Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..

Pelaamisesta ei ole haittaa pienille lapsille

Britanniassa tehty tutkimus vahvistaa jälleen kerran sen, ettei tietokone- ja videopeleillä ole yhteyttä lasten ja nuorten ongelmiin. Yli 10 000:n viisivuotiaan lapsen pelaamista ja television katselua tutkittiin kahden vuoden ajan ja johtopäätökset olivat selviä: pelaaminen ei kytkeydy minkään sortin ongelmiin, mutta runsas television katsominen sen sijaan kytkeytyy käytöshäiriöihin. Sukupuolten välillä ei ollut eroa. Pitkäaikainen seuranta ja laaja otos vahvistavat havaintojen luotettavuutta.

Mutta eihän tämä tietenkään kukkahattuja rauhoita. On kiva kauhistella ja jeesustella siitä, kuinka K-18 pelit voivat olla lapsille haitallisia, no shit Sherlock! Siksi siellä ne ikärajat ovat, sillä kyse ei ole lapsille tarkoitetuista peleistä. Ongelma ei kuitenkaan ole pelaaminen sinänsä.

Toki on muistettava, että kohtuus kaikessa on parasta ja sen sijaan (tai ainakin sen ohella), että ruudun ääressä vietetään tuntikausia, pitäisi myös liikkua ja touhuta kaikenlaista luovaa. Tietokonepelejä paljon suurempi ongelma lienee kuitenkin vanhempien aiempaa negatiivisemmaksi muuttunut suhtautuminen perinteisiä leikkejä ja kaikenlaista muuta "lapsellisuutta" kohtaan.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Toivonmukaan tämäkin häly vaimenee samalla tavalla kuin kaikkien aikaisempienkin viihdemuotojen osalta. Varsinkin kun (meillä) pitkänlinjan pelaajillakin alkaa olla lapsia.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Vaimenee se, mutta aikansa se ottaa... toki sitten vanhemmillakin on opeteltavaa sen osalta, kuinka lasten koneidenkäyttöä valvotaan ja kuinka pidetään huoli reaalimaailman sosiaalisten taitojen opettelusta/yms.

Käyttäjän kokkonenvesa kuva
Vesa Kokkonen

Kasvatuksessa on ihan liian helppoa lähteä yhdestä säännöstä ja etsiä yhtä pahaa asiaa. Kun pitäisi huolehtia siitä, että lapsi liikkuu tarpeeksi, lapsella on riittävästi ohjelmatoimatonta vapaa-aikaa, tarpeeksi kavereita, tarpeeksi, mutta ei liikaa virikkeitä, mahdollisuus toteuttaa itseään, lasta tuetaan, mutta ei painosteta jne. ja mikä pahinta pitäisi vielä itse näyttää esimerkkiä, niin onhan se vaikeaa.

Helpompaa on syyttää pelejä, vaikka tärkeämpää kuin mitä jätetään tekemä, on kuitenkin se mitä tehdään.

Toimituksen poiminnat