Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..

Vaikeneminen on myöntymisen merkki

Me ihmiset olemme useimmiten aika mukavuudenhaluisia ja vähän arkoja. Erityisesti silloin, kun asia ei koske juuri meitä itseämme, tai voimme ainakin uskotella itsellemme niin. Silloinkin kun meillä on jokin vahva näkemys asiasta, emme välttämättä korota ääntämme. Emme ehkä koe asiaa sen arvoiseksi, tai pelkäämme muiden reaktioita. Usein haluamme päästä vain helpolla ja jos kyse on jostain ikävästä asiasta, haluamme unohtaa sen mahdollisimman pian.

Kun istut metrossa ja kuulet asiatonta räkytystä viattomalla sivulliselle, on helppo katsoa vain kengänkärkiää, räplätä puhelintaan, tai tuijottaa tyhjyyteen. Tämä ei kuulu minulle. Se ei ole minun ongelmani.

Kun seinän takana riita on jälleen kerran muuttunut huudoksi ja joudut laittamaan musiikin kovemmalla, jotteivat ikävät äänet häiritse perjaintai-iltaasi, tiedät naapurisi ilmaantuvan seuraavina päivinä tavallistakin surkeamman näköisenä rappukäytävään. Miksi se vielä sietää tuollaista?

 Hiljaisuutemme on myöntyväisyyden merkki.

Jos me itse emme puutu siihen, mitä ympärillämme tapahtuu, ei sitä tee todennäköisesti kukaan muukaan. Ennemmin tai myöhemmin jotain tapahtuu ja silloin meille saattaa tulla mieleen, että jotain olisi voinut tehdä. Voitko sanoa, että olisit aina tai edes useimmiten tehnyt sen, mikä on mielestäsi oikein, vaikka se olisikin ollut epämukavaa, tai kenties jopa vaarallista, tai vaatinut ainakin muiden asioihin puuttumista? Minä en ainakaan voi. En lähimainkaan, mutta aina voi parantaa. Aina voi mennä eteenpäin.

Meidän on tiedostettava se, että jos siedämme vaikkapa rasistista huutelua kaduillamme, tai katsomme toisaalle, kun hidas katastrofi on käynnissä, me annamme sille hiljaisen siunauksemme. Se että istumme aidalla ja emme tee mitään, ei ole puolueettomuutta. Se on pelkuruutta ja kyvyttömyyttä, joka estää meitä toimimasta oikein. Se on inhimillistä, muttei oikein. 

Kun kyse on väkivallan eri muodoista julkisilla paikoilla on muistettava, että eräs asioista joka sellaisen mahdollistaa, on puuttumattomuuden kulttuuri. Me olemme kovin varovaisia puuttumaan muiden asioihin. Me olemme melkoisia pelkureita, kun kyse on tuntemattomien puolustamisesta. Mutta unohdamme kernaasti sen, että tällainen toiminta on pitkälti mahdollista vain ja ainoastaan siksi, että nämä ihmisperseet, kuten vaikkapa vääränvärisille lapsille huutelevat rasistit, saavat loukata ihmisiä rauhassa. He toimivat näin, koska he voivat olettaa, etteivät muut puutu tilanteeseen. Tällaiselle on tehtävä loppu. Meidän on puututtava, kun näemme kiusaamista, rasistista huutelua ja mitä tällaista ikinä onkaan. Kyse ei ole vain rasismin vastustamisesta, vaan vihan ja vääryyden vastustamisesta.

Me emme saa antaa tällaiselle hiljaista hyväksyntäämme senkään takia, että tällöin uhri jää yksin. Jos puutumme, se ei poista tapahtunutta, mutta signaali on selvä. Me Muut emme ole sellaisia. Me välitämme. Me sentään yritämme jotain ja näytämme, ettemme hyväksy tällaista.

Aloita siis itsestäsi se muutos, jonka toivot tapahtuvan koko yhteiskunnassamme. Vihalle ja väkivallalle ei tule antaa sijaa tässä maassa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän amalyosman kuva
Amal Osman

Hyvä kirjoitus. Ei voi kuin olla samaa mieltä!

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Kun puuttuu, on valmistauduttava kohtaamaan väkivaltaa ja olemaan väkivaltainen. Jos vaadit jonkun loppumista, sen on loputtava tai sinun on lakattava vaatimasta/ sinun ei olisi kannattanut vaatia lainkaan. Muuten on kyseessä on narsistinen performanssi - tarve näyttää, ei tarve ratkaista.

Pahimmassa skenaariossa jos jäät henkiin, istut maijassa tai ambulanssissa, lusikka ei pysy viikkoihin murtuneessa kädessäsi, parantelet haavojasi ja voit henkisesti pahoin ja lopulta valtio vie rahasi.

Jos et ole valmis siihen, jos se ei ole sen arvoista, parempi kun et mene ollenkaan.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Useimmissa tilanteissa ei ole todellista väkivallanuhkaa, tai se on hyvin vähäinen ja niissä joissa on, pitää vastaavasti toimia toisin. Lisäksi julkisilla paikoilla on hyvin usein muitakin ihmisiä.. Väkivallanuhka on toki jo heti sellainen tilanne, jossa voi pyytää apua viranomaisilta.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

"Todellinen väkivallannuhka"? Millä se lasketaan. Joko on valmis kohtaamaan puuttumisensa seuraukset tai ei ole.

Henkilö A käyttäytyy törkeästi
Henkilö B puuttuu törkeään käytökseen
Henkilö A jatkaa törkeää käyttäytymistään
Henkilö B:llä on vaihtoehtoina luovuttaa tai pakottaa henkilö A lopettamaan / korjaamaan käytöksensä.

Luovuttaessaan henkilö B:n on todettava lopputuloksen olevan sama kuin ilman puuttumista.

Olen pari kertaa tehnyt sen virheen, että olen vaatinut idiootilta jotakin. Joka kerta siitä on lähdetty ambulanssilla ja maijalla.

edit. Eipäs olekaan. Muistan ainakin yhden kerran kun selvisin pelkillä ruhjeilla ja vitutuksella.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo Vastaus kommenttiin #5

Kyllä noita tilanteita on paljon ja erilaisia, joissa on aivan erilainen riski joutua väkivallan kohteeksi. Jo se että Joku puuttuu voi vetää muitakin mukaan ja/tai saada tekijän miettimään, että mitähän tuli tehtyä. Siinä vaiheessa, kun väkivallanuhka on ilmeinen, on kyse jo viranomaisasiasta.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #6

Se ei hyödytä mitään se tieto siinä kohtaa kun väkivallan uhka on ilmeinen. Viranomaiset eivät ole paikalla, eivätkä tulee vielä kymmeniin minuutteihin - tuntikin saattaa mennä jos nyt ovat tullakseen.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo Vastaus kommenttiin #9

Anekdootit ovat yleistysten kannalta sangen satunnaisia, mutta kyllä tyypillisessä tilanteessa puuttuminen on puuttumattomuutta parempi vaihtoehto ja vaikka kävisikin niin, että tilanteesta joutuisi irtautumaan, on uhrikokemus aika lailla erilainen. Lisäksi suurin osa tilanteista joihin pitäisi puuttua, on verbaalista urpoilua. Ei sellainen eskaloidu kovin helpolla väkivallaksi.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #17

En voi puhua muuten kuin omasta vinkkelistäni. Olen (oman muistini mukaan) kerran törmännyt rasistiseen möykkäämisen koko elämäni aikana ja silloin en puuttunut, koska en halunnut tapella mölisijän, hänen kavereidensa ja heidän tyttöystäviensä kanssa.

En myöskään nykyään mene kitisemään kenenkään ovelle, että musiikki on kovalla tai muutenkaan mielelläni hakeudu ristiriitatilanteisiin ja umpikujiin, joista en itsekään pääse pois.

Kas kun aina on se vaihtoehto, että se toinen osapuoli ei ota onkeensa millään tavalla, vaan alkaa haastamaan. Kun sen tilanteen on tarpeeksi monta kertaa käynyt läpi, eikä ole ikinä siitä mitään hyvää saanut irti, sitä ajattelee, että se on mukavampaa tämä elämä, kun ei mene vaatimaan keneltäkään asioita, joita ei ole oikeastaan valmis peräämään loppuun asti.

En tiedä mitä tekisin, jos näkisin jonkun oikeasti ahdistelevan lasta. Minkään väristä, millään tavalla tai mistään syystä. Ajatus toki vihastuttaa, mutta tiedän kokemuksesta myös sen, että etukäteen ei kannata lupailla, uhota tai muutenkaan puhella; Siitä, mitä on tehnyt, voi puhua jos siltä tuntuu.

edit.
Mutta mieluummin toki varoittavana esimerkkinä kuin omaa hyvyyttään korostaen. Mielestäni toisen ihmisen auttaminen on jotain, mistä on ihan hyvä olla sen kummemmin huutelematta ja mistä pitäisi pyrkiä olemaan keräämättä mitään irtopisteitä kenenkään silmissä. Autettu tietää ja muistaa, muulla ei ole mitään väliä.

Minna Eerolainen

Hesarissa uutisoitiin tänään Klaus Helkaman tekemästä arvotutkimuksesta. Suomalaiset miehet erottuivat kaikkien muiden tutkimusmaiden miehistä siinä että he olivat (suomalaisia) naisia turvallisuushakuisempia. Näen kommenttisi tässä valossa.
Itse en kaihtaisi menemistä oman mukavuusalueen ulkopuolelle jos näen että toista ihmistä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, olenhan suomalainen nainen.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Oli kyse miesten/naisten toiminnasta, niin tärkeintä on se, että urpoiluun puututaan aina ja kaikkialla käytettävissä olevien keinojen avulla. Epäilisin, että miestemme turvallisuushakuisuuteen kytkeytyy osaltaan väkivallan kokeminen. Aika moni meistä on saanut eri tilanteissa turpiinsa.

Minna Eerolainen Vastaus kommenttiin #8

Mutta mitens selität sen että vain suomalaiset miehet olivat naisia turvallisuushakuisempia? Ajattele jotain venäläistä kulttuuria armeijasimputuksineen yms. Miksi miehet eivät siellä pelkää turvallisuutensa puolesta kuten suomalaiset miehet? Kyllä suomalaiset naisetkin saavat turpiinsa ja pääasiassa näiltä pelokkailta suomimiehiltä :(

Ei ole tarkoitus tehdä tästä sukupuolikysymystä, olen samaa mieltä kanssasi tuosta puuttumisen tärkeydestä. Auttoipa vain Helkaman tutkimustulos ymmärtämään näitä pullistelevia äijiä jotka ehtivät aina ensimmäisenä kommenttiosioon kuinka ei ikinä missään kannata puuttua kun tulee itselle vaikeuksia. Ei tuo kuitenkaan mistään yleisemmästä mielenlaadun jaloudesta voi kertoa. Puuttuu vielä että maskulisti Laasanen kieltää tämän tutkimustuloksen. Silloin tosin voidaan kiistää muukin arvotutkimuksen osoittama esim. arvostus rehellisyyttä kohtaan yms. asiat.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #10

Itse itseäni lainaten: "Jos et ole valmis siihen, jos se ei ole sen arvoista, parempi kun et mene ollenkaan."

Jos väittäisin muuta omien kokemusteni pohjalta, valehtelisin tai nimenomaan pullistelisin.

Minna Eerolainen Vastaus kommenttiin #11

Hyvähän se on asiat tehdä selväksi, uskon kyllä muutenkin että enemmistö suomalaisista naisista on tottunut hoitamaan hommat itse, ei miehiin voi niin luottaa. Voi tietenkin olla että Helkaman tutkimus itseasiassa kertoi enemmän suomalaisten naisten vahvuudesta kuin miesten heikkoudesta.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo Vastaus kommenttiin #10

Venäläisistä suurin osa ei koskaan astu palvelukseen ja toisaalta ainakin minulle on useampikin venäläinen mies nimenomaan sanonut turvallisuuden olevan jotain sellaista, mitä arvostavat Suomessa kovasti; turvallisuuden siinä mielessä, ettei onnettomuuksia ja väkivaltaa ole lähimainkaan yhtä paljon.

En ole perehtynyt tähän tutkimukseen, joten etenen nyt Stetson-ReHi-MuTu-menetelmällä. Suomalaisessa kulttuurissa on kulttuurihistoriallisten syiden takia paljon elementtejä, jotka ovat nimenomaan turvallisuus-/varautumisperustaisia. Vaikeissa oloissa toimineen maatalouskulttuurin on ollut pakko olla sellainen. Tällaisessa kontekstissa miesten varovaisuus ja konservatismi taas natsaa mainiosti naisten räväkkyyden kanssa, minkä ohella naiset ovat Suomessa olleet verrattain itsenäisiä (siis verrattuna saman aikakauden muihin maatalousyhteiskuntiin eri aikoina). Lisäksi jos ajattelemme viime aikoja, niin kyllähän naisia on koitettu rohkaista toimimaan ja vaatimaan, kun taas miesten päällepäsmäröinti, alfauros-pelleillyt ja machoilu ovat olleet sellaisia piirteitä, joihin ei enää kannusteta. Meillä on myös vahva (mutta käsittääkseni hiipuva) ajattelutapa siitä, että naisia ei pidä lyödä, mutta miehiä välillä vähän kuuluukin tintata. Tämä on tuonut kenties tiettyä pelivaraa naisille.

Kuitenkin sanoisin tuloksen kertovan ennen kaikkea suomalaisten naisten vahvuudesta. Se ei ole miehiltä pois, mutta kyllä miesten (ja kaikkien) pitäisi skarpata.

Panu Wetterstrand

Minusta tuossa ei ole mitään logiikaa. Eli jos et voi tarvittaessa väkivalloin varmistaa, että vaatimuksiisi suostutaan ei pitäisi vaatia ollenkaan? Aika pitkälle maailmassa kuitenkin pääsee pyytämällä.

Vaikka puuttuminen ei aiheuta välitöntä vaikutusta se ei tarkoita, että tilanne olisi sama kuin ei olisi puuttunut ollenkaan. Vähintäänkin puuttumisen yrityksellä on uhrille tukea antava vaikutus. On toisaalta totta, että puuttumisyritys voi myös pahentaa tilannetta ja itselle voi käydä huonosti. Ei yleinen puuttumattomuuskaan vie yhteiskuntaa erityisen hyvään suuntaan. Vähintäänkin epäsuorasti myös puuttumattomuuden ilmapiiri kostautuu ennemmin tai myöhemmin.

Luonnollisesti kaikessa toiminnassa pitää teot suhteuttaa omiin voimavaroihin. Monesti tilanne vain on suunnilleen se, että bussilastillinen ihmisiä katselee, kun jotakin pahoinpidellään. Heillä ei olisi, mitään ongelmia yhteistuumin lopettaa tilannetta, mutta kun eivät vain saa aikaiseksi. On aivan eri asia mennä yksinään yöllä pimeässä lopettamaan paikallisen kuulapääosaston katusekoilut.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Olii mukava nähdä esimerkkejä miten se näkyy arkielämässä - esittämäsi esimerkin lisäksi. '

Olen esimerkiksi ihmetellyt pyöräilykypärien käyttöä. Ne suojaavat ihmistä tilanteelta, jonka riski on olematon ollen hyödytön muuten kuin kosmeettisissa (tyhjänpäiväisissä) vaurioissa. Eli se on aivan selkeä kohta, jossa markkinamiehet ovat käyttäneet ihmisten turvallisuushakuisuutta hyväkseen.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Kiitoksia! Pitääpä perehtyä paremmalla ajalla!

Käyttäjän SimonWahlroos1 kuva
Simon Wahlroos

Mikset puutu asiaan kun kanta-asukkaita kyykytetään fattan €urorahalla hyväksymään vieraita, jotka eivät pesiydy Baltian maihin, koska siellä ei vastaavaa kantaväestön kyykytystä harjoiteta? Sen sijaan kiusaajien imussa leimaat rasistiksi tietämättömät tavalliset ihmiset, jotka eivät ymmärrä kohdistaa kritiikkiään oikeaan kohteeseen eli €urostoliiton ideologiseen multikultti-agendaan, joka rahoituksellaan polkee demokratiaa jäsenmaissaan samoilla otteilla kuin Neuvostoliittokin aikanaan teki selvää jälkeä Karjalasta muunmuassa väestön sekoittamisella hajoitajahallitse-politiikan taiteen sääntöjen mukaan.

Onko niin että pitää vain puuttua pelkurimaisesti sellaisiin mediaseksikkäisiin vääryyksiin kuten spurgujen rasismi-huutelut ja unohtaa niitä aiheuttavat suuret tekijät? Jos on niin olet suurimpien kiusaajien puolella veljeilevä tekopyhä sormien heristelijä joka antaa tukensa vihalle ja väkivalle jota järjestelmämme suunnittelijat rahoittavat.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Ei rasistista huutelua aiheuta mitkään tekijät tai olosuhteet. Se leviää, koska niitä asenteita levitetään.

Käyttäjän SimonWahlroos1 kuva
Simon Wahlroos

Rasistinen huutelu puskista leviää vain siksi että se on tabu ja usein ihmisillä on sisäinen taipumus rikkoa tabuja. Se on kaiken kulttuurillisen kehityksen elinehto näes.

Nämä rasisteiksi leimatut yksinkertaisemmat ihmisraukat eivät kuitenkaan tunnista isompia ylikansallisia rahoituskuvioita, joilla meidän pohjolan rauhaa rakentavaa kansallistunnetta torpataan muunmuassa maahanmuuttajia ja heidän omahyväistä rahanahneutta hyväksikäyttäen. yksinkertaisemmat rasistit syyttävät tietysti maahanmuuttajia, joista toki löysimme jo osasyynä rahanahneuden, mutta todellinen syy maahanmuuttoon kätkeytyy uuden maailmanjärjestyksen isovelivallan tavoittelupyrkimyksiin sekä heidän keinotekoiseen talouskasvupyrkimykseen takaamalla köyhille elintasopakolaisille toimeentulon paikallisten köyhempien kustannuksella, sillä eivät rikkaat veroja maksa verosuunniittelunsa ansiosta. Täten ylikansallinen raha menettää pian luottamuksensa jos ja kun sillä vain kuormitetaan ja kurjistetaan kansoja, jolloin harmaa talous kasvaa kuten Kreikassa.

Panu Wetterstrand Vastaus kommenttiin #26

Rasistinen huutelu pohjautuu yleensä höpöhöpöön. Vähän niinkuin sinunkin tekstisi... Netissä leviää valhetta maahanmuuttajien kultahampaista ja päitä huudetaan vadille. Kuulostaako tutulta?

Olisiko jotakin näyttöä esimerkiksi maahanmuuttajien omahyväisestä rahanahneudesta kantasuomalaisiin nähden? Miten tuo rikaat eivät veroja maksa peilautuu siihen, että suomessa keskimäärin muita rikkaammat maksavat yli puolet veroista ja köyhempi kansanosa muutaman kymmenyksen?

Kreikassa harmaa talous ei tainnut olla seurausta eurosta vaan syy koko maan romahtamiseen...

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #29

Rasismia levittävät eivät välitä siitä että heidän juttunsa osoitetaan olevan höpö höpöä. Heidän tarkoituksensa on levittää rasistista asenneilmapiiriä eikä sen levittämisessä käytettyjen juttujen heidän mielestään tarvitse mitenkään pohjautua todellisuuteen.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Mistä päättelit, että kannanottoni olisi jotenkin kulttuurirelativistinen?

Käyttäjän SimonWahlroos1 kuva
Simon Wahlroos

"Kun kyse on väkivallan eri muodoista julkisilla paikoilla on muistettava, että eräs asioista joka sellaisen mahdollistaa, on puuttumattomuuden kulttuuri. Me olemme kovin varovaisia puuttumaan muiden asioihin. Me olemme melkoisia pelkureita, kun kyse on tuntemattomien puolustamisesta. Mutta unohdamme kernaasti sen, että tällainen toiminta on pitkälti mahdollista vain ja ainoastaan siksi, että nämä ihmisperseet, kuten vaikkapa vääränvärisille lapsille huutelevat rasistit, saavat loukata ihmisiä rauhassa. He toimivat näin, koska he voivat olettaa, etteivät muut puutu tilanteeseen. Tällaiselle on tehtävä loppu. Meidän on puututtava, kun näemme kiusaamista, rasistista huutelua ja mitä tällaista ikinä onkaan. Kyse ei ole vain rasismin vastustamisesta, vaan vihan ja vääryyden vastustamisesta."

Mikä on se vääryys jota vastustamalla saadaan ne "ihmisperseiden" rasistiset huutelut loppumaan. Vai väitätkö että ihan huvikseen ja pahantahtoisuuttaan huutelevat kun ei parempaakaaan tekemistä löydy? Minun käsittääkseni suomalaiset eivät huuda kuin hätätapauksissa, joihin liittyy myös alkoholin käyttö seurauksena hätätilasta.

Eräs hätätilaa aiheuttava asia voi olla vieraiden häiritsevän poikkeava käytös myös Afrikassa. Siellä asuessani poikkeavasti käyttäytyvien valkoisten perään huudeltiin isolla joukolla halventavaa Mzungu liikanimeä, joka ei oikeastaan ole sen halventavampi kuin neekeri-sana eli ei lainkaan halventava. Se vain tuntui halventavalta koska sisimmissään valkoihoiset tietävät mzungu nimityksen kuullessaan etteivät he kuulu Afrikkaan. Ihmisperseiksi en kyllä niitä huutelijoita olisi leimannut vaan kulttuuritietoisiksi etujoukoiksi, jotka tekevät selväksi vieraille etteivät he ole omalla reviirillään tai käyttäydy maan tavalla. Vastustamisesta puhumattakaan.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Jokin selitys saattaa tuohon naisten ja miesten suhtautumiseroon piillä tosiaan suomalaispoikien kasvatuksessa.
Tai isien,kuinka vain.
Soturikunniaperinne siis. Joka on kautta historian ollut pikkupojille pelottava taakka,usein vielä fyysisen rankaisemisen perinteeseen yhdistettynä.

Se näkyy jotenkin surkuhupaisasti ns maahanmuuttokriittisten mieskulttuuriperinteessä.
Kuka Suomessa puhuu enemmän fyysisestä väkivallasta- ja mitä ilmeisimmin pelkää sitä itse koko ajan?
Kuka Suomessa uhkaa muita,erityisesti suvaitsevaisia, enemmän fyysisellä väkivallalla?
Kuka hehkuttaa soturikunniaa Suomessa enemmän?

Mutta kiusatun mustaihoisen pikkutytön puolustamista se kunnia ei tietenkään vaadi .
Siinähän saattaa " saada turpaan". Toiselta kunniasoturilta?

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Väittäisin, että "suomalaisilla miehillä" ei ole minkäänlaista kunniakäsitystä (ihan hyvä niin) ja passiivisten nillittäjien kulttuurin mieltäminen soturikulttuuriksi on kyllä hauska läppä.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Suomalaiseksi "kunniakulttuuriksi", on joskus luonnehdittu esim. sitä, kun pahasti velkaantuneet tai konkurssin tehneet tappavat itsensä. Kyse voi olla myös ns. laajennetuista itsemurhista, joissa tapetaan koko perhe. En kyllä tiedä onko se erityisesti mikään miesten tai naistenkaan juttu.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #24

Se ei ole mitenkään erityisen suomalaista. Se on länsimaista ja sinäänsä se on kyllä kulttuurista. Kuluttajalla ja narsistilla on häilyvä raja.

Erittäin hyvä analyysi aiheesta:

http://thelastpsychiatrist.com/2010/09/8_character...

Toimituksen poiminnat