Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..

Suomen velkaantumiskehitystä ei ymmärretä

Luin vast´ikään Taloussanomissa julkaistun artikkelin Näin paljon valtio otti velkaa jokaiselle suomalaiselle. Per lurkki laskettu velka havainnollistaa toki konkreettisesti tilannetta ja tuntuu äkkiseltään jopa suhteellisen järkeenkäyvällekin havainnollistaa sitä noin, mutta se on valitettavasti vain yksi puoli tarinasta, eikä edes mitenkään olennainen puoli. Henkeä kohden maallamme on nyt Taloussanomien teettämien laskemien mukaan 15 419 euroa. Summa on noin puolitoistakertainen verrattuna vuoden 2008 tilanteeseen. Arvion mukaan meillä on siis velkaa noin 83 miljardia euroa. Euromaiden mittapuulla tilanteemme on toki hyvä.

Henkeä kohden laskettuna velkasumma tunnostaa jopa kohtuulliselle, sillä itse kukin voi suhteuttaa sen vaikkapa asunto-, tai autolainaansa nähden. Henkilökohtaisiin velkoihin nähden summa on todellakin monen ihmisen näkökulmasta katsoen aika vaatimaton.

Valitettavasti on todettava, että velan suhteuttaminen henkeä kohden ei toimi, kun kyse on julkisesta taloudesta.

Jos suhteutamme velan työllisten määrään, niin summa on noin 34 000 euroa. Se kertoo jo hiukan paremmin siitä, millainen velkareppu itse kullakin on kannettavaan. Mutta sekään ei oikeastaan toimi, sillä meidän julkisten alojen työntekijöiden palkat maksetaan julkisista varoista, jolloin käytännössä lystiä rahoittavat yksityisen sektorin yritykset ja työntekijät. Kun velkareppu laitetaan heidän selkäänsä, summa onkin sitten jo reilu 40 000 euroa. Tämänkin joukon osalta on tärkeä tiedostaa, että eniten uutta vaurautta luovat alat, jotka kykenevät viemään tuotteita ja palveluita ulkomaille. Tuo 40 000 euroa on jo aika paljon ja sitä arvioitaessa pitää muistaa, että uutta velkaa syntyy koko ajan lisää. Jos hallituksemme ei jälleen kerran syyllisty liian optimistisiin laskelmiin, niin muutama tonni heilahtaa reppuun kuluvaltakin vuodelta.

Edellä mainitun realistisemman velan suhteuttamisen lisäksi työllisyyden trendit ovat huolestuttavia, kun mietimme taloutemme pohjan kestävyyttä pitkällä tähtäimellä. Tyly tilanne on nimenomaan se, että taloutemme perusta rapautuu kovalla vauhdilla. Vuosina 2000 - 2012 teollisuuden työpaikkojen määrä aleni maassamme noin 15 % ja tilanne ei ole ainakaan paranemassa. Osa tästä on toki osin talouden kehitykseen kytkeytyvää sinänsä ymmärrettävää  muutosta, mutta tosiasia on myös se, että Suomessa on toteutettu politiikkaa, josta kirjoitin aiemmin tekstin Suomalaisen työn viholliset. Vaikka jotkut eivät tunnu asiaa ymmärtävänkään, Työ on hyvinvointivaltion perusta ja jos emme ryhdy sen edellyttämiin toimiin, edessä on järjestelmän hidas rappeutuminen, tai jopa romahdus.

Sokerina pohjalla on vielä tarinan toinen puoli, eli julkisten työpaikkojen määrän kehitys. Johtuen ennen kaikkea maamme ikärakenteesta ja sen kylkiäisenä tulevasta sosiaali- ja terveysalan palveluiden kysynnän voimakkaasta kasvusta, julkisen sektorin työpaikkojen määrä kasvaa koko ajan. Vuoden 2007 jälkeen yksityisen sektorin työpaikkojen määrä on puolestaan laskenut kymmeniä tuhansia, eli pienenevä joukko maksaa suuremmat viulut. Valtion työntekijöiden määrä on toki vähentynyt, mutta kuntien työntekijöiden määrä on ollut kasvussa vuodesta 2005 alkaen yrittäjien määrän junnatessa kutakuinkin samassa. Kokonaisuutena julkisten alojen työpaikkojen määrä on tasaisessa kasvussa, eikä paine ole ainakaan helpottumassa ja yksityisen sektorin työpaikkojen määrä vähenee ainakin tällä hetkellä, eivätkä talouden näkymät lupaa hyvää.

Jotain tartteis tehrä. Kannatan hyvinvointivaltiota, joka turvaa kansalaisille yhdenvertaisesti laajat palvelut ja sosiaaliturvan, mutta tosiasia on, että mikäli emme tartu toimeen ja luo kasvulle ja yksityisen sektorin kehitykselle edellytyksiä (ts. ennen kaikkea poista esteitä ja kannustinloukkuja sen sijaan, että ammumme itseämme toistuvasti jalkaan), me emme yksinkertaisesti pysty ylläpitämään edes nykyisentasoista hyvinvointivaltiota, vaan edessämme on paheneva ja kriisiytyvä järjestelmä, joka ei täytyä tarkoitustaan, mutta joka syöksee meidät yhä syvemmälle kurimukseen.

Mutta semmoista tämä elämä on. Jos haluamme uskoa, että asiat ovat ihan hyvin, niin voimme toki jatkaa teeskentelyä. Se että joillakin muilla menee vielä huonommin, ei ole kuitenkaan mikään peruste sulkea silmät kotimaassamme kehittyvältä tilanteelta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Toistaiseksi paras näkemäni selvitys syistä seurauksineen ja vieläpä kelvollinen vaihtoehto kehityksen pohjaksi. http://www.nic.fi/~mhyrylai/UYJ.pdf

Jari Söderholm

Näin se on.
Sitten pitäisi vielä jonkun kertoa mitkä ovat ne seikat jolla yritykset saadaan pysymään suomessa ja mikä vielä parempi että saataisiin ulkomaisia yrityksiä investoimaan suomeen.

Rikkidirektiivi, energianverotus, päästömaksut, kiinteistöverot yms. ovat ainakin sellaisia jotka karkoittavat yrityksiä.

Lisäksi tulee EU:n ja kotimaan lainsääntö joka tekee erilaisten tuotteiden valmistamisen kovin hankalaksi, kellään yrittäjällä joka haluaa ryhtyä valmistamaan ei ole sellaista tietomäärää että tietäisi mitä kaikkia rajoituksia direktiivit tekevät tuotteiden valmistamiselle.
Sitten on erilaiset määräykset jotka rajoittavat miten asioita saa tehdä lähes kaikilla teollisuuden, rakennuksen jne. aloilla.

Myöskään muslimimaiden osaamattomien ja länsimaisia arvoja hylkivien ihmisten maahanmuutto jotka eivät työllisty yrityksiin, vaan kasvattavat sosiaaliturvamenoja entisestään ei lisää maamme houkuttelevaisuutta kenellekkään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset