Kuntapolitiikasta opittua

 

Muutettuani 2006 Kajaaniin en aluksi ollut kovinkaan kiinnostunut paikallisesta politiikasta, sillä ensimmäiset vuodet vierähtivät pätkätyöläisenä työnhakualueen ollessa Uudeltamaalta Lappiin välillä, vaikka tiesinkin että mieluiten jäisin Kainuuseen ja vähintäänkin lopulta jonnekin pohjoiseen. Allekirjoittaneen näkökulmasta kun Alppien ja Etelä-Kainuun välinen ilmastovyöhyke on jokseenkin elinkelvoton. Viimeisinä vuosina tosin pieni epäilys on herännyt myös siitä, että miltä tulevaisuuden Kainuu näyttää, mutta onneksi pian päättyvä talvi taas loi vähän uskoa ja toivoa siitä, että täällä saadaan jatkossakin nauttia oikeasta vuodenaikojen vaihtelusta. 

Joskus vuoden 2011 aikana minulla alkoi kypsyä ajatus siitä, että asettuisin kuntavaaleissa ehdolle. Seuraavan vuoden aikana ajatus kypsyi ratkaisuksia ja lähdin sitoutumattomana Vasemmistoliiton listalle ehdokkaaksi. Sittemmin liityin myös puolueeseen ja olen nyt jälleen ehdolla. Vaikka lähtökohtaisesti olin ja olen yhä skeptiinen ja kriittinen mitä puolueisiin tulee, niin en ole kumpaakaan päätöstä katunut. Vaalit tulivat ja menivät ja minut valittiin. Pian päättyvän kauden aikana toimin myöa Kajaanin sivistyslautakunnan varapuheenjohtajana ja ihmettelin välillä kaupunginhallituksen järjetöntä rahankäyttöä. Politiikkaa ja maailmaa seuraavana historian ja yhteiskuntaopin opettajana minulla oli kohtalainen käsitys siitä, mitä luvassa oli ja kuluneiden reilun neljän vuoden aikana olen tehnyt joukon havaintoja, jotka osaltaan vahvistivat ja osaltaan kumosivat aiempia käsityksiäni. 

1# Valtuuston kokoukset ovat juurikin sellaista teatteria, jollaiseksi sen kuvittelin. Suurin osa puheenvuoroista on joko puoluetoverien selkääntaputtelua (ykköspalkinto Keskustalle) tai jonninjoutavaa sisällötöntä liirumlaarumia, joka pahimmillaan ei edes liity asiaan (jaettu ykköspalkinto Keskusta ja Sitoutumattomat). Vain äärimmäisen harvoin asiat menevät äänestykseen – mikä toki kertoo myös hyvästä valmistelusta ja toisaalta huomattavasti useammin ne palautetaan valmisteluun – mikä kertoo yleensä siitä, että poliitikot ovat olleet hereillä. On kuitenkin todella hienoa, että tämän vaalikauden aikana olemme siirtyneet aikakauteen, jolloin kokoukset lähetetään nettiin livenä. Valitettavasti ainakin näin alkuinnostuksen aikana se on aiheuttanut myös sen, että puheenvuorot ovat turskahtaneet holtittomasti kuin Talvivaaran kipsisakka-alas aikanaan. 

2# Todellinen valta on lautakuntatyöskentelyssä. Hyvin valmistellut ja perustellut linjaukset näyttävät menevän myös sujuvasti läpi. Jos siis kuntapolitiikan kautta vaikuttaminen kiinnostaa, on työnnyttävä sopiviin lautakuntiin. Kajaanin sivistyslautakunnan osalta voin todeta, että olin ilahtunut siitä kuinka vähän – oikeastaan mitättömän vähän siellä tehtiin varsinaista puoluepolitiikkaa. Sivistyslautakunnassa oli aito pyrkimys tehdä parhaita mahdollisia tai ainakin vähiten huonoja linjauksia. Joskus toki oli erimielisyyksiä ja tarvittaessa äänestettiin, mutta homma eteni hyvässä hengessä ja kaikilla oli selkeä ymmärrys siitä, että pyrimme tekemään politiikan sijaan kajaanilaisten kannalta parhaita ratkaisuja. Valitettavasti käsitykseni on se, että aivan kaikilta osin näin ei tapahdu muissa lautakunnissa. 

3# Edustuksellinen demokratia on juuri niin ongelmallista kuin pelkäsinkin sen olevan. Ryhmäkuri tappaa yksilöllisen ajattelun ja toiminnan. Kajaanin Keskustan osalta on aivan sama, ketä äänestää sillä valtuustossa toimii lähes rikkoutumaton monoliitti, jota näyttää ohjaavan ryhmämieli. Jos en väärin rekisteröinyt, niin neljän vuoden aikana Keskusta hajosi äänestyksessä vain kerran ja yhtään ainutta puoluetoverien tai puolueen linjan kanssa olennaiselta osin poikkeavaa puheenvuoroa ei kuulunut. Yksilöllisimmillään ajattelu oli keskusteltaessa Kajaanin joen yli rakennettavan sillan paikasta, mutta se olikin turvallinen aihe, koska mitään päätöstä rakentamisesta tai sillan lopullisesta paikasta ei oikeasti tehty. Kokoomus ja Perussuomalaiset saivat puolestaan kauden aikana omat show´nsa ja taistelunsa aikaan, kun kaikki eivät Herrakerhojen™ meininkiin oikein taipuneet. 

Olen äärimmäisen tyytyväinen puoluevalintaani, sillä toimintalinjamme on selkeä. Pyrimme yksimielisyyteen, mutta jos siihen ei päästä, ketään ei velvoiteta toimimaan ryhmän linjan mukaan. Jos aikeena on toimia ryhmän linjaa vastaan, niin siitä olisi suotavaa varoittaa. Kuulostaa hyvälle ja toimivalle, mitä se käytännössä olikin. Kerran taisimme sitten hajota kutakuinkin kolmasosan siivuihin äänestystilanteissa, mikä ei kuitenkaan aiheuttanut muuta kuin hiukan huvittuneisuutta. Historiallisessa mielessä valtakunnan kollektivistisin puolue on tämän päivän kajaanilaisessa reaalitodellisuudessa kaikkein liberaalein isoista. 

Kokonaisuutena voin todeta, että valtuustovuodet ovat entisestään vahvistaneet käsityksiäni siitä, että me tarvitsemme enemmän suoraa demokratiaa ja vähemmän puoluevaltaa. Edustuksellinen demokratia keskittää vallan todellisuudessa puolueiden sisäpiiriläisille ja mitä isommista asioista on kyse, sen ilmeisempää se on.

4# Ei voi kauhalla ottaaa, jos on lusikalla annettu. En tiedä ja välillä tuntuu, etten halua tietää kuinka paljon vääriä ja vahingollisia päätöksiä olen ollut tekemässä. Virkatöitään tekevien esittely- ja valmistelutyö ovat kriittisen tärkeitä, mutta ihmiset tekevät virheitä, tahtovat tietoisesti ja tiedostamatta käyttää valtaa ja meillä poliitikoilla on vain rajallisesti aikaa, tahtoa ja ymmärrystä hoitaa työmme, johon meidät on valittu. Helpointa virheet on havaita, kun kyse on rahasta, mutta silloinkaan niitä ei välttämättä pysty estämään. Kaksi ilmeistä esimerkkiä tulee ensimmäisenä, muttei ainoana mieleen.

Kun sivistyslautakunta joutui laatimaan säästölistaa, olimme vähällä tehdä päätöksen, jossa olisimme säästäneet n euroa ja vähentäneet muutamia henkilötyövuosia samalla kun olisimme menettäneet valtion myöntämänä rahoituksena lähes saman summan kuin syntynyt säästö olisi ollut. Sellaisesta päätöksestä ei olisi kyllä seurannut yhtään mitään hyvää, mutta monien elämä olisi kurjistunut.

Toinen tapaus – ja osoitus surkeasta epäonnistumisesta oli alkuvuonna 2016 ollut kaupunginhallituksen kokous, johon osallistuin. Yksi käsitellyistä asioista oli pitkäaikaisen lainan nostaminen Kajaanin kaupungille. Kaupunginhallitus päätti esityksen mukaisesti nostaa 13,0 miljoonan euron pitkäaikaisen lainan Kuntarahoitus Oyj:ltä 20 vuoden maksuajalla koron ollessa 6 kk euribor +0,3 % marginaalilla (voimassa 5 vuotta) ja sen lisäksi 12,0 miljoonan euron lainan Pohjoismaiden investointipankilta 18 vuoden maksuajalla koron ollessa 6 kk euribor +0,43 % marginaali (voimassa 10 vuotta). Mobiilin Internetin aikakaudelle jo aikapäiviä sitten siirtyneenä vilkaisin euriboreja ja muistaakseni edessäni oli käppyrät vuodesta 1997 alkaen, kun kyseenalaistin ehdotuksen. 

Kun minua vastaan argumentoitiin sellaisella tavallisen työssäkäyvän yöunien rauhoittamiseen perustuvalla asuntolainatalousmatematiikalla ymmärtämättä sitä, että tässä hassataan todennäköisesti satoja tuhansia euroja veronmaksajien rahoja, en tiennyt olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa. Käytännössä virheellinen korko aiheuttanee menot, jotka ovat suuruusluokaltaan esimerkiksi kyläkoulun "ylimäääräisiä" kustannuksia vastaavia.   

Kajaani siis otti lainan, joka sidottiin viitekorkoon, joka tulee jokseenkin varmasti kalliimmaksi kuin tarjolla ollut kolmen kuukauden euribor. Jokainen voi tarkistaa historialliset korkotasot ja esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden ensimmäistä pankkipäivää käyttäen, keskimääräinen korkoero on 0,15 %. Lainasumman ollessa 25 miljoonaa, se tarkoittaa 37 500 euroa vuodessa. Myös lainan nostopalkkio oli sangen rouheva. Tämä ratkaisu tehtiin, vaikka kaikki olennainen oli allekirjoittaneen kertomana tiedossa.

Loppujen lopuksi minulla on vahvistunut käsitys siitä, että kunnallispolitiikka on äärimmäisen tärkeää. Kuntatasolla tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat kansalaisten elämään usein välittömästi ja konkreettisesti. Olen oppinut yhtä sun toista ja monta asiaa olisi voinut ja pitänyt tehdä paremmin. Mutta samalla minulla vahvistui käsitys siitä, että haluan jatkossakin kantaa osaltani korteni kekoon, jos saan kylliksi kannatusta myös kevään vaaleissa.

 

 

 

—————————————————-

Allekirjoittaneen poliitikkoprofiilin löydät täältä ja Kitinää Näläkämaasta Facebook-sivun seuraamista puolestaan kannattaa harkita, jos tämän blogin ja sen aihepiireihin liittyvien uutisten ja artikkelien seuranta kiinnostaa. Sanaa ja tätä artikkelia on suotavaa levittää 🙂 

 

 

vpleivo
Vasemmistoliitto Kajaani

Marcus Aurelius, Seneca, Thomas Jefferson, George Washington, Jeesus ja John Stuart Mill olivat kovia kavereita.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com
Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä: https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu