Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..

Diginaiivit ja diginatiiviharha

Suomessa on koulumaailmassa ja sen laitamilla vallinnut jo pitkään sangen kritiikitön teknologiauskovaisuus. Toki uutta omaksuakseen on oltava valmis kokeiluihin ja uskallettava tehdä asioita, joita muut eivät ole edes miettineet. Tämän ympärillä on kuitenkin havaittavissa ilmiö, jossa asia on muutettu todeksi hokemalla sitä niin kauan, että siihen aletaan uskoa. Eräs ongelmallisimmista ryhmistä ovat diginatiiveihin uskovat diginaiivit. Onneksi ongelmiakin nostetaan esille ja tämänkin blogikirjoituksen ajatus kimposi tänään lukemastani artikkelista

En väitä, etteikö nuorissa olisi aitoja diginatiiveja- sellaisia todellaisia tulevaisuuden ihmisiä kuin mitä, vaikkapa oheisessa Harvardin yliopiston tutkimuskessa on löydetty. On kuitenkin äärimmäisen harhaanjohtavaa kuvitella, että kyse olisi kokonaisesta uudesta diginatiivien sukupolvesta. Diginatiivius on toki siinä mielessä totta, että meillä on kasvava joukko nuoria aikuisia ja heitä nuorempia, joille digitaalinen media on on ollut aina arkipäivää. Se ei kuitenkaan tarkoita millään muotoa sitä, että tekniikka ja sen tuomat mahdollisuudet olisivat edes kohtalaisen hyvin hallussa. Väitän  - kokemuspohjalta - että diginatiivien sukupolven sijaan nuoret ikäluokat ovat polarisoituneet digitaalisen maailman haltuunoton osalta. 

En puhu nyt pienestä joukosta, joka osaa käyttää ja ymmärtää digitaalisen maailman mahdollisuudet, vaan puhun enemmistöstä, jonka kanssa olen tekemisissä opettajana. 

Aloitin päätoimiset työt opettajana 2006 heti valmistumiseni jälkeen. Olin jo yliopisto-opintojen aikaan tehnyt lyhyitä sijaisuuksia ja sen lisäksi olin opettanut käytännön tietotekniikkataitoja viestinnän opiskelijoille sekä yliopisto-opintoja humanistisessa tiedekunnassa aloittaville. Näin minulle muodostui jonkinmoinen käsitys nuorten osaamisesta ja kun 2006 siirryin työelämään, saatoin havaita kuinka tuolloin lukiossa olleet nuoret olivat vähintäänkin oman ikäluokkani tasolla sillä erotuksella, ettei juuri kukaan ollut täysin kädetön tietokoneiden kanssa toisin kuin omien lukio-opintojeni aikaan, jolloin monilla ei ollut kotona minkäänlaista tietokonetta ja kännykätkin olivat vasta yleistymässä lukiolaisten ikäluokissa. Tilanne vaikutti paremmalta kuin ennen ja näytti menevän koko ajan parempaan suuntaan.

Nyt, armon vuonna 2016 tilanne on toinen, enkä osaa sanoa, milloin käänne tapahtui. 

Huomaan nykyään opettavani Wordin käyttöä opiskelijoille, joilla ei ole oikeastaan mitään käsitystä siitä, kuinka tekstinkäsittelyohjelmia käytetään. Seminaarikursseilla - joiden osallistujat sentään ovat 2. ja 3. vuosikurssin opiskelijoita - töiden tekninen taso on yksiselitteisesti heikentynyt. En tiedä, milloin niin on käynyt, mutta taidollinen alamäki on selvä. Yhä useampi on peukalo keskellä kämmentä aivan kuin silloin, kun itse olin lukiolainen ja hyvä jälki ohjeista huolimatta on käynyt harvinaisemmaksi. En osaa sanoa mitään tilastoja, mutta vaikuttaa sille, että tietokoneita käyttävien määrä laskee koko ajan. Tabletteja ja puhelia räpläämällä tietotekniset valmiudet eivät näytä kauheasti kehittyvän. Pikemminkin ne näyttävät pitävän nuoret poissa koneilta, jotka soveltuvat muuhunkin kuin helppoon ja nopeaan viihteeseen. 

Tablettien ja puhelinten helppokäyttöinen maailma näyttää rapauttaneen myös ongelmienratkaisukyvyn ja osaamisen käyttää laitteita. Jos tekniikka ei toimi tai tulee hidasteita, eteneminen loppuu siihen. Helppokäyttöiset ohjelmat näyttävät tehneen opiskelijoille sen, mitä GPS näyttää tehneen monien - kenties useimpien autoilijoiden suunnistustaidolle. Ongelmatilanteissa ollaan aivan kuutamolla, eikä tiedetä edes missä päin. 

Kolmas havaitsemani heikentymisen suunta on kaikista huolestuttavin. Nimittäin tiedonhakutaitojen rappeutuminen. Lähes kaikille tiedonhaku rajoittuu Googlen hakutoiminnon karkeaan käyttöön ja jos jotain ei hetkessä löydy, sitä ei ole olemassa merkittävälle vähemmistölle. Kirjastojen aktiivisesten käyttäjien määrä on romahtanut ja merkittävällä osalla on vaikeuksia löytää informaatiota, joka pitää kyetä löytämään vähänkään suuremmasta tekstimassasta. Kun tähän yhdistää sen, ettei sama joukko seuraa sanomalehtiä (valmiiksi jäsenneltyjä ja koottuja paketteja), voi havaita sen, että vähemmistöryhmä tuntuu olevan totaalisen pihalla siitä, mitä maailmalla ja yhteiskunnassa tapahtuu ja sen ohella kykenemätön edes selvittämään sitä, vaikka taskussa on aparaatti, jonka pitäisi avata pääsy koko maailmaan. 

Tämän valossa ei ole millään tavalla yllättävää, että koodaaminen harrastuksena on lähes hävinnyt. Omassa ikäluokassani merkittävä osa meistä nörteistä harrasti koodaamista ja varsinkin pitkän matematiikan lukijoiden joukossa se oli jopa sangen yleistä. Siinä ei ollut mitään erikoista, että kaltaiseni roolipelejä pelaava nörtti väänsi huviksensa tekstipelin. Filosofiaa opettaessani olen logiikan yhteydessä tuonut esille sen merkityksen (mm.) koodaamisessa ja aiemmin lähes jokaisessa ryhmässä oli joku koodaamista joskus harrastanut. En edes muista milloin olen moista viitsinyt enää edes kysyä, kun harrastuksesta alkoi tulla pontikan keittämiseen verrattava katoava kansanperinne.

Valitettavasti asia nyt on vain niin, että uuden teknologian syvällinen ymmärtäminen ja tehokas käyttö ovat jotain muuta kuin Snapchatin, Periscopen ja Instagramin sujuvaa käyttöä, tai kykyä sählätä monen asian kanssa yhtä aikaa syventymättä yhteenkään. Todellinen diginatiivi tuntee teknologian ja sen mahdollisuudet syvällisesti sekä kykenee soveltamaan niitä luovasti. Kännykkäänsä tollottava keskittymiskyvytön somettaja-zombie ei sellainen ole, eikä todennäköisesti koskaan sellaiseksi tule. Diginaiiviuteen hurahtaneiden olisi korkea aika havahtua todellisuuteen. 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Samaa on ollut havaittavissa ihan tekniikan yliopisto-opiskelijoissakin. Taulukkolaskentaa ei ole kokeiltukkaan ja minkään ohjelman haltuunotto ilman youtube-videoiden katselua ei meinaa onnistua.

Sellaiset haastavat taidot, kuten tiedostotyypin tarkastaminen tai kahden laitteen yhdistäminen lähiverkolla ovat jo ylivoimaisia osalle..

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Voin kuvitella. Onneksi ei juuri tarvitse Excelin kanssa edes touhuta...

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Olipa "virkistävä" kirjoitus - kaikessa sisältöön liittyvässä karuudessaan. Kunniamaininta erittäin hyvästä termistä, joka ainakin minulle tuli vastaan ensimmäistä kertaa, mutta joka kuvastaa tilannetta ah niin valitettavan monen aikuisen mutta näemmä myös nuoren arjessa. Tai ei tuo nyt niin iso uutinen ollut, että nuorissakin noita "diginaiveja" on, mutta silti... hyvä muistuttaa siitäkin. Itse kutakin.

Mistä tuo tilanne koululaisten keskuudessa mielstäsi johtuu ? Onko käynyt se, mitä ainakin itse olen monesti pelännyt, että tietokoneesta, joka olisi hyvä renki, on tullut huono isäntä. Laveasti ajateltuna. Ovatko opettajat saaneet riittävästi opastusta niiden käyttöön opettamisessa?

"Tablettien ja puhelinten helppokäyttöinen maailma näyttää rapauttaneen myös ongelmienratkaisukyvyn ja osaamisen käyttää laitteita. Jos tekniikka ei toimi, tai tulee hidasteita, eteneminen loppuu siihen. Helppokäyttöiset ohjelmat näyttävät tehneen opiskelijoille sen, mitä GPS näyttää tehneen monien - kenties useimppien autoilijoiden suunnistustaidolle. Ongelmatilanteissa ollaan aivan kuutamolla, eikä tiedetä edes missä päin. "

Tuossa en kyllä ole samaa mieltä, jos todellakin moitit tilanteesata tietotekniikan helppokäyttöisyyttä. Se helppokäyttöisyyshän mahdollistaa, että sitä voidaan ruveta soveltamaan monessa muussakin asiassa kuin mitä aiemmin on tehty. Oman näkemykseni mukaan tietotekniikan pitäisi tulla yksinkertaiseksi, monille helppokäyttöisyydessään lähes näkymättömäksi osaksi muuta tekemistä. Se, että opetellaan painamaan kolmea näppäintä samaanaikaan täysin satunnaiselta vaikuttavassa tilanteessa, on mielestäni säälittävää. Voisiko sen vikatilanteen kääntää adhoc-ongelmanratkaisuharjoitukseksi ? Olisiko aikaa ?

Totta kait opetuksen tehtävänä on sitten mennä joissakin - toivottavasti mahd. monissa - asioissa sen mukavuusalueen ulkopuolelle ja haastaa käyttämään aivojaan ihan tosissaan. Tähän ei ole sitten teillä opettajilla työkaluja vai ? Minusta esim. ongelmanratkaisu tietokoneavusteisesti on erittäin kiinnostavaa, vaikkei kaikkiin tilanteisiin sovikaan. Koodaaminenkin on vähän kuin opettelisi vaihtamaan itse öljyt autosta. Ei se kaikille käy, mutta yllättävän monilta se onnistuisi jos motivaatiota olisi.

En ole opettaja, joten omakohtainen tuntuma asiaan menee vuosikymmenten taakse - sijaisuuksiin aikana, jolloin tietokoneet olivat vielä suurempaa kaliiberia. Opetukseen liittyvää problematiikkaa olen toki sitten omassa pienessä päässäni välillä miettinyt esim. näiden koulujen tietotekniikkakeskustelujan kautta. Jotenkin tuntuu maalaisjärjellä ajatellen siltä, ettei oikein mitään perusasiaa pitäisi opettaa ensin tietokoneella, mutta tietokoneesta voisi silti olla jopa tuossa vaiheessa hyötyä. Meniköhän sekavaksi. No, tarkoitan sitä, että ennen kuin esim. annetaan käyttää laskimia tai laskinohjelmia, pitäisi jonkinlainen päässälaskutaito olla peruskauraa. Mahtaako näin olla nykyään ?

Mutta todellakin, kiitoksia hyvästä kirjoituksestasi - ja hyvä oli myös tuo YleX:n artikkeli.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Kiitoksia kiitoksia!

Keksin tuon termin kirjoittaessani, vaikka ehkä sitä joku on joskus käyttänytkin ennen. En ole varma.

Uskon, että perusongelmana on kulttuurimme viihteellistyminen ja se, että se kannustaa helppouteen ja vaivannäön välttelyyn. Miksi ponnistella, kun vähemmälläkin selviytyy? Miksi pyrkiä olemaan parempi, kun voi maksimoida vapaa-ajan? Kunnianhimo on harvinainen hyve. Samassa nipussa ovat heikentyneet niin kielien kuin matematiikankin osaaminen ja aktiivisten lukijoiden määrä on pudonnut jyrkästi.

Toisaalta opetuksen osaltakin on varmasti parantamista ja opettajien (ja vanhempien) tulisi päästä irti siitä kuvitelmasta, että sujuva ja jatkuva räpeltäminen tarkoittaisi osaamista, ymmärtämisestä puhumattakaan.

Kauko Aatos

Syynä on yksinkertaisesti se, että "diginatiivit" eivät todellisuudessa käytä tietokonetta juuri lainkaan. Tilanne on (omien kokemusten perusteella) hyvin nopeasti huonontunut. Vielä muutama vuosi sitten oli opiskelijoita, joilla oli ohjelmisto- ja laitetason tuntemusta, nyt ei käytännössä koskaan. Jo tiedostojen käsittely ja tajuaminen on usein hentoista. Laskentamallien rakentaminen Excelillä on aivan ylivoimaista. Tietokonelaitteita käytetään kuten telkkaria katsottiin ennen, ei siitä tarvitse mitään ymmärtää kunhan ohjelmaa tulee.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Jepjep. Muutos on tosiaan ollut nopea. Puhutaan tästä vuosikymmenestä.

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Kertokaapa, arvon viisaat, miten tilannetta mielestänne voisi ruveta korjaamaan ?

Tuo yhteiskuntamme viihteellistyminen on kyllä valitettavan totta. Erilaisen viihteen kuluttaminen ja sometus vie niin nuorilta kuin joskus/jatkuvasti (?) vähän vanhemmiltakin pääosan aikaa siten ettei edes aitoihin ihmiskontakteihin meinaa aina olla aikaa - minuakin siitä on moitittu ;-). Näkyykö tämä viihteellistyminen kouluissa opetuksessa jo, onhan pelillistämisestä puhuttu jo jonkin aikaa. Miten saada sitä aikaa riittämään myös niihin vaikeampiin ja aikaa vieviin asioihin ? Vai onko tilanne jo menetetty ? Jotenkin tuntuu että jos tuota viihteellistymistä vastaan ei voida tehdä mitään koulussa niin sitten ei ehkä missään.

Olisiko tuo viihteellistyminen myös merkki siitä, että valitettavan moni on menettänyt toivonsa siitä, että pystyisi tehdä mitään yhteiskunnallisesti tms. merkittävää. Että parempi vaan tottua toimimaan siinä yhdessä "mutterin väännössä" aina kulloinkin ilman, että kummemmin voi itse asioihin vaikuttamaan. Tämä saattaa olla vielä todempaa siellä Kainuun suunnalla tai missä tahansa, missä väestö vähenee ja vanhenee samalla kun ainoat etenemismahdollisuudet ovat ruuhkasuomessa tai ehkä joissakin harvoissa aluekeskuksissa.

Kuulostaa melkoisen pahalta, jos sieltä koululaisten joukosta ei löydy yhtään laitetasolla kiinnostunutta nuorta. Silloin tilanne on muuttunut todella nopeasti, vielä omien poikieni ikäluokka kyllä rakenteli koneita itse. Ja eiköhän ne nk. himopelaajat tee niin nykyäänkin. Vai ? Pitäisikö Suomessakin tarjota kursseja Raspberry-konseptiin liittyen ? Vai onko jo?

Toimisto-ohjelmistoista. Onko tosiaan, ettei taulukkolaskenta tai tekstinkäsittely enään ole tuttu asia koululaisille. En siis tarkoita Exceliä ja Wordia nimenomaisesti vaan noita yleisempiä käsitteitä. Joita sitten mm. Excelillä tai Wordillä voidaan havainnollistaa. Aivan samoin kuin ei autolla ajamista varten kaikilla pidä olla Volkkaria, Toyotaa tai Fordia vaan kaikki ao. kriteerit täyttävät kulkuneuvot käyvät. Luulin nimittäin, että koulussa alaluokilta alkaen enemmän ja enemmän käytetään noita toimisto-ohjelmia apuna tekemisissä. Niin ainakin omilla lapsilla oli tilanne.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Vaikea sanoa, voiko tilannetta edes korjata. Se vain joko korjautuu tai sitten ei. Tähänkin saakka yhteiskunta ja ympäristö on aina kehittynyt sen mukaan, mistä on ollut hyötyä ja mihin on ollut tarvetta. Ihmiset tekevät sitä, mitä on mielekästä tehdä.

Kerron saman, minkä sanoin tuossa Gröhnin innovaatiokeskustelussa. En tiedä, huomasitko sitä enää.

Tyttäreni siis piti juuri muutama tunti sitten esitelmän gradustaan 'MUODON MUUTOS - 3-D mallinnus innovatiisessa vaatesuunnittelussa'. Hän on käynyt opintonsa pitkän kaavan mukaan, siis ylioppilaaksi tulon jälkeen ensin vaatturiopinnot ammattioppilaitoksessa, töihin muutamaksi vuodeksi, sitten AMK:n vaatesuunnittelu, yrittäjäksi ja lopuksi korkeakoulu, koska yrittäjänä ei leipää tullut eikä AMK tutkinto tuottanut työpaikkaa.

Käytännössä koko aikana hän on saanut hyvin vähän opetusta tietokoneen käytöstä. Ehkä eniten AMK:ssa, jossa oli vektorigrafiikan käytön opetusta (Corel, Freehand). Mutta muuten on oppi (ja pitkälti ohjelmistotkin) pitänyt hankkia itse. Ja aina se on onnistunut, koska motivaatio on kohdallaan. Tietenkin asiaa on hieman auttanut, että tarvittaessa on voinut turvautua isän apuun. Mutta aika usein hän on ratkaissut ongelman itse ja vasta mahdottoman vastaantullessa on käyty konsultaationeuvottelut.

Niin, vielä tuosta gradusta. Vastaavaa ei ole (tietääkseni) vielä kukaan Suomessa tehnyt. Eikä luultavasti kovin moni maailmallakaan.

Kaiken a ja o on motivaatio.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Kyllä. Ei ihminen opi kaatamalla tietoa korvasta sisään. Hyvä opettaja kannustaa ja luo motivaation, jonka myötä oppiminen alkaa.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Meidän pitäisi kyetä rakentamaan uudestaan kulttuuri, jossa arvostetaan pitkäjänteisyyttä, työntekoa ja kunnianhimoa. Jos siihen pystymme, korjaantuvat monet ongelmat itsestään. Nuoret ovat kuitenkin monelta osin meitä jääriä parempia, joten potentiaali on valtava.

Kyllä sieltä joitakin kiinnostuneita ja osaavia löytyy, mutta yhä vähemmän ja samalla tyypillisen tapauksen osaamistaso on romahtanut,

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Virheajattelu on ehkä siinä, että ennen pienestä vähemmistöstä on oletettu tulevan enemmistö. Se vähemmistö on olemassa edelleen. Lopputulos on vain todiste siitä, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole minkäänlaisia edellytyksiä tai tarvettakaan ymmärtää käyttämiään laitteita sen syvällisemmin.

Voisin syyttää siitä tyhmentämistä. Että kuluttajalle menee asiat parhaiten kaupaksi tyhmentämällä asioita niin, että apinakin tajuaa sen. Mikä johtaa siihen, että suurinta osaa ohjelmista käytetään tökkimällä etusormella.

Mutta jos haluat kaikkien käyttävän softaasi, peliäsi, laitettasi jne. niin tyhmentäminen on pakollista.

Tyhmentämisellä tarkoitan sitä, että pidetään oppimiskynnys mahdollisimman matalana. Se on ihan hyvä päämäärä, jos tarkoituksena on ratkaista käyttäjien tarpeita. Ei käyttäjän pidä joutua opiskelemaan softan käyttöä, vaan käyttää sitä softaa välineenä johonkin.

Ne "tarpeet" tosin ovat yleensä melko itseisarvoisia ja aika pinnallisia, eivätkä usein johda mihinkään hyödylliseen.

Kulutuskulttuurin ihmisessä sellainen perusteellinen osaaminen ja asioiden selvittäminen on oikeastaan pahe. Ei sellainen ole hyvä kuluttaja, joka osaa kaiken itse.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Tuo pitää paikkansa osittain, mutta kyse on sekä yleisen osaamistason laskusta että kovien osaajien häviämisestä marginaaliin.

Tuo aktiivinen tyhmentäminen (laiskistaminen) on kyllä mielestäni ihan pätevän oloinen veikkaus.

Niin, hyvä kuluttaja on aivoton lammas. Palvelubisneksessä kyse on suurelta osin juurikin tarpeiden luomisesta. Kyvyttömyyden lisääminen luo toki tarpeita.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Pahin on kuulkaa vielä tulossa. Nykyiset nuoret aikuiset ovat kuitenkin vielä oppineet käyttämään laitteita aikana kun käyttäjänkin piti vielä osata edes vähäsen jotain. Ei enää paljon, mutta edes jotain.

Tabletit ja älypuhelimet yleistyivät vasta kunnolla muutamia vuosia sitten. Tulossa on siis sukupolvi, joka on alusta lähtien tottunut käyttämään pääasiassa niitä kaikkeen, eniten toki siihen someen ja youtubeen, joita simpanssikin osaa käyttää tökkimällä. Ja tietenkin jos johonkin nyt ei vielä ole valmista nappia, voi ladata appsin tai googlata nettisivun, joka tarjoaa ko. toimintoa...

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Pelkään, että olet oikeassa...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Diginatiivit - kakarat leikkivät viisastumista
9.2.2010 10:20 Lauri Gröhn 18 kommenttia

Sitra on julkistanut raportin Diginatiivit, työ, kansalaisuus.

Diginatiivien tunnuslauseena voisi pitää tätä: ”Trailerien avulla arvioidaan, kannattaako elokuva katsoa.” Lapsellista, ellei jopa sairasta. Diginatiivit kuolaavat tätä: "tietotulvassa asian ytimen tulee käydä nopeasti ilmi."

Tiedon omaksumistatapa on "visuaalinen ja viihteellinen." Samoin esittämistapa (esimerkki): http://vimeo.com/6997010
(Kadunmiehen roskaa serendipiteetistä, holistisuudesta jne.)

Innovaatioteorioissa on ollut termi gate keeper ollut käytössä jo vuosikymmeniä sitten. Diginatiivit puhuvat "solmuhenkilöistä". Diginatiivit ovat sivistymättömiä silmäilykulttuurin uhreja.

Tässä mennään jo farssin puolelle: ”Ohjelmistokehittäjien tulot vaarantuvat. On siirryttävä apurahamenetelmistä kaiken luovan ja avoimen kehittämistyön korvaamiseen kansalaispalkalla.”

Luku kansalaismielipide on todella lapsellista tekstiä: Hallinto alkaa ostaa konsulteilta katsauksia kansalaismielipiteisiin, jotka otetaan huomioon suunnittelussa."

Sivulta 28 voisi esittää kysymyksen: Vastaako viihde ”henkisiin tarpeisiin” vai mistähän kyse?

Lähteissä pinnallista mielipidekirjallisuutta ja lehtiä, ei yhtään tutkimusta tai vakavasti otettavaa kirjaa.

Raportti:
http://www.foresight.fi/wp-content/uploads/2009/12...

Kommentit:

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28235-digina...

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Katos katos! Loistava kommentti, pitääpäs perehtyä niin tuohon raporttiin kuin kommentiisikin. Kiitoksia!

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Juho Joensuu, olet kyllä kovasti oikeassa tuon motivaation kanssa. Ilman sitä ei tule valmista - tai ainakin kivinen tie on kuljettavana. Miten sitten sitä motivaatiota rakennetaan nykyään koulussa - siihen lienee osaavampia täälläkin. Motivaatioon liityen olen silloin tällöin lainannut Juha Tammisen lausahdustakin. Se meni jotenkin niin, että "kahdeksankymmenen prosentin suoritus tuo viidenkymmenen prosentin tuloksen". Tai jotakin sinne päin. Mutta todella hyvä lausahdus sekin ja sopii moneen lähtöön.

Ja huomasin kyllä tuon kirjoituksesi - ja sen seuraavankin - siitä innovaatioterminologiasta. Alkoi vain jo hieman kyllästyttää...Joko tyttäresi on saanut töitä? Vai oliko jo valmiina ? Jos noin hyvä juttu oli se gradutyö. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta - ja myös innovatiiviselta ;-).

Antti Ukkonen, on tosiaan hyvä ymmärtää, ettei kaikkien todellakaan tarvitsekaan ymmärtää laitteiden rakennetta tai sielunelämää. Mutta kyllä jokaisen pitäisi alkaa vähintäänkin olla kiinnostunut digitalisaatiosta ja sen myötä leviävistä uusista toimintamalleista sekä monenmoninaisista netin kautta saavutettavista palveluista. Ja muutenkin ymmärtää, miten digitaalisuus muuttaa yhteiskuntaa.

En oikein osta tuota tyhmentäminen -termiäsi. Vaikka kyllä siinä jollakinlailla totuuttakin on. Mutta kyllä minun mielestäni tietojärjestelmien, nettikäyttöliittymien ja mobiiliapsien pitää olla niin helppokäyttöisiä, ettei se käyttö vaadi suurempaa aivojumppaa. Ja vielä siten, että niitä voisi käyttää kaikenikäiset mitä moninaisimmissa tilanteissa. Menkööt se vaikeus sitten siihen varsinaiseen asiaan, mistä sitten onkin kyse. Mutta tämä on kyllä käsittääkseni eri asia kuin viihteellistyminen tai somettuminen, joissa nuo käyttöliittymät voisikin tehdä sellaisiksi, että niiden käyttö kuluttaa kaloreita aivotoiminnan kautta ja vielä rutkasti. Ei taida vaan olla ko. tahojen intresseissä ;-).

Eero Iltanen, hieman edelliseen kappaleeseen liittyen - en näe kyllä älypuhelimia tai tabletteja mitenkään vaikeana asiana. Toki ne selkeästi ovat helpottaneet tuota viihteellistymistä, mutta viihteeseen on voinut käyttää myös tietokonetta. Tulevaisuus tuo tullessaan vielä monia erilaisia laitteita, joista suurella yleisöllä ole mitään käsitystä vielä. Tai no, ehkä jotakin.

Ei se laite siis ole se ongelma vaan se mihin sitä mahdollisesti käytetään ja miten. Samoin kuin ei se tulikaan ole itsessään ongelma vaan sen riistäytyminen käsistä. Joku on ollut aikanaan todella viisas kun on osannut sanoa tuon kuuluisan sananlaskun: "Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä." Meillä taitaa olla tällä hetkellä useampiakin tulia leimuamassa tietotekniikan(kin) saralla.

Itselläni on niin älypuhelin, tabletti kuin tietokone tai pari. Kaikille on käyttöä, osittain samaa osittain erilaista, mutta kuitenkin eri tavoin. Ei tietokoneelta paljoa viitsi lukea, kun alkaa jo istumalihaksia turruttamaan. Toisaalta tekstuaalisen tiedon tuottaminen älylaitteella (puhelin tai tabletti) ei ole sekään mitään mukavinta puuhaa. Ehkä sitä voisi opettaa vähän tämänkin tyyppisiä asioita koululaisille. Tai sitten ei.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

No jos se helpottaa, sitä voi kutsua helppokäyttöisyydeksi. Se löytyy (muistaakseni) esim. Android-puhelimesta sen rullatuolissa istuvan invalidi-ikonin alta.

Minä näen ihmisen niin, että muuttuu ja kasvaa sellaiseksi, mitä se tekee. Mitä vähemmän se tekee, sitä vähemmän se on ja meillä on aika syvässä sellainen ideologia, että kaiken pitää olla mahdollisimman helppoa. Myönnän itsekin olevani sen "uhri" tietyllä tavalla: Minulla on laitteita, välineitä ja kyky sisäistää asioita suht nopeasti. Voisin tehdä kaikkia niitä asioita, joista ihmiset ovat menneinä vuosisatoina nähneet vain toiveunia, mutta en koe mitään syytä tehdä niillä yhtään mitään - menen mieluummin vaikka kuokkimaan peltoa.

3D-tulostin olisi seuraavaksi tulossa ja siitä olen ollut aidosti kiinnostunut jo vuosia. Saa nähdä, miten pitkälle se kantaa. Toisaalta haluaisin myös lasten oppivan sen käytön.

Ongelma ei ole mielestäni mikään yksittäinen osa kulttuurissa, vaan koko systeemi on lähtökohtaisesti ja perusarvoiltaan täysi susi. Se taas on itse itsensä korjaava ongelma se. Kun avuuttomuus kasvaa riittävästi, ja pari sukupolvea menee niin, että lapset ovat lyhytikäisempiä, sairaampia ja tyhmempiä kuin vanhempansa, koko homma alkaa kusta. Kyvyttömät eivät ylläpidä mitään, vaan kuluttavat ja tuhoavat. Se taas ei ole kestävää tietenkään, joten sille tulee loppu nopeasti.

On siinä tietysti sekin, että ihmiset, jotka ovat vauvan lailla riippuvaisia ulkoisista rakenteista ovat helposti hallittavissa. Joskus mietin, onko se oikeastaan tarkoituksellista.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Ikävä kyllä ei. Töiden saaminen, varsinkin omaa osaamista vastaavan ja sellaisen, jossa voisi edelleen kehittyä, ei ole ihan yksinkertaista tänä päivänä.

Olen tietenkin hieman jäävi mutta väittäisin tunnistavani, milloin joku työ on hyvä.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Koko työn kenttä on valtavassa murroksessa...

Käyttäjän AnttiHolmroos1 kuva
Antti Holmroos

Joskus tuntuu, että näissä digihömpää-keskusteuissa jää lapsipuolen asemaan se, miten koululaisten valmiuksia osallistua elämäänsä tulevina täysivaltaisina kansalaisina.

Työ tosiaan muuttuu, ja harvoja näköpiirissä olevia ennustettavia asioita on, että sen muutos sen kun kiihtyy. Samaan aikaan teknolgia muuttuu alta koko ajan, ja kohta on tilanne varmaan on se (osin jo onkin), että ihminen ja kone keskustelevat keskenään lyhyin viestein eri välineillä ja mm kuva- ja videoaineiston välityksellä. Verkostojensa osana, joihin hän muodostaa

Mutta niin kauan, kun esimerkiksi pätkätyöpaikassa edellytetään sitä, että työntekijä osaa tuottaa kauniita asiakirjoja, on nämä taidot annettava jo varhain. Tällöin sitoutumisesta jonkin tietyn ohjelmistovalmistajan tiettyyn tuotteeseen sen senhetkisin ominaisuuksiin ei ole hyvä tie. Välinekeskustelu kuitenkin vielä väyttää moniaalla painottuvan. Pitäisi opettaa sitä, mitä esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmilla voi tehdä ja antaa välinevapautta mahdollisimman pitkälle niin, että ajatus valmistautumisesta mahdollisuuksiin ja erityisesti muutoksiin iskostuu.

Sinänsä harmillista kuulla, että ohjelmoinnin opetus ei etene halutusti. Sen lupaushan on siinä, että tehdään digikuluttajista digikehittäjiä, jotka luovat uusia liiketoimintamalleja itse.

PS. Haudattaisiinko tuo diginatiivi-termi jo aikanasa eläneenä, pohtii hän.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Toivoton ja perusteeton ajatus, josta enemmän haittaa kuin hyötyä. Fiksut turhautuvat, tyhmät eivät opi ja kärsivät, keskinkertaiset turhautuvat.

"Sinänsä harmillista kuulla, että ohjelmoinnin opetus ei etene halutusti. Sen lupaushan on siinä, että tehdään digikuluttajista digikehittäjiä, jotka luovat uusia liiketoimintamalleja itse."

Perusteet touhulle pahasti hukassa:

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184261-ohjel...

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/186...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

"Entäs diginatiivit? Kumpulainen kritisoi jyrkästi koko käsitettä. Sillä tarkoitetaan yhä nuorempana ja nuorempana kehittyviä median- ja teknologiankäyttötaitoja. Kumpulaisen mukaan kaikki nuoret eivät suinkaan hallitse median erilaisia käyttötapoja varsinkaan pienestä pitäen."

http://yle.fi/uutiset/professori_digikansalaisuus_...

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Kun näitä softahommia on tehnyt kohta 20 vuotta ammatikseen, niin joskus voisi jaksaessaan dissektoida, minkä kaiken perusteellista tai vähemmän perusteellista ymmärtämistä joku yksittäinen bugifiksi vaatii, kun on siinä määrin onnekkaassa asemassa, että voi sentään protokollatasolla jutella koneiden kanssa. Muistinkäsittelystä ei juurikaan tarvitse enää välittää paitsi graffakoodauksessa ja sulautetuissa järjestelmissä, saati sitten prosessorien rekistereistä.

Työkalut ovat korvanneet ammattitaidon, kun nykyään vaan kasataan plattaa platan päälle, eikä yleensä tajuta suin surminkaan, mitä siellä pohjalla tapahtuu. Sitten kun tulee ongelma, niin kutsutaan joku konsultti paikalle hädissään. Tuottavuutta se nostaa toki, mutta ei synnytä uusia guruja. Se guruttelu vaatii viitseliäisyyttä, joka on nykyään tosi vaikeaa, kun tietokoneet eivät enää ole hädintuskin pystyssä pysyviä rakennussarjoja.

Siispä julistan ihan omien kokemuksieni pohjalta, että diginatiiveja ovat ne, jotka ovat vähintään vääntäneet assya kakaroina, ja mielellään vielä suojaamattomassa muistiavaruudessa. Kyllä jämpti on näin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Nuo ovat kylläkin nörttejä. Diginatiivit ovat ihan muuta, jos sitäkään.

Computer Nerd
Somebody who knows more than the speaker about computers, who by implication has no social skills although this bares no relation to the likelihood of the term being used. Not to be confused with players of online role playing games, who are more accurately known as twats, most computer nerds are male and work in a different company department from the speaker...

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Viittaan diginatiiveihin siksi, että juuri tämä meikäläisen 70-luvulla syntynyt sukupolvi on suunnilleen samassa tahdissa softateknologian popularisoitumisen kanssa pystynyt lähtemään alkeista liikkeelle ja edistymään iän sekä omaksumiskyvyn karttuessa.

Ensin oli C64, jossa pääsi lähelle rautaa alle 10-vuotiaana, sitten tuli yhtä abstraktiotasoa ylemmät Amigat, Pascalit ja C:t samalla kuin BBS:t eli modeemipohjaiset purkit oli muotia, ja lopulta tuli sitten oliopohjainen koodaus, Linux ja skriptikielet siinä Internetin paukahtaessa pystyyn. Siitä olikin luontevaa sitten siirtyä grafiikkaan, kernelin ajureihin, webbiin tai mihin hyvänsä mihin juurikin teini-ikäisen aivot pystyy. Tuo pohja on edelleen ajankohtaista hallita.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #26

Joidenkin on, joidenkin ei. Peruskoulusta ei voi tehdä ammattikoulua.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt Vastaus kommenttiin #27

Joo, ei koodaamaan opi koulussa. Sen oppii vain tekemällä.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo Vastaus kommenttiin #28

Koulussa voi tosiaan parhaimmilaan vain herättää innostuksen siihen ja tasoittaa tietä sen verran, ettei aivan joka pyörää tarvitse uudelleen keksiä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset