Meidän on puututtava, kun näemme kiusaamista, rasistista huutelua ja mitä tällaista ikinä onkaan. Kyse ei ole vain rasismin vastustamisesta, vaan vihan ja vääryyden vastustamisesta.

Me emme saa antaa tällaiselle hiljaista hyväksyntäämme senkään takia, että tällöin uhri jää yksin. Jos puutumme, se ei poista tapahtunutta, mutta signaali on selvä. Me Muut emme ole sellaisia. Me välitämme. Me sentään yritämme jotain ja näytämme, ettemme hyväksy tällaista.

Aloita siis itsestäsi se muutos, jonka toivot tapahtuvan koko yhteiskunnassamme. Vihalle ja väkivallalle ei tule antaa sijaa tässä maassa.

 

 

 

 

 

 

——————

Allekirjoittaneen poliitikkoprofiilin löydät täältä ja Kitinää Näläkämaasta Facebook-sivun seuraamista puolestaan kannattaa harkita, jos tämän blogin ja sen aihepiireihin liittyvien uutisten ja artikkelien seuranta kiinnostaa. Sanaa ja tätä artikkelia on suotavaa levittää 🙂 

vpleivo
Vasemmistoliitto Kajaani

Marcus Aurelius, Seneca, Thomas Jefferson, George Washington, Jeesus ja John Stuart Mill olivat kovia kavereita.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com
Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä: https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu