*

Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..

Eroon uskonnonopetuksesta!

Hallituksen sivistyspoliittinen ministerityöryhmä on pitkän hieronnan jälkeen viimein sopinut perusopetuksen tuntijakouudistuksesta, mutta vaikka oikeaan suuntaan onkin menty, ei uudistus tule ratkaisemaan tuntijaon ongelmallisimpia kohtia, jotka koskevat uskonnon ja ruotsin opetuksen asemaa. Pakkoruotsiongelman osalta olen esittänyt ratkaisuehdotuksen jo aiemmin, joten tällä kertaa keskityn kysymykseen uskonnon opetuksen asemasta koulujärjestelmässämme.

Uudistuksen osalta allekirjoittanutta lämmittää erityisesti vahvistukset: historian, yhteiskuntaopin ja taideaineiden tuntimääriä ollaan lisäämässä, enkä voi pitää huonona myöskään draaman tuomista (pakolliseksi) osaksi opetusta. Liikunnan lisäys on sinänsä hyvä juttu, mutta koululiikunnassa on usein ne ongelmansa, joten... tarkoitus on toki hyvä ja oikea.

Mutta tuo uskonto..

Uskonnon opetuksen määrää vähennetään, vaikka julkisesti onkin keskusteltu siitä, että eettisen kasvatuksen osuutta tullaan vahvistamaan. Mikäli muiden oppiaineiden osalta ei sisältöihin tule asianmukaisia korjauksia, uudistuksesta seuraa nimenomaan eettisen kasvatuksen heikkeneminen, sillä tosiasiallisesti juuri katsomusaineilla on sen osalta ollut olennainen merkitys, vaikka toki sisällöistä ja toteutuksesta voidaan olla montaa mieltä.

Ei näin.

Mielestäni vanhalta pohjalta ei voi jatkaa. Vielä jokin aika sitten peruskoulujen uskonnonopetus oli ns. vakaumuksellista. Ja sen kyllä huomasi. Sittemmin vakaumuksellisuus on poistettu, mutta käytännössä opetus rakentuu vanhalle perustalle ja suurelta osin jatkuu entisellä radallaan sen sijaan, että oltaisiin ryhdytty kokonaisvaltaisesti uudistamaan katsomusaineiden opetusta ja sisältöjä. Kuinka tulisi siis toimia?

Olisi typerää yrittää hävittää kristinuskoa opetussisällöistä, sillä kristinuskon vaikutus suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan on läpitunkeva ja vaikka yhteiskuntamme on pitkälti maallistunut, on arvomaailmamme ja kulttuurimme ylipäätään siitä huolimatta verrattain kristillinen.

Oppisisältöjen osalta näkisin uskonnon aseman kuitenkin juuri samalla tavalla kuin kristinuskon vaikutuksetkin näkyvät: osana muuta yhteiskuntaa. Kun katsomme menneisyyttä ja suomalaisen (tai minkä tahansa muun) kulttuurin kehitystä tähän päivään saakka, kyseessä ovat aiheet, jotka kuuluvat historian opetuksen piiriin. Kun kyse on kirkon/valtion suhteesta, uskonnon roolista yhteiskunnassa, uskontojen asemasta suhteessa muihin ideologioihin ja niin edelleen, kyse on yhteiskuntaopista. Erillistä oppiainetta nimeltä uskonto ei näiltä osin tarvittaisi. Se kuinka paljon mitäkin pitäisi minnekin sisällyttää, on oma kysymyksensä, mutta tämä olisi mielestäni oikea periaatteellinen ratkaisu.

Katsomuksellisten sisältöjen osalta tilanne on se, että olisi syytä unohtaa jako elämänkatsomustietoon ja eri uskontoihin. Tilalle tulisi muodostaa uusi oppiaine, jota nyt tässä kirjoituksessa kutsun nimellä "katsomusaine". Sen oppisisällön tulisi keskittyä yleisinhimilliseen arvokasvatukseen, joka peruskoulun viimeisillä luokilla lähestyisi filosofiaa ja keskittyisi ennen kaikkea eettisiin kysymyksiin. Katsomusaineen piirissä tutustuttaisiin myös erilaisiin maailmankatsomuksiin ja uskontoihin, mutta uskontojen osalta kyse olisi yleisestä uskontotiedosta (-tieteestä), jonka tehtävänä olisi ennen kaikkea lisätä ymmärrystä omaa kulttuuriperintöä kohtaan ja toisaalta opettaa siihen, että elämme monikulttuurisessa maailmassa, jossa erilaisuutta on opittava sietämään ja hyväksymään. Toisaalta on tiedostettava myös relativismin vaarat: koska uskonto/kulttuuri ei ole mikään peruste yhdellekään barbaariselle traditiolle, eikä suvaitsevaisuus tarkoita vääryyksien hyväksymistä.

Ja vakaumuksellinen uskonnonopetus: se olkoot kotien ja uskonnollisten yhteisöjen tehtävä. Julkisen vallan ei tule siihen sekaantua niin kauan kuin se ei vahingoita ketään, tai loukkaa kenenkään vapautta, tai uhkaa johtaa niihin. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Tässä koko ongelman yhteiskunnallinen ydin:

"Ja vakaumuksellinen uskonnonopetus: se olkoot kotien ja uskonnollisten yhteisöjen tehtävä. Julkisen vallan ei tule siihen sekaantua niin kauan kuin se ei vahingoita ketään, tai loukkaa kenenkään vapautta, tai uhkaa johtaa niihin. "

Siinä vaiheessa, kun se alkaa "vahingoittaa jotakuta tai joitakuita, tai loukata jonkun tai joidenkuiden vapautta tai uhkaa johtaa sellaiseen", on kaikki jo myöhäistä.

SIKSI vakaumuksellisen uskonnonopetuksen PITÄÄ olla yhteiskunnan valvonnassa. Myös muiden uskontojen, kuin luterilaisen kristinuskon, osalta.

Käyttäjän SakariHelke kuva
Sakari Helke

"SIKSI vakaumuksellisen uskonnonopetuksen PITÄÄ olla yhteiskunnan valvonnassa. Myös muiden uskontojen, kuin luterilaisen kristinuskon, osalta."

Aivan. Ja sitä se onkin. Yksilön vapauden säilymistä sekä henkistä ja ruumiillista koskemattomuutta vahtii suomessa poliisi. Siksipä olisi erittäin tärkeää että poliisit eivät enää katsoisi toiseen suuntaan kun uskonnolliset yhteisöt henkisesti pahoinpitelevät jäseniään. Olkoon uskonto mikä hyvänsä niin se ei anna lupaa toisen pahoinpitelyyn ja tämä tulisi tajuta kautta linjan.

Eli uskonnon opetus pois koulusta. Silloin koulu ei voi vahingoittaa ketään uskontoon liittyen. Koulu pystyy helposti myös pitämään itsensä uskonnottamana. Ja antaa poliisien sitten valvoa kaikkialla muualla. Helppo, nopea ja tasapuolinen keino ottaa uskonto ja sen harjoittaminen yhteiskunnan valvontaan kunnolla.

panutaneli kuusi

Minusta termi uskonto on pikkuise huono.Pitäisi puhua erilaisista elämäkatsomuksista jotain nimitetään uskonnoksi.Aineena ET eroaa uskonnosta sikäli että se on neutraaliimpaa.Ei kuitenkaan täysin neutraalia. Omaan elämänkatsomukseemme kuuluu myös käsityksemme oikeasta ja väärästä.Kaikki etiikka voidaan jakaa uskonnolliseen ja maalliseen etiikkaan.Uskonnollinen perustuuJumalan sanaan ja maallinen jookin muuhun.Sellaista kuin neutraali arvokasvatus ei ole olemassa.Jos lapsille annetaan uskonnosta irrotettuna arvokasvatusta se on ohjausta sekulaariin etiikkaan.On myös ihmisiä jotka eivät usko oikean ja väärän olemassaoloon.Neutraali arvokasvatus on sama kuin pyöreä neliö

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Siinä vaiheessa, kun poliisi joutuu puuttumaan "peliin", kaikki on jo myöhäistä.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Kuinkahan kouluissa annettava poliittisesti korrekti uskonnonopetus haittaisi kodeissa/yhteisöissä annettavaa radikaalimpaa opetusta? Koulujen tuuba ei ole mielekästä ei-uskonnollisen, eikä usein uskonnollisenkaan väestön kannalta.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Jos tarkoitat "haittaamisella" sitä, että se vaikuttaisi esim. kotona opetettuihin uskonnollispohjaisiin radikaaleihin asentesiin, on vastaus melko selvä: Lapset EiVÄT ole aivan niin yksinkertaisia, kuin usein luullaan. Kun he saavat kotona vaikkapa "änkyräX-fundisopetusta" ja samasta asiasta opetetaan koulussa keskustellen ja muitakin ajattelutapoja esitellen, on selvää - kokemuksen pohjalta - että lapsen maailmankuva avartuu. tämä "haittaa" kotona annettua "änkyräX-fundisopetusta".

Ei kei tuo niin yllättävää ole?

Käyttäjän SakariHelke kuva
Sakari Helke

"Siinä vaiheessa, kun poliisi joutuu puuttumaan "peliin", kaikki on jo myöhäistä."

Noh, sitten vaatimuksesi siitä että uskonnonopetuksen pitää olla yhteiskunnan valvonnassa on täysin oksimoraani jos sen toteuttaminen ei kerta lähtökohtaisesti ole mahdollista. Yhteiskunnassa valvojan rooli on nimittäin poliisilla, ei kellään muulla. Ja virkamiesvelvollisuudet ja bla bla blaan saat nyt unohtaa koska niissäkin se lopullinen terminaattori linjan päässä on nimenomaan poliisi.

En nyt tiedä kumpi siellä päässä pettää, yhteiskuntaoppi vai käsitys uskonnosta mutta jokin logiikassasi ei vain ole kohdillaan.

Käyttäjän vpleivo kuva
Veli-Pekka Leivo

Ja tuohon vastaa juurikin mainitsemani "katsomusaine" paljon paremmin kuin vanhakantainen uskonnonoetus.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset