Ympärileikkausten puolustajat vastustavat edelleen ihmisoikeuksia

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta on asettunut puolustamaan pikkulasten sukupuolielinten silvontaa, mikäli molempien vanhempien mielestä lapselle tulee aiheuttaa pysyviä vammoja esimerkiksi siksi, että Pyhä Kirja näin sanoo.

On siis aika käydä jälleen läpi tavallisimmat perustelut, joilla
relativistit yrittävät puolustella rituaalisilvontaa, tai jopa vaativat sitä,
että yhteiskunta ryhtyisi tarjoamaan moisia palveluita. Jätän tälläkin kertaa
juridiikan ja lääkärin näkökulmat käsittelemättä, sillä Jussi K. Niemelä on
käsitellyt
ensimmäistä aihetta tyhjentävästi ja Tiina Raevaara kirjoitti Suomen
Kuvalehden blogissaan
jälkimmäisestä.

Kun kyse on valinnoista, jotka koskevat vain ihmistä
itseään, on selvää ettei ulkopuolisten tule niihin puuttua. Kun kyse on lapsen
ympärileikkaamisesta, vanhemmat vahingoittavat lastaan sen takia,
että heidän kulttuurinsa/uskontonsa/aatteensa sitä vaatii. Kyse on vanhempien
vakaumuksesta, jonka takia lapsi saa kärsiä. Uskonnoilla ei voi olla
erityisasemaa suhteessa muihin aatteisiin ja jos hyväksymme sen, että vanhemmat
saavat tällä tavalla merkitä lapsensa uskontonsa vaatimalla tavalla, niin miksi
ei olisi hyväksyttävää vaikkapa sekin, että vanhemmat merkitsevät lapsensa vaikkapa
aatteensa mukaisella polttomerkillä? Paikallispuudutuksessa ammattilaisen tekemänä operaatio on verrattain vaaraton ja kivuton.

On absurdia, että yhteiskunnassa jossa lapsiin kohdistettuun
väkivaltaan suhtaudutaan muuten tiukasti, edes keskustellaan siitä, että kuinka
rituaalisilvontaan pitää suhtautua.  Sivistyneessä yhteiskunnassa lapset on
suojattava väkivallalta riippumatta siitä, että onko sen harjoittamisen syy
uskonnossa, tai vaikkapa päihde- ja mielenterveysongelmissa. Jos lapset eivät
tältä osin nauti täyttä suojaa, kyse on siitä, ettei heille turvata edes
perusihmisoikeuksia.

Niin aiempien kirjoituksieni kommenttiosastolla kuin toisaallakin on huolestuttu
siitä, kuinka ympärileikkausten kieltäminen voisi johtaa uskonnon, tai
kulttuurin jatkuvuuden vaarantumiseen. Jos uskonto/kulttuuri ei kykene mukautumaan
yleisiin ihmisoikeuksiin, ei sellaista tule ikävöidä. Jos kulttuurisen
jatkuvuuden vaarantuminen on aiheellinen huoli, jonka takia barbaarista
käytäntöä tulee jatkaa, niin eikö härskisti kärjistäen voisi sanoa, että
kunniaväkivalta, tai suomalainen perheväkivalta ovat kulttuurien
ominaispiirteitä, joiden vaarantuminen uhkaa kulttuurista jatkuvuutta? Ei.  Se että jotain on harjoitettu ennen, ei kerro
siitä, kuinka meidän tulee toimia tulevaisuudessa. Vallitsevasta olotilasta ei
voi päätellä sitä, kuinka asioiden tulee olla. Perustelut puolesta ja vastaan
on haettava toisaalta.

Kulttuurisen jatkuvuuden ohella ympärileikkausten
kieltäminen on yritetty tehdä uskonnonvapauskysymykseksi. Se on mielestäni
lähes absurdia, sillä ympärileikkauksessa on kyse siitä, että alaikäinen lapsi silvotaan
vanhempiensa uskonnon/kulttuurin määräämällä tavalla. Anteeksi vain, mutta
nimenomaan leikkausten salliminen on uskonnonvapausongelma. Ei lapsi voi vielä
päättää omista asioistaan, eikä vanhemmille tule antaa oikeutta vammauttaa
lapsensa sillä perusteella, että mikä on heidän
uskontonsa.

 Jotkut ovat puolustelleet
ympärileikkauksia lääketieteellisillä perusteilla. On totta, että toisinaan
kyseinen operaatio on tarpeellinen ja hyödyllinen. On myös totta, että monet
lapsille tehtävistä lääketieteellisistä operaatioista voivat olla haitallisia,
tai jopa tappavia.  Antibioottikuurista
voi olla suurta haittaa, pienikin leikkaus voi tappaa. Näillä perusteilla ei
kuitenkaan voida tukea vaatimusta ympärileikkausten laillistamiseksi. Niin
Yhdysvalloissa kuin Suomessakin
lääkäriliitot ovat todenneet, että yleisellä tasolla leikkaukset ovat
tarpeettomia ja haitallisia.  Niitä ei siis
voida verrata antibioottikuureihin, tai lapsille tehtäviin muihin leikkauksiin,
jotka oletusarvoisesti ovat hoitavia. Kyse on aivan eri asioista. Hoito, jolla
voi olla haittoja vs. yleisesti aiheeton silvonta, jolla voi olla positiivisia
seurauksia.

Viimeisenä oljenkortenaan relativistit vetoavat usein
siihen, että jos yhteiskunta ei hyväksy ”kunnolla” tehtyjä rituaalisilvontoja,
niin sitten kaiken maailman puoskarit niitä tekevät ja lopulta toteutuvat
haitat kuolemantapausten/yms. muodossa ovat suuremmat kuin tilanteessa, jossa
leikkaukset sallittaisiin ja niitä valvottaisiin. Olisi hauska tietää, että
suhtautuvatko he samalla ymmärryksellä myös muihin ihmisoikeusloukkauksiin ja
väkivaltarikoksiin? Perheväkivaltaa on joka tapauksessa, vaikka se on iät ja
ajat sitten kielletty – pitäisikö Suomessa olla paikkoja, joissa kumppaniaan ja
lapsiaan voisi pahoinpidellä valvotuissa oloissa, jolloin haitat
minimoituisivat? Hei come on,
lähisuhdeväkivaltaa on joka tapauksessa!

Vai onkohan tässä kyse nyt siitä, että jonkin sokean pisteen
takia he eivät vain ymmärrä, että kyse on periaatteesta ja ihmisoikeuksista,
joiden osalta ei saa tehdä kompromisseja, joissa kolmansilta osapuolilta viedään
yhteiskunnan siunauksella oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja
ympärileikkauksen tapauksessa myös loukataan uskonnonvapautta ja vahingoitetaan
sellaisia ihmisiä, joiden tulisi nauttia suurinta mahdollisinta suojelua
ympäröivän yhteiskunnan toimesta.

Kukaan ihmisoikeuksia kunnoittava ihminen ei voi suvaita lasten ympärileikkauksia (tai muutakaan
vastaavaa barbariaa) ”suvaitsevaisuuden”, ”uskonnonvapauden”, tai
”pienemmän pahan” verukkeilla. Ne eivät ole mitään muuta kuin kauniita
kiertoilmauksia kulttuurirelativismille, halulle katsoa muualle, kun
heikompia sorretaan ja ryhdittömyydelle puuttua väkivaltaan, kun sitä
harjoitetaan. 

Kun kyse on ympärileikkauksen sallimisesta Suomessa, kyse on siitä, että vanhemmille annetaan silloin oikeus vahingoittaa lastaan – teko jota muuten emme anna heidän tehdä ilman juridisia seuraamuksia. Samalla loukataan lapsen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen sallimalla hänen silpomisensa vanhempien uskonnon
mukaisella tavalla, mikä on myös loukkaus lapsen uskonnonvapautta
kohtaan. Näin toimiessaan yhteiskunta sallii kolmanteen osapuoleen
(lapsi) kohdistuvan väkivallan ja toisin sanoen asettaa lapsen muita
huonompaan asemaan, koska tämän vanhemmat sattuvat kuulumaan tiettyyn kulttuuriseen ryhmään.

Täältä tähän. Barbaria otti voiton sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Etenestä, mutta taistelu jatkuu.

Levittäkää sanaa!

vpleivo
Vasemmistoliitto Kajaani

Marcus Aurelius, Seneca, Thomas Jefferson, George Washington, Jeesus ja John Stuart Mill olivat kovia kavereita.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com
Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä: https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu